Tampere
25 Nov, Wednesday
-2° C

Proakatemian esseepankki

Soluessee: Tilinpäätös



Kirjoittanut: Henna Haara - tiimistä Kajo.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 6 minuuttia.

Kirjoittajat: Henna Haara, Ville Pajala ja Jesse Niemi

 

Esseen tavoite 

Esseen tavoite on selventää tilinpäätöksen vaiheita ja sen sisältöä Kajon nykyisen taloustiimin käyttöön, joka valmistelee tilinpäätöksen. Lisäksi sen on tarkoitus auttaa Kajon uutta taloustiimiä, joka aloittaa tammikuussa ja vastaa tilinpäätöksen loppuunsaattamisesta yhdessä kirjanpitäjän kanssa. 

 

Tilinpäätöksestä yleisesti 

Tilinpäätöksen tarkoitus on antaa oikea ja riittävä kuva yrityksen taloudellisesta asemasta ja toiminnan tuloksesta. Se on laadittava suomen- tai ruotsinkielisenä ja valmistuneeksi se katsotaan siinä vaiheessa, kun sen on allekirjoittanut yrityksen hallitus. (Tomperi 2016, 146.) 

Tilinpäätöksessä kaikki tilit, joita on käytetty tilikauden aikana, päätetään tilinpäätöstileille, joita ovat tulostili ja tasetili.  Tilinpäätöksessä laaditaan näiden perusteella vielä tilinpäätösraportit, joita ovat tuloslaskelma, tase, tilinpäätöksen liitetiedot ja tase-erittelyt. Tilinpäätökseen kuuluvat myös rahoituslaskelman sekä erillisenä asiakirjana tilinpäätökseen liitettävän toimintakertomuksen laatiminen. (Tomperi 2016, 16.) 

 

Tilinpäätöksen aikakäsitteet 

Tilinpäätös tulee laatia tilikautta seuraavien neljän kuukauden aikana ja se tulee säilyttää vähintään seuraavien kymmenen vuoden ajan.  Tilinpäätöksen tulee muodostaa yhtenäinen kokonaisuus ja se edellyttää selkeitä asiakirjoja sekä kuluneelta että sitä edeltävältä tilikaudelta. Edeltävän tilikauden raportit tarvitaan vertailua varten.  Normaalisti tilikausi kestää 12 kuukautta, mutta yrityksen ensimmäinen ja viimeinen tilikausi voivat olla poikkeuksellisesti joko pidempiä tai lyhyempiä. Uusi tilikausi voi alkaa kalenterivuoden missä vaiheessa tahansa. Se alkaa kuitenkin joka vuosi samaan aikaan, lukuun ottamatta ensimmäistä tilikautta. (Tomperi 2016, 146.) 

 

Tuloslaskelma 

Tuloslaskelmasta on selvittävä, mistä tarkasteltavan jakson (tilinpäätöksessä tilikauden) tulos on peräisin. Siinä esitetään liiketoiminnasta saadut tuotot ja kulut sekä mahdollinen liikevoitto tai liiketappio sekä tilikauden voitto tai tappio. Tuloslaskelma antaa tilikauden tapahtumien osalta näkökulman toiminnan kannattavuudesta. (Talousverkko, 2016.) 

Kun tuotteiden ja palveluiden myyntituloista miinustetaan myynnin siirto- ja oikaisuerät (joita ovat esim. annetut alennukset ja myynnistä maksettava arvonlisävero), saadaan yrityksen liikevaihto. Liikevaihdosta ja yrityksen muista tuotoista vähennetään tilikaudella aiheutuneet kulut, jolloin saadaan tietoon, onko yritys tehnyt liikevoittoa vai -tappiota ja kuinka paljon. (Tomperi 2016, 151.) 

