Tampere
04 Dec, Friday
0° C

Proakatemian esseepankki

Soluessee: Kipua polvessa! Apua!



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 7 minuuttia.

 

Monella meistä on ollut erilaisia polvikipuja, joista osa on jäänyt paremmin mieleen kuin toiset. Kuitenkin äkillisen polvikivun syynä on usein eriasteiset nivelside-ja nivelkierukkavammat, jotka ovat varsinkin urheilijoilla varsin tyypillisiä. Polven nivelsidevammojen kohdalla yleisin vammamekanismi on polven vääntyminen kaatuessa tai urheilusuorituksessa. Nivelsidevammat jaotellaan vaikeusasteen mukaisesti kolmeen luokkaan. Lievä nivelsiteen venyminen ja yksittäisten säikeiden katkeaminen ei yleensä vaikuta polvinivelen vakauteen millään tavalla. Tällöin kyseessä on gradus I -nivelsidevamma. Vastaavasti gradus II -vammassa kyseessä on nivelsiteen keskivaikea osittainen repeämä, joka aiheuttaa lievän epävakauden tunteen. Gradus III -vammassa nivelside on täysin poikki ja tämä aiheuttaa selkeän epävakauden polvinivelessä. (Harilainen, Kallio & Kettunen 2012.)

 

Sisempi ja ulompi nivelkierukka

Polvinivelessä on kaksi kierukkaa; ulompi ja sisempi nivelkierukka (meniscus lateralis ja meniscus medialis). Ne ovat rustokappaleita, jotka sijaitsevat reisiluun ja sääriluun välissä. Nivelkierukoita tarvitaan polvinivelen hyvän stabiliteetin ylläpitämiseen. Meniscit pienentävät polviin tulevia tärähdyksiä eli ne toimivat iskunvaimentimina vähentäen nivelpintojen välistä kitkaa. Lisänä ne suojaavat myös reisi- ja sääriluun päitä. (Juola & Lehtonen 2015, 22.)

Yleisin nivelkierukka vamma on niiden repeäminen, mikä syntyy yleensä polvivääntöjen kanssa. Kun sääri kiertyy ulkorotaatioon vahingoittuu yleensä sisempi nivelkierukka ja vastaavasti säären sisäkierto vahingoittaa ulompaa nivelkierukkaa. Tällöin kierukkaan kohdistuu voimakas veto ja puristuminen reisi- ja sääriluun välissä (Koskinen & Vainioniemi 2018, 25). Myös polvinivelen hyperflexio eli ylikoukistuminen tai hyperextensio eli yliojentuminen voi aiheuttaa kierukoiden repeämisen. Sisempi nivelkierukka kiinnittyy sisempään sivusiteeseen, minkä vuoksi sivuside yleensä vaurioituu kierukkavamman yhteydessä.  Myös tämän vuoksi sisempi kierukka vaurioituu ulompaa herkemmin, sillä ulompi kierukka ei ole yhteydessä ulompaan sivusiteeseen. Pahimmassa tapauksessa voi tulla niin kutsuttu kolmoisvamma eli ”unhappy-triad”, kun polven ulkosivulle kohdistuu isku, jonka seurauksena sisempi nivelside (lig. collaterale tibiale), eturistiside (lig. cruciatum anterius) sekä nivelkierukka repeävät yhtä aikaa.  (Juola & Lehtonen 2015, 22.; Walker 2014, 193.)

 

Anatomy & Physiology, Connexions Web site. http://cnx.org/content/col11496/1.6/, Jun 19, 2013.

 

Oireet

Nivelkierukkavammojen oireena on kipu rasituksessa tai levossa. Riippuen revenneestä kierukasta, kipu tuntuu polven sisä- tai ulkosivulla. Polven rasituksen seurauksena siinä saattaa esiintyä myös turvotusta kudosvaurion johdosta. Yksi yleisin oire erotteludiagnoosia tehdessä on tärkeä kysyä potilaalta, tuleeko hänelle polven lukkiutumisen tunnetta. Kierukan repeytynyt osa lukitsee polvinivelen estämällä sitä koukistumasta tai ojentumasta normaalisti. (Juola & Lehtonen 2015, 23.; Walker 2014, 193.)

