Tampere
15 Oct, Tuesday
-2° C

Proakatemian esseepankki

Soluessee: Kuinka olla piittaamatta paskaakaan



Kirjoittanut: Jenni Peräinen - tiimistä Value.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 6 minuuttia.

Ongelmia tulee jokaiselle eteen jossakin vaiheessa elämää. Merkityksellistä on, kuinka ongelmiin reagoi. Tärkeintä on, ettei anna turhien asioiden lannistaa. Katsominen epäonnistumista silmästä silmään, ja olla piittaamatta paskaakaan auttavat ylittämään vastoinkäymiset, ja siirtymään elämässä eteenpäin. On mahdotonta olla toisen silmissä maata mullistava henkilö olematta toisen silmissä täysi pelle. Elämää on vaikeaa elää jos kokee jatkuvaa tarpeen tunnetta miellyttää kaikkia ihmisiä ympärillään.

Elämä jatkuu olematta piittaamatta asioista liikaa tai ollenkaan. Mansonin mukaan yksinkertaisuus elämän ohjenuorana lisää onnellisuudentunnetta. Teoksessaan kirjailija kiteyttää hyvin vastoinkäymisiin reagoimisen: ”Tulee sinuiksi kärsimyksen ajoittaisen välttämättömyyden kanssa.” (Manson, 2018)

Menestys on Mansonin mielestä harhaa. Kurjuudesta on hyvä muovata työkalu. Tämä työkalu auttaa kärsimään paremmin, myötätuntoisemmin ja nöyremmin. Levollisempi suhtautuminen vastoinkäymisiin helpottaa ja yksinkertaistaa elämää, mikä on Mansonin mielestä ihan suotavaa. Elämäänsä on myös ajoittain hyvä käydä läpi pala palalta, ja heittää huonot palat romukoppaan.

Piittaamatta paskaakaan ei tarkoita sitä, että olisi välinpitämätön tai psykopaatti. On tärkeää osata välittää asioista, joilla todella on merkitystä, ja puolestaan olla välittämättä asioista, jotka eivät ole arvoltaan mitenkään päin tärkeitä. Piittaamattomuus mitättömiä asioita kohtaan jaetaan karkeasti kolmeen osataitoon:

  1. Ei ole välinpitämättömyyttä olla piittaamatta paskaakaan, se on piittaamista vain oikeasti tärkeistä asioista. Unohda mitä mieltä muut ovat sinusta. Mieti, millä on väliä ja millä ei. Miten olla välittämättä asioista, jotka eivät ole merkityksellisiä? Jos esimerkiksi joku satuttaa läheisiä ihmisiä, ja arvona on perhe, on asialla todellakin merkitystä. Jos puolestaan naapuri vihoittelee eilisen illan metelistä, ei se ole painoarvoltaan kovin suuri asia.
  2. Välitä jostain vastoinkäymisiä tärkeämmästä, niin vastoinkäyminen ei tunnu niin kauhealta. Jos harmistuu päivittäisistä arkipäivän pieleen menneistä asioista, on mahdollista ettei elämässä ole kauhean paljon muuta sisältöä. Vastoinkäyminen itsessään on harvoin ongelman ydin, vaan peittelemme vastoinkäymiseen purkamallamme aggressiivisuudella todellisia ongelmia.
  3. ”Välittäminen on aina valinta.” (Manson, 2018) Välitämme aivan liikaa tyhjänpäiväisistä asioista. Onko näillä todella niin suurta merkitystä. Kaupassa ei ollut suosikkimaitoa jäljellä, joten oliko asiasta välttämätöntä tehdä reklamaatiota lähikaupalle. Maidon puuttumisen reklamointi on vienyt kokonaisuudessaan päivästä varmasti enemmän aikaa, kuin toisessa kaupassa käyminen ja maidon ostaminen. Tämän lisäksi tilanne on aiheuttanut turhaa mielipahaa, joka saattaa jyllätä vielä monta päivää tapauksen jälkeenkin – lähinnä siksi, että otti asian itse turhan henkilökohtaisesti.

Välitämme myös turhan paljon muiden ihmisten mielipiteistä itseämme kohtaan. Kaikkien tekeminen onnelliseksi tai edes sen yrittäminen vie meiltä turhaa energiaa, eikä siitä ole hyötyä, koska se ei ole oikeaa ystävyyttä. ”Ihminen tympääntyy luonnostaan siihen mitä hänellä on, ja haluaa sitä mitä hänellä ei ole.” (Manson, 2018)

 

Miellytämmekö ensisijaisesti muita kuin itseämme?

