Tampere
29 Mar, Friday
3° C

Proakatemian esseepankki

SOLUESSEE: Itselukutaito



Kirjoittanut: Mona Räsänen - tiimistä Value.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 7 minuuttia.

MITÄ ON ITSELUKUTAITO

Itselukutaito on itsensä syvällistä ymmärtämistä. Se on omien tunteiden ja ajattelu- sekä toimintatapojen hahmottamista ja tarvittaessa myös niiden muokkaamista. Se on esimerkiksi kykyä tunnistaa omat tarpeensa ja vetää rajat sen pohjalta. Itsereflektointi vaatii kykyä tarkastella omaa ajattelua ja tekemistä mahdollisimman objektiivisesti oman henkisen kasvun mahdollistamiseksi. Taitava itsereflektoija kykenee kyseenalaistamaan omaa toimintaansa, mutta myös ennen kaikkea muuttamaan toimintaansa parempaan suuntaan. Itselukutaito kehittyy henkisen kasvun kautta, opiskelemalla ja harjoittelemalla käytännössä.

MIKSI ITSELUKUTAITO ON TÄRKEÄÄ – JOS SITÄ EI OSAA MITÄ TAPAHTUU

Suhde itseemme määrittää enemmän elämäämme, kuin mikään muu. Jos ei tunne mekaniikkaa, jolla yksilönä toimii, ei voi antaa muille parasta potentiaaliaan. Tämä on verrattaessa siihen kuin ajaisi liikenteessä ilman, että tietäisi, mitä liikennemerkit oikeasti tarkoittavat. Suoritus ei välttämättä ole priimaa, mutta myös vaaralliset tilanteet ja kolarin riskit lisääntyvät roimasti. Itselukutaito on siis jokaisen omien ja kanssaihmisten kanssa toimimisen pelisääntöjen ymmärtämistä. Itselukutaidon tärkeys pätee niin läheisiin ihmissuhteisiin ja perheeseen, kuin työyhteisöön ja asiakkaisiinkin. Itselukutaito on välttämätöntä, jotta voit myös ymmärtää muita, kommunikoida ja toimia heidän kanssaan kuhunkin tilanteeseen sopivimmalla tavalla. Tara Langen mukaan ei ole hyviä tai huonoja tunteita. On vain tasoja joilla liikutaan. Kaikilla tunteilla on merkityksensä ja opetuksensa, joiden avulla pärjäät erilaisissa haasteissa itsesi ja muiden kanssa. Silloin on ymmärrys itsestä ja ymmärrys muista miksi käyttäytyy miten käyttäytyy ja mitä tarvitsisi nyt. Läheisissä ihmissuhteissa konfliktitilanteet ratkeavat helpommin ja niitä ehkä pääsee vähemmän syntymäänkin, kun ymmärrys itsestä ja muista on syvällisempää. Kun ymmärtää, että jokaisella on omanlaisensa logiikkaa, on helpompi ymmärtää miksi hän toimii, kuten toimii. Mikäli ymmärrät omia prosesseja, ymmärrät helpommin myös muiden tiimiläisten prosesseja. Jokaisen tulee kuitenkin itse ymmärtää, mihin keskittyä ja mitä prosessia käy sillä hetkellä läpi. Näin myös niistä keskusteleminen avaa luottamusta tiimin jäsenten kesken.

Asiakasneuvotteluissa tämä voi tarkoittaa toisen ymmärtämistä syvällisesti ja näkemällä ”pinnan alle”, jolloin neuvottelussa on helpompi kaivaa mahdolliset kaupan ja sopimuksen esteet esille ja keskustella ne auki.

Jos ei ole mitään käsitystä esimerkiksi omista rajoista, niin ongelmat alkavat ilmenemään viimeistään siinä vaiheessa, kun työtaakka kasvaa liian suureksi. Omien rajojen ymmärtämättömyys johtaa siihen, että sanoo kyllä sellaisille asioille, joille kuuluisi sanoa ei. Silloin tekee sellaisia asioita, jotka pitkällä aikavälillä ovat vahingollisia. Klassinen esimerkki on, että kiltti tyyppi auttaa työkaveria aina vaan jopa silloinkin, kun itse olisi oikeasti levon tarpeessa. Kun tätä ja muuta vastaavaa käyttäytymistä toistaa tarpeeksi kauan, on kiltti tyyppi pian uupunut itse työkyvyttömäksi.

