Tampere
25 Nov, Wednesday
-2° C

Proakatemian esseepankki

Soluessee: Kosketuksen merkitys ihmiselle



Kirjoittanut: Antony Benjamin - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 6 minuuttia.

Tekijät: Antony Benjamin & Samuli Mannonen

Johdanto

Soluesseemme käsittelee kosketusta eri näkökulmista. Pyrimme esseessämme selvittämään, miksi kosketus on ihmiselle niin tärkeä asia esittelemällä sen fysiologisia ja psykologisia vaikutuksia, sekä erilaisia soveltamiskeinoja esimerkiksi fysioterapeutin työssä. Kulttuurisidonnaisuutensa takia tarkastelemme kosketusta ja siihen suhtautumista länsimaalaisen silmin. Suhtautuminen kosketukseen on länsimaalaisessa kulttuurissakin muuttunut vuosien saatossa hyvin radikaalisti, joka näkyy yhä tänäkin päivänä eri sukupolvien välisinä eroina.

Kosketus mielletään voimakkaimmaksi sanattoman viestinnän muodoksi. Se on yksilöllinen kokemus, johon vaikuttavat persoonallisuustekijät, aikaisemmat kokemukset, ympäristön asenteet, sekä kulttuuri ja tilanne. Kosketuksessa tärkeimpiä tekijöitä ovat tapa jolla kosketaan, sen ajoitus ja paikka, sekä kosketuksen tarjoajan luontevuus. Kosketus yhdistetään sanana voimakkaisiin kokemuksiin, vaikka kyseessä ei olisikaan fyysinen kosketus. On yleisesti hyväksyttyä sanoa, että koemme jonkin asian, esimerkiksi juhlatilaisuuden “koskettavaksi.” Tämän uskotaan johtuvan siitä, että varhaislapsuudessa fyysinen kosketus on tärkein kontaktimuotomme, kun yhteistä kieltä ei vielä ole. Kosketus on lapselle elintärkeä, ja se alkaa jo äidin kohdussa. Monet myöhemmän elämän ilmiöt ovat selitettävissä juuri varhaisten kokemusten perusteella, joihin liittyy kosketus. Ihmisellä on luontainen hellyyden tarve, joka ei katoa, vaan saa uusia muotoja iän myötä. Tämän tarpeen ihminen pyrkii tyydyttämään oman kulttuurin luomien sääntöjen ja rajojen puitteissa. Lapsuudessa koettu äidin läheisyyden ja kosketuksen puuttuminen voi aikuisiällä näkyä läheisyyden hakemisena esimerkiksi hierojalta. (Koponen 2009.)

 

Hieronta ja kosketuksen fysiologiaa

Iho on ihmisen suurin tuntoelin, ja se antaa meille tietoa ympäröivästä maailmasta. Sen kautta aistimme esimerkiksi lämpötilaa, kosketusta ja kipua. (Uvnäs Moberg 2007.) Ihossa sijaitsee erilaisia aistinelimiä, reseptoreita, jotka välittävät aktivoituessaan hermoimpulssia keskushermostolle. Nämä impulssit tulkitaan aivoissa tietyllä tavalla. Esimerkiksi voimakas ja äkillinen lämpötilan muutos aktivoi lämpötilaan erikoistuneita aistinsoluja, jotka lähettävät sensorista hermoa pitkin signaalin aivoille, joka tulkitaan siellä mahdollisesti polttavana kipuna.

