Olen aikaisemmin Proakatemia-opintojeni aikana sanonut haluavani jonkin alan ammattilaiseksi. Nyt on käymässä toteen, että minusta on mahdollista ja jopa potentiaalista tulla sosiaalisen median ja kirjoittamisen ammattilainen. Minulle on kehittynyt itsevarma, tunnistettava ja asiantunteva ote näihin asioihin ja pystyn tuottamaan materiaalia osaamisalueideni mukaan laidasta laitaan kaikenlaisille toimijoille. Nappasin kirjastosta mukaan Katleena Kortesuon kirjan Sano se someksi monestakin syystä. Ensinnäkin olen lukenut hänen muutamia teoksiaan ja oppinut niistä paljon uutta. Lisäksi Kortesuon tapa kertoa asiat on paitsi viihdyttävä myös sellainen, että haluan keskittyä löytämään teksteistä juuri itselleni sopivat työkalut. Vielä yksi innoittava tekijä kirjan valintaan oli tietysti se, että olen saanut kunnian tavata Kortesuon ja tehdä hänen kanssaan podcastin kirjoittamisesta ja kirjoista. Pyrin tässä esseessä tuomaan näkyväksi oppeja hänen kanssaan käymieni keskustelujen pohjalta ja poimimaan Sano se someksi -kirjasta löytämiäni uusia välähdyksiä niihin rinnastettuna.

Kortesuo on oman preesensinsä perusteella todella räiskyvä henkilö ja hän antaa sen myös näkyä teksteissään niin somessa, blogeissa kuin kirjoissakin. Miellän itseni samalla tavalla rohkeaksi viestijäksi, sillä en arkaile käyttää erikoisempiakin sanavalintoja tai leikitellä kielellä monin eri tavoin. Kuten Kortesuo kirjansa alkusivuilla kehottaakin, olen pyrkinyt kehittämään esimerkiksi sosiaalisen median toimintaani saamieni kommenttien, tykkäysten ja muun palautteen avulla. Olen esimerkiksi oppinut Jatkoajan Facebook-viestintää ja juttunostoja tehdessäni, että yleiset kysymykset eivät toimi, vaan on kysyttävä juuri kyseiseen tilanteeseen kohdistettuja kysymyksiä. ”Oliko David Nemecekin taklaus seitsemän pelin pelikiellon arvoinen?” on parempi kysymys kuin ”Mitä mieltä olet David Nemecekin pelikiellosta?”. On autettava sosiaalisen median käyttäjät kommunikoimaan kanssasi mahdollisimman matalalla kynnyksellä. Tällöin hyödyt myös itse, kun sanomasi leviää kommentoijien ja tykkääjien omiin verkostoihin.

Tunnistettava kirjoitustyyli on itselleni melko luonnollinen tuotos, sillä minulle on itse asiassa työläämpää keksiä ne kaikista tavallisimmat ja ehkä ymmärrettävimmätkin tavat ilmaisulle. Sen sijaan pyrin löytämään muistettavimmat ja mieleenpainuvimmat sanavalinnat. Esimerkiksi Kortesuon kirjassaan käyttämä fraasi ”porsia ongelmia” sytytti oman kiinnostukseni entistä isompaan roihuun kirjaa kohtaan sen sijaan, että tilalla olisi käytetty ”koitua, poikia tai syntyä ongelmia”-termiä. Toisaalta haasteena minulla on olla riittävän kriittinen ja sitä osa-aluetta minun onkin viestinnässäni kehitettävä. Usein esimerkiksi Twitterissä ihmiset ehtivät kommentoida jotain nasevaa hieman vinoon menneestä argumentistani ennen kuin olen itse ehtinyt asiaa tajuta.

Hyvän neuvon ja ehkä koko kirjan parhaan vinkin Kortesuo tarjoili nimenomaan somepuolelle. Hän kehotti esimerkiksi lihavoimaan avainsanoja sekä käyttämään luettelointia ja numerointeja. Tällöin esimerkiksi lyhyen twiitin tai Instagram-postauksen pointit tulevat esiin hyvin helposti ja lukijan on näppärä tarttua niihin ilman, että hänen tarvitsee käyttää tilanteessa sellaista aikaa, jota ei siihen ole tarkoitettu.

