Tampere
03 Dec, Thursday
-1° C

Proakatemian esseepankki

Soluessee: Positiivinen menestyjä



Kirjoittanut: Henri Roivas - tiimistä Eventa.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 6 minuuttia.

Soluessee: Positiivinen menestyjä

Kirjoittajat: Annamari Aalto & Henri Roivas

 

Alustus

 

Lähdimme tarkastelemaan Proakatemialla esiintyviä psykologisia ilmiöitä huomattuamme yhteisen kiinnostuksemme aiheita kohtaan. Tarkastelun kohteeksi nousi muun muassa sisäinen ja ulkoinen motivaatio, yksilön arvot ja niiden vaikutus tavoitteisiin sekä yksilön erilaiset suhtautumiset työmaailmaa kohtaan. Näiden lisäksi pohdimme muun muassa rahan merkitystä tavoitteisiin ja sitä, että onko ihminen todella pohjimmiltaan itsekäs kuten Markku Ojanen esittää (Ojanen, 2014, 29). Tarkastelimme näitä aiheita Carol Dwekin esittämien asenneteorioiden pohjilta, joiden mukaan yksilö voi suhtautua elämän kasvun hetkiin joko muuttumattomuuden asenteella tai kasvun asenteella. Huomasimme paljon samoja teemoja Carol Dwekin Mindset- teoksessa sekä Markku Ojasen Positiivisen Psykologian teoksessa. Molemmissa teoksissa kävi ilmi sama psykologinen näkemys seurausten johtumisesta nimenomaan yksilöstä sosiaalisten tekijöiden sijaan.

 

Muuttumattomuuden ja kasvun asenne

 

Carol S.Dweck esittää, että on olemassa kaksi asennetta, kaksi näkökulmaa; kasvun asenne ja muuttumattomuuden asenne. Muuttumattomuuden asenteen omaava henkilö uskoo, että omat ominaisuudet ovat pysyviä ja kiveen hakattuja ominaisuuksia, joita ei voi muuttaa (C.S.Dweck, 2006, 25). On kuitenkin olemassa toisenlainen tapa asennoitua. Sen mukaan luonteenpiirteet eivät ole kuin ihmiselle jaetut pelikortit, joiden kanssa on vain tultava toimeen. Kasvun asenne perustuu uskomukseen, jonka mukaan ihmisen perusominaisuuksia voidaan kehittää ponnistelemalla ja harjoittelemalla (C.S.Dweck, 2006, 37). Ihmiset, jotka ovat sisäistäneet muuttumattomuuden asenteen, ovat saattaneet oppia sen opettajansa kautta alakoulussa tai esimerkiksi työpaikaltaan tai vaikka vanhemmiltaan. Joku on kertonut, että et pysty kehittämään tiettyjä osa-alueita toiminnassasi. Kasvun asenne on yhtälailla saatettu oivaltaa nuorena, vaikka vanhempien kautta, kun vanhempasi ovat tulleet hävityn pesäpallopelin jälkeen kertomaan itku puserossa olevalle Matti-pojalle, että häviö saattoi johtua ainoastaan jostain tietystä asiasta, jota on mahdollista kehittää. Näin Matti-poika tajusi, että ihmisen ominaisuudet on kehitettäviä eikä kiveen hakattuja.

 

Uskon, että suurimmalla osalla Proakatemian opiskelijoilla on kasvun asenne opintojaan kohtaan. Ettemme ole geeniemme vankeja, vaan pystymme itse kehittämään itseämme ja vaikuttamaan siihen, millaiseksi kehitymme. Ojanen esittää teoksessaan (2014) näkemyksen, että ihmisen ominaisuudet itsekkyyden suhteen johtuisivat pitkälti geeneistä ja sosiaalisten seikkojen vaikutukset jäisivät helposti piiloon. Henkilö, joka omaa muuttumattomuuden kasvun asenteen, ajatteleekin juuri näin. “Minä nyt vain olen tällainen” on ominainen ajattelumalli tällaiselle yksilölle. Jos tietäisin, etten pysty muuttumaan, miksi edes yrittäisin?