Tarve tulla hyväksytyksi sekä tarve miellyttää muita. Nämä ovat elämäämme ohjaavia tarpeita, jotka vaikuttavat siihen, miten käyttäydymme muiden ihmisten edessä päivittäin. Haluamme kokea olevamme hyviä, tarpeellisia, arvostettuja sekä pidettyjä muiden ihmisten silmissä. Missä kulkee raja tämän alkukantaisen tarpeen ja puhtaan miellyttämisen halun välillä? Missä vaiheessa liika muiden ihmisten mielipiteistä välittäminen vie meidät pisteeseen, jossa emme oikein itsekään tiedä keitä olemme ja mitä todellisuudessa haluamme? Olemme pyrkineet miellyttämään muita niin kauan, että olemme hukanneet tärkeimmän toimintaamme ohjaavan asian – mitä itse ajattelemme itsestämme.

Mark Mansonin kirjan Kuinka olla piittaamatta paskaakaan perusajatus pohjautui niiden asioiden tiedostamiselle, joilla todellisuudessa on merkitystä. Suuren merkityksen antaminen epäoleellisille asioille estää meitä tekemästä asioita, joilla todella olisi meille merkitystä. Jos esimerkiksi ajattelemme muiden ihmisten mielipiteiden meistä olevan todella merkityksellisiä, se saattaa estää meitä yrittämästä asioita, joissa on mahdollisuus epäonnistua – sehän asettaisi meille mahdollisuuden kokea tunteita kuten häpeä, arvottomuus ja huonommuus.

Jos taas ajattelemme asiaa siitä näkökulmasta, että omat ajatuksemme itsestämme ja kykeneväisyydestämme eivät ole riippuvaisia ympäristön mielipiteistä, uskallamme mitä luultavimmin yrittää asioita, jotka ovat meille merkityksellisiä. Järjellä ajateltuna, kuinka paljon meihin vaikuttaa jonkun tuntemattoman ihmisen negatiivinen mielipide itsestämme tai suorituksestamme? Johtaako se toimintamme lopettamiseen vai vaan ikävään tunnetilaan? Entä kuinka paljon meihin vaikuttaa jonkin läheisen ihmisen mielipide ja kummalla näistä kahdesta on enemmän merkitystä itsellemme? Lopulta asioilla on juuri sen verran merkitystä kuin niille itse annamme – päätös on aina itsellämme. Itsetunnon rakentaminen ympäristön mielipiteistä riippuvaiseksi on erittäin kuluttavaa ja estää mahdollisuuden nähdä, kuka todellisuudessa olet ja mitä haluat tehdä – jopa itseltäsi.

Elämässä tulee aina olemaan ihmisiä, joita emme miellytä – tapamme olla, puhua tai toimia aiheuttaa mitä luultavimmin negatiivisia ajatuksia joissakin. Tämä on fakta, jota vastaan on turha taistella – emmehän itsekään nauti kaikkien kohtaamiemme ihmisten seurasta, mielipiteistä tai käytöksestä. Fakta on myös se, että elämässämme tulee aina olemaan ihmisiä, jotka pitävät meistä juuri sellaisena kuin olemme. He arvostavat meitä virheinemme ja itse asiassa juuri epätäydellisyys on se, mikä tekee ihmisistä persoonia ja persoonista mielenkiintoista. Pelkkä kuori, joka pyrkii olemaan mieliksi muille joka tilanteessa, osoittautuu ennen pitkää peittäväksi verhoksi persoonamme edessä. Emmehän halua, ettei ihmisillä ole meistä mielipidettä tai etteivät he tiedä millaisia persoonia olemme – meistä puuttuisi tarttumapinta. Tässä skenaariossa pahinta olisi se, että emme myöskään itse tietäisi keitä olemme. Verhoutuminen oman kuoren sisään siinä pelossa, että muut saavat syyn tuomita meitä, piilottaa persoonamme myös meiltä itseltämme. Meidän on vaikea määrittää, millaisia olemme, mistä nautimme ja miksi ylipäätään teemme asioita. Meiltä jää saamatta ehkä elämämme tärkein oivallus: kuka olen ja miksi? Vastaus, joka tulee määrittämään valintojamme ja käytöstämme koko loppuelämämme ajan. Ja minkä vuoksi? Siksi, että joku saattaa olla pitämättä meistä. Tuo vaikuttaisi riskiltä, joka kannattaa ottaa ja tässä tapauksessa vähän välittää siitä, jos ei miellytä jotain – sama riski kulkee myös toisinpäin. Kun voit tehdä päätöksiä sen perusteella mikä miellyttää sinua itseäsi, olet oikeilla jäljillä. Sen pitäisi olla ensisijainen miellyttämisen tarpeesi ja kaikki muu on toissijaista.

