Tampere
24 Sep, Friday
7° C

Proakatemian esseepankki

Sopeutumista



Kirjoittanut: Arttu Asunta - tiimistä Apaja.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Adaptability - The Art of Winning in an Age of Uncertainty
Max McKeown
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Sopeutumista

Tässä esseessä käyn hieman läpi kulunutta vuotta ja minne se on tällä hetkellä minua viemässä. Luin Max McKeown kirjaa Adaptability, joka kuvastaa hyvin tilannetta, jossa itse olen juuri nyt. Koronan, karanteenin, rajoitusten ja etätyöskentelyn tuomien muutosten lisäksi elokuussa mursin oikean jalkani sääri- ja pohjeluut useaan osaan. Vaikka karanteeni ja rajoitukset ovat rajoittaneet liikkumistani jonkin verran, en ole koskaan ollut kotona näin pitkää aikaa käymättä ulkona. Nyt olen istunut sairaalassa ja kotona lähes tauotta yhteensä 1,5 kuukautta. Kotoa olen astunut ulos tänä aikana neljä kertaa. Vuosi 2020 on siis tähän asti ollut melkoista mylläkkää monella tavalla ja on täytynyt oppia sopeutumaan vallitseviin tilanteisiin. ”Onneksi” koronakevät koettiin, sillä tilannettani katsoen on tiiminkin paljon helpompi ymmärtää vaadittavat tarpeet ja osata rakentaa etätyöskentely siten, että minäkin voin osallistua vaikka olisin ainoa etäilijä, kiitos video- ja ääniyhteyksien. Omalla kohdallani karanteeni siis jatkuu aina joulukuuhun saakka. Paljon hyviä asioita on tapahtunut, mutta kuten matematiikassa, kaikelle on aina vastalukunsa.

Tarina sopeutumisesta tilanteeseen

Alkuvuosi oli toivoa täynnä, uusivuosikymmen 2020. Syksyllä 2019 aloitetusta Olohuone -projektista kehkeytyi jotain uutta, kun tammikuussa päätimme monen mutkan ja loistavan mahdollisuuden siivittämänä perustaa oman osakeyhtiön neljän Apajalaisen kanssa. Tapahtumat, jotka tähän johtivat kuulostavat itselleni kuin tarinalta. Olohuone -projektin kautta projektiryhmä lähti selvittämään liiketilan hankkimista. Kohdalle sattui potentiaalinen kohde Niemenrannasta, alkuvuodesta valmistuvalle kohteelle. Tiimin kanssa keskustelujen, rahoituksen selvittelyn ja monen muun asian pohtimisen kautta tulimme tulokseen, että Apaja ei voisi hankkia liiketilaa. Taloudellinen puoli koitui suurimmaksi esteeksi. Keskustelu kävi kuitenkin kuumana rakennuttajan ja projektipäällikön välillä. Lopulta saimme täysin uudenlaisen ehdotuksen; ostakaa liiketila, niin me (rakennuttaja) tulemme vuokralle siihen viideksi vuodeksi. Tämä sai pyörät pyörimään.

Tammi-helmikuussa teimme päätöksen, perustimme osakeyhtiön ja ostimme tämän kyseisen liiketilan Niemenrannasta. Wikipedian mukaan sopeutuminen määritellään seuraavasti; muuttua sopimaan, mukautua uusiin olosuhteisiin. Mahdollisuus oli liian hyvä jätettäväksi käyttämättä. Omaa rahaa, lainaa ja paljon paperitöitä. 18.3.2020 ensimmäinen vuokra kilahti osakeyhtiömme tilille. Tunnetta on vaikea kuvailla. Olemme lähes neljännesmiljoonan arvoisen liiketilan omistajia!

Kiinteitä kuluja varten tarvitsimme tietysti rahaa, joten lähdimme selvittelemään erilaisia vaihtoehtoja ja projekteja, joiden kautta pystyisimme rahoittamaan liiketoimintaamme yhä tehokkaammin. Jälleen, sattuman kautta eteemme avautui mahdollisuus. 2019 keväällä teimme Pitstopilla renkaidenvaihtoa, joten otimme yhteyttä yrittäjiin, olisiko mahdollista tulla tekemään rahaa. Vastaus tuli täysin erilaisena takaisin; se peli on pelattu läpi, ostakaa kesäkahvila Pulu. Pulu -nimeä kantava, jo muutaman vuoden sesonkitoiminnassa ollut kahvila tuotiin eteemme täysin sattumalta. Tiukat rajoitukset ravintoloille ja matkustukseen liittyen sai ihmiset pitäytymään kotosalla, joten koimme että kesäkahvila olisi toimiva ratkaisu. Vappuna myytiinkin jo sitten munkkeja ja simaa.

Kesä meni Pulua pyörittäessä, kokeillen uudenlaisia konsepteja ja tuotteita. Grillikatos viikonloppuisin, vegaanisia ribsejä ja hodareita, kuplavohveleita, kuplateetä. Alkoholiluvatkin hommattiin heinäkuussa, kun rajoituksia höllennettiin. Terassikin täytyi sitten perustaa ja kalustaa. Kuplavohvelirautoja täytyi tilata lisää. Jo kesällä aloimme jälleen pohtia, mitä voisimme tehdä että kassavirta jatkuisi myös talvella, kyseessä kun tosiaan on kesäkahvila. Kesällä saadun datan, palautteiden sekä tutkimusten jälkeen saimme idean perustaa Kuplavohvelikahvila.