Usein kriisit ajavat itsetutkiskeluun samalla kuin selvitetään kriisin aiheuttajia ja syitä. Matkan pituutta ei koskaan voi tietää etukäteen, mutta matkalle lähtö on kaiken sen arvoista. Kriiseistä ei

pääse yli sormia napauttamalla, niistä on kasvettava yli. Toisin sanoen kriisistä ei pääse yli, jos ei ole kasvanut ihmisenä tarpeeksi taitavaksi sen ylittämiseksi. Kasvuun tarvitaan kykyä reflektoida itseään, kykyä lukea itseään. Näennäisesti kriisin voi ohittaa, mutta käsittelemätön asia palaa aina uudelleen ja uudelleen muodossa jos toisessa, kunnes se on selvitetty. Kun asiat käsittelee kunnolla, sen jälkeen on paljon vahvempi ja kykeneväisempi kohtaamaan yhä suurempiakin ongelmia. Aikaisemmin lamauttaneet asiat eivät enää tunnu yhtä ylitsepääsemättömiltä tai aja masennuksen partaalle, vaan on jo keinot mennä eteenpäin asiassa.

Miten tämä sitten näkyy tiimityössä? Miksi joku hermostuu niin paljon, kun kahvit kaatuvat lattialle ja toista se ei hetkauta ollenkaan, hän pikemminkin nauraa asialle. Ymmärrys siitä, että tällä kiukkuilijalla on nyt” henkinen kuppi” nurin auttaa sinua kohtamaan tilanteen. Silti on ymmärrettävää, jos aina ei jaksa ottaa kiukkua vastaan. Tara Langen ”tikapuuteorian” mukaan ajateltaessa pystymme vastaanottamaan voimissamme alempien tasojen kiukkua ja tarpeita neutraalein mielin. Omat rajat täytyy vetää silloin kun olemme itsekin matalalla. Kukaan ei nimittäin jaksa loputtomasti olla se, joka on vastuullinen ja ottaa kiukkua omalle kontollensa vastaan.

MINKÄ TAKIA ITSELUKUTAITO ON VAIKEAA?

Jos kysytään esimerkiksi työnantajalta tai opintoneuvojalta tarvitseeko ponnistella ja tehdä lisää tai yrittää vielä kovemmin on vastaus usein kyllä. Jos et ponnistele niin et saa mitään aikaiseksi ja sinut saatetaan leimata tehottomaksi tai hyödyttömäksi. Oikeastaan voisimme siis puhua siitä, että kun itselukutaidon oppii, voi vaikeampaa olla nimenomaan se, että toimisi oikein itseään kohtaan, koska ulkoiset paineet ovat niin suuret. Joka tapauksella uskomme, että itselle pystyy olemaan myötätuntoisempi vasta kun olemme parempia ymmärtämään itseämme.

Monesti tavoittelemme onnea ulkoisten asioiden kautta. Ryhdymme suorittamaan asioita, joiden pitäisi tuntua hyvältä. Suorittaminen voi ilmetä esimerkiksi överiliikkumisella, ruokavalion ylenpalttisella tarkkailemisella ja rajoittamisella ja ylipäätään ajatuksella, että kaikessa pitää olla täydellinen. Siinä vaiheessa, kun lähtee metsälenkille sen takia, että muut täydelliset ihmiset tekevät niin sen sijaan, että yksinkertaisesti itse pitäisi metsälenkeistä voi olla aika kyseenalaistaa omaa toimintaansa. Siinä vaiheessa todennäköisesti et nauttinut tekemisestäsi ja tunnet huonoa omatuntoa, että et nauttinut, vaikka pitäisi. Jos onnellisuuden lähteitä hakee suorittamisella ulkopuolelta, itselukutaito hämärtyy helposti, vaikka se olisi juuri se taito, mitä täytyisi kuunnella tällaisessa tilanteessa kipeiten.

MITEN VOI TULLA PAREMMAKSI ITSETUNTIJAKSI

On olemassa lukuisia keinoja parantaa taitoja lukea ja ymmärtää omaa toimintaansa ja minuutta. Perinteinen lähestymistapa voi olla kirjallisuuden kautta opiskelu. Siitä kannattaakin ilman muuta aloittaa. Kuitenkin kirjallisuudesta opiskelemalla täytyy huomioida, että siltikin henkilön tulisi kokeilla ja harjoitella aktiivisesti omassa elämässä, jotta varsinaista edistymistä ja muutosta voi syntyä.

