Tampere
26 Nov, Thursday
1° C

Proakatemian esseepankki

Soluessee: Onnistumisen anatomia



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 7 minuuttia.

Kirjoittajat: Timur Alanen, Riku Mäki ja Essi Vaara

 

Johdanto

Tyypillisesti innostuminen lisää onnistumista ja onnistuminen innostumista. Tuohon kierteeseen pääseminen ei kuitenkaan ole aivan yksiselitteistä, sillä epäonnistumisen varjoa pelätään usein enemmän kuin onnistumista. Toisinaan myös onnistumista pelätään, ei uskalleta onnistua. Innostuminen onkin keskeinen tekijä, minkä seurauksena niin onnistuminen kuin yhtäältä epäonnistuminenkin voidaan lopulta kokea oppimisen voittona. Onnistumisen anatomia -soluesseessä tarkastellaan näitä kolmea tekijää: onnistuminen, innostuminen ja epäonnistuminen.

 

1 Mitä on innostuminen?

Innostuessaan ihmisen valtaa suuri myönteinen voima. Se on positiivinen ja jopa energinen tila, jonka vie meitä eteenpäin. Ihmisten innostus on helppo nähdä ja myös ulkopuoliset voivat havaita sen. Innostus tekee meistä luovempia ja auttaa meitä saavuttamaan tavoitteita. Se auttaa viemään ideoita käytäntöön ja kehittämään niitä. Innostuksella on myös tapana tarttua muihin. (Vahvuus 5: Innostus) Ihmiset innostuvat erilaisista asioista, mutta näillä asioilla pääsääntöisesti löytyy ainakin yksi yhdistävä tekijä – se avaa oven johonkin uuteen. Se voi olla idea, ajatus tai oivallus. Uusi ajatus jonka haluamme oppia. Innostuksen voi saada syttymään todella pienetkin asiat, jotka vain jollain tavalla saavat mielenkiintomme ja uteliaisuutemme heräämään (Tiililä 2016, 17.)

 

1.1 Miten innostuminen meissä ilmenee?

Innostuminen on mahtava, todella kokonaisvaltainen olotila ja se ilmenee meissä usealla eri tavalla. Sen vaikutukset tuntuvat ja näkyvät kehossa, ajatuksissa ja toiminnassa. Tunnemme itsemme pysäyttämättömiksi ja olemme erittäin määrätietoisia. Innostus saa meissä aikaan tietynlaisen flow -tilan, jonka ansiosta pystymme toimimaan erittäin keskittyneesti. Innostuessamme jostain uudesta, saatamme tehdä tämän eteen töitä jopa kellon ympäri väsymättä ja edelleen todella keskittyneesti – menetämme siis osittain myös ajantajuntamme (Tiililä 2016, 18.)

Tyypillinen innostuminen tapahtuu yleensä esimerkiksi keskustelun seurauksena. Keskustelu on saanut meille aikaiseksi uuden idean, joten nousemme seisomaan hehkuttaen uutta mestari-ideaa. Asia on pakko jakaa välittömästi läsnäolijoille. Suhtaudumme kriittisesti kaikkiin epäilyksiin ja olemme valmiita menemään vaikka läpi harmaan kiven, jotta pääsemme viemään idean heti käytäntöön.

 

1.1.1 Innostumisen ilmenemismuodot

Seuraavassa on kuvauslohkoja siitä, miten innostuminen meissä tyypillisesti ilmenee.

 

Keho:

  • Sisäinen kuplinta
  • Pikkulapsimainen olo
  • Selkärankaa pitkin menevä Yes-fiilis
  • Vatsanpohjassa miellyttävä tunne, niskakarvat nousevat pystyyn
  • Kepeä olo
  • Aamulla ei väsytä, vaikka olisi aikainen herätys
  • Vireystaso nousee, fyysinen ryhti kasvaa, askel nopeutuu
  • Malttamattomuus, on päästävä heti liikkeelle

Toiminta:

  • Seisominen ja hehkuttaminen, eli innostuminen näyttävästi
  • Asian jakaminen muille välittömästi
  • Asian välitön ja nopea edistäminen ilman problematisointia
  • Jaksaa tehdä tutkainta vastaan
  • Koko valveillaoloajan vie asiaa eteenpäin, joskus unissaankin
  • Lopputulokseen liitää
  • Pystyy ylittämään itsensä – menee omien rajojensa yli
  • Tekee mitä huvittaa – kenties illuusio, joka tuo iloa itselle
  • Saa tekemään ne muutkin työt, jotta voi jatkaa mukavan projektin parissa

