Hain Motiven Business Leaderiksi keväälle 2019, koska haluan saada johtamiskokemusta, oppia lisää johtamisesta ja itsestäni johtajana, sekä haastaa itseäni. Ilman haasteita ei myöskään kehity, ja yksi tärkeimmistä tavoitteistani ylipäätään elämässä on kehittyä jatkuvasti, jotta pystyn olemaan paras mahdollinen itseni. Välillä täytyy tehdä asioita jotka ovat haastavia, ja vievät myös sinne mukavuusalueen ulkopuolelle. Se nyt vaan on ainut tapa oppia uutta ja kehittää itseään. Olisi ollut paljon helpompaa jättää hakematta tätä paikkaa, ja jatkaa vaan osana tiimiä, ilman mitään erityistä roolia. Se ei vaan olisi mahdollistanut kaiken irti saamista puolentoista vuoden akatemiaopinnoista.
Kaverijohtamisen visuaalinen innostuskirja sopi minulle täydellisesti herättämään ajatuksia tätä esseetä varten, sillä Motiven BL:nä johdan todellakin kahdeksaa kaveriani. Luokallamme on ollut hyvä yhteishenki jo opintojen alusta asti syksyllä 2016 ja Motiveen valittiin mielestäni erittäin hyvin toimiva kokoonpano. Olen edellisen johtanut ryhmää tai tiimiä puolustusvoimissa, ja silloin koin aina vertaisjohtamisen olevan kaikkein haasteellisinta. Armeijassa johtaminen perustuu siihen, että sinua johtava henkilö on korkeampi arvoinen kuin sinä, ja ne henkilöt joita sinä johdat ovat arvoasteikossa sinun alapuolellasi. Auktoriteetti perustuu hyvin pitkälti hihassa oleviin nappuloihin. Toki hyvä johtaja ansaitsee alaistensa luottamuksen teoilla ja sanoilla, mutta viime kädessä asiat voi perustella sillä, että minä nyt olen sinua korkeampiarvoinen, joten teehän niin kuin minä sanon. Vertaisten kanssa asia ei toimi ihan niin.
Motivessa johdan nimenomaan vertaisia. Jokainen on samanarvoinen tiiminjäsen, ja vaikka minulla onkin titteli, en omasta mielestäni ole millään tavalla kenenkään muun yläpuolella. Minulla on vaan asioita, joiden hoitaminen on minun vastuullani ja tiimissäni olevat ystäväni luottavat siihen, että minä hoidan ne. Minä edustan meitä joryssa, olen tiedonkulullinen linkki ympärillämme olevaan yhteisöön ja sen johtoon, ja pidän itseni ajan tasalla sekä tiimimme tilanteesta kokonaisuutena, että seurailen myös, miten kullakin menee yksilönä. Tässä tiimissä minulla ei ole arvomerkkejä, joiden taakse piiloutua ja jolla voin perustella asemani, vaan luottamus ympärilläni olevilta ihmisiltä ansaitaan puhtaasti sillä, mitä teen. Ensimmäinen viikko tuntui siltä, että olen vähän hukassa. Onneksi koen jo nyt päässeeni paremmin rytmiin, ja minulla on vielä neljä kuukautta aikaa.
Olen aina arvostanut esimerkillä johtamista. Mielestäni sellaisilla ihmisillä, jotka odottavat ihmisten tekevän jotain sellaista, mitä he eivät itse tee, ei ole juuri minkäänlaista uskottavuutta johtajana. Laskisinkin omaksi vahvuudekseni johtajana sen, että olen valmis laittamaan itseni likoon yhteisen asian eteen, ja vaadin itseltäni parhaani tekemistä tiimin asioihin liittyen. Toinen asia, jota toivoisin pystyväni antamaan tiimilleni oman esimerkkini avulla, on rauhallisuus. Tehtävää riittää, sillä tiimimme on pieni ja bisneksen pyörittämisen lisäksi täytyy päästä fysioterapian tutkintovaatimuksiin. Mutta pitää maltin mukana ja tekee töitä tavoitteidensa eteen, niin asioilla on tapana onnistua.
Motivena meillä on yhteinen visio siitä, miltä ensi syksyllä toteutuva Final Camp -matkamme voisi näyttää. Tämän kevään ajan minä olen omalta osaltani se, joka johtaa meitä kokonaisuutena kohti tätä visiota. En tule hakemaan syksyllä uudestaan tähän rooliin, joten viimeinen jakso matkalla tavoitteeseemme tapahtuu jonkun muun ollessa johdossa. Minä pyrinkin siihen, että tilanteemme on tiiminä mahdollisimman hyvä syksyn viimeistä rutistusta varten kesän koittaessa. Haluaisin myös pystyä rohkaisemaan jokaista meistä tavoittelemaan ammatillisen kasvun näkökulmasta omia unelmiaan tulevana keväänä ja muistamaan sen, että ympärillä on tiimi jolta saa apua ja näkökulmia. Pystymme yhdessä parempaan kuin yksilöinä.
