Tampere
19 Mar, Tuesday
-12° C

Proakatemian esseepankki

Soluessee: Yhteisön merkitys oppimisessa



Kirjoittanut: Auri Saarelainen - tiimistä Evision.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
The Fift Discipline
Peter Senge
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Proakatemian yhteisöllisyys 

Yhteisö on Proakatemialla niin keskeisessä roolissa, että Proakatemialaiset tunnetaan yhteisön ulkopuolella erilaisina näkyvään yhteisöllisyyteen liittyvinä karikatyyreina. Muut eivät aina ymmärrä, että tunteet räiskyvät, pidetään ääntä, ja juostaan halaamaan, kun tavataan. Yhteisön sisällä ilmiö on myös tunnistettu, ja liiallisuuksiin mennessä sitä kutsutaan “Proakatemiakuplaksi” jota pitäisi yrittää välttää pitämällä näkökulmat avoinna. Yhteisöllisyys herättää siis monenlaisia tunteita ja ajatuksia. 

Yhteisöllisyys korostuu, kun koko yhteisöä johtaa yhteisön edustajista koostuva johtoryhmä, ja yhteisöllisyyden kehittämiseen osallistuu koko yhteisö. Proakatemian johtoryhmä koostuu apuvalmentajasta, tiimien edustajista sekä MaVi-, Data-, ja KV-päälliköistä. Koko yhteisön kehittämistä tapahtuu kaiken aikaa, mutta sitä varten on myös kaksi kertaa vuodessa järjestettävät Proakatemiapäivät joiden tarkoitus on kokoontua koko yhteisön voimin keskustelemaan nykytilasta ja pohtimaan kehityskeinoja. 

Proakatemian johtoryhmässä yhteisön merkitystä korostetaan sanomalla avoimesti, että arvohierarkiassa ensin tulee yhteisö, sitten tiimi, ja sen jälkeen lopulta yksilö. Se saattaa aluksi tuntua melko radikaalilta, kun yleisesti on totuttu, että koulussa yksilö keskittyy omiin opintoihinsa sataprosenttisesti, ja muiden suoritukset ovat muiden suorituksia, joihin ei tule puuttua. 

Yhteisön merkitystä siis selkeästi pidetään korkeassa arvossa, ja sillä on päästy hyviin tuloksiin, mutta miksi ja miten? 

Power of Team Learning 

Jyväskylän Tiimiakatemian Alumni, nykyinen Mondragonin Tiimiakatemian Tiimivalmentaja Kaisu Tuominiemi puhuu vuoden 2015 TEDx Talkissaan tiimioppimisen voimasta. 

Puheessaan Tuominiemi korostaa oppimista yhdessä toisten kanssa, ja sitä kuinka yhdessä pääsee pidemmälle, vaikka yksin pääsee kovempaa. Hän vertaa oppimista tanssiin, jossa harjoittelu on hyvinkin vuorovaikutteista. 

Tuominiemi sanoo myös siitä, että mitä enemmän antaa, sitä enemmän saa. Tiimioppimisessa tämä ajatus toimii erittäin hyvin. Kuvitellaan esimerkiksi tilanne, jossa opiskelija A tietää valtavasti brändäyksestä ja opiskelija B tahtoo rakentaa uuden brändin. A briiffaa opiskelija B:tä, ehkä pitää pajaakin, jolloin A saa esiintymiskokemusta, valmentamiskokemusta ja niin edelleen, kun B taas saa oppia. Lisäksi niinsanotusti vertaiseltaan voi olla helpompi ottaa oppia vastaan, sekä haastaa kuulemaansa, kuin vaikkapa peruskoulussa totutulta opettajalta 

Design 39 ja ryhmä, joka toimii 

San Diegossa, Kaliforniassa, on lähdetty rohkeasti kokeilemaan uutta mallia peruskouluoppimiseen. Uudistukset nojaavat Keith Sawyerin kirjan “Group Genius” esittämään ideaan tiimioppimisesta, tai luovan yhteistyön voimasta. 

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Design 39:ssä huomattiin sama mitä on huomattu meidänkin oppilaitoksissamme peruskoulusta yliopistoihin – nimittäin ryhmätöiden ongelmat. Jokaisella on varmasti ollut ryhmätyöporukassa sellaisia, joita kiinnostaa puhelimelle kommunikointi tiimikavereille kommunikointia enemmän. Olipa kyse laiskureista, ujostelijoista tai muusta, yhteistä heillä on se, ettei mitään tapahdu. Vastuu jää kantamatta. 

Design 39 ratkaisi ongelman arvottuihin tiimeihin ja arvottuihin tiimirooleihin pohjaavalla järjestelmällä. Järjestelmän tarkoitus on ratkaista iänikuiset kysymykset “mitä tehdään” ja “kuka tekee mitäkin” niin että oppilaat saavat keskittyä itse tehtävään. 