Kirjallisuus ei kuitenkaan ole ainoa tie. On olemassa erilaisia kursseja ja valmennuksia, joille voi osallistua paikan päällä tai kotikoneeltaan. On henkilökohtaisia valmentajia ja mentoreita, joilta saa henkilökohtaista valmennusta. Kannattaa kuitenkin huomata, että mikäli käsillä on jokin vaikea elämäntilanne tai kriisi, voi olla aiheellista kääntyä ammattiauttajan puoleen. Psykoterapeutit voivat auttaa selviämään kriiseistä, mutta myös lisäämään itseymmärrystä ja kehittämään taitoja tällä saralla toimimiseen.

KYSYTKÖ NÄITÄ KYSYMYKSIÄ TARPEEKSI USEIN?

Mikä sinua ohjaa? Mikä on perimmäinen tarpeesi, jota palvelet?

Mikä sinusta tuntuu oikeasti hyvältä? Maailma on täynnä asioita, joiden PITÄISI tuntua hyvältä. Toisinaan viherpirtelö ja juoksulenkki voi tehdä hyvää, mutta joskus se voi olla myös litran paketti jäätelöä kotisohvalla. On tärkeää oppia olemaan itselleen armollinen ja löytää tasapaino. Jos ajatukset pyörivät koko ajan sen kielletyn herkun ympärillä, ei ole paljoa ajatuksia annettavana mihinkään muuhun.

Oma jaksaminen on jokaisen omalla vastuulla, mutta tiimi voi totta kai olla apuna. Jos ei tiedä omia rajojaan, on hyvin hankala olla apuna. Muiden on mahdotonta kertoa sinulle, milloin teet liikaa ja missä oman jaksamisesi rajat menevät.

Jokaisen omalla vastuulla on katsoa peiliin pintaa syvemmälle.

MEIDÄN KASVUNPAIKKAMME

Mintun kertomaa:

Kun ajattelen itseäni muutama vuosi sitten, olin aivan täysin eri ihminen. Tein hulluna töitä useammassa paikassa yhtä aikaa, kävin koulua ja samaan aikaan sairastin aktiivisesti syömishäiriötä. Tunsin itseni tehokkaaksi, en todellakaan nähnyt tarvetta parantaa itseäni. Rehellisesti sanottuna koin pystyväni ”enempään”, koska pystyin hoitamaan kaiken ympärillä olevan ja vielä pitämään kiinni sairaudestanikin. Monella pitkään sairastaneella jäivät koulut kesken tai he joutuivat sairaslomalle. Silloin ajattelin heidän olevan heikompia / luovuttajia. Nyt kun ajattelen asiaa, olisi todellakin ollut viisasta jäädä jo yläasteella vähäksi aikaa pois koulusta, sen sijaan kävin sairaalakoulua aina, kun pääsin pois vuodeosastolta. Olin myös töissä aina kaikilla mahdollisilla talvi ja –hiihtolomilla, kun vain sairaalasta pääsin. Koska keskityin aina kaikkeen muuhun kuin itseeni, sairauteni pitkittyi kymmeneen vuoteen ja jätti pysyviä ”jälkiä” kehooni. Kroppani ei toiminut millään tapaa, koska en antanut itselleni lupaa syödä riittävästi, en levännyt, liikuin aivan liikaa ja vapaa-aikaa ei ollut. Ja jos oli, niin sekin täytyi käyttää hyödyllisesti, esimerkiksi lukemalla myyntiin liittyviä kirjoja tai viettämällä aikaa ihmisten kanssa, joiden kanssa saattoi puhua töistä. Alkuun ramppasin jatkuvasti sairaalasta toiseen, sen jälkeen lääkäristä seuraavaan. Pysähtyminen oli kuitenkin kaikista kamalinta, joten täytin kalenteriani hyvinkin tehokkaasti, niin ettei varmasti tarvitsi levätä.