 

Horwitz (2002, 156) taas esittää näkemyksen biologisten ja sosiaalisten tekijöiden yhtäläisestä vaikutuksesta, vaikka tässäkin tapauksessa geneettiset tekijät käyvät ilmi vain, jos ympäristö on salliva näitä kohtaan. Mielestäni tämä Horwitzin esittämä sosiaalipsykologinen näkemys edustaa osuvammin Proakatemialla toteutuvaa mallia. Proakatemialle valitaan henkilöitä, joilla on sopivat lähtökohdat koulua varten, jotka sitten pystyvät kehittämään niitä vuorovaikutuksessa muiden opiskelijoiden kanssa. Sosiaalipsykologinen koulukunta korostaa sosiaalisten tekijöiden vaikutuksia yksilön kehitykseen. Pelkkään geneettisyyteen pohtauva ajattelumalli tuntuu niin kovin vieraalta varsinkin nyt puoli vuotta Proakatemialla opiskeltuani. Tottakai minä voin kehittyä, kunhan vain haluan ja olen avoin oppimista kohtaan!

 

Ihmisen perusluonteen vaikutus johtajuuteen

 

C.S.Dweckin on Hong Kongin yliopistossa suorittamansa tutkimuksen pohjalta todennut kasvun asenteen omaavien johtajien uskovan inhimilliseen kehitykseen. Kyseiset johtajat eivät yritä kokoajan osoittaa olevansa parempia kuin muut, toisin kuin muuttumattomuuden asenteen omaavat johtajat. Käytännössä he eivät vedä mattoa toisten jalkojen alta voidakseen tuntea itsensä voimakkaaksi (C.S.Dweck, 2006, 191-192). Mielestäni Proakatemialla nämä kyseiset ominaisuudet näkyvät luottamuksena toisia kohtaan sekä avoimuutena puhua jopa arkaluontoisiksi määritellyistä asioista julkisesti toisten Proakatemialaisten kanssa.

Yrityksen menestyminen on hyvin paljon kiinni siitä, kuka yritystä johtaa. Jim Collinsin tekemän tutkimuksen (2001 ,191) mukaan nämä johtajat, jotka saivat yrityksen menestymään, eivät olleet suurella egolla varustettuja virtahepoja parhaimmalla juomavesialueella, vaan taka-alalle jättäytyneitä paljon kysymyksiä esittäviä pitkäpinnaisia tarkkailijoita. Proakatemialainen on altistettuna opintojensa aikana kyseenalaistamiselle lähestulkoon koko ajan. Paja-tilanteet ovat tästä hyvä esimerkki: Yksi oppilaista johtaa keskustelua ja muut esittävät omia mielipiteitään ja väitteitään hälle. Muuttumattomuuden asenteen omaavan johtajan taas on päästävä koko ajan todistamaan olevansa parempi kuin muut ja tästä syystä johtaja saattaa antaa jopa yrityksen romahtaa, kun heidän valtakautensa päättyy (C.S.Dweck, 2006, 194).

 

Arvot valintoja ohjaavina tekijöinä

 

Arvot ohjaavat yksilön valintoja, ja ovat hyvinkin yksilökohtaisia, vaikka myös monia yleismaailmallisiakin arvoja on havaittu (Hofstede, 1991). “Arvot priorisoivat tavoitteita ja tavoitteet puolestaan tarkentavat arvoja” (Ojanen, 2014, 192). Mikäli opiskelijan perusarvoja ovat menestyminen, raha ja valta, on selvää, että hänen tavoitteensa poikkeaa suuresti hyväntahtoisuuden, rauhan ja onnellisuuden perusarvot omaavasta opiskelijasta.

 

Monet varmasti tunnistavat tilanteen, jossa on toiminut lievästi tai vahvastikin omia arvojaan vastaan. Pidän eläinten oikeuksia tärkeänä, mutta ostin illalliseksi lihaa. Arvojen ja tekojen ollessa ristiriidassa, kuvastaa se kognitiivista dissonanssia (Festinger, 1957). Festingerin kognitiivisen dissonanssin teorian mukaan yleensä yksilö pyrkii rakentamaan itselleen johdonmukaista ja ristiriidatonta maailmaa. Yksilö pyrkii siihen, että arvot ja teot eivät olisi ristiriidassa. Jos ne joskus kuitenkin ovat, pyrkii yksilö poistamaan dissonanssia joko muuttamalla tekojaan tai arvojaan.

 

Muuttumattomuuden asenteen omaavalla henkilöllä on usein hyvin itsekeskeiset tavoitteet ja arvot. Muuttumattomuuden omaava johtaja muun muassa haluaa nähdä itsensä tulevaisuudessa kaikkien muiden yläpuolella, ja haluaa hänet muistettavan ja tunnettavan yrityksen brändin tullessa esille julkisessa tilanteessa. Pidemmän päälle tämän tyylinen ajattelutapa voi mielestäni olla hyvinkin tuhoisa ajatellen yrityksen tulevaisuutta. Näkisin ensimmäiset ongelmat henkilöstön työviihtyvyyttä ajatellessani. Kuka nyt haluaisi pomon, joka ei kiitä sinua onnistuessasi mainiosti työtehtävässäsi, vain osoittaakseen sinulle paikkasi yrityksessä.