Ensimmäinen vaihe on jakaa oppilaat ryhmiin.  Sitten arvotaan roolit. Ensimmäinen rooli on kirjuri, joka keskittyy kirjaamaan ylös ryhmän ideat ja työsuoritukset. Toinen on puhuja, jonka keskeinen tehtävä on kommunikoida eteenpäin ja esittää tiimin oivallukset yleisölle ja opettajalle.  Kolmas on kysyjä, jonka työtä on keskittyä lisäohjeiden tiedusteluun. Kysyjä toimii linkkinä ryhmän ja opettajan välillä selvittäen asioita ryhmälle. Kolmas on manageri, joka pitää kirjaa työtehtävistä ja materiaaleista. 

Opettajan keskeinen tehtävä on tarkkailla ryhmien toimintaa ja kommunikoida kyselijöiden kanssa. Lopuksi jokaisen ryhmän puhuja esittelee ryhmän työn muulle porukalle ja palautteet annetaan. 

Tämä ryhmätyömalli antaa selkeän suunnan, mutta siitä huolimatta paljon vapauksia tavoitteiden saavuttamisen suhteen. 

Vaikkei minkään ryhmän voi koskaan sanoa toimivansa täydellisesti tai vastuun jakautuvan niin kuin kuuluukin, selkeä roolitus toimii ryhmässä kuin ryhmässä.  

Tiimioppimisen monet muodot 

Tiimioppiminen voi siis tapahtua monessa muodossa, ei ainoastaan tiimioppimista hyödyntävissä siihen erikoistuneissa oppilaitoksissa tai kouluissa ylipäätään.  Mikä tahansa yhdessä oppiminen ja yhdessä tekeminen voi olla tiimioppimista, vaikka sitä ei aina tulisi niin ajateltua. 

Omassa elämässäni konkreettisimpia heti mieleen tulevia tiimioppimiskokemuksia Tiimiakatemiamallin kontekstin ulkopuolella on esimerkiksi kuntosalireissut ystävien kanssa, sekä poliittiset väittelyt toisten ystävien kanssa. Joka kerta yhdessä tekeminen, olipa se sitten salia, tanssia tai väittelyä, on paljon hedelmällisempää kuin yksin rimpuilu ja oman jääräpäisen päähänpinttymän perusteeton vahvistaminen. 

Varhaisin tiimioppimisen muoto valtaosalla meistä on kuitenkin perhe. Tiimi, jossa on opeteltu rajoja, vastuita ja kipupisteitä. Todennäköisesti on opeteltu kärsivällisyyttä ja kompromisseja, jonka lisäksi on pitänyt tutustua omaan itseensä ja siihen, miten muut näkevät sinut ja minkä takia. Tiimioppiminen on siis todella moninainen asia, mikä on kulkenut koko elämämme mukanamme, olemme sitten huomanneet sen tai emme. 

Sopulit voiton tiellä – voimaa yhteisöllisyydestä 

Jaettu riski ei aina ole pienempi riski, mutta se on silti helpompi kantaa. Vaikka tilanne vaikuttaisi toivottomalta, löytyy joukosta voimaa ja jaksamista, ja pahimmassakin tapauksessa ollaan yhdessä miettimässä, mikä meni vikaan. Sen lisäksi, että ryhmä sisäisesti helpommin kyseenalaistaa ideoita, kuin yksin tai kaksin, siitä saa myös varmuutta ja voimaa. Yhdessä laadittu tarjous on mennyt useamman silmäparin ohi ja hyväksynnän saatuaan sillä on koko porukan siunaus. Jokainen paperiin jäänyt virhe on yhteinen ja oppirahat maksetaan porukalla. 

Kuten sanottu, yhdessä voi päästä pitkälle. Suuret askeleet on vaikeita ottaa yksin, mutta jos tiimi toimii, kaikki tuntuu mahdolliselta ja unelmia uskaltaa tavoitella. Tämä onkin ehkä tiimiyrityksessämme suurin potentiaali yksilöä ja oppimistamme ajatellen. Kenenkään unelmat eivät ole mahdottomia saavuttaa, koska meillä on toisemme. Kunhan annamme yksilöille tilaa löytää unelmansa ja tilaa kertoa ne avoimesti tiimille. 

Yhteisöllisyyden varjopuolet 

Aiemmissa kappaleissa kerroimme tiimioppimisen sekä Proakatemian hyvistä puolista, mutta tiukasta yhteisöllisyydestä voi olla myös haittaa. 

Vuoden tiimiyrittämisen jälkeen on huomannut, että proakatemiakuplassa helposti sokeutuu, eikä näe kuplan ulkopuolelle. Yhteistyötä tehdään helposti muiden proakatemialaisten sekä alumnien kanssa, koska se on helpompaa. Mielipiteitä kysellään kuplan sisällä, eikä välttämättä riittävän paljon tuolta “ulkomaailmasta”.  Niin kuin missä tahansa porukassa, jossa on tiiviisti, alkaa muistuttamaan toisiaan, jolloin muuttuu helposti samanlaiseksi massaksi, missä ajatukset ja teot kulkevat samaa rataa. Ja jos vuodesta toiseen kuljemme samoja polkuja, kehittyykö Proakatemia? 