Sairaalassa on tullut vietettyä reilusti yli vuosi ja lääkärikäyntejäkin 10 vuoden aikana on kertynyt satoja. Pari vuotta sitten jouduin lopettamaan treenaamisen, koska selkäni alkoi prakaamaan

pahasti. Keho on viisas, jos ei pää ymmärrä hidastaa, kroppa tekee sen ilmeisesti keinolla millä hyvänsä. Samaan aikaan löysin itselleni hyvän terapeutin, jolla on myös syömishäiriötausta ja ylisuorittaminenhan siihen kuuluu isona osana. Salin lopettaminen teki minulle useamman tunnin tyhjää tilaa kalenteriin. Alkuun täytin ne mitä ihmeellisimmillä ”pakollisilla menoilla”. Kunnes terapian avulla aloin ymmärtää mistä tässä kaikessa on oikein kyse. Hankaluudet olivat lähteneet jo ennen ala-astetta, kun en ollut mahtunut porukkaan ja olin alkanut miellyttää muita hyvin nuorena. Totta kai syitä on useita, mutta yksi suurin oivallus oli se, että en arvostanut itseäni vaan hain hyväksytyksi tulemisen tunnetta ulkopuolelta.

Kun aloitin Akatemialla, tein myyntiä ja halusin kansainvälisen uran. Paahdoin puoli vuotta aika lujaa, kunnes aloin vähän miettiä asioita. Jatkoin vielä toiset puoli vuotta samaa rataa, kunnes uskalsin mennä kertomaan valmentajalleni, että myynti ja kansainvälisyys ei välttämättä olekaan se minun juttu. Olin alkanut käymään Syömishäiriöliitolla (Syli) ja huomasin, että siellä minun ei tarvitse yrittää tehdä enemmän, paremmin, tehokkaammin ja nopeammin. En kuitenkaan uskaltanut avata asiaa tiimilleni, joten käytin kaiken vapaa-aikani Sylillä ja jatkoin myyntiä Akatemialla. Voi arvata, että kalenteri oli taas tyylikkäästi buukattu täyteen, kun vielä viikonloput käytin ständillä myymiseen. Valmentaja kannusti kertomaan tiimille tulevassa mökkipajassa ja loppujen lopuksi kerroin taustastani ja haaveistani.

Olin ajatellut, että minua pidettäisiin huonompana ja heikkona, mutta asiahan otettiin hyvin vastaan. Jouduin kuitenkin kohtaamaan itseni kanssa asioita, joita olin paennut pitkään. Kun tein myyntiä, tuotin hyvin rahaa tiimin tilille ja sain siitä tunteen, että olen tärkeä tiimille. Nyt kun kehitän itseäni ja teen huomattavasti vähemmän rahaa, en saa itselleni hyväksyntää suorittamisesta. Positiivista on ehdottomasti se, että en ole jatkuvasti ahdistunut ja nukunkin jopa muutaman tunnin yössä, kun arvojen ristiriidat eivät pyöri päässä 24 / 7. Tein aiemmin töitä, joita oli arvostettu ulkopuolelta, ei se ollut oma intohimoni. Kansainvälinen ura on arvotettu meillä suvussa, ei oma intohimoni.

Terapian lisäksi esimerkiksi Eevi Minkkisen kirja: Ole itsellesi armollinen, on auttanut minua ymmärtämään omaa käytöstäni ja sitä, miksi toimin miten toimin. Kirja kertoo hellittämisestä, riittämisestä ja addiktioista, joilla paetaan nimenomaan vaikeita tunteita. Kirjassa on myös harjoituksia, joiden avulla pohditaan sitä mikä on itselle hyväksi ja mihin on hyvä sanoa ei. Jos kamppailet suorittamisen, miellyttämisen tai addiktioiden kanssa, suosittelen sinua lukemaan Minkkisen kirjan.

Marian kertomaa

Oma pysähdykseni tapahtui tammikuussa 2018, kun minulla diagnosoitiin määrittelemätön psykoosi. Siihen päivään mennessä olin suorittanut jo useamman vuoden. Suorittaminen johtui yksinkertaisesti siitä, että minulla ei ollut laajaa itselukutaitoa. Olen lukenut rajattoman määrän self-help -kirjoja ja jutellut asioista ystävien kanssa, mutta vasta tuo kriisi sai minut oikeasti miettimään omia rajojani. Tiedostan siis teoriatasolla hyvin paljon asioita itselukutaitoon liittyen, mutta käytäntöön pano on puuttunut minulta osittain. Olen ennen kriisiäni oppinut sanomaan osittain ei asioille, joista en ole kiinnostunut tai joista en hyödy niin projekteissa kuin muillakin elämän osa-alueilla. Olen myös tutkinut omaa itseäni ja tutustunut toimintatapoihini hyvin vahvasti, tunnistaen omat mielenkiinnon kohteeni ja innostusta tuovat asiat. Stressasin kuitenkin ulkoa tulevaa painetta niin paljon, että koen sen olevan hyvin vahvasti syynä sairauteeni.