Muihin tuottoihin lasketaan kaikki tuotot (lukuun ottamatta rahoitustuottoja ja satunnaisia tuottoja), jotka eivät kuulu liikevaihtoon. Yrityksen muihin tuottoihin kuuluvat esimerkiksi pysyvien vastaavien (esim. koneet ja kalusto sekä rakennukset) myyntivoitot, vuokratuotot, yrityksen saamat yritystuet ja tietyt vakuutuskorvaukset. (Tomperi 2016, 151.) 

Kuluihin kuuluvat palvelut ja materiaalit, henkilöstökulut, poistot ja liiketoiminnan muut kulut. Muita kuluja voivat olla esimerkiksi vuokra-, matka- ja postikulut, lähetysrahdit, energia-, korjaus-, puhelin-, kokous- ja edustuskulut sekä mainostamisesta aiheutuneet kulut. Myös pysyvien vastaavien myyntitappiot ja yrityksen luottotappiot huomioidaan muissa kuluissa. Varastojen muutoksen tehtävä on oikaista tietyt menot (esimerkiksi materiaalihankinnoista johtuvat menot) kuluiksi, jotka vastaavat tilikauden myyntiä. Poistot taas ovat laskennallinen kuluerä, joita ei makseta, sillä pysyvien vastaavien hankinta on aikoinaan jo aiheuttanut maksun niiden hankintavaiheessa. (Tomperi 2016, 151-152.) 

Tuloslaskelmassa on liikevoiton jälkeen esitettynä vielä rahoituksesta aiheutuneet tuotot ja kulut, tilinpäätössiirrot (esim. poistoeron muutos ja verotusperusteisten varausten muutos) sekä maksettavat tuloverot (joista tarkemmin verotusta käsittelevässä kappaleessa) ja muut välittömät verot. Näiden jälkeen jäljelle jäävä luku kertoo tilikauden voiton tai tappion määrän. (Tomperi 2016, 153.) 

 

Tase 

Tase kuvaa yrityksen taloudellista asemaa tilikauden päättyessä. Taseen vastaavaa-puoli osoittaa rahan käyttökohteet ja vastattavaa-puoli rahan lähteet (Tomperi, 2016, 155). Molempien puolien tulee aina olla saman suuruiset keskenään, jotta yrityksen tase on paikkansa pitävä. Taseen loppusumma kertoo, minkäkokoinen yritys on kyseessä. Mitä suurempi taseen loppusumma on, sitä enemmän yrityksellä on varallisuutta käytössään. 

Vastaavaa puolella esitetään siis yrityksen varat eli se mitä kaikkea yritys omistaa tilikauden päättyessä. Vastaavaa-puoli jaetaan kahteen osaan: pysyviin vastaaviin ja vaihtuviin vastaaviin. Pysyviä vastaavia ovat erät, jotka on tarkoitettu tuottamaan tuloa jatkuvasti useana tilikautena (Tomperi, 2016, 159). Ne voivat olla joko aineettomia hyödykkeitä, aineellisia hyödykkeitä tai sijoituksia.  

Aineettomat hyödykkeet voivat olla esimerkiksi kehittämismenoja, jotka liittyvät liiketoiminnan ja yrityksen tuotteiden ja palvelujen kehittämiseen. Myös yrityksen hallussa mahdollisesti olevat patentit tai muut aineettomat oikeudet kuuluvat aineettomiin hyödykkeisiin. Aineellisia hyödykkeitä sen sijaan ovat yrityksen omistukset, jotka liittyvät maa-ja vesialueisiin, rakennuksiin ja rakennelmiin tai koneisiin ja kalustoon. Mikäli yrityksellä on sellaisia sijoituksia, joista odotetaan tuottoja pitkällä aikavälillä, merkitään myös ne taseeseen pysyviksi vastaaviksi. Tällaisia sijoituksia voisivat olla esimerkiksi liikehuoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet (Tomperi, 2016, 160-161). 

