Tampere
29 Mar, Friday
8° C

Proakatemian esseepankki

Soluessee: Voittamisen Anatomia



Kirjoittanut: Jesse Järvensivu - tiimistä Saawa.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Aki Hintsa - Voittamisen anatomia
Oskari Saari
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Soluesseee                                                                                                                  8.5.2021

 

Mikko Anttikoski

Jesse Järvensivu

 

 

 

 

 

Aki Hintsa – Voittamisen anatomia

Kirjoittanut: Oskari Saari

 

 

 

 

”Sattumien kautta huippulääkäriksi”

 

Valitsimme Aki Hintsa – Voittamisen Anatomian, koska olimme kuulleet kirjasta paljon hyvää sekä uskoimme, että kirja antaa vahvistusta omiin arvoihimme ja toimintatapoihimme arjessa. Aki Hintsa on kehittänyt toimintamallin kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja tulemme purkamaan sitä ajatustemme kautta. Akin tarinassa maailman huippulääkäriksi on paljon asioita, mistä jokainen meistä voi oppia. Aki unelmoi ammattijääkiekkoilijan urasta, mutta monen sattumien kautta hän päätyi lukemaan lääketiedettä. Loppu on historiaa. Kirjassa paneudutaan kahteen osa-alueeseen: Akin elämäntarinaan, mikä on ollut ylä- ja alamäkeä, sekä kokonaisvaltaiseen elämän hallintaan. Kirjan kuunneltua tai luettua tulet väistämättä miettimään omaa elämääsi sekä sitä, miten voisit omaa hyvinvointiasi parantaa. Kirjoitelmassa ei haeta nopeita ratkaisuja, vaan koitetaan saada pysyviä ratkaisua askel kerrallaan. Yksinkertaisesti tiivistettynä yritetään löytää omat kulmakivet tasapainoisempaan elämään.

 

 

Miten voittaminen määritellään? Onko voittaminen vain sitä, että tapitetaan korkeimmalla palkintokorokkeella ja tuuletetaan? Onko ajatuksemme voittamisesta vääristynyt? Kirjassa voittamista kuvaa mielestämme parhaiten kohta:

 

Hintsa keksi tarinan, jonka mukaan Suomen silloinen presidentti Mauno Koivisto oli tavannut kaksi shebeläisperhettä ja antanut molemmille perheille kaksi kanaa. Toinen perheistä oli päättänyt ottaa ilon irti ja valmistaa kanoista herkullisen juhla-aterian, doro votin. Syötävää riitti viikoksi. Toinen perhe taas päätti hankkia kukon ja odottaa. Hetkessä heillä oli ensin kananmunia, sitten poikasia ja lopulta yli kaksikymmentä kanaa. Perheellä ei ollut enää koskaan nälkä.

(Saari, O. Aki Hintsa – Voittamisen anatomia. 2015, s.45)

 

Molemmathan käytännössä voittivat, mutta oliko toisen ”voittaminen” hieman kapeakatseisempaa, kuin toisen? Tarkastellaan asiaa hetki. Toisen perheelle riitti ruokaa siis viikoksi. Kunnioitettava saavutus, mutta toiselle perheelle taas loppuelämäksi. Voittaminen ei ole vain yksi yksittäinen tapahtuma elämässä, vaan koko elämän mittainen prosessi.  Ihminen luo voittamisen, tai menestymisen mittarit monesti sen perusteella, miten läheiset puhuvat menestyksestä, onko heillä jonkinlaista lajitaustaa ja miten ystävät mieltävät menestymisen. Voittaminen ja menestyminen mitataan usein rahassa, mikä ei ole hyvä asia. Totta kai elämiseen tarvitaan rahaa, mutta menestystä sillä ei voi mitata. Parempia mittareita ovat mielestämme esimerkiksi: terveys, oma ja läheisten ihmisten hyvinvointi, päivien lukumäärä, jolloin ei harmita lähteä töihin ja onko aika riittänyt omiin harrastuksiin.   Suomessa pelätään häviämistä enemmän, kuin mitään muuta. Syitä tähän on lukemattomia. Häviäjille nauretaan ja ilkutaan. Monesti kuitenkin unohtuu se tosiasia, että niin kutsutut voittajatkin ovat hävinneet joskus. Tästä he ovat ottaneet opiksi, korjanneet suoritustaan ja voittaneet tämän jälkeen. Tuntuu, että ihmiset unohtavat elämän rajallisuuden ja hokevat vain mantraa: sitten kun, sitten kun.