Nivelkierukat siis suojaavat polven kulumista, jonka vuoksi kierukan repeämä voi johtaa ennenaikaiseen nivelruston kulumiseen. Tämä puolestaan johtaa polven nivelrikkoon ja nesteen kertymiseen polviniveleen. (Walker 2014, 193.)

 

Alan ammattilainen voi selvittää diagnoosin toteamalla tutkimuksissaan yhden tai useamman seuraavista oireista:

  • aristus sisemmän tai ulomman nivelraon kohdalla
  • polven ojennusliikeradan ylitys tuottaa kipua sisemmässä tai ulommassa nivelontelossa
  • polvea koukistaessa kipu sisemmässä tai ulommassa nivelraossa
  • kipua kierrettäessä jalkaterää ja säärtä ulos- tai sisäänpäin polven ollessa 90 asteen kulmassa
  • kipu ja napsahdus ojennettaessa polvea yli 90 asteen kulmasta sääri ulko- tai sisäkierrossa ja polvi lievässä varus-/länkiasennossa (sisempi kierukka) tai valgus-/pihtiasennossa (ulompi kierukka)
  • etummaisten reisilihasten heikentyminen ja surkastuminen

(Airaksinen, Keurulainen & Koistinen ym 2002, 339-340.)

 

Kuntoutus ja ennaltaehkäisy

Tärkeintä kierukkavammojen kuntoutuksessa on vahvistaa polviniveltä ympäröiviä lihaksia, jotta voitaisiin mahdollisimman hyvin ennaltaehkäistä kierukkavammojen uusiutumista. Kun etu- ja takareidet ovat vahvassa kunnossa, ne tukevat polviniveltä ja rajoittavat voimakkaita kiertoliikkeitä, jotka voisivat aiheuttaa kierukoiden repeytymisvamman. Tärkeää on myös huolehtia hyvästä liikkuvuudesta etu- ja takareisissä sekä muissa polviin liittyvissä lihaksissa. (Walker 2014, 193.)

Useimmiten kierukkavammat tarvitsevat leikkaushoitoa. Leikkauksessa poistetaan repeytyneet kierukan päät, mutta yritetään säilyttää mahdollisimman paljon kierukan runko-osaa. Kierukkavammojen repeytymisestä kuntoutumisen ennuste on yleensä hyvä. Kuntoutuksessa täytyy ottaa huomioon liikkuvuus, voima, teho, kestävyys, tasapaino ja koordinaatio. Kuntoutuksessa on tarkoituksena saada takaisin vammautumisen seurauksena menetettyjä ominaisuuksia. Fysioterapeutin rooli kuntoutujan motivoimisessa urheiluvamman jälkeen on suuri, sillä jos kuntoutuja jää passiiviseksi, loukkaantunut alue ei saa toipumiseen tarvittavaa verenkiertoa. (Walker 2014, 53, 193.)

Ennen leikkausta fysioterapeutti ohjaa kuntoutujalle esimerkiksi isometrisiä harjoitteita, joilla pyritään ylläpitämään ja parantamaan lihasvoimatasoja. Leikkauksen jälkeen ensisijainen tavoite on turvotuksen laskeminen ja kivunhoito fysikaalisin hoitomenetelmin. Myös parannetaan lihasvoimaa polvea tukevissa lihaksissa erilaisilla harjoitteilla. Voima- ja tasapainoharjoituksilla vahvistetaan taas nilkan stabiliteettia sääriluun kiertoliikkeiden minimoimiseksi. (Airaksinen ym 2002, 341.)

Kari Stammen [Public domain], via Wikimedia Commons

Ristisiteet

Polven nivelkapselin sisäpuolella ovat eturistiside (ligament cruciatum anterius = ACL) ja taka ristiside (ligament cruciatus posterius = PCL). Molemmat näistä nivelsiteistä lähtevät tibiasta ja niiden kiinnityskohta on femurissa. Eturistiside kulkee vinosti taakse ja ylös, kun taas takaristiside kulkee vinosti eteen ja ylös. Nämä ovat keskeisiä polviniveltä etu- ja takasuunnassa stabiloivia nivelsiteitä. (Kauranen 2018, 206 & Perttunen 2015.)

