Tampere
28 Mar, Thursday
7° C

Proakatemian esseepankki

Soluessee: Omavaraisuus – turva kriisejä vastaan vai taakka yhteiskunnalle



Kirjoittanut: Tuomas Aro-Heinilä - tiimistä Eventa.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Katja Rämö  & Tuomas Aro-Heinilä

 

Koronakriisin alla tuskaileva yhteiskunta saa monet pohtimaan valintojaan. Lähes kukaan ei ollut valmistautunut tällaisen kriisin puhkeamiseen. Ihmiset ovat heränneet ajattelemaan elämäänsä ja maailmaa uudemman kerran. Valtiot ovat alkaneet nostaa muureja ympäröivään maailmaan. Omavaraisuus on taas kerran noussut otsikoihin. Voisiko se tarjota turvaa vastaavanlaisilta kriiseiltä. Millaisessa maailmassa tulemme elämään ja miten siihen voi vaikuttaa.

 

Tämä kirjoitus käsittelee omavaraisuutta. Kirjoituksessa puntaroidaan voiko ihmisten ja valtioiden omavaraisuuden lisäämisellä helpottaa kriisejä ja onko tämä yhteiskunnan kannalta kestävää. Kirjoitus myös selvittää, mitä liiketoiminnallisia mahdollisuuksia tulevaisuudessa voi olla liittyen omavaraisuuteen.

 

Omavaraisuus

Omavaraisuudella tarkoitetaan perustarpeiden tyydyttämistä omin voimin (Omavaraiset, 2020, jakso 1). Tämä tarkoittaa taloudellista ja aineellista riippumattomuutta tuotteista ja palveluista tuottamalla niitä itse. Omavaraisuutta voi esiintyä niin perheestä valtion kokoluokkaan saakka. (Grahn, 2013.) On myös olemassa myös osittaista omavaraistaloutta. Sillä tarkoitetaan taloutta, jossa osa elintarvikkeista, hyödykkeistä ja muista tarpeista tuotetaan itse. (Grahn, 2013.) Tätä on usein mediassa näkyvä omavaraisuus. Sitä on yrttien ja vihannesten kasvattaminen omalla parvekkeella tai kasvihuoneessa. Ylen alkuperäissarjassa Omavaraiset (2020) esiityvät henkilöt ovat hyviä esimerkkejä osittain omavaraisesti elävistä. He tuottavat ruokaa itselleen tai elävät ilman juoksevaa vettä ja sähköä, mutta ovat yhä riippuvaisia yhteiskunnan tuottamista palveluista kuten kaupoista, kirjastoista, sairaanhoidosta ja muusta infrastruktuurista.

 

Omavaraisuus ei ole kuitenkaan kaikille. Ainakaan täydellinen omavaraisuus. Maatalousmuseon johtaja, Dosentti Teppo Vihola tyrmää omavaraistalouden. Omavaraistaloudessa eläjän turva ja palvelut maksetaan kanssaihmisten verorahoista. Omavaraisuus vaatii myös monen eri alan osaamista, jota saa hankittua itselleen verovaroin tuetuista palveluista kuten kirjastoista, opistoista ja kouluista. (Otsamo, 2016.) Tämä onkin asia, joka saa monen närkästymään omavaraisesti asuvista. Närkästymisessä on kuitenkin myös järkeä. Omavaraisesti elävä saa kuitenkin käyttää julkisia teitä siinä missä muutkin ja käydä terveyskeskuksessa.

 

Omavaraisuus-yhteiskunnasta kaupunkilaistumiseen

Suomalaisen elinkeinotoiminnan monipuolistumisen ja modernisoitumisen aikana on yleensä pidetty 1800-luvun loppupuolta, mutta toisinaan kehityksen on katsottu alkaneen vasta 1900-luvulla (Paloheimo, Uotila 2015). Tähän ajanjaksoon saakka Suomessa on siis eletty aikaa, jolloin suurin osa kansasta on elänyt lähes täydessä omavaraisuudessa.

Esimerkiksi teollisen tuotannon kasvu, kaupallisen toiminnan monipuolistuminen ja volyymin kasvu sekä uusien työpaikkojen synnyttämä muuttoliike maaseutualueilta kaupunkeihin ajoittuvat vuoden 1850 jälkeiselle ajalle (Paloheimo, Uotila 2015).

Kaupunkilaistuneessa ja vapaaseen markkinatalouteen luottavassa yhteiskunnassa täydellinen omavaraisuus alkaa olla mahdotonta. Olemme luoneet yhteiskunnan, jossa olemme riippuvaisia yhteiskuntarakenteista ja näin ollen myös muista ihmisistä. Maaseutu tekee edelleen hiljaista kuolemaa, ja luonnossa pärjäämiseen tarvittavat tiedot ja taidot sukupolvesta toiseen ovat hiljalleen katoamassa.