 

Arvomaailma toiminnan suuntana

Manson kertoo kirjassaan, kuinka on tärkeää suunnata toimintansa vastaamaan omaa arvomaailmaansa. Hyvät arvot perustuvat Mansonin mukaan tosiasioihin, hyödyttävät toisiakin, ja niiden toteutuminen on omasta itsestä kiinni. Jos arvostaa rehellisyyttä, ei voi puhua pahaa toisten selän takana. Jos arvostaa vapautta elämässä, kannattaa hakeutua työelämässä sellaiseen asemaan, jossa asioistaan ja aikatauluistaan voi päättää itse.

On myös olemassa huonoja elämänarvoja, jotka perustuvat luulotteluun, vahingoittavat toisia, ja niiden toteutuminen riippuu muista. Yksi esimerkki huonoista arvoista on mielihyvän tavoittelu, joka tuntuu ajoittain hyvältä ja jopa mahtavalta, mutta ohikiitävä hyvän olon tunne lipuu ohitse yhtä nopeasti kuin tulikin: ”Nautinto. Mielihyvä on mukava juttu, mutta surkea elämänarvo. Kysy keltä hyvänsä huumeriippuvaiselta, onko mielihyväjahti kannattanut. Kysy puolisoaan pettäneeltä, oliko nautinto sen väärti, että perhe hajosi ja lapset eivät halua tavata. Kysy itsensä sairaalakuntoon ahmineelta tyypiltä, miten mielihyvä auttoi ratkaisemaan ongelmat.” (Manson, 2018)

Monet haikailevat jatkuvien säväreiden eli hetkellisten mielihyvän tunteiden jahtaamisesta. Miksi hakeudumme tiettyjen asioiden pariin uudelleen ja uudelleen vain hetkellisen hyvän olon tunteen toivossa? Todellisuudessa yritämme turruttaa oikeita tunteitamme. Tunteitaan ei kannata tukahduttaa, kivulla on tarkoitus. Jatkuva onnellisuuden tunteen jahtaaminen aiheuttaa pitkässä juoksussa huonoa oloa. Se mikä tuottaa hyvää oloa, tuo mukanaan yleensä myös huonoa oloa.

 

Omaa pohdintaa kirjan tuomien oppien perusteella

Minulta löytyy omakohtaista kokemusta turhanpäiväisestä viilaamisesta. Yksittäisten kirjallisten tehtävienkin viimeistely kestää tuhottoman monta tuntia, kun on miettinyt kaikkia asianhaaroja liian monelta eri kannalta. Olen jopa havahtunut tekemästä mielessäni tavallisista arkipäiväisistä asioista SWOT-analyyseja. Teen tätä välillä tiedostamattani, ja ilman sen ihmeellisempää päämäärää, mutta onhan tällainen jatkuva asioiden puntarointi yllättävän kuormittavaa. Onko todella väliä, saako jokainen blogipäivitykseni lukija tästä jotain ajateltavaa, tai enhän ole saanut ketään tällä kirjoituksella vihaiseksi. Onko sillä juurikaan merkitystä isossa kuvassa, teenkö asiat juurta jaksaen täydelliseksi vain ja ainoastaan omasta mielestäni? Omalla mittapuullani täydellinen ei missään nimessä tarkoita, että se olisi kenenkään muun mielestä täydellinen. Olen pohtinut omaa ajatusmaailmaani ja tapojani, ja haluan vähentää minulle merkityksettömien asioiden turhaa viilaamista tulevaisuudessa.

Turha miettiminen ja pohtiminen kuormittavat yksilöä, mutta myös muita. On huomattavasti antoisampaa tiimille, jos jokainen tiimiläinen antaa esimerkiksi dialogiin oman mielipiteensä raakana ja pureskelemattomana, ja tiimi voi yhdessä halutessaan lähteä jalostamaan ideaa pidemmälle. Koen itse tällaisen ”sammakon” (loppuun asti hiomattoman ajatuksen) päästämisen ilmoille kuuluvan vahvasti omalle epämukavuusalueelleni. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tämän kyvyn harjoittaminen kannattaa, jotta tiimi voi kehittyä.

Kun kaikki täytyy olla aina omasta mielestään viimeisen päälle hiottua ja täydellistä, tulee kaivaneeksi itselleen kuoppaa. Kuinka tällainen käytös säilyy pitkässä juoksussa, ja kuinka paljon täydellisyyden tavoittelu kuormittaa yksilöä. Kun yksilö kuluttaa itsensä loppuun täydellisyyden tavoittelulla, mitä tällainen yksilö tekee tiimin kehitykselle? – Jenni

 

Kirja havahdutti todella pohtimaan omaa arvomaailmaani ja asioille antamaani painoarvoa – millä niistä on todella merkitystä minulle. Viime vuosien aikana olen yhä enemmän pyrkinyt pääsemään eroon ajattelutavasta, jossa pohdin ensisijaisesti muiden mielipiteitä itsestäni. Se koituu ajan myötä raskaaksi ja usein täysin tarpeettomaksi tavaksi toimia. Kun omia arvojaan miettii syvemmin, käy nopeasti selville millä asioilla, ihmisillä ja teoilla on todella merkitystä ja mitkä sen sijaan ansaitsevat hyvin vähän painoarvoa.