Kasvun asenteen omaava henkilö taas on työntekijälle lottovoitto muuttumattomuuden asenteen omaavaan henkilöön nähden. Michael Jordan hyvin sanoikin “Yhteiskunnassamme on vaikeaa saada kiinni siitä, mitä oman paikkansa täyttäminen tarkoittaa. jokainen pyrkii sen sijaan olemaan supertähti”. Supertähden lahjoilla voidaan voittaa pelejä, mutta tiimin voimalla voidaan voittaa mestaruuksia (C.S.Dweck, 2006, 179). Mielestäni tämä kuvastaa kasvun asenteen omaavan johtajan arvoja ja tavoitteita erinomaisesti, koska kasvun asenteen omaava johtaja haluaa nähdä ihmisten ympärillänsä kasvavan tähdiksi ja mikä onkaan parempi, kuin tiimi täynnä supertähtiä.

 

Maailma muuttuu, se ei ole ihme. Ihmisen on tullut sopeutua muutoksiin. Näin näen tapahtuneen myös siinä tapauksessa, kun ihmisten asenteiden työtä kohtaan sanotaan muuttuneen (Twenge & Campbell, 2010). Tunnistan itsestäni ja muista ikäisistäni muun muassa itsearvostuksen vahvistumisen, jota Twenge ja Campbell katsoo yhdeksi muuttuneista työelämän piirteistä. Minun isovanhempani eivät ole haaveilleet vapaudesta tehdä töitä paikkariippumattomasti tai ylipäätään itsensä toteuttamisesta. Nykynuoria taas rohkaistaan seuraamaan unelmiaan ja tekemään sitä, mitä rakastaa. Näiden myötä myös sosiaalisen hyväksynnän tarve on laskenut ja vastuun siirtäminen muille on lisääntynyt (Twenge & Campbell, 2010). Kenties isovanhempiemme aikana on vallinnut vahvemmin muuttumattomuuden kuin kasvun asenne.

 

Epäonnistumiset

 

On mielenkiintoista seurata, miten nämä kaksi asennetta, kasvun ja muuttumattomuuden asenne vaikuttavat ihmisen toimintaan onnistumisen tai epäonnistumisen hetkellä. Kuten eräässä New York Timesin jutussa sanotaan, epäonnistumisesta on tullut teon (minä epäonnistuin) sijaan identiteetti (minä olen epäonnistuja). Tämä pätee erityisesti muuttumattomuuden asenteen omaksuneisiin ihmisiin (Waldman, 1999). Muuttumattomuuden asenteen omaksunut henkilö saattaa helposti kieltäytyä paikasta osavaltion koripallokilpailupaikasta menestyttyään koulujen välisissä kilpailuissa mainiosti. Mistä tämä johtuu? Kaikessa yksinkertaisuudessaan, kieltäytyminen johtuu mitä luultavimmin epäonnistumisen mahdollisuudesta. Muuttumattomuuden asenteen omaksuneelle henkilölle epäonnistuminen saattaa tuntua huomattavasti raskaampana tappiona henkisesti kuin kasvun asenteen omaavalle.

 

Ihmissuhteet

 

Proakatemialla luottamus toiseen ja ihmissuhteiden rakentaminen on erittäin tärkeää.  Rakentaessasi luottamussiteen toiseen henkilöön, otat tietoisen riskin, että joku voi kohdella sinua kaltoin. Tuntuu oudolta, että joku todella uskoo ajatustenlukuun. Siitä tulee järkeenkäypää, kun oivaltaa muuttumattomuuden asenteen omaksuneiden ihmisten ajattelevan, että pariskunnan tulisi jakaa toistensa näkemykset (C.S.Dweck, 2006, 262). Tämähän olisi kätevää vaikka myyntitilanteissa, jonka hoidat henkilön kanssa, johon olet luonut luottamussiteen. Harmikseni joudun kuitenkin toteamaan, ettei kasvun asenteen omaava henkilö ole asiasta samaa mieltä. Mielestäni ei myöskään ole mahdollista, että toinen henkilö näkee asiat aina samalla tavalla, kuin itse näet ne.