 

Suomen satoaika on verrattain hyvin lyhyt kylmän ilmastomme vuoksi. Siksi omavaraistalouteen pyrkiminen on meillä pohjolassa paljon haastavampaa, kuin eteläisemmässä euroopassa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että puolet vuodesta tehdään paljon töitä, jotta ruoka riittäisi toisen puolen vuodesta, eli talven.

 

Kriisien yli omavaraisuudella

Koronakriisi on hyvä muistutus siitä, kuinka riippuvaisia olemme globaalista ruokajärjestelmästä. Nykyinen järjestelmä uhkaa ruokaturvaa. Ruokaturva on tilanne, jossa ihmisillä on riittävästi ruokaa terveelliseen ja aktiiviseen elämään. Tämänhetkinen ruoantuotanto perustuu tehokkuusajatteluun. Monien elintarvikkeiden tuotanto on hyvin keskittynyttä. Yksi kasvitauti voi lopettaa jonkun tuotteen tuotannon kokonaan. Ratkaisuna tähän on omavaraisuuden lisääminen. Tässä yhteydessä se tarkoittaisi pienten ja paikallisten tuotantoketjujen tukemista. (Koistinen, 2020.)

 

Suomalaisen yhteiskunnan omavaraisuus on koetuksella kriisin johdosta. Kun ruoan jakeluyhteydet ovat heikentyneet, kotimaisen ruoan merkitys on kasvanut. Viljelmille ja pelloille tarvittaisiin nyt lähes 15 000 työntekijää, joista suurin osa on perinteisesti tullut ulkomailta. Nyt tekijöiksi on ehdotettu työttömiä, lomautettuja ja opiskelijoita. (Rautanen, 2020.) Tässä on kuitenkin oma ongelmansa. Töihin tarvitaan myös osaavaa työvoimaa. Kaikki työt eivät liity helppoon keruutoimintaan. Varsinkin valmistelu- ja istutustyöt vaativat paljon osaamista. (Penttinen, 2020.) Näihin töihin odotetaan saapuvan 1 500 henkilöä ulkomailta (STT-Yle, 2020). Miten vastaisuudessa voitaisiin varautua näitä tilanteita varten?

 

Yksi ratkaisu on ihmisten omavaraisuuden lisääminen. Sen voi aloittaa hyvin pienestä. Suomalaiset heittävät kaupasta ostamansa yrtit roskikseen käytettyään yrttiä. Suomen suurimpiin yrtintuottajiin kuuluva Järvikylä neuvookin ihmisiä kasvattamaan kaupasta ostettuja yrttiä kotona (Järvikylä, n.d.). Myös yhteishyvässä neuvotaan yrttien kasvattamisesta kotona (Hallberg, 2016). Sama pätee moneen vihannekseen kuten kurkkuun ja tomaattiin. Myös ruukkusalaattia voi kasvattaa helposti kotona (Kärkkäinen, n.d.). Mitä enemmän ihmiset syövät ja käyttävät ruoanlaitossa itse kasvatettua ruokaa, sitä vähemmän sitä tarvitsee tuottaa muualla. Tämä keventää ruokajärjestelmään kohdistuvaa taakkaa myös poikkeusoloissa. Yksilö voi lisätä omavaraisuutta myös ostamalla enemmän lähellä tuotettua ruokaa. Kuluttajat voivat mitata omien ostoksiensa kotimaisuusastetta muun muassa S-Ryhmän tarjoamalla Ostokset-sovelluksella. Vastaava sovellus löytyy myös K-kaupalta. Lähiruuan ostaminen lisää Suomen omavaraisuutta, eli sitä kuinka riippumaton Suomi on ulkopuolelta tulevasta ruoasta.

 

Toisena ratkaisuna on rakenteellinen muutos yhteiskunnan tasolla. Onko kysytty, miksi olemme riippuvaisia ulkomailta tulevasta työvoimasta ruoantuotannossa. Suomesta löytyy työttömi, jotka voisivat nyt ja jatkossa hoitaa maatalouden kausitöitä. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Kuten jo aiemmin mainittiin, tietyt työt vaativat erityisosaamista. Asian voi ratkaista tarjoamalla koulutusta työttömille. Koulutukselle voisi olla lupaus kausitöistä. Kunhan käy koulutuksen läpi onnistuneesti, pääsee kausitöihin maatiloille. Tämän ratkaisun onnistuvuus on hyvin paljon kiinni maatilojen luottamuksesta työttömille annettuun koulutukseen ja työttömien halukkuuteen kouluttautua maatilojen kausityöntekijöiksi.