Uskon, että tärkeimmät asiat elämässäni, kuten perhe, ystävät ja puoliso pysyvät rinnallani myös niinä hetkinä, kun en ole parhaimmillani. Heidän vuokseen minun ei tarvitse lakata yrittämästä uutta, pelätä epäonnistumista tai esittää muuta kuin olen. Olen ymmärtänyt, ettei minun tarvitse tehdä niin kenenkään muunkaan takia. Kun tämä arvojärjestys on selvillä, tuntuu huvittavalta muistella, että olen toisinaan ajatellut näin olevan. On myös totta, että olen lopulta itse ainoa ihminen, johon voin täysin vaikuttaa – eikö siis kannattaisi pyrkiä toimimaan tavalla, johon voin itse olla tyytyväinen lopputuloksesta huolimatta? – Marianne

 

Miten tiimityössä tai yrittäjyydessä voisi olla hyötyä siitä, ettei piitattaisi paskaakaan?

Miellyttämisen halu voi koitua hankalaksi piirteeksi myös tiimityössä – muiden mielipiteiden myötäily voi helposti johtaa tilanteeseen, jossa ei itse oikeastaan anna mitään panosta kyseiseen keskusteluun tai työhön. Parhaat lopputulokset syntyvät yleensä niin, että erilaisia näkemyksiä punnitaan yhdessä ja niistä kurotaan kasaan paras ja toimivin kokonaisuus. Se vaatii jokaisen panostusta ja oman näkemyksensä esiin tuomista. Rohkeat mielipiteet ja näkemykset herättävät usein luovuutta ja uutta ajattelua, kun asioita aletaan katsoa eri näkökulmista. Se taas johtaa uusien innovaatioiden syntymiseen ja tiimityön täyden potentiaalin hyödyntämiseen. Omien hullultakin tuntuvien ajatusten esille tuominen – sekä niiden tuomitsematta jättäminen – taas tuo psykologisen turvallisuuden tunnetta tiimin välille. Jotta uskaltaisi olla rohkeasti oma itsensä, tunne siitä, että on hyväksytty mielipiteistään huolimatta ja että ne eivät vaikuta muiden käsitykseen omasta persoonastamme, on välttämätöntä.

Tiimissämme Valuessa on koettu paljon onnistumisia, mutta myös pohjanoteerauksia. Vuosi taaksepäin olimme viimeisiä Proakatemialla järjestetyillä myyntipäivillä. Vuosi eteenpäin tiimimme nousi kuitenkin toiseksi parhaalle sijalle myyntipäivillä. Mitä vuoden aikana siis on tapahtunut? Valuessa olemme ottaneet opin virheistämme, mutta emme juuri välittäneet ylimääräisestä pahan olon tunteesta, jota ensimmäisten myyntipäivien aikana koimme. Epäonnistumisen hetkellä olo oli lannistunut, mutta näin jälkeenpäin olemme pystyneet tiiminä nauramaan tälle vastoinkäymiselle, ja siirtymään elämässä kohti uusia onnistumisia ja vastoinkäymisiä.

Taito siitä, ettei piittaa merkityksettömistä asioista paskaakaan voi näkyä tiimissä myös siten, että hyväksytään se tosiasia, etteivät asiat mene aina putkeen. Pitkään jatkunut asiakassuhde saattaa päättyä maksamattomien laskujen takia, tai pitkään hiottu tarjous ei mene asiakkaalle läpi. Joku tiimin jäsenistä päättää lähteä tiimistä omasta tahdostaan, tai yrityksen kirjanpito ei täsmää lähellekään ja tilinpäätös pitäisi tehdä muutaman päivän sisällä. Mahdollista mielipahaa ja ongelmia aiheuttava lista voisi jatkua loputtomiin, ja jokainen  tiimi tai yritys kokee elinkaarensa aikana varmasti loputtoman määrän erilaisia myötätuntoa ja ymmärrystä vaativia vastoinkäymisiä. Omien mietelmien mukaan vastoinkäymisistä kannattaa ottaa kaikki opit, mitä irti saa, ja lopuista merkityksettömistä asioista olla piittaamatta paskaakaan.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close