 

Vammamekanismi

Näistä kahdesta eturistiside vaurioituu useammin kuin takaristiside, joka on vahvempi rakenteellisesti. Yleisimmät vauriomekanismit ovat polven kiertyminen kuormitettuna, polven kiertyminen ja vääntyminen samaan aikaan ja erilaiset urheilussa tapahtuvat alastulotilanteet. Takimmaisen ristisiteen vaurioituminen vaatii yleensä koukistuneen polven ja vääntymisen lisäksi myös jonkinlaisen iskun säären yläosaan vaurioituakseen. Takaristiside voi vaurioitua myös polven yliojennuksessa. Ristisidevammojen yhteydessä voi myös esiintyä kierukkavaurioita ja luuruhjeita. Naissukupuoli on riskitekijä ristisidevammaan, koska naisten anatomia varsinkin lantion alueella eroaa hieman miehistä ja heillä on yleisesti heikommat tukilihakset polven ympärillä. (Kauranen 2018, 221. & Duodecim 2018 & HUS-verkkosivut.)

 

Oireet ja testaus

Oireina ristisiteiden repeämissä on yleensä aluksi verestä johtuvaa turvotusta sekä kipua. Takaristisidevammassa kipu paikantuu useasti polvitaipeeseen. Myöhemmin asiakas voi tuntea polvessa pettämisen tunnetta ja epävakautta. Polvi jää myös yleensä väljäksi. Veripolven ilmestyessä polvi tulisi aina kuvata röntgenissä, jotta voidaan poissulkea murtumat. Magneettikuvauksesta taas saa varman tiedon nivelsidevammoista ja niihin liittyvistä mahdollisista liitännäisvammoista. Ilman kuvantamista vammat voidaan todeta kliinisesti erilaisilla testeillä, joita ovat esimerkiksi vetolaatikko-, Lachmannin sekä pivot shift -testit. Näissä lääkäri tai fysioterapeutti tutkii polvinivelen väljyyttä ja puolieroja toisen puolen polveen ja tekee havaintojensa perusteella päätelmänsä. (Duodecim 2018.)

 

Eturistisidevamman kuntoutus

Eturistisiteen vaurion hoito aloitetaan useimmiten konservatiivisin menetelmin. Tarkoituksena on antaa polvinivelen ensin rauhoittua, jotta polven tarkempi tutkiminen mahdollistuu. Tarkemman tutkimisen myötä valitaan lopullinen hoitolinja. Ikääntyneiden henkilöiden hoidossa pitäydytään yleensä konservatiivisessa hoidossa, sillä polviniveleen kohdistuva fyysinen kuormitus ja käyttötarpeet ovat vähäisemmät. Konservatiivinen hoito pitää sisällään liikelaajuuksien palauttamista, lihaskontrollin harjoittamista ja –vahvistamista. Hoidon pitkäaikainen tavoite on polvea ympäröivien lihasten voiman lisääminen. Nuorempien, fyysisesti aktiivisten henkilöiden kohdalla päädytään yleensä korjausleikkaukseen, sillä polven pysyvä instabiliteetti altistaa muille polven rakenteiden ongelmille ja vaurioille. Leikkauksessa revennyt eturistiside korvataan jännesiirrännäisellä, joka otetaan reiden alueen lihaksesta. (Kauranen 2018, 222)

Eturistisideleikkausta seuraavan kuntoutuksen tavoitteena on palauttaa nivelen normaali liikelaajuus ja vahvistaa heikentyneitä polven liikuttajalihaksia. Siirteen luutuminen luukanaviin vie kolmesta neljään kuukautta. Tänä aikana on vältettävä polvinivelen maksimaalista kuormittamista.  Kyynärsauvoja käytetään useimmiten muutaman viikon ajan, mutta jo heti leikkauksen jälkeen polvelle voi varata painoa normaalisti. (Kauranen 2018, 222)