Vaihtuvat vastaavat muodostuvat vaihto-omaisuudesta, saamisista, rahoitusarvopapereista sekä rahoista ja pankkisaamisista (Tomperi, 2016, 161). Vaihto-omaisuus tarkoittaa hyödykkeitä, jotka ovat tarkoitettu luovutettavaksi tai kulutettaviksi joko sellaisenaan tai jalostettuina. Vaihto-omaisuutta voivat siis olla myös keskeneräiset tuotteet ja ne voivat olla muutakin kuin tavaroita riippuen yrityksen toimialasta.  

Saamisiin kuuluvat muun muassa myyntisaamiset, lainasaamiset ja siirtosaamiset. Saamiset merkitään tilinpäätökseen nimellisarvoon, kuitenkin enintään todennäköiseen arvoon. Taseessa on erikseen esitettävä kustakin saamiserästä pitkäaikainen osuus. Pitkäaikaiseksi katsotaan saaminen tai se osa saamisesta, joka erääntyy maksettavaksi yhtä vuotta pidemmän ajan kuluttua. Muut saamiset ovat lyhytaikaisia (Tomperi, 2016, 162). 

Rahoitusarvopapereita ovat osakkeet ja osuudet, joita ei ole hankittu pysyvään omistukseen eikä vaihto-omaisuudeksi vaan ovat rahan lyhytaikaistaja sijoittamista. Ne merkitään tilinpäätöksessä hankintahinnallaan tai enintään todennäköisellä luovutushinnallaan. Jos niiden arvo tilinpäätöshetkellä on hankintahintaa pienempi, kirjataan erotus kuluksi (Tomperi, 2016, 162). 

Rahoihin ja pankkisaamisiin kuuluvat yrityksen kassassa olevat käteiset rahat sekä pankkitileillä olevat varat (Tomperi, 2016, 162). 

Vastattavaa puoli kertoo mistä yrityksen omaisuus on peräisin eli millä yrityksen toiminta on rahoitettu. Vastattavaa puoli muodostuu omasta pääomasta, tilinpäätössiirtojen kertymästä, pakollisista varauksista ja vieraasta pääomasta. Pienyritykset voivat laatia vastaavaa puolen lyhennettynä, jolloin se koostuu vain omasta- ja vieraasta pääomasta.  

Oma pääoma muodostuu yrityksen omistajien siihen sijoittamasta pääomasta ja aiempien tilikausien voitoista. Omalla pääomalla ei ole takaisinmaksuvelvoitetta toisin kuin vieraalla pääomalla. Kun taseen avulla tarkastellaan yrityksen taloudellista tilaa, kertoo oman pääoman määrä yrityksen vakavaraisuuden tason. Mitä enemmän yrityksellä on omaa pääomaa, sen omavaraisempi se on ja sillä on hyvät mahdollisuudet selviytyä taloudellisista velvoitteistaan pitkällä aikavälillä. Oma pääoma toimii puskurina yrityksen tulevien tilikausien mahdollisia tappioita vastaan. 

Vieras pääoma kertoo, kuinka paljon yrityksellä on velkaa. Vieraaseen pääomaan liittyy yleensä takaisinmaksuvelvollisuus ja siitä maksetaan useimmiten korkoa. Kun taseen avulla tarkastellaan yrityksen taloudellista tilaa, tulee kiinnittää huomiota vieraan pääoman määrään. Mikäli yrityksen rahoitus perustuu pitkällä aikavälillä enimmäkseen vieraaseen pääomaan voi sille ennustaa vaikeaa tulevaisuutta ja maksuongelmia. Mikään yritys kun ei loputtomasti voi toimia vain ulkopuolisen rahoituksen avulla, koska velat pitäisi pystyä maksamaan sovitun ajan myötä pois. 