Ajatukset:

  • Ideoita ja hyviä juttuja syntyy eri tavalla – ratkaisuja ja vaihtoehtoja
  • Haluttomuus tehdä mitään muuta – halu keskittyä vain innostuksen kohteeseen
  • Nousee halu innostaa myös muita
  • Harhainen kaikkivoipaisuuden hetki
  • Ajantaju unohtuu
  • Itsensä pitäminen voittamattomana

(Tiililä 2016, 22)

 

1.2 Miten innostumisen kokemukset vaikuttavat toimintaan?

On selvää, että innostunut ihminen tartuttaa omaa innostustaan myös muihin. Parhaimmassa tapauksessa koko tiimi innostuu ideasta ja vie sen käytäntöön aina liikeideaksi asti. Koemme myös, että innostuminen ja innostaminen ovat tärkeä osa tiimiytymisen kannalta. Innostuneena kestämme enemmän painetta, emmekä anna vastoinkäymisten pilata suunnitelmiamme. Lisäksi innostuminen tehostaa päätöksentekoamme, auttaa meitä ajattelemaan nopeammin, kasvattaa itseluottamusta sekä riskinottohalua ja lisää sosiaalisuutta (Tiililä 2016, 24.)

Ei siis olisi mitenkään pahaksi, että tiimissämme osattaisiin ja uskallettaisiin innostua vieläkin enemmän. Se olisi helppo tapa kasvattaa meitä niin yksilöinä, tiiminä kuin myös koko Proakatemiana, sillä tutkitusti innostus lisää yksilöiden ja tiimien tehokkuutta, tuottavuutta ja laadukkuutta. Innostuksen tehostamat piirteet ovat kuitenkin niitä ominaisuuksia, joita tulemme myös jatkossa tarvitsemaan työelämässä päivittäin – etenkin yrityksen johtotehtävissä.

Mitä kaikkea voisimmekaan saavuttaa, jos joka päivä voisimme rakentaa itsellemme ja muille tilaa innostua? Tilaa innostua oman osaamisen ja omien vahvuuksien puitteissa rakentaen ja luoden uusia asioita jokaisen hyödyksi. Innostuksen hyödyt ovat mittaamattomat ja sen voimalla saavutettavat asiat eivät tunne rajoja (Tiililä 2016, 25.)

 

”Innostuksen tappaa parhaiten epäusko. Jos uskot, niin mahdotonkin muuttuu vain vaikeaksi” –Arman Alizad

 

2 Onnistuminen

Onnistuminen, tuo yksinkertainen sana, mutta todella vaikea määrittää. Jokainen meistä tietää mitä onnistuminen tarkoittaa ja miltä se tuntuu, mutta mikä meidät ohjaa onnistumaan? Kaiken lähtökohta on määritelmä siitä mitä onnistuminen tarkoittaa, koska se tarkoittaa meille jokaiselle aivan eri asioita. Tarkoittaako onnistuminen sinulle aikataulussa, vaiko kenties budjetissa pysymistä? Valmista tuotetta vai ennätyksen parantamista? Ilman näitä lähtökohtia ei voi tietää mitä onnistuminen milläkin hetkellä tarkoittaa. Ja jotta onnistumisen voi määritellä täytyy ensin tietää mitä se tarkoittaa.

 

2.1 Mitä onnistuminen pohjimmiltaan on – projektin näkökulmasta

Proakatemialla onnistumista yleensä mitataan projektien ja tapahtumien muodossa. Ja ennen kuin projekti aloitetaan, tehdään projektisuunnitelma ja Business model canvas, jolla kuvataan projektin määritelmä, jotta voidaan tietää, onko projekti onnistunut vai ei. Perinteisessä projektinhallinnassa määritelmä on muuttunut viime vuosikymmenten aikana seuraavasti:

  • 1960: Projektin lopputulos on toimiva.
  • 1980: Projekti pysyy aikataulussa, budjetissa ja täyttää tavoitellun sisältö/laatutason.
  • 1990: Projekti täyttää sisäiset suoritusvaatimukset (aikataulu, kustannukset ja määritelty sisältö) ja ulkoiset (projekti ja sen tuotos on asiakkaiden hyväksymä).
  • 2010: Kokonaisvaltainen onnistuminen, joka sisältää projektin ja tuotteen onnistumisen sekä tiedon luomisen ja levittämisen organisaatiossa.