Leikkausta seuraavana päivänä alkaa terapeuttinen harjoittelu. Tämä käsittää nivelen rauhallisen liikuttelun liikeradan keskivaiheilla sekä alaraajan lihasten isometriset jännitysharjoitteet. Tavoitteena on kivun ja turvotuksen vähentäminen sekä liikelaajuuksien ylläpito. Kahden viikon kuluttua leikkauksesta polven liikelaajuuden tulisi olla 0-120 astetta. Kuntopyörää saa polkea pienellä vastuksella heti, kun polven liikelaajuudet sen mahdollistavat. Kun haavat ovat parantuneet ja leikkauksesta on kulunut kolme viikkoa, voi kuntoutuja aloittaa vesiliikunnan. Tässä kevyen kuormituksen vaiheessa pyritään edellisten tavoitteiden lisäksi normaaliin kävelyyn, lisääntyvän kuormituksen sietoon sekä polvilumpion normaaliin liikkeeseen. (Kauranen 2018, 222-223)

Stabiliteetin lisäämiseen keskitytään erityisesti 5-8 viikkoa leikkauksen jälkeen. Tärkeää on pystyä säilyttämään polvinivelen kontrolli painon varauksen aikana, normaali kävelysykli sekä aerobisen kestävyyden lisääminen. Tämän jälkeen seuraa vaihe, jossa pyritään lisäämään lihasvoimaa. Tässä vaiheessa nimensä mukaisesti pyritään polvea tukevien ja liikuttavien lihasten voiman ja lihaskestävyyden lisäämiseen. Hölkkääminen tasaisella alustalla on yksi tämän vaiheen tavoitteista. Viikot 17-26 käsittävät normaaliin kuormitukseen valmistavan vaiheen. Tässä vaiheessa keskitytään polviniveltä liikuttavien lihasten maksimivoiman, liikekontrollin ja juoksunopeuden asteittaiseen lisäämiseen. Harjoitteet voivat olla esimerkiksi plyometrisiä harjoitteita, kevyitä lajikohtaisia harjoitteita, harjoitteita epävakaalla alustalla sekä leikatun jalan hyppyharjoituksia. Viikosta 26 eteenpäin eli puoli vuotta leikkauksesta alkaa viimeinen eli normaalin kuormituksen vaihe. Tällöin tavoitteena on, että polvinivel kestää normaalia kuormitusta ja leikatun alaraajan voima on vähintään 95 prosenttia leikkaamattoman alaraajan voimasta. Harjoitukset ovat lajinomaisia ja kilpaurheilukin mahdollistuu. Kuitenkin reisilihasvoiman palautuminen leikkausta edeltäneelle tasolle vie yleensä yli vuoden ja monesti alaraajojen lihasvoimaan jää 5-10 prosentin puoliero. (Kauranen 2018, 223-224)

 

Takaristisidevamman kuntoutus

Polven takaristiside voi parantua yhtenäiseksi repeämän jälkeen ilman leikkaushoitoa, toisin kuin eturistiside. PCL voi kuitenkin jäädä löysäksi korjautuessaan ilman leikkausta ja oikeanlaista konservatiivista hoitoa. Tästä syystä jokaisen takaristisiteen repeämän kanssa tulee yksilöllisesti miettiä hoitolinjaa konservatiivisen ja leikkaushoidon välillä. Koska takaristisidevammat vaativat yleensä suurienergisen tapaturman, muitakin polven tukisiteitä vaurioituu samalla. Tällaisissa tilanteissa päädytään yleensä leikkaushoitoon. Takaristiside korjataan leikkauksissa käyttämällä jännesiirrettä. (HUS.)

Takaristisiteen vammaan ei yleensä liity yhtä voimakasta nivelen instabiliteettia ja toiminnallista haittaa kuin eturistisiteen vaurioon. Repeämä on usein vain osittainen, jolloin se voi parantua konservatiivisella hoidolla. Konservatiivisessa hoidossa polvi tuetaan suoraksi kuudeksi viikoksi. Tänä aikana osittainen repeämä arpeutuu. Lastahoidon aikana voidaan harjoitella tekemällä isometrisiä jännityksiä. Kuuden viikon jälkeen aloitetaan polvinivelen terapeuttinen harjoittelu. Aktiivinen harjoittelu keskittyy liikelaajuuksien palauttamiseen ja polvea tukevien lihasten voimatason kasvattamiseen, ja tämä aloitetaan kevyillä avoimen ketjun harjoitteilla. Polven stabiliteetin palauduttua jatketaan suljetun ketjun harjoitteilla ja ulkoisten painojen käytöllä. Kevyt liikuntaharrastaminen on mahdollista 2-3 kuukautta vamman jälkeen. Kilpaurheilu voidaan yleensä aloittaa 4-5 kuukauden kuluttua vammasta. (Kauranen 2018, 224)