Pystyttäessämme tiimiyritystämme kysyimme luonnollisesti paljon neuvoa aiemmilta vuosikursseilta muun muassa siitä, mikä on hyvä tilitoimisto tai missä on edullisimmat vakuutukset. Siinä vaiheessa ajattelimme, että he tietävät paremmin. Saimmekin paljon neuvoja ja laukkasimme eteenpäin kiitolaukalla, kunnes pysähdyimme ja mietimme, onko tämä järkevää. Kieltämättä itsellekin tuli siitä syyllinen olo, koska miksi emme luottaisi aiempiin tiimiyrityksiin? Kuitenkin tämä pysähtyminen kannatti, koska sen seurauksena esimerkiksi kilpailutimme tilitoimistomme ja pääsimme huomattavasti halvemmalla.  

Sama kaava tuntuu olevan projekteissa. Joku tiimiyritys on aikanaan keksinyt, että innovoinneilla on hyvä kerätä alkuun rahaa. Ja varmasti onkin, emme väitä vastaan, mutta onko se ainoa keino, millä tiimiyrityksen kannattaa lähteä rakentamaan liiketoimintaansa? Ja jos on, niin onko peruste se, että muutkin ovat tehneet niin? Jos me tahdomme muuttaa maailmaa, jotain toimialaa tai Proakatemiaa, meidän täytyy ajatella out of the box. Ja tällä kertaa “out of the box” ei voi olla jotain, mikä on Akatemialla ihan normaalia. Ennemminkin meidän tulee ajatella Akatemian ulkopuolista elämää ja peilata toimiamme sinne.  

Opintolinjamme on yrittäminen ja tiimijohtaminen. Yrittäminen tulee aikalailla opintojen sivussa ja painotamme jatkuvasti tiimioppimista. En väitä, että se on huono asia, mutta painotammeko sitä kuitenkin liikaa?  

Peter Senge kertoo kirjassaan “The fifth discipline” oppivan organisaation elementeistä, joista yksi on henkilökohtainen mestaruus. Tämän saavuttaminen on yksi viidestä elementistä, jotka tiimin tulee saavuttaa, jotta se kasvaa huipputiimiksi. Henkilökohtaisessa mestaruudessa on kyse puhtaasti itsensä tutkimisesta, henkilökohtaisesta kasvamisesta sekä oppimisesta. Tästä huolimatta toisinaan Proakatemialla tulee jopa syyllinen olo siitä, kun sanoo, että haluaa oppia itse. Menemme liian usein niin tiimi edellä, että unohdamme yksilöiden merkityksen. Ja loppujen lopuksi, tiimiä ei ole ilman yksilöitä. Hyvinvoivaa, menestyvää tiimiä ei ole ilman hyvinvoivaa, menestyvää yksilöä.  

Proakatemian yhteisöllisyys pahimmillaan haittaa yksilön kehitystä ja sitä me emme tahdo. Tahtoisimme nähdä enemmän yhteisöä, mikä korostaa nimenomaan yksilön merkitystä tiimissä. Tällöin mahdollisesti myös aloittelevien tiimiyrittäjien ei täytyisi tehdä niin valtavasti töitä löytääkseen paikkaansa tiimissä, koska paikka löytyisi itsestään, itseänsä etsimällä ja kehittämällä. 

Johtopäätökset 

Proakatemian yhteisöllisyys on hieno asia, mistä jokaiselle opiskelijalle on varmasti apua myös tulevaisuudessa, kunhan henkilökohtaisista suhteista pitää huolta. Ja täytyyhän se myöntää, että opinnot ovat suhteellisen vauhdikkaita ja hurjia, jonka ansiosta proakatemialaisia yhdistää tietynlainen ymmärrys siitä, mitä toinen on käynyt läpi.  

Mutta niin kuin kaikessa, on siinäkin varjopuolensa eikä hyvänä hoettuun asiaan tule suhtautua täysin kritiikittömästi. Kritiikki on loppujenlopuksi kuitenkin rakkautta ja välittämistä, eteenpäin viemistä. Yhteisön tulee olla sellainen, jossa jokaisella yksilöllä on mahdollisus tuoda tämä kritiikki esille ilman, että pitää miettiä sitä, mitä yhteisö ajattelee. Meillä on Akatemialla hyvä meininki, mutta se voisi olla vielä parempi, jos vahvistaisimme yksilön roolia tiimissä sen sijaan, että painamme laput silmillä tiimiajattelumallilla. Yksilöajattelu ei kuitenkaan sulje pois tiimiajattelua. 

 

Muut käytetyt lähteet: 

https://www.youtube.com/watch?v=wue0FcCxosA (Kaisu TEDx Talk) 

https://www.youtube.com/watch?v=zR6rTKPkjgQ (60second cooperative learning roles) 

https://www.edutopia.org/article/designing-public-school-scratch (Design 39) 

https://www.edutopia.org/article/group-work-works (Design 39 ryhmätyöskentelymalli) 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close