Vastasyntyneellä tuntoaisti on hänen kehittynein aisti. Se on syntymähetkellä ensimmäinen tapa havainnoida ympäröivää maailmaa, ja silloin on erityisen tärkeää antaa vauvalle positiivisia kosketuksen kokemuksia. Runsas positiivisen koskettamisen kokemus luo vauvalle turvallista oloa. (Airaksinen & Arponen 2016, 10.) Kosketuksen merkitys muuttuu ihmisen kasvaessa. Ihminen oppii tuntemaan omaa kehoaan, mukautuu yhteiskunnan ja kulttuurin koskemiseen liittyviin normeihin ja luo näiden ja aikaisempien kokemustensa pohjalta käsityksen siitä, mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei. Kosketuksen tarve ei kuitenkaan koskaan täysin katoa, ja vanhempana kosketusta haetaankin esimerkiksi läheisiltä ihmisiltä. On valitettavan yleistä, että monilla ainoa ihmiskontakti jää siihen, kun bussissa olkavarret kohtaavat kanssamatkustajan kanssa, tai kun kaupan kassalla vaihtorahoja saadessa kädet hipaisevat toisiaan. Ikääntyvillä ihmisillä surullisen usein hoitajien avustama vaatteiden vaihto jää päivän ainoaksi kontaktiksi. Kosketuksen puute voi aiheuttaa esimerkiksi yksinäisyyden tunnetta ja itsetunnon sekä -luottamuksen haurastumista, mikä voi luoda ikävän yksinäisyyden noidankehän.

Kosketuksella on sekä fysiologisia että psykologisia vaikutuksia, eikä niitä voida aina erottaa toisistaan. Näkyvä muutos käyttäytymisessä on monen fyysisen sekä psyykkisen prosessin lopputulos. Kosketus voi olla myös negatiivista, loukkaavaa, alistavaa tai satuttavaa, mutta tämä essee käsittelee nimenomaan kosketusta, joka on tervetullutta ja positiivista. Kosketus vapauttaa muun muassa oksitosiinia, joka muodostetaan aivoissa hypotalamuksessa. Sitä muodostuu myös pienemmissä määrin ympäri kehoa, mutta paikallisesti tuotetun oksitosiinin tarkkaa funktiota ei vielä tiedetä (Uvnäs Moberg 2007, 74). Sitä erittyy esimerkiksi kosketuksen, rakastelun tai imetyksen yhteydessä, mutta myös muiden aistiärsykkeiden kautta. Se vaikuttaa sekä aivoissa välittäjäaineena, että verenkierrossa hormonina eri tavoin. Oksitosiini muun muassa rauhoittaa, vähentää kipua, auttaa luomaan luottamusta. Se myös osallistuu erilaisten kasvuun osallistuvien mekanismien säätelyyn. Toisen ihmisen kosketus vapauttaa myös erilaisia mielihyvähormoneja ja välittäjäaineita, kuten dopamiinia ja serotoniinia, sekä laskee stressihormoni kortisolin pitoisuuksia (Diego, Field, Hernandez-Reif, Kuhn & Schanberg 2005). Hormonien ja välittäjäaineiden erittyminen edistää hermostollisen tasapainotilan saavuttamista. Nämä pitoisuuksien vaihtelut on nähtävissä erityisesti hieronnan aikana. Rentouttavan hieronnan jälkeen olo on monesti erittäin rentoutunut, ja päivän stressinaiheet saattavat ainakin hetkeksi unohtua täysin.

Hierontaa pidetään eräänä maailman vanhimmista hoitomenetelmistä (Airaksinen & Arponen 2016). Kivun ilmetessä ihmiset hakevat vaistomaisesti kipeään kohtaan painetta tai alkavat hankaamaan sitä. Arjen esimerkkinä polvilumpion tai säären iskeminen tuolin kulmaan ja välittömästi sen jälkeen tapahtuva alueen peittäminen tai hankaaminen omilla käsillä. Esimerkkinä voidaan käyttää myös lasta, jonka polveen äiti puhaltaa ajatuksena lievittää kipua. Puhaltamiseen liittyy symbolinen vaikutus läheisen turvasta, mutta myös kivunlievityksen kannalta sillä on olennainen merkitys. Puhaltaminen ja kosketus aktivoivat ihossa olevia aistinelimiä, joiden lähettämä viesti ohittaa ja vaimentaa aivoissa tapahtuvaa kipusignaalin tulkintaa.

Hieronnalla voi olla erilaisia, hieman triviaalejakin vaikutuksia. Field (2001) esittää esimerkiksi, että intialaisten tietokoneohjelmoijien runsaus amerikkalaisissa yliopistoissa sekä heidän hyvä muistinsa voi selittyä sillä, että intialaisilla on tapana hieroa vauvojaan kahdesti päivässä.