2019 syksyllä olimme projektiryhmäni kanssa suunnittelemassa Pop Up -konseptilla toimivaa joulumyyntiä Tampereella johonkin kauppakeskukseen. Tästä muistimme, että Koskikeskuksessa oli ollut vapaita liiketiloja ja olimme olleet heihin yhteydessä siis jo aiemmin selvittäessämme mahdollista kauppapaikkaa Pop Upille. Yhteystiedot kaivettiin esiin ja pian olimme jo allekirjoittamassa vuokrasopimusta. Ylihuomenna 2.10.2020 avaamme Koskikeskukseen KUPLIKSEN.

Sopeutuminen on asioiden hyväksymistä

Välillä on vaikea hyväksyä asioita, joita ympärillä ja omassa elämässä tapahtuu. Apajassa olemme puhuneet työuupumuksesta ja sen ehkäisystä ja vaikutuksista. Omalla kohdallani on ollut erittäin vaikea hyväksyä sitä, että on parempi ottaa rauhallisemmin. Kesällä tein ainoastaan satunnaisia tukkuostoksia sekä talouden ”kirjanpitoa”. Koin olevani huono työkaveri, koska en osallistunut tekemiseen samalla tavalla kuin muut. Totuus kuitenkin on, että rauhoittuminen tekee todella hyvää. Pajassa ilmoille heitetty kysymys; onko parempi että roikkuu mukana tasaisesti vai se, että on poissa tietyn ajan ja tulee ryminällä takaisin? Tämä kysymys jotenkin herätti itseni siihen, että on ihan ok olla poissa. Olen vihdoin alkanut hyväksyä sitä, että olen ottanut omaa aikaa.

Ryminällä takaisin -vaihe sai todella ikävän käänteen 15. elokuuta. Diagnoosina oikean säären distaalikolmanneksen pirstaleinen intra-artikulaarinen murtuma. Ei, en itsekään ymmärrä mitä tuossa tarkoitetaan, mutta lääkärien mukaan harvinainen ja vaikea pirstaleinen murtuma sääressä ja pohjeluussa. Kerron tämän siksi, koska sairaslomani ja kuntoutus kestävät ensi vuoden puolelle saakka. Tässä on hitusen ollut sopeutumista tilanteeseen ihan arjen liikkumisen ja päivittäisten askareidenkin suhteen. Asiat, joita voin kotoa käsin tehdä ovat käytännössä tietokoneen ja puhelimen välityksellä tehtäviä asioita. Otin roolin Apajan talousvastaavana johtoryhmässä, sillä pystyn pitkälle tekemään asioita kotona käsin. Etäyhteyksien ansiosta pystyn olemaan tehokkaasti mukana myös tiimin asioissa, pajoissa sekä johtoryhmän palavereissa. Haastavaa kuitenkin sosiaaliselle tyypille on, kun ei näe ihmisiä samalla tavalla kuin ennen. Tämä on lopulta vain väliaikaista, joten miksei tehdä parastaan tilanteessa, jolle ei yksinkertaisesti voi mitään?

”Improvise, adapt, overcome”

Paitsi Apajassa, myös osakeyhtiömme asioissa olen ottanut enemmän roolia asioista, joiden tekemiseen ei vaadita fyysistä läsnäoloa. Puheluita, sopimuksia, sähköposteja, kirjanpitoa ja muita hallinnollisia asioita. Tunnen ja tiedän, että työpanokseni ei vastaa muiden tekemää, mutta sen hyväksyminen kääntää asian siten, että en koe olevani huono tiimiläinen tai osakas. Toki ymmärrystä tilanteeni johdosta löytyy kaikilta, eikä vaatimuksetkaan ole kovin korkealla.

McKeown kertoo, että sopeutujalla on erinomainen kyky keskittyä ratkaisuihin ongelmien sijaan. Koen olevani ilman jalkani murtumaakin puhdas sopeutuja. Pyrin aina keksimään ratkaisun, oli ongelma millainen tahansa. Pyrin katsomaan aina hyviä puolia, vaikka ongelmat tuntuisivatkin ylitsepääsemättömiltä. Aluksi tuntui vaikealta ja jopa hävettävältä pyytää apua tietyissä asioissa, mutta murtumani ansiosta olen pakon omasta joutunut pyytämään apua yksinkertaisimpiinkin asioihin. Olen vienyt tätä käytäntöön etätöissäni. En pelkää kysyä Nordealta puhelimessa, miten mikäkin asia hoituu, vaikka se ehkä joillekin olisi itsestäänselvyys. En pelkää kysyä tukusta, mistä koko sopimusprosessi tulisi aloittaa, enkä pelkää hylätä tarjousta, vaikka olin jo painallusta vaille hyväksymässä sitä.

“High Adaptability, High Achievement people,” or HAHAs for short.
HAHAs are people who can laugh in the face of adversity and, over time, claw their way back to the top.”

Aihetunnisteet:
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close