Se alkaa olla siinä. Jäljellä on enää tämä viimeinen essee ja huominen opinnäytetyön esitys, minkä jälkeen aika Proakatemialla saa arvoisensa päätöksen Vuosigaalassa tammikuussa. Nyt onkin aika kysyä, mitä tästä matkasta on oikein jäänyt tulevalle sosionomille käteen? Ihan hurjasti. Nostan tässä joitakin pointteja koko akatemia-ajalta ja kerron lopuksi vielä fiiliksiä Final Campilta.

Seikkailu nimeltä Proakatemia

Ymmärtääkseni Proakatemia on ainoa tiimiakatemia, jossa toimii hyvinvointialan tiimi. Olen kokenut tällaisen tiimi- ja yrityspohjaisen opiskelun hyödylliseksi myös sosiaalialalla, vaikka siihen lähtemiseen oli ehkäpä suurempi kynnys mitä muilla.

Johtajuus- ja yrittäjyysosaamisen kannalta akatemia on mielestäni paras paikka saada kosketusta näihin teemoihin. Projektipäällikkyys ja yrityksen pyörittämiseen liittyvät seikat tulevat tutuksi käytännön tekemisen kautta. Harmillisesti en itse päässyt mukaan firmamme talousasioita hoitavaan pikkutiimiin, mutta talouspuoleenkin on päässyt eri projektien kautta vähän tutustumaan.  Projektityökokemus onkin varmasti arvokasta valuuttaa sosiaalialan työmarkkinoilla, missä projektimuotoista työskentelyä on erityisesti järjestöpuolella ja hankkeissa. Järjestöissä saattaa muutenkin joutua pääasiallisen työnkuvan lisäksi vähän ”jokapaikanhöyläksi”, jolloin kaikki mukaan tarttuneet osaamiset esimerkiksi markkinointiin liittyen (Canva, Mailchimp, WordPress..) ovat plussaa. Samoin itseohjautuvuus, sekä kokemukset oman työn ja aikataulujen suunnittelusta.

Tiimityötaidot, sekä valmius antaa palautetta eri tavoin kuin aiemmin ovat taatusti hyödyksi. Tiimimme on kehittynyt ja käynyt läpi monia vaiheita, aluksi meitä oli kaksi sosionomia ja viimeisenä syksynä enää yksi, mutta oma paikka Motiven fysioterapeuttien joukossa on lopulta löytynyt. Rohkeutta ja epävarmuuden sietämistä on saanut roiman annoksen ja on oppinut elämään akatemialla usein kuullun ”luota prosessiin” -sanonnan mukaan. Toisaalta aina silloin tällöin saa etenemisen hidastuessa huomata, että koko ajan täytyy tehdä töitä: prosessi ei etene pelkästään siihen luottamalla ja mukavuusalueella istumalla. Ja jos tiimillä mietitään, että jotain pitäisi tehdä, täytyy sille sopia deadline tai homma jää muuten tekemättä.

Motive on opettanut, että kaikenlaista tekemistä ja projekteja voi katsoa ihmislähtöistä näkökulmaa painottaen ja toimia sen pohjalta. Erilaisten projektien kautta on välillä joutunut pohtimaan myös esimerkiksi sitä, miten toteuttaa vaikkapa myyntityötä omiin arvoihin sopivasti. Sosiaalialan opinnoissa puhutaankin paljon kokonaisvaltaisesta ihmiskäsityksestä, omien arvojen vaikutuksesta työhön ja vaikuttamismahdollisuuksista. Esimerkiksi vammaisille henkilöille suunnattu Pilke Stay Up Late -tapahtuma on hyvä esimerkki projektista, joka voidaan nähdä sosionomin näkökulmasta vaikuttamistyönä.

Moniammattillisuus on tullut omassa akatemia-arjessani näkyväksi paitsi yhteistyössä tiimin fysioterapeuttien kanssa, myös tiimirajat ylittävissä projekteissa, joissa olen ollut mukana useammissa. Samalla on päässyt laajentamaan omia verkostojaan. Lopuksi voisi vielä todeta, että tämän 1,5 vuoden jälkeen tuntee itsensä vahvuuksineen ja kehittämisen paikkoineen paremmin kuin ennen.

Heja Sverige!

Syksyn 2018 aikana saatiin lopulta varsin nopealla aikataululla lyötyä lukkoon, että tiimin viimeinen yhteinen projekti suuntautuisi Tukholmaan. Projektipäällikköä jännitti. Oliko tekemistä sittenkin liian vähän? Millaisia ohjelmamme paikat lopulta olisivat? Olinko unohtanut jotain tärkeää? Olinko ottanut kaikki asiat ja tiimiläiset tarpeeksi huomioon?

Matka sujui lopulta jopa yli odotusten: vierailukohteet olivat antoisia ja alustava reissuaikataulussa pysyttiin. Jokaiselle oli delegoitu jonkinlaista tekemistä reissun ajaksi. Olin käynyt aiemmin sosionomiporukalla opintomatkalla Göteborgissa, joten jotain ajatusta omasta alasta naapurimaassamme oli jo olemassa. Sosionomin näkökulmasta Tukholman suurinta antia olivat vierailut, joissa mm. opimme stressinsietokyvyn ikkunan käytöstä traumatyössä, omien intohimonkohteiden kehittämisen mahdollistamisesta eräässä koulumallissa, organisaation arvojen sisäistämisen merkityksestä, sekä saimme kurkistaa sote-alalla vaikuttaviin paikallisiin rakenteisiin kotihoidon palveluiden näkökulmasta.

Itselleni iso arvo oli myös sillä, että projekti saatiin onnistuneesti vietyä maaliin ja 1,5 vuoden aikana hioutunut tiimi näkyi toiminnassamme. Omaa projektipäällikön rooliaan katsoo todella kriittisesti ja löytää siitä paljon parannettavaa, mutta toisaalta aiempien johtajuuskokemusten puuttuessa suoriuduin kokonaisuutena ihan hyvin. Tärkeintä kuitenkin on, että matkaa ei olisi tullut ilman koko tiimin panostusta. Hienosti onnistuneen 24H:n jälkeen Final Camp tuntui oivalta lopetukselta.

Kohti uusia haasteita?

Jännittää. Tuntuu haikealta. Väsyttääkin. Mutta on myös tosi positiivinen ja odottavainen olo tulevaisuuden suhteen. Mistähän sitä itsensä löytää hetken päästä? Joka tapauksessa, oli hienoa tehdä tämä akatemian mittainen matka Motive 3.0:n kanssa!