 

Ihmisen suhde kosketukseen

Kosketuksen tarpeellisuus on perusteltavissa sen positiivisilla vaikutuksilla. Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että kosketus on elintärkeää lapsen kehitykselle ja että sen merkitys korostuu, mitä pienempi lapsi on kyseessä. Tutkimustietoa on saatu sekä eläin- että ihmiskokeista. Rottia ja ihmisiä koskevissa tutkimuksissa on havaittu jälkeenjääneisyyttä kasvussa kosketuspuutteen seurauksena. Rotilla tehdyissä tutkimuksissa paljon emonsa kanssa kosketuksissa olleilla poikasilla todettiin parempi immuunikyky, vähentynyt pelokkuus, sekä lisääntynyt stressinsietokyky ja aktiivisuus vähemmän kosketuksissa olleisiin poikasiin verrattuna. Emon kosketuksella on myös todettu olevan vaikutus poikasten kykyyn suoriutua kognitiivisista tehtävistä. Rottien ja ihmisten elintoiminnot ovat lähellä toisiaan, minkä takia eläinkokeista saadut tulokset ovat sovellettavissa lähes sellaisenaan, varsinkin pieniin lapsiin. (Koponen 2009.)

Ihmisillä kosketuksen vaikutusta on tutkittu erityisesti keskosten hoidossa. Yhden tutkimuksen mukaan keskosten hoitoon tarkoitetulla vauvahieronnalla saavutettiin jopa 47% suurempi painonnousu niillä keskosilla, jotka saivat hierontaa. Keskoshieronnan on todettu vähentävän stressihormonin määrää, sekä lisäävän ruoan imeytymistä edistävien glukoosin ja insuliinin eritystä elimistössä, joka selittää tätä ilmiötä. Lisäksi hierontaa saaneet keskoslapset myös menestyivät mentaalista ja psykomotorista kehitystä arvioivassa testissä verrokkejaan paremmin. Hierontaterapiasta on hyötyä myös muille, kuin keskoslapsille. Sen on todettu muun muassa lisäävän lasten unen määrää, rauhoittavan ADHD- ja autismilapsia, sekä vähentävän lapsestaan huolehtivan äidin levottomuutta. (Koponen 2009.)

Lapsena koetulla kosketuksen puutteella on negatiivisia vaikutuksia. Ihmiskokeissa jo pelkkä äidistä eristäminen heikensi lapsen vastustuskykyä, aiheuttaen esimerkiksi ummetusta, ripulia ja hengitystieinfektioita. Kuten johdannossa mainitsimme, kosketuksen puute lapsuudessa voi aikuisiällä johtaa sen hakemiseen esimerkiksi hierojalta. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten ihminen pyrkii tyydyttämään tarpeensa tulla kosketuksi. Useat tutkijat uskovat, että lapsuudessa koettu kosketuksen puute johtaa fyysiseen väkivaltaan aikuisena.  Tätä on pyritty selittämään teorialla, jonka mukaan normaalien aistikokemuksien puute lapsuudessa johtaa erilaisten tunne-elämän häiriöiden ja aistiriippuvuuksien, kuten masennuksen, päihderiippuvuuden, aggressiivisuuden ja seksuaalisten poikkeamien syntymiseen aikuisena. Huolimatta siitä, pitääkö tämä teoria paikkansa vai ei, lapsena koettu kosketuspuute vaikuttaa lapsen henkiseen kehitykseen ja oman identiteetin luomiseen negatiivisesti. Tämän lisäksi myös monien allergioiden ja sairauksien uskotaan johtuvan kosketuspuutteesta. Esimerkiksi astman, dermatiitin, sekä sydän- ja verisuonitautien välillä on havaittu yhteyksiä lapsena koettuun kosketuspuutteeseen. (Koponen 2009.)

Lapsuusiässä koettu kosketuksen puute saattaa johtua monesta eri syystä. Suhtautuminen kosketukseen muuttuu ajan ja yhteiskunnan asettamien sääntöjen ja rajojen myötä, jonka takia omilla vanhemmillasi saattaa olla erilainen suhtautuminen kosketukseen kuin sinulla. Yksi syy lapsen koskemisen laiminlyömiseen on leimautumisen välttäminen. Vanhemmat saattavat pelätä leimautuvansa pedofiileiksi tai muuten vain oudoiksi niiden silmissä, joilla on erilainen suhtautuminen oman lapsen koskemiseen. (Koponen 2009.) Tästä esimerkkinä tuore kohu-uutinen David Beckhamista, joka kuvattiin suutelemassa alle kouluikäistä tytärtään suulle.