Vieras pääoma jaetaan maksuajan mukaan kahteen osaan: pitkäaikaiseen ja lyhytaikaiseen. Pitkäaikaiseksi vieraaksi pääomaksi katsotaan velka tai se osa velasta, joka erääntyy maksettavaksi yhtä vuotta pidemmän ajan kuluttua tilinpäätöspäivästä (Tomperi, 2016, 163). Tällainen voisi olla vaikkapa pankilta haettu suuri alkupääoma, joka on tarkoitus maksaa pois useamman vuoden erissä yritystoiminnasta saatujen voittojen avulla.  

Lyhytaikaista vierasta pääomaa ovat maksimissaan vuoden sisällä pois maksettavat lainat sekä osto- ja siirtovelat. Ostovelat syntyvät yleensä vaihto-omaisuuden ja kaluston ostoista sekä muista hankinnoista, joista on saatu lasku (Tomperi, 2016, 163). Siirtovelat aiheutuvat siitä, että tilikauden aikana maksuperusteisesti kirjatut menot ja tulot oikaistaan tilinpäätöstä laadittaessa suoritusperusteiseksi. Siirtovelkoja ovat tuloennakot ja menojäämät. Niihin luetaan sellaiset tuotannontekijähankintoihin liittyvät velkaerät, jotka ovat laskennallisia, kuten palkkaerät tai vielä laskuttamattomat, ulkoisiin hankintoihin liittyvät erät (Tomperi, 2016, 164).  

 

Rahoituslaskelma 

Rahoituslaskelman laadintavelvollisuus koskee ainoastaan suuryrityksiä. Se on tilinpäätöksen osa, jossa annetaan tiedot siitä, miten yritys on aikaansaanut rahavirtaa ja mihin se on käyttänyt kerryttämänsä rahavirran. Rahoituslaskelma laaditaan maksuperusteisesti, jolloin tuloslaskelman suoriteperusteiset myynnit muutetaan maksuperusteiseksi myyntisaamisten muutoksen avulla ja ostot ostovelkojen avulla. Rahoituslaskelmassa ei oteta huomioon jaksotuksesta ja arvotuksesta johtuvia eriä kuten varaston muutoksia ja poistoja, koska ne eivät ole aiheuttaneet maksua (Tomperi, 2016, 165-166). 

 

Toimintakertomus 

 Toimintakertomuksen tarkoituksena on antaa kuva osuuskunnan toiminnan kehityksestä ja tuloksellisuudesta, taloudellisesta tilanteesta ja riski- ja epävarmuustekijöistä. Toimintakertomukseen tulee tarvittaessa laittaa myös tunnuslukuja henkilöstöstä, taloudesta ja ympäristövaikutuksista. Myös tulevaisuuden kehittymistä arvioidaan esittämällä samalla tietoja tärkeistä tapahtumista tilikauden päättymisen jälkeen. Jos osuuskunta on harjoittanut tutkimus- ja/tai kehitystoimintaa, tulee niiden laajuudesta tehdä selvitys toimintakertomukseen. (Tomperi 2016, 175) 

Lisäksi toimintakertomuksessa tulee olla hallituksen esitys yhtiön voittoa tai tappiota koskevista tulevaisuuden toimenpiteistä sekä esitys muun vapaan pääoman jakamisesta, jos sellainen aiotaan tehdä. Lisäksi sen tulee sisällyttää tieto yhtiön osakkeiden määrästä osakelajeittain ja tiedot lähipiirilainoista. (Tomperi 2016, 175) 

Pienten yritysten ei kuitenkaan tarvitse laatia toimintakertomusta ja Projektitoimisto Kajo luetaan pieniin yrityksiin. 

 

Verotus 

Osuuskunnat ovat osakeyhtiöiden tapaan itsenäisinä verovelvollisina velvoitettuja maksamaan tulostaan 20 prosentin yhteisön tuloveron, mikäli osuuskunta on merkattu kaupparekisteriin ennen tilikauden päätöstä. Osakeyhtiöt ja osuuskunnat antavat veroilmoituksensa verohallinnon ylläpitämässä “OmaVero” palvelussa. Osuuskunta antaa ilmoituksessaan tuloverotusta koskevat tiedot, joita ovat: tulot, menot, varat, velat ja muut verotukseen vaikuttavat tiedot. Veroilmoitus on annettava neljän kuukauden kuluessa tilikauden viimeisen kuukauden päättymisestä.  