 

Kolmantena ratkaisuna on kasvispohjaisen ruokavalion suosiminen. Suomessa viljelykäytössä olevasta maasta noin 70 prosenttia käytetään eläinperäisen ruoan tuotantoon. Lihantuotannon vähentämisellä lisätään kasvisruoan määrää ja turvataan omien sekä muiden maiden ruokaturvaa. Kriiseissä on myös kyseenalaista ylläpitää eläintuotantoa. Eläimille syötettävää ruokaa voisi antaa suoraan ihmisille syötäväksi. Suurin osa viljantuotannosta menee rehuksi eläimille, kun taas ruista viljellään vain elintarvikekäyttöön. Siitä syystä rukiin viljelyala on moninkerroin pienempi verrattuna muihin viljoihin. 

 

Ilmastonmuutos

Omavaraisuus on noussut keskusteluun myös ilmastokeskustelussa. Kulutusta tulisi vähentää. Jos jokainen ihminen maapallolla kuluttaisi yhtä paljon kuin suomalainen, tarvitsisimme n. 3,8  maapalloa, jotta sen kantokyky riittäisi. Yksi suurimpia syypäitä tähän on ruoantuotannon aiheuttamat päästöt. Asuminen ja liikkuminen ovat toisia suuria päästöjen aiheuttajia. (WWF, 2019.) Koistinen (2020) kehottaa ihmisiä suosimaan kasvispainotteista ruokavaliota. Se luo ruokaturvaa ja ruoantuotannon vaikutuksia ilmastolle, maaperälle ja vesistöille (Koistinen, 2020). 

 

Monet omavaraisesti elävät ovat tehneet päätöksen omavaraisuudesta sillä perustein, ettei heidän tarvitse tehdä töitä joko ollenkaan tai niin paljoa kuin ennen. Heidän kulutuksensa myös pienenee tämän johdosta huomattavasti. 45-vuotias Rami Hiltunen jätti palkkatyön elääkseen omavaraisesti. Hänelle omavaraistila oli lapsuuden unelma. Väsyttyään yrittäjän kiireiseen arkeen, hän alkoi toteuttaa unelmaansa. Pikku hiljaa hän alkoi elää lähes omavaraista elämää. Rahaa hänellä on säästössä yrittäjävuosiltaan ja hän tekee lyhyitä keikkatöitä yhä. (Lavia, 2016.) Rami ei osta kaupasta juuri muuta kuin sokeria, kahvia ja etikkaa. Hänen tuottama ruoka vähentää ruoan päästöjä, kun sitä varten ei tarvitse ruokaa kuljettaa pitkiä matkoja ja ruoka tuotetaan todennäköisesti vähemmillä lannoitteilla. Ramin tapauksessa toki päästöjä tuottaa huomattavasti hänellä olevat lehmät, joilla hän tuottaa maitoa ja lihaa.

 

Omavaraisuus liiketoimintana

Voiko omavaraisuustaidoilla harjoittaa kannattavaa liiketoimintaa?

 

Omavaraisuuteen pyrkimistä ei voida aloittaa nollasta. Perustiedot- ja taidot maataloudesta ja luonnosta yleensä täytyy olla tietyllä tasolla, jotta omavaraisuustaloutta voidaan alkaa harjoittaa. Näitä taitoja ei opita verkkokurssilla, vaan kyse on pitkästä ja perusteellisesta perehtymisestä luontoon, viljelyyn, keräilyyn, eläinten pitoon, säilöntämenetelmiin ja käsitöiden tekemiseen.. Ennen yhteiskunnan kaupunkilaistumista nämä taidot ovat perustuneet vahvasti perimätietoon. Enää se ei ole itsestäänselvyys, vaan tieto pitää usein hankkia vieraalta taholta. Tässä olisi mahdollinen liiketoiminnan paikka. Omavaraisuustaitojen opettaminen ja ihmisten kouluttaminen kohti omavaraisempaa elämää.

Omavaraisuuteen pyrkivällä maatilalla tehdään paljon käsityötä, ja liiketoimintaa voidaan harjoittaa myös myymällä tilalla syntyviä tuotteita, esimerkiksi vaatteita ja asusteita, tilan viljelykasveista valmistettuja tuotteita ja eläinperäisten tuotteiden jalostamista ja myymistä. Liiketoiminnasta syntyvät tulot voidaan käyttää sellaisiin asioihin ja tavaroihin, joita ei itse pystytä tuottamaan. 