Nuoret ja aikuiset tarvitsevat kosketusta siinä missä lapsetkin. Tämän on perusteltu johtuvan kaipuusta lapsuusajan läheisyyttä ja turvallisuudentunnetta kohtaan. Nuorten ja aikuisten fyysisen läheisyyden kaipuu on kuitenkin lapsiin verrattuna paljon monimutkaisempaa erilaisten moraalisten ja eettisten rajoitteiden takia. Haluamme elämäämme läheisyyttä ja yksinoloa, sekä riippuvaisuutta ja riippumattomuutta. Tämä tekee kosketuksesta varautunutta ja estynyttä, varsinkin kun siihen liitetään seksuaalisuus. (Koponen 2009.)

 

Kosketus fysioterapiassa

Fysioterapiassa ollaan menossa yhä ohjaavampaan ja asiakasta osallistavaan ja aktivoivampaan suuntaan. Tutkittuun tietoon pohjautuen aktiivinen, itse tehty liike vaikuttaisi olevan paras keino esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinvaivojen hoitoon ja varsinkin ennaltaehkäisyyn. Esimerkiksi olkapään jänneongelmissa paras näytön aste on nimenomaan fysioterapeutin ohjaamalla harjoitteluterapialla (Käypä hoito –suositus 2014).

Kuitenkin fysioterapiassa asiakkaan tulisi alkaa kosketuksesta – tervehtimisestä. Kättely luo hyvän pohjan koko asiakassuhteelle. Napakka kädenpuristus viestii itsevarmuutta, ja katsekontaktiin yhdistettynä se viestittää asiakkaalle terapeutin läsnäoloa. Fysioterapeuttiseen tutkimiseen kuuluu myös käsillä tunnustelu, eli palpointi. Oikein tehtynä palpaatio luo ammattimaista kuvaa, ja tietenkin antaa terapeutille tietoa asiakkaan senhetkisestä tilasta. Terapiakäyntiin sisältyy usein myös tutkimista, niin aktiivisesti kuin passiivisestikin. Passiivisesti voidaan tutkia esimerkiksi nivelten liikelaajuuksia, lihasten aktivoitumista ja muita liiketestejä. Liikeharjoitteiden ohjaamisessa täytyy usein fasilitoida, eli avustaa asiakasta, jos näyttää siltä, että asiakas ei kykene tekemään liikettä oikein.

Passiivisista hoitomuodoista fysioterapiassa käytetään usein erilaisia fasciatekniikoita, nivelmobilisointeja ja –manipulaatioita, ja vaikka fysioterapeutti ei hieroja olekaan, myös hierontaa käytetään osana fysioterapiaa. Monissa yksiköissä hierontaa koskien ollaan asetettu erilaisia rajoituksia, perusteluina esimerkiksi juuri tutkimusnäytön puute. Kuten aikaisemmin todettiin, kosketuksen puute voi johtaa esimerkiksi yksinäisyyden tunteeseen. Yksinäisyydestä kärsivät voivat hakeutua paikkoihin, josta he todennäköisesti sitä saavat. Hieronta ja fysioterapia ovat esimerkkejä näistä paikoista. Myös neurologisilla kuntoutujilla käytetään manuaalista terapiaa kuntoutuksen tukena. Uudelleenoppiminen esimerkiksi aivoverenkiertohäiriön jälkeen on pitkä prosessi, johon liittyy usein spastisiteettia sekä velttoutta. Spastisiseetin laukaisemiseksi käytetään monesti hieronnan kaltaista käsittelyä, sekä nivelten mobilisointia. Hasiuk, Kachmar, Kushnir ja Matiushenko (2018) Löysivät, että CP-potilailla selkärangan manipulointi voisi ainakin lyhyellä aikavälillä helpottaa spastisuutta.