 

POLVEN SIVUSITEET

Polvinivelen sisempi sivuside eli lig. collaterale tibulare/mediale (MCL/TCL) sijaitsee nimensä mukaisesti polvinivelen sisäsivulla. Se kulkee reisiluun distaalipäästä sääriluun proksimaalipäähän ja tukevoittaa polviniveltä erityisesti lateraalisesti tulevia voimia vastaan. Sisempi sivuside on muodoltaan litteä ja se on ulompaa sivusidettä hiekkorakenteisempi, jonka vuoksi sen vammat ovat yleisempiä. Erikoispiirteenä sisemmässä sivusiteessä on, että sen syvät osat ovat nivelsiteen keskikohdilta suoraan kiinnittyneenä sisempään nivelkierukkaan, jonka vuoksi niiden vammat ovat toisiinsa yhteydessä. (Moore, Dalley & Agur 2014.)

KUVA SIVUSITEISTÄ

Polven ulompi sivuside eli lig. collaterale fibulare/laterale (LCL/FCL) sijaitsee vastaavasti nimensä mukaisesti polvinivelen ulkosivulla. Lieriömäinen ulompi sivuside kulkee reisiluun distaalipäästä pohjeluun proksimaalipäähän tukevoittaen polviniveltä erityisesti mediaalisesti tulevia voimia vastaan. Popliteus lihaksen jänne kulkee ulomman sivusiteen ja ulomman nivelkierukan välistä, jonka johdosta sivuside ja nivelkierukka eivät ole toisiinsa kiinnittyneitä kuten mediaalipuolen vastaavat. (Moore, Dalley & Agur 2014.)

 

Vammamekanismi

Tavallisimmin sivusiteistä vammautuu sisempi sivuside, jonka erilaiset revähdysvammat on melko tavallisia. Sisemmän sivusiteen osittainen revähdys liittyy usein eturistisiteen repeämään. (Orton N.D.) Vamma syntyy joko suorasta sivuttaisesta iskusta, jossa voima tulee polven lateraalisivulta. Toinen yleinen sisemmän sivusiteen vammamekanismi on valgusvääntö, jossa jalan ollessa maassa alaraajaan kohdistuu voimakas ulkorotaatio. Sisemmän sivusiteen vamma aiheuttaa yleensä voimakasta kipua erityisesti reisiluun mediaalisen nivelnastan kohdalla. Jo vähäinen polvinivelen taivuttaminen sisäänpäin valgus-suuntaan on kivuliasta. Kivun lisäksi polvinivel voi tuntua huteralta ja sen täysi ojennus voi olla mahdotonta päiviä tai viikkoja vamman jälkeen. Vammaan ei liity mitään merkittävää polvinivelen turvotusta, mutta usein polven sisäsyrjällä esiintyy paikallista turvotusta yhdessä mustelman kanssa. (Ristiniemi 2007.)

Suurien voimien johdosta sisemmän sivusiteen vammautumisen yhteydessä jopa 30 % potilaista esiintyy peroneus-hermon vamma. Tällöin säären etuosassa sijaitsevat peroneuslihakset voivat halvaantua osittain tai täysin eikä nilkan dorsaalifleksio onnistu jalkaterän jäädessä roikkumaan alaspäin.

Ulomman sivusiteen vammautuminen on selvästi harvinaisempaa kuin ulomman sivusiteen. Ulomman sivusiteen vammoihin liittyy usein myös muiden polvinivelen osien, kuten sisemmän nivelkierukan sekä eturistisiteen, vaurioituminen. (Orton N.D.) Vammamekanismi on yleensä sisäsivuun kohdistuva isku samalla polven ollessa taivutettuna ja kuormitettuna. Tämän seurauksena polvinivel taittuu varus-asentoon, polvinivelen kiertyessä ulospäin ja säären sisäänpäin. Vamman seurauksena ligamentti yleensä irtoaa reisiluun puolelta. (Ristiniemi 2007.)