 

Intohimoprojekti vs. rahaprojekti

 

Tarjolla olisi mielenkiintoinen projekti, jossa pääsisin touhuamaan juuri niiden sykähdyttävien asioiden parissa, jotka saavat mieleni tanssimaan. Uppoudun työhön ja unohdan ajankulun. Saan suurta mielihyvää koko projektista. Tarjolla olisi myös projekti, jossa olisi mahdollisuus kerätä sievoinen summa liikevoittoa, jos olen valmis työskentelemään ahkerasti. Työtehtävät olisivat kuitenkin sellaisia, joita kutsuisin “hanttihommiksi”.

 

Ensimmäisenä kuvattu projekti kuvaa tilannetta, jossa minulla olisi sisäistä motivaatiota tehdä kyseistä asiaa. Tekisin sitä jo pelkästä siitä saatavasta mielihyvästä. Lapsen leikkiminen kuvastaa sisäistä motivaatiota. Lapsi leikkii itse leikkimisen takia, eikä yritä tavoitella sillä mitään muuta. Jälkimmäisessä projektissa taas toimisi ulkoinen motivaatio. Toiminnalla saavutetaan toisia tavoitteita, tässä tapauksessa rahaa. Molemmissa tapauksissa motivaatio voi kuitenkin olla hyvinkin korkealla. Sisäisen ja ulkoisen motivaation suhde ei kuitenkaan ole mustavalkoinen, vaikka tutkimuksissa on osoitettu, että mielekkäästä työstä palkitseminen heikentää tämän toiminnan sisäistä motivaatiota (Lepper,Greene & Nisbett, 1973).

 

Tämä toki laittaa miettimään ikuista ajatusta siitä, että kannattaako harrastuksesta tehdä ammattia. Toisten mielestä se on paras asia ikinä, kun taas toiset kertovat, että mielekkyys harrastukseen on laskenut sen jälkeen kun siitä on tehty ammatti. Onhan tämäkin toki tapauskohtaista ja siihen vaikuttavat monet muuttuvat tekijät. Tuskinpa Mestareiden liigan pelaajien motivaatio peleissä laskee tilille tipahdellessa jopa 290,000 punnan viikkopalkkoja (http://www.totalsportek.com). Toisaalta esimerkiksi koko nuoruutensa taiteellista luovuutta toteuttanut taiteilijasielu saattaa alkaa kokemaan suorituspaineita kun yhtäkkiä taidetta pitäisi tuottaa silloin kun käsketään.

 

Yhteenveto

 

Meillä oli molemmilla yhtenäinen mielipide siitä, että kasvun asenne on huomattavasti tuottoisampi erityisesti menestymisen näkökulmasta katsoen. Emme nähneet suurtakaan arvoa muuttumattomuuden asenteen omaavien ajatuksessa, että kasvu olisi mahdotonta. Tunnistimme tilanteita Proakatemian arjessa, joissa omien kykyjen ja osaamisten arviointi on ollut välttämätöntä. Näitä on tullut erityisesti tiimiyritystä perustaessa, kun jokainen tiimiläinen saa katsoa itseään peiliin ainakin silloin tällöin. Koemme, että tällaiset tilanteet ovat erityisen arvokkaita oppimismielessä, vaikka ne siinä hetkessä vaikeilta saattaisivat tuntuakin. “A smooth sea never made a skilled sailor”, kuten Yhdysvaltojen entinen presidentti Franklin D. Roosevelt sanoi.

 

Lähteet:

 

Collins, J. 2001. Good to Great, Why some companies Make The Leap… and Others Don’t. New york: HarperCollins

 

Dweck, C. 2006. Mindset – Menestymisen psykologia, Viisas Elämä

 

Festinger, L. 1957. A Theory of cognitive dissonance. Stanford, CA: Stanford University

 

Hofstede, G. 1991. Cultures and organizations. Software of the mind. London: McGraw-Hill

 

Horwitz, A.V. 2002. Creating mental illness. Chicago: University of Chicago Press

 

Lepper, M.R., Greene, D, Nisbett, R.E. 1973 Undermining childrens intrinsic interest with extrinsic reward: A test of the overjustification hypotesis. Journal of Personality and Social Psychology, 28: 129-137

 

Ojanen, M. 2014. Positiivinen psykologia, Edita

 

http://www.totalsportek.com/money/manchester-united-player-salaries/

 

Waldman, A. 21.8.1999. “Why nobody likes a loser?”,  The New York Times

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close