 

Pohdinta

Kosketus on todella tärkeä sanattoman viestinnän muoto, joka esiintyy ihmisen elämässä joka ikinen päivä. Kosketuksen kohde, muoto ja tarkoitus vaihtelevat tilanteen mukaan. Filosofi Esa Saarinen korosti Proakatemialla järjestetyssä esityksessään pienien eleiden merkitystä arkisissa tilanteissa, kuten luennon pitäminen. Hän on jo vuosikymmenien ajan kätellyt kaikki luennoilleen osallistuvat henkilöt, ajatuksenaan purkaa ennakkoluulot hellän dynaamisen kohtaamisen kautta. Kätteleminen on henkilökohtainen tapa kohdata tuntematon ihminen, mikä luo kahden ihmisen välille yhteisen kunnioituksen ja turvallisuuden tunteen. Tämä on Saarisen mukaan aiheuttanut sen, että hänen luennoillaan vallitsee syvä keskittyminen ja muiden työrauhan kunnioittaminen. Tästä herää kysymys, miten sama vaikutus saataisiin siirrettyä jokaiseen työympäristöön?

Kättely on kuitenkin vielä melko neutraali tapa kohdata toinen ihminen. Kättely kunnioittaa yksilön omia rajoja, jotka vaihtelevat yksilön ja kulttuurin mukaan. Huomattavasti intiimimpiä tapoja ovat esimerkiksi halaus tai poskisuudelma, joissa päästetään toinen ihminen hetkellisesti oman koskemattomuusalueen sisäpuolelle. Suomalaisessa kulttuurissa tämä voidaan usein tulkita väärin. Toista ihmistä lähestyttäessä on syytä muistaa erot persoonien välillä. Esimerkiksi introvertit ja ekstrovertit voivat hakea fyysistä kontaktia eri tavoin.

 

 

 

 

Lähteet:

Diego, M., Field, T., Hernandez-Reif, M., Kuhn, C., Schanberg, S. 2005. Cortisol decreases and serotonin and dopamine increase following massage therapy. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16162447

Koponen, J. 2009. Kosketuksen merkitys. Opettajankoulutuslaitos. Jyväskylän yliopisto. Pro Gradu –tutkielma. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/23026/URN:NBN:fi:jyu-201003101311.pdf?sequence=1

Field, T. 2014. Touch. 2. Painos. Massachusetts, USA: MIT Press.

Hasiuk, M., Kachmar, O., Kushnir, A., Matiushenko, O. 2018. Influence of Spinal Manipulation on Muscle Spasticity and Manual Dexterity in Participants With Cerebral Palsy: Randomized Controlled Trial. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/30228805

Käypä Hoito –suositus. 2014. Olkapään jännevaivat. Luettu 11.12.2018. http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50099#s10

Väestöliitto. N.d. Kosketuksen merkitystä. Luettu 11.12.2018. http://www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus/tietoa_vanhemmille/pienten_lasten_vanhemmat/lapsijaseksuaalisuus/usein-kysytyt-kysymykset/lapsen-itsetyydytys-tai-unnutus/kosketuksen-merkityksesta/

Kommentit
  • Santeri Saarinen

    Olen ollut jo aikaisemmin tietoinen kosketuksen merkityksestä ja sen tehokkuudesta esim. hoidon yhteydessä, mutta tässä tekstissä tuli paljon lisää tietoa kosketuksen fysiologiasta ja kosketukseen liittyvistä tutkimuksista. Varsinkin kosketuksen merkityksestä lapsen kehitykselle olitte löytäneet paljon tutkimuksia ja tietoa. En olisi kuvitellut, että kosketuksen puute voi vaikuttaa niin moneen asiaan ja vaikuttaa pitkälle aikuisikään asti. Vaikka fysioterapia onkin menossa siihen suuntaan, että asiakasta aktivoidaan tekemään itse enemmän, ei mielestäni kosketusta voida kokonaan jättää pois. Teidän tekstinnekin perusteella kosketuksen käyttämiseen fysioterapiassa löytyy hyviä perusteluja, kuten kivun lievitys, rauhoittuminen ja luottamuksen luominen.

    17.12.2018
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close