Perinteisen projektinhallinnan uudemmat näkökulmat lähestyvät ketterää kehitystä, jossa, korostetaan lopputulosten hyödyllisyyttä käyttäjille sekä kehittämisen jatkuvuutta. Tällöin onnistuminen on luontevaa määritellä käyttäjille tuotetun arvon ja tuotteen elinkaaren kautta. Arvontuotto varmistetaan viimeistään liiketoiminnan menestymisellä tai epäonnistumisella, johon vaikuttaa lisäksi tuotteen lanseeraus, markkinointi ja myynti (Lekman 2013.)

 

2.2 Minkälaisia tapoja on edesauttaa onnistumista?

”Jos mikään muu ei auta, lue käyttöohje” –Murphyn laki

Kaikki lähtee näistä perusasioista, alkeista, joiden varaan sitten vähitellen rakennamme kaiken sen osaamisen ja taidon, mitä meillä on. Pianonsoitto, autolla ajo, golfin pelaaminen, kaikki lähtevät tietyistä perusasioista, jotka pitää hallita, ennen kuin voi edetä korkeammalle tasolle. Perustekniikka on osattava, vasta sitten voi lähteä kehittymään ja oppimaan asiaa syvällisesti.
Kaikilla elämänalueilla, ammateissa, töissä, harrasteissa, urheilulajeissa on omat perusasiansa. Jollain alueilla perusasioiden määrittely on helppoa, mutta jollain alueilla se vaatii enemmän pohdintaa. Perusasioiden määrittäminen kannattaa kuitenkin aina tehdä selväksi, sillä se on perusrunko, joka tuo yksinkertaisuutta monnimutkaisuuteen. Onnistuminen lähtee hyvin tehdystä perusrungosta, eli siitä, että yksinkertaiset asiat ovat hallussa.

Aikanaan pitkään golfin rankinglistan ykkösenä ollut Greg Norman on kertonut muistelmissaan (The Way of the Shark), miten kaikkien aikojen menestynein pelaaja Jack Nicklaus antoi hänelle ennen erään turnauksen viimeistä kilpailupäivää yhden neuvon: ”Ainoa asia, jonka kanssa sinun pitää tehdä töitä huomen­na aamulla”, hän sanoi, ”on grippisi”. Tarkista otteesi lujuus ennen jokaista lyöntiä ja varmista, ettet purista mailaa liian lujasti.

Grippi, eli ote mailasta, jos mikä on juuri yksi perusasioista golfissa. Ja sen neuvon avulla Norman voitti kilpailun. Amatöörien on joskus vaikea ymmärtää, miksi ammattilaiset harjoituksissaan jatkuvasti palaavat myös perusasioiden harjoitteluun. Mutta juuri siinä on menestymisen salaisuus. Perusasioita ei saa unohtaa. Alalla kuin alalla keskittyminen perusasioihin ja niiden kunnosta huolehtiminen on lähtökohta onnistumiselle. Eräs muunnelma Murphyn laista on Perusselin laki: Ei ole niin yksinkertaista työtä, etteikö sitä voisi tehdä väärin (Hakanen 2013.)

 

3 Mitä on epäonnistuminen?

Tyypillisesti epäonnistumisen tunne kohdataan, kun omat odotukset ja tavoitteet ovat ylempänä kuin mihin yletetään. On kuitenkin tärkeä huomata, että jokainen tuntee epäonnistumisen hyvin eri tavalla. Toiselle se voi olla haaste, joka lisää motivaatiota yltää tavoitteisiinsa, ja halu päästä tavoitteeseensa kasvaa epäonnistumisen myötä. Toisille se voi taas aiheuttaa pelkoa yrittää enää uudelleen ja saada aikaan turhautumisen ja perääntymään. Epäonnistuminen voi siis sekä lisätä motivaatiota yrittää ja saavuttaa tavoitteet, että heikentää motivaatiota, koska pelko uudelleen epäonnistumisesta ottaa suuremman vallan kuin halu päästä tavoitteeseen (Keltikangas-Järvinen 1994, 22–23.) Pelko uudelleen epäonnistumisesta voi saada aikaan sen, että henkilö myös alisuorittaa jatkuvasti ja näin kehittyminen on jopa haasteellista, sillä todellista pyrkimystä itsensä ylittämiseen ei löydy (Keltikangas-Järvinen 1994, 38.)