Jos osuuskunta tekee tappiota, voi sitä vähentää seuraavat 10 vuotta saman tulonlähteen tuloksesta. Jos yli puolet osuuskunnan osuuksista vaihtaa omistajaa saman vuoden aikana, kun osuuskunta tekee tappiota, tai sen jälkeen, menettää yritys oikeutensa vähentämiseen. 

Osuuskunnan on myös maksettava yleisradioveroa, mikäli sen vuoden verotettava tulo on yli 50 000 euroa. Yleisradioveron määrä on 140 euroa +0,35% siitä verotettavan tulon osasta, joka ylittää 50 000 euroa. (Tomperi 2016, 190)  

 

Osinkotulot  

Osinkotulot osuuskunnasta ovat osinkotulon saajalle joko verollista tai verovapaata tuloa tai molempia. Luonnollisen henkilön saamaan osinkotulon veronalaisuuteen vaikuttaa se, onko yritys, josta osinko saadaan pörssinoteerattu vai ei.  Pörssinoteeratusta yhtiöstä saatu osinko on 85% veronalaista pääomatuloa ja 15% verovapaata tuloa.  

Pörssiyhtiöstä saadusta osingosta toimitetaan 25,5 %:n ennakonpidätys, jos sen saa luonnollinen henkilö tai kuolinpesä. 

Listaamattomasta yrityksestä saatava osinkotulo on 25% verollista pääomatuloa ja 75% verovapaata siltä osin, kun saatavan osingon määrä vastaa osakkeiden matemaattiselle arvolle laskettua 8 %:n vuotuista tuottoa.  Kahdeksan prosentin vuotuista tuottoa vastaavan määrän ylittävästä osingosta on 75% veronalaista ansiotuloa ja 25% verovapaata tuloa. (Tomperi 2016, 190, 191) 

 

 

Kajon tilinpäätös 

Meneillään on Kajon ensimmäinen tilikausi ja sen vuoksi Kajon tilinpäätös ei vaadi edellisen vuoden tilinpäätöstietojen vertailua. Ensimmäinen tilikautemme on kestänyt poikkeuksellisesti 15 kuukautta, mutta jatkossa Kajon tilikausi on sama kuin kalenterivuosi. 

Kajon tilinpäätös vaatii vain tuloslaskelman ja taseen sekä niitä koskevat liitteet, sillä tilinpäätöksessä pieniltä yrityksiltä ei vaadita toimintakertomusta ja rahoituslaskelmaa ja Kajo lasketaan kuuluvaksi pieniin yrityksiin. Näin ollen Kajolta ei vaadita rahoituslaskelmaa eikä toimintakertomusta. (Tomperi 2016, 16.) 

Kajossa kirjanpitoa ei tehdä käsin, vaan tilinpäätökseen vaadittavat materiaalit löytyvät sähköisestä ohjelmasta – Procountorista – jonne Kajon kirjanpitäjä on syöttänyt tietoja tilikauden aikana. Näin ollen taloustiimin henkilöille jää loppuvuodelle lähinnä kirjanpidon täsmäytykseen liittyviä toimenpiteitä kuluneen vuoden ajalta. Näitä ovat mm. käteisten täsmäyttäminen ja kuittien selvittely. 

 

Lähteet 

Tomperi, S. 2016. Käytännön kirjanpito. 

Talousverkko. 2016. Mikä on tuloslaskelma ja mitä se kertoo?. Luettu 8.12.2018.
https://www.talousverkko.fi/tuloslaskelma/ 

Verohallinto, Tuloverotus
https://www.vero.fi/yritykset-ja-yhteisot/tietoa-yritysverotuksesta/tuloverotus/

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close