 

Kuntoutus ja hoito

Sisemmän sivusiteen revähtäessä vain osittain selvitään hoidon osalta usein konservatiivisella linjalla. Tällöin hoito koostuu levosta, kuormittamattomasta liikeharjoittelusta sekä tarvittaessa polvituen käytöstä. Mikäli sivusiteen ohella myös eturistiside on revennyt, riittää eturistisiteen korjausleikkaus useimmissa tapauksissa. (Orton N.D.)

Hoidon alussa yleensä ongelmana on erityisesti kipu ja liikerajoitus. Kuitenkin tehokkaaseen kuntoutukseen kuuluu täysien liikeratojen salliminen ja reisilihasharjoitteiden ohjaaminen. Ekstensiovaje on varsin realistinen uhka, sillä sisemmän sivusiteen vammaan liittyy kipu polvea ojennettaessa. (Ristiniemi 2007.)

Ulomman sivusiteen vammoihin liittyy usein myös muiden polven osien vammat, joten yksittäiset kuntoutus ja hoito-ohjeet ulomman sivusiteen osalta ovat harvinaisia. Kirjallisuudessakaan ulomman sivusiteen vammoista on hyvin vähän mainintoja.

 

Lähteet:

Airaksinen, O., Keurulainen, J., Koistinen, J., Mattson, J., Peterson, L., Read, M. & Renström, P. 2002. Urheiluvammat -ennaltaehkäisy, hoito ja kuntoutus. Lahti: VK-Kustannus Oy.

Harilainen, A., Kallio, P. & Kettunen, J. 2012. Polvi. Teoksessa Kiviranta, I. & Järvinen, M. (toim.) Ortopedia. Helsinki: Kandidaattikustannus Oy.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri- verkkosivut. Luettu 13.12.2018 http://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaanhoitopalvelut/lantio-ja-alaraajakirurgia/polvennivelside_ja_kierukkavammat/takaristisidevamma/Sivut/default.aspx

Juola, A. & Lehtonen, E. 2015. Alkulämmittely osana nuorten jalkapalloilijoiden polvivammojen ennaltaehkäisyä. Fysioterapian koulutusohjelma. Tampereen ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/99111/Juola_Anni_Lehtonen_Elina.pdf;jsessionid=DE7EF91135092229ED05CE8253C75F86?sequence=2

Kauranen, K. 2018. Fysioterapeutin käsikirja. 1.-2. painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Koskinen, M. & Vainioniemi, M. 2018. Juniorijääkiekkoilijoiden yleisimmät polvivammat ja niiden ennaltaehkäisy oheisharjoittelussa. Opas Tappara Ry:n juniorivalmentajille. Fysioterapian koulutusohjelma. Tampereen ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/154443/Koskinen_Miikka_Vainioniemi_Mikko.pdf;jsessionid=262B913EAE13EF1281D88DC25EE2E411?sequence=1

Moore, K., Dalley, A. & Agur, A. 2014. Clinically Oriented Anatomy. 7.-painos. Yhdysvallat: Lippincott William & Wilkins.

Orton. N.D. Polvivammat. Luettu 13.12.2018. www.orton.fi

Perttunen, J. 2015. Tuki- ja liikuntaelimistö- diat. TAMK.

Ristiniemi, J. 2007. Polven vammat. Luettu 13.12.2018. Päivitetty 24.1.2007. https://www.duodecimlehti.fi/api/pdf/duo96483

Saarelma, O. 2018. polvivamma, kierukkavamma, ristisidevamma. Luettu 13.12.2018 https://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=dlk00772#s2

Suomalainen, P., Sillänpää, P. & Järvelä, T. 2014. Eturistisiderepeämän hoito. Luettu 13.12.2018 https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2014/5/duo11538

Walker, B. 2014. Urheiluvammat – ennaltaehkäisy, hoito, kuntoutus ja kinesioteippaus. Lahti: VK-Kustannus Oy.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close