Tiimimme toimintaan pienen lisähaasteen tänä keväänä tuo se, että neljä yhdeksästä motivelaisesta lähtee maaliskuun alussa vaihtoon, ja lopuilla viidellä on käytännön harjoitteluja pitkin kevättä. Tämä simuloi hyvin sitä tulevan työelämän mahdollisuutta, että samalla yrityksellä on työntekijöitä tai tiimejä eri paikoissa, ja asiat on saatava hoitumaan siitä huolimatta, että kaikki eivät pääse istumaan saman pöydän ääreen. Pidänkin yhtenä tämän kevään tavoitteenani, että onnistumme yhdessä kehittämään hyvän toimintatavan, joka mahdollistaa tiimin sujuvan toiminnan koko kevään läpi. Onko se sitten Skype-puheluita tai esimerkiksi säännöllistä ajatustenvaihtoa tekstin avulla, se jää nähtäväksi.
Toinen kevään iso tavoite itselleni on pystyä ylläpitämään tiimissämme vallitseva hyvä yhteishenki siitä huolimatta, että kevät tuo mukanaan paljon töitä ja haastetta. Minulla ei ole epäilystäkään siitä, ettemmekö pärjäisi hyvin, kun teemme yhdessä töitä. Kukaan ei kuitenkaan ihan koko aikaa jaksa tehdä töitä satalasissa, vaan välillä pitää myös pystyä pitämään hauskaa. Tähän mennessä yhteishenkemme ja halu auttaa toisia tarvittaessa on ollut vahva, ja aionkin omalta osaltani vaalia ja pitää huolta sen jatkumisesta. Hommia täytyy tehdä tosissaan, mutta ei aina ihan niin vakavissaan.
Sitten sellaisiin asioihin, joita haluan oppia johtamisesta tulevana keväänä. Ensimmäinen asia on delegointi. Minun ei ole missään nimessä järkevää tehdä kaikkea itse, kun ympärilläni on tiimi täynnä osaavia ihmisiä. Oman jaksamiseni ja ajankäyttöni kannalta onkin oleellista, että opin tunnistamaan ne asiat, jotka minun on tehtävä itse ja erottamaan ne niistä, jotka voin antaa jollekin muulle. En myöskään todellakaan ole tiimini paras henkilö kaikkiin mahdollisiin tehtäviin, joten on hyvin järkevää antaa sellaisia tehtäviä niille, jotka osaavat ja haluavat sen tehdä.
Delegointiin ja ajankäyttöön liittyy oleellisesti se, että osaan johtaa itseäni. Muiden johtaminen edellyttää sitä, että osaan johtaa itseäni ja saan omat asiani hoidettua ajallaan. Tässä koen kehittyneeni jo menneen syksyn ja jonkun verran viime keväänkin aikana, mutta edelleen on varaa petrata. En pystyisi olemaan kovin kummoinen johtaja, jos hoitaisin omat asiani aina vasta viime tipassa deadlinen hengittäessä niskaan. Tämä kuuluu myös oleellisesti esimerkillä johtamiseen, josta puhuin aiemmin.
Armollisuus itseään kohtaan on myös kehitettävien asioiden listalla. On melko utopistinen ajatus, että onnistuisin kaikissa tulevan kevään johtamistilanteissa täydellisesti, koska olen ihminen. En kone. Olen jo pienestä asti ollut hyvin itsekriittinen omaa pelaamistani kohtaan jalkapallokentillä, ja sama meno on jatkunut myöhemminkin elämässäni myös muissa asioissa. Olen kuitenkin koulussa oppimassa asioita, eikä kukaan koskaan kehity täydelliseksi. Moka ei ole häpeä, vaan mahdollisuus kehittää itseään. Vaadin itseltäni paljon, ja siitä en tule koskaan luopumaan, mutta kaikki asiat eivät vaan yksinkertaisesti onnistu aina niin kuin haluaisi.
Odotankin innolla sitä, mitä kevät tuo tullessaan, vaikka siihen sisältyykin melko paljon työtunteja. Yksi suosikki ajattelumalleistani tulee eräältä Crossfit-urheilijalta. Hän sanoo, että jos haluaa olla erinomainen jossain, vuokra on maksettava päivittäin. Ainut käypä valuutta on se työ, jonka teet päästäksesi kohti tavoitteitasi. Toivonkin, että kun kesäkuussa katson taaksepäin menneeseen kevääseen, olen saanut paljon uusia kokemuksia ja oppinut lisää itsestäni. Kova työnteko vaatii vastapainokseen hauskanpitoa ja rentoutumista. Uudet haasteet tarvitsevat uusia toimintatapoja, jotta niistä päästään eteenpäin ja kehittyminen jatkuu. Itseltään ja muilta vaatiminen tarkoittaa sitä, että omat tehtävät on hoidettava kunniallisesti ja niin itselleen kuin muillekin pitää osata olla armollinen. Olen varma, että keväästä tulee todella antoisa meille kaikille.