Olen aktiivinen Twitterin käyttäjä, mutta en ole törmännyt aiemmin termiin puheenjohtajuus sosiaalisessa mediassa. Kortesuon mukaan puheenjohtajuus määräytyy luontevimmin keskustelun aloittajalle. Tulee mieleen, että puheenjohtajuus saattaa siirtyä keskustelun aloittajalta esimerkiksi korkeampistatuksiselle tyypille, mikäli keskustelu käydään aiheesta, josta jollain toisella keskustelijalla on suurempi tietotaito kuin aloittajalla. Valtaosa omista Twitterissä käymistäni keskusteluista liittyy jääkiekkoon ja sen ilmiöihin. Vaikka olen pääasiassa hyvinkin valveutunut lätkäkeskustelija, esimerkiksi tilastollisista tai historiallisista asioista minun ei kannata jääkiekkoonkaan liittyen lähteä turhan kärkkäästi haastamaan. Olen näet varma, että Suomen Twitter-kentästä löytyy itseäni pätevämpiä osaajia näillä sektoreilla.

Niillä jääkiekon keskustelun osa-alueilla, joissa olen vahvimmillani eli asiantuntija, Kortesuo kehottaa olemaan tiivis. Oman asian tiivistäminen kuulostaakin sellaiselta, jota asiantuntijan on hyvä osata tehdä. Toista ovat podcastit, jotka ovat Sano se someksi -kirjan mukaan yleinen suomalaisten saliseuralainen. Suomalaiset käyvät kuntosaleilla jopa enemmän kuin koskaan aiemmin ja podcastien suosio on räjähtänyt. Itsekin tein aikanaan podcasteja, joten ymmärrän niistä jotain. Luettuani Kortesuon kirjan tajusin, että olimme kollegani kanssa hyvin pitkälti tarkoituksellisia tajunnanvirtasuoltajia ja teimme podcastia vain viihteeksi – ehkä se oli syy, miksi kuulijoidemme sekä itsemme kiinnostus lopahti ajan mittaan. Jääkiekosta on kuitenkin saatavilla asiantuntevampia podcasteja kuin omamme, jotka ovat kaiken lisäksi viihdyttäviä. Emme myöskään olleet julkkiksia sillä tasolla, että sanomisistamme olisi kiinnostuttu vain sen takia, että olemme juuri me. Jos aloittaisin uuden jääkiekkopodcastin, keskittyisin huomattavasti tarkemmin johonkin tiettyyn oikeasti asiantuntemusta henkivään näkökulmaan. Matalan kynnyksen lätinällä ei saa itseään podcastien maailmassa kuuluviin, jos ei satu olemaan julkisuudesta tuttu.

Kuten Kortesuo totesi kirjansa Sano se someksi takakansitekstissä, teos soveltuu paitsi somea aloitteleville, myös vähän kokeneemmille ja tavoitteellisemmille käyttäjille. Isoin oppi, jonka kirjasta sain oli ehdottomasti se, että mikäli sosiaalisesta mediasta haluaa tehdä itselleen ammatin, asiantuntijakentän tai vakuuttavan verkoston, on keskityttävä siihen, mitä siellä sanoo. Vaikken ole oikeastaan koskaan kirjoittanut someen mitään ylitsepääsemättömän tyhmää, olen sortunut todella usein sellaisiin turhiin päivityksiin, joista Kortesuokin kirjassaan varoitti. En ole keskittynyt olemaan valtaosaa ajasta keskustelun aallonharjalla, vaan taannun toisinaan perustallaajilta tuttuihin ”Tänään tulee hyvä elokuva telkkarista, voisin katsoa”-tyyppisiin twiitteihin. Aion siis tästä eteenpäin keskittyä somepreesensini terävöittämiseen ja puheenjohtajuuskokemusten lisäämiseen. Kortesuo painottaa aitouden merkitystä eikä somessa saisi olla kukaan, joka ei itse ole tai olla jotain vain siksi, että joku muu on. Kuten jo aiemmin todettua, minulla on mielestäni riittävän tunnistettava tyyli tehdä sosiaalista mediaa, mutta liian usein en jaksa keskittyä olemaan fokuksessa osaamiseni kanssa. Pentti Perustwiittaaja -syndrooma loppuu tähän.