 

 

 

 

Häviäminen mielletään aina hyvin negatiiviseksi. Kuitenkin, jos asiaa tarkastellaan laajemmin, niin on hyvin todennäköistä, että kehitymme häviämisen myötä. Miten omaa toimintaansa voi koskaan kehittää, jos ei tiedä mitä tekee väärin? Pääasiassa esimerkiksi kilpailussa pystytään häviäjänä analysoimaan mitkä asiat voittaja teki paremmin, nopeammin ja näin ollen voitti. Täten oman toiminnan puutteita pystytään lähestymään siitä kylmästä lähtökohdasta, että olet näissä asioissa huonompi. Tee asialle jotain. Häviäminen ei suinkaan ole negatiivinen asia, vaan se on oiva ja monesti viimeinen tapa huomata, että toiminnassa on korjattavaa. Suomessa on jo pitkään varsinkin urheilijoiden keskuudessa ollut tapana kertoa heti hävityn ottelun, tai kisan jälkeen, että syyttää jotain muuta. Milloin on suksien voiteet väärät, milloin kana unohtunut yöksi pöydälle ja maha mennyt sekaisin. Ihmisten pitäisi useammin katsoa peliin ja todeta: on ok joskus hävitä. Samoin, kun jokainen meistä tekee joskus virheitä, niin jokainen myös häviää joskus. Tosiasia, jota ei voi kiistää. Tästä syystä onkin hyvä muistaa, että tappio ei kestä ikuisesti ja uusia mahdollisuuksia tulee aina. Toki tappiomieliala on väistämätön seuraus häviöstä, mutta se ei saa vaikuttaa loputtomiin. Kerää tarvittavat neuvot ja opit häviöstä ja heitä se roskakoriin. Kuten Haile Gebrselassie kirjassa kertoo Ateenan olympialaisissa loukkaantumisen vuoksi saavuttamatta jääneestä olympiakullasta:

 

Surullista, mutta se on vain urheilua.

(Saari, O. Aki Hintsa – Voittamisen anatomia. 2015, s.124)

 

Kaikille se ei kuitenkaan ole näin. Pikaluistelija Mika Poutala kertoo, että ensimmäisen kerran kun hän hävisi olympiakullan muutamalla sadasosalla, hän kävi kilpailun lävitse valmentajansa Janne Hännisen kanssa vasta neljä vuotta myöhemmin. Tuska oli niin syvä, hän kertoo.

 

 

“Entä jos ruokavalion tai harjoitusohjelman sijasta pantaisiinkin kuntoon koko elämä?” Aki Hintsa ei usko virheettömän elämän tavoitteluun. Sen sijaan hän uskoo siihen, että jokaisen pitäisi pyrkiä kohti tasapainoa ja täydellisyyden sijasta kohti tarkoituksenmukaisuutta. Hintsan hyvinvoinnin malli on pilkottu kuuteen osa-alueeseen: yleiseen terveyteen, biomekaniikkaan, fyysiseen aktiivisuuteen, ravintoon, lepoon ja henkiseen energiaan. Kuuden osa-alueen keskellä on kysymykset, kuka olet, mitä haluat ja hallitsetko oman elämäsi? Mitä hyvinvoinnin malli käytännössä tarkoittaa, mitä se vaatii ja mitä se antaa? Kun puhumme kuudesta osa-alueesta, täytyy jokaisen osa-alueen olla kunnossa. Mikäli joku kohta sakkaa, voi se johtaa kokonaisuuden heikkenemiseen. Mielestämme tasapainoinen elämä, eli hyvinvointi vaatii itsensä tutkistelua. Ei kaikille sovi tiukka ruokavalio tai aamuiset herätykset, eikä pidäkään. Tärkeää on se, että uskaltaa rohkeasti tehdä muutoksia pieni askel kerrallaan, tutkia tuntemuksiaan ja tehdä siirtoja. Mieti kuka minä olen ja miksi teen näin. Mieti teoille jokin tarkoitus, määränpää, miksi minä teen näin. Jos haluat esimerkiksi laihtua, niin päätökseen täytyy olla jokin määränpää. Muutokseen ei riitä nopeat ja lyhytaikaiset ratkaisut. Sen sijaan mieti niin, että haluat eläkepäivinä leikkiä lastenlapsien kanssa. Jos taas haluat huippukuntoon, ei riitä, että menet salille vain huippukunto mielessä, vaan tulee sinun harjoitella tavoitteellisesti. Ehkä lyhyessä juoksussa riittää, mutta ei pitkässä. Sinun täytyy löytää elämäntapa ja nauttia prosessista kohti parempaa kuntoa. Nauttia fiiliksestä, syödä terveellisesti, nauttia pyörämatkasta kohti salia ja elää arjen kautta nauttien siitä. Tiivistettynä: nauti prosessista, niin määränpään saavuttaminen on väistämätöntä.

 

 

 

 

Lähteet

Knuuttila, M. 2019. Uutuuskirja: Mika Poutala oli jo kiinni olympiakullassa – valmentaja huomasi huolestuttavan muutoksen suojattinsa käytöksessä ennen ratkaisevaa lähtöä. Helsinki: Ilta-Sanomat Luettu: 30.4.2021  https://www.is.fi/muutlajit/art-2000006280394.html

 

Saari, O. 2015. Aki Hintsa – Voittamisen anatomia. Helsinki: Werner Söderström Oy

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close