Mutta mikä sitten aiheuttaa epäonnistumisen tunteen tai mikä ylipäätänsä on epäonnistumista? Tyypillisesti epäonnistuminen tapahtuu oman pään sisällä, ja se on seurausta siitä, että epäonnistumisen tunne saa meissä ylivallan. Verrattain harvoin tulee kohdanneeksi sellaisen tilanteen, jossa esimerkiksi johtaja toteaisi aivan suoraan, että epäonnistuit tehtävässäsi. Tästä huolimatta on kuitenkin tavallista, että ulkoiset tekijät vaikuttavat voimakkaasti siihen, mitä ihminen käy läpi sisällään. Näitä ulkoisia tekijöitä ovat johtajan antaman palautteen lisäksi esimerkiksi työkaverit ja muut toimintaan vaikuttavat ihmiset. Kaikkien ympärillä olevien ihmisten käyttäytyminen ja ympäristö muovaavat kokonaisvaltaista kokemustamme tilanteessa. Vaikutusta tapahtuu, vaikka emme saisi minkäänlaista palautetta, sillä ihminen elää ja aistii suhteessa toisiin, riippumatta tilanteesta. Ihminen muodostaa jo menneiden kokemuksien kautta uusia kokemuksia, jotka heijastuvat meidän ajattelussamme myös tulevaisuudessa. Usein epäonnistumisen tunne onkin juuri elämän aikana opittujen kokemusten ja vallitsevan nykyisyyden muodostaman lopputulos

 

3.1 Mistä epäonnistumisen tunteet kumpuavat? 

Usein epäonnistumisen kokemukset ja tapamme käsitellä epäonnistumisia, kumpuavat jo varhaislapsuudestamme. Lapsuudessa tapahtuneet kokemukset heijastuvat voimakkaasti myös aikuisikään. Yksi selittäjämalli on niin kutsutut tunnelukot, joihin kuuluu myös alatyyppinä ns. epäonnistumisen tunnelukki. Seuraavassa on siitä kuvaus:

“Uskot olevasi tuomittu epäonnistumaan, ikään kuin sinulta puuttuisi jotain olennaisia taitoja tai kykyjä. Olet saattanut oppia välttelemään haasteita tai vaikeita tehtäviä epäonnistumisen pelossa. Saatat uskoa että et osaa tai et kykene tekemään jotain, ja siksi viivyttelet etkä ole halukas yrittämään tosissasi. Saatat verrata itseäsi muihin ja pitää itseäsi epäonnistuneena, huonompana tai lahjattomampana kuin toiset. Ajattelet että toiset ovat menestyneet paremmin, etkä anna arvoa omille saavutuksillesi – aina löytyy joku joka on menestynyt tai pärjännyt paremmin. Epäonnistumien tunnelukko näyttäytyy varsinkin työelämässä. Saatat vältellä uralla etenemistä, haasteiden ottamista, ylennyksiä, työhön sitoutumista tai aloitteellisuutta. Saatat yrittää kompensoida epäonnistumisen tunnetta vaatimalla itseltäsi hyviä suorituksia ja virheettömyyttä. Ajan myötä usko omaan itseen heikkenee ja epäonnistumisen tunnelukko voimistuu jokaisen epäonnistumiseksi koetun tilanteen myötä.”

Tunnelukko-kirjasta löytyy testi, jonka pohjalta olemme tiimissä käyneet läpi erilaisia tunnelukkoja. Kaikkiaan tunnelukkoja on 18.  Sen pohjalta havaitsimme kuitenkin, että epäonnistumisen tunnelukko ei ollut keskeisessä osassa, sillä sitä ilmeni vain muutamilla tiimiläisillä. Näin ollen epäonnistumisen tunnelukkosta johtuvaa vääristymä ei yksiselitteisesti riitä selittämään epäonnistumisen pelkoa. Toinen selittävä tekijä onkin jo aikaisemmin mainittu päänsisäinen tunne, joka muodostaa epäonnistumisen kokemuksen.