 

Toisaalta jos ajatus omavaraisuuteen pyrkimisen taustalla on erakoituminen ja itsensä irrottaminen täysin yhteiskunnan pyörivistä rattaista, on liiketoiminnan harjoittaminen hieman kyseenalaista toimintaa. Silloin kun tuotetaan hyödykkeitä myös muihin kuin omiin tarpeisiin, joka romuttaa koko omavaraisuudessa elämisen ajatuksen.

 

Lähteet:

Grahn J. 2013. Teollistuneessa yhteiskunnassa virinneet hiljaiset signaalit – omavaraistaloudessa elävien puheenvuoro. Opinnäytetyö. Karelia-Ammattikorkeakoulu. Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma. Luettu 10.4.2020.
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201309101514

Hallberg N. 2016. Näin saat kaupan ruukkuyrtit kasvamaan kotona. Artikkeli. Yhteishyvä. Julkaistu 11.1.2016. Päivitetty 15.5.2019. Luettu 10.4.2020.
https://yhteishyva.fi/koti/nain-saat-kaupan-ruukkuyrtit-kasvamaan-kotona/article-6194

Järvikylä n.d. Anna kaupan yrteille lisää elinaikaa – kasvata yrttejä oikeaoppisesti kotona. Julkaistu n.d. Luettu 10.4.2020.
https://jarvikyla.fi/anna-kaupan-yrteille-lisaa-elinaikaa-kasvata-yrtteja-oikeaoppisesti-kotona/

Koistinen M. 2020. Pandemia nostaa esiin globaalin ruokaturvan ja omavaraisuuden: tarvitsemme vähemmän tehokkuusajattelua. Artikkeli. WWF. Julkaistu 31.3.2020. Luettu 10.4.2020.
https://wwf.fi/uutiset/2020/03/pandemia-nostaa-esiin-globaalin-ruokaturvan-ja-omavaraisuuden-tarvitsemme-vahemman-tehokkuusajattelua/

Kärkkäinen A. n.d. Lehtisalaatin kasvatus sisällä. Meillä Kotona. Luettu 10.4.2020.
https://www.meillakotona.fi/artikkelit/lehtisalaatin-kasvatus-sisalla

Lavia n. 2016. Rami, 45, asuu 1500 eurolla vuodessa – jätti palkkatyön ja elää omavaraisesti. Artikkeli. Aamulehti. Julkaistu 31.8.2016. Luettu 20.4.2020.
https://www.aamulehti.fi/a/2388098

Omavaraiset. 2020. Dokumenttisarja. Yle Areena. Julkaistu 6.4.2020. Katsottu 9.4.2020.
https://areena.yle.fi/1-4672646

Otsamo K. 2016. Dosentti tyrmää omavaraisuuden: ”Ei tarvita kuin peruna-ankeroinen ja se on sitten siinä”. Artikkeli. Satakunnan Kansa. Julkaistu 30.8.2016. Luettu 10.4.2020.
https://www.satakunnankansa.fi/kotimaa/dosentti-tyrmaa-omavaraisuuden-ei-tarvita-kuin-peruna-ankeroinen-ja-se-on-sitten-siina-13905934

Paloheimo, M. Uotila, M. Artikkeli. Elinkeinoluvat ja talouselämän monipuolistuminen 1800-luvun Suomessa. Ennen ja nyt – historian tietosanomat. Julkaistu 10.9.2015. Luettu: 15.5.2020
https://www.ennenjanyt.net/2015/09/elinkeinoluvat-ja-talouselaman-monipuolistuminen-1800-luvun-alun-suomessa/

Penttinen S. 2020. Tilat odottavat päätöksiä kausityövoimasta: “Ilman kausityövoimaa suuri osa sadosta jää tuottamatta tai korjaamatta, lisäksi moni yritys lopettaa pysyvästi”. Artikkeli. Maaseudun tulevaisuus. Julkaistu 24.3.2020. Luettu 10.4.2020.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.1029159

Rautanen P. 2020. Ely-keskus esittää opiskelijoita, turvapaikanhakijoita ja lomautettuja korvaamaan maatilojen kausityövoimaa. Artikkeli. Yle.fi. Julkaistu 2.4.2020. Päivitetty 2.4.2020. Luettu 10.4.2020.
https://yle.fi/uutiset/3-11289470

STT-Yle. 2020. Kausityöntekijöiden maahantulosta valmistui linjaus. Artikkeli. Julkaistu 6.4.2020. Luettu 10.4.2020.
https://yle.fi/uutiset/3-11295163

WWF. 2019. Suomalaiset ovat kuluttaneet osansa maapallon luonnonvaroista tänään. Mediatiedote. Julkaistu 5.4.2019. Luettu 10.4.2020.
https://wwf.fi/tiedotteet/2019/04/suomalaiset-ovat-kuluttaneet-osansa-maapallon-luonnonvaroista-tanaan/

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close