Määrittelemätön psykoosi vaihtui stressiperäiseen ja tämä herätti minut siihen, että nyt täytyy oikeasti himmata ja alkaa miettiä omia rajoja tarkemmin. Suurin opetukseni on ulkoapäin tulevan paineen prosessointi ja käsittely. Miten otan vastaan sen, että ulkopäin tulee pressurea ja kuinka paljon annan sen vaikuttaa tekemiseeni. Tiimissämme on ollut hyvin painetta, joka kaiken muun paineen keskellä on lisännyt omaa taakkaani. Vaikka tiimin paine on ollut hyvä ja normaalissa tilanteessa antaisi positiivista boostia, on se ollut minulle liikaa kaiken muun paineen keskellä. En kuitenkaan tiedostanut tätä vasta kun paranemisvaiheessa aloimme käymään terapiassa läpi sitä, mitkä asiat ovat voineet vaikuttaa. Koen, että tiimin tulisi antaa jatkossakin painetta sopivissa määrin, mutta itse täytyy oppia prosessoimaan se, mitä kaikkea otan vastaan. Tässä onkin tekemistä ja se vaikuttaa jokaiseen ulkoisen paineen tuomaan tilanteeseen.

Suurin oppimisen paikkani on siis ulkoisen paineen prosessointi. Tämä on hyvin tärkeä taito, sillä haluan tulla hyvinvoinnin yrittäjäksi ja sitä kautta auttaa muita samankaltaisten asioiden kanssa painivia. Haasteena onkin se, että yrittäjyys saattaa olla ja onkin aika ajoin hyvin stressaavaa ja ulkoiset paineet eivät häviä. Otan sairauteni yhtenä elämäni suurimmista opeista ja koitan ammentaa siitä itsetuntemusta niin paljon kuin mahdollista. Koitan myös suorittamisen sijaan antaa itselleni joka päivä pieniä ilon sekä armahduksen hetkiä. Aina ei tarvitse vetää satasella!

Monan kasvunpaikka

Minun olisi pitänyt varmaankin romahtaa siihen kuntoon jo puolitoista vuotta aikaisemmin, mitä olin alkuvuodesta 2018. Ja kyllähän minä romahdin pieneksi hetkeksi, mutta kuukauden sairasloman jälkeen palasin jo töihin. Sitten sinnittelin ja sinnittelin, enkä pysähtynyt sen äärelle, mitä oikeasti tarvitsin. Lopulta väsyin ja ymmärsin viimein, että nyt on aika levätä. Jäin noin neljäksi kuukaudeksi pois koulusta.

Keväällä 2016 siskoni itsemurha muutti elämäni pysyvästi. Siitä päivästä kaksi eteenpäin, olen Proakatemian pääsykokeissa. Ne menivät hyvin, olin hypännyt täysin ulos tilanteesta. Olin ilmeisesti vielä shokissa. Pääsin kouluun. Ensimmäinen vuosi tuntui raskaalta. Tuntui, että en kykene oppimaan, kuten ennen, vaikka olinkin aina ollut aika hyvä koulussa. Sinnittelin.

Kesätyöt Osuuspankilla, sinnittelin. Tapasin tyttöystäväni, se antoi voimaa.

Proakatemialle. Sinnittelin.

Tyttöystäväni joutui leikkaukseen. Kaksi kertaa. Olin veitsen terällä. En kuunnellut silti vieläkään itseäni ja sinnittelin edelleen.

”Joululoman jälkeen voin varmaan paremmin.”

Väärin arveltu. Pian koulun jatkuttua olin vielä vähän syvemmällä montussa. Masennukseni ja uupumukseni syveni ja viimein rohkenin jäädä sairaslomalle. Se oli ensimmäinen hetki, kun todella vedin omia rajoja. Ja siitä se sitten lähti, tällä tiellä haluan kasvaa.

 

Kirjoittajat: Minttu Kylmälahti, Mona Räsänen ja Maria Välimäki

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close