Keskeinen lääke epäonnistumisen varjon karkottamiseen onkin se, että oppii hyväksymään rajallisuutensa, on itselleen ja muille armelias ja oppii jopa epäonnistumaan. On hyvä kuitenkin korostaa, että nämä eivät tarkoita sitä, että vaatimustasoa tulisi laskea, vaan ainoastaan oppia suhtautumaan tasapainoisesti eteen tuleviin epäonnistumisen kokemuksiin. Epäonnistuminenkin voi olla onnistumista.

 

3.2 Opi epäonnistumaan

”Ainoa tapa epäonnistua on olla yrittämättä.”–Anonyymi

Brittiprofessori Richard Wisemanin tutkimuksissa on käynyti ilmi, että onnistumisessa ratkaisevassa asemassa on nimenomaan tapa suhtautua vastoinkäymisiin. Jos epäonnistumisen edessä jää surkuttelemaan, on todennäköistä, että tehtävä on sitten siinä. Jos sen sijaan takapakin ottaa oppimiskokemuksena, on vain ajan kysymys, että pelinappulat saadaan oikeaan järjestykseen ja tuloksena on läpimurto.

Vaikka olisit kuinka parantumaton optimisti tahansa, sapettavat epäonnistumiset silti vietävästi. Siksi onkin hyvä opetella jonkinlainen menetelmä, jolla saat epäonnistumiset käännettyä nopeasti oppimiskokemuksiksi. Yksi tällainen on Erehdysten hallinta. Se toimii seuraavasti:

Kun tehtävä menee puihin, kirjoita aluksi ylös mitä tapahtui ja mikä johti vastoinkäymiseen. Ota vastuu omasta tekemisestä, jos siihen on syytä. Kirjoita ylös kaikki myötähäpeää aiheuttavat yksityiskohdat hammasta purren. Kirjoita sitten ylös, miten voit ensi kerralla välttää tämän tyyppisen asiat. Luonnehdi positiivisia ratkaisumalleja siitä, miten asia menee ensi kerralla paremmin. Jo tämän harjoituksen jälkeen on parempi olo. Samalla synnyttää uudenlaisia toimintamalleja, joiden avulla elämästä katoaa vastoinkäymisiin johtavia toimintamalleja laajemminkin pois. Lopulta et voi kuin onnistua.

Joku anonyymi on joskus todennut: ”Everything will be OK in the end. If it’s not OK, it’s not the end.”

Epäonnistumisen käsittelyssä onkin keskeistä, että löytää itselleen ominaisen tavan käsitellä epäonnistumisen kokemuksia ja saa niistä valjastettua onnistumisen polttoainetta. Meillä Proakatemialla epäonnistimusista puhutaan, mutta usein ne käsitellään joko oman tiimin sisällä tai pienemmässä projektiryhmässä. Yksi kehitettävä kohde onkin juuri se, että epäonnistumisen kokemuksesta puhutaan avoimemmin, sillä se osoittaa se mittarin, kuinka “sinut” epäonnistumisen kanssa on. On varsin tyypillistä, että mikäli epäonnistumisen edessä ei voi seistä selkä suorana, niin kokemus pyritään hautaamaan syvälle ja siitä ei puhuta. Siinä suhteessa epäonnistumisesta puhuminen ei yksinomaan riitä, vaan ensin tarvitaan tapoja, joilla epäonnistumisen kokemuset saadaan muototumaan oppimuskokemuksen kaltaisena voittona. Vasta sen jälkeen ihmiset ovat valmiita seisomaan selkä suorassa ja puhumaan epäonnistumisen kokemuksista täysin ehdoitta, täysin avoimesti.

 

Lähteet

Hakanen, M. 2017. Onnistumisen käyttöohje: Perusasiat pitää hoitaa kunnolla. Luettu 29.11.2017.

Järvilehti, L. 2011. Opi epäonnistumaan. Luettu 28.11.2017.

Keltikangas-Järvinen, L. 2014. Hyvä itsetunto. Luettu 19.11.2017.

Lekman, L. 27.1.2013. Onnistumisen määritelmä. Luettu 28.11.2017.

Pylkkönen, S. 2017. Epäonnistumisen tunteen kautta vahvempaan itsetuntoon. Luettu 16.11.2017.

Takanen, K. 2013. Tunne lukkosi. Luettu 16.11.2017.

Takanen, K. 2017. Murra tunnelukkosi. Luettu 28.11.2017.

Tiililä, M. 2016. Innosta onnistumaan -yhdessä. Luettu 27.11.2017.

Trogren, T. 2016. Vahvuus 5: Innostus. Luettu 29.11.2017.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close