Tampere
28 Nov, Saturday
0° C

Proakatemian esseepankki

Soluessee: Hips Don’t Lie – Or Do They?



Kirjoittanut: Samuli Mannonen - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 7 minuuttia.

Johdanto

Tämän soluessee käsittelee ihmisen elekieltä, sen taustaa ja ilmenemistä. Tarkastelemme muun muassa elekielen eroavaisuuksia eri käyttäytymismalleissa Eriksonin Idiootit ympärilläni -teoksen mukaan. Esseen otsikko on viittaus ihmisen elekielen oletettuun totuudenmukaisuuteen.

Suurin osa ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta tapahtuu elekielen välityksellä, jonka takia elekieli on yksi ihmisen tärkeimmistä kommunikoinnin muodoista (Korhonen 2016). Elekieli on sanatonta viestintää, joka ilmaisee tunteita ja asenteita. Se on yhteinen piirre ihmisillä ja eläimillä. Elekieli käsittää muun muassa ilmeet, kehon liikkeet ja asennot, sekä äänensävyn.

Ihmisillä sen tehtävänä on ohjata, korvata tai vahvistaa sanallisen viestinnän tulkintaa, mutta se saattaa usein olla ristiriidassa puhutun kielen kanssa. (Kemppainen 2016.) Syynä tähän on ihmisten tapa manipuloida kuulijaa. Pyrimme sanoillamme vaikuttamaan kuuntelijan mielipiteeseen itseämme tai sanomaamme kohtaan, esimerkiksi valehtelemalla ja kertomalla kuuntelijalle mitä hän haluaa kuulla. Sanattoman viestinnän etu ja haitta on se, ettei sitä voi muuttaa yhtä helposti, sillä se tapahtuu suurilta osin alitajuisesti. Eleet ja ilmeet yleensä paljastavat oikeat aikeemme ja ajatuksemme. Varsinkin sekunnin murto-osan kestäviä mikroilmeitä ja -eleitä on erittäin vaikea peittää, sillä ne heijastavat universaaleja tunnereaktioita.

 

Taustaa

Ihmisen elekielen historiaa on pyritty tuoreessa Yorkin yliopiston tutkimuksessa selittämään perinnöllisyyden kautta. Tutkimuksen mukaan simpansseilla, bonoboilla ja ihmisillä on elekielessään yhdistäviä tekijöitä, joiden avulla kaikki kolme lajia saattavat ymmärtää toisiaan. Tutkijoiden mielestä on epätodennäköistä, että jokainen laji olisi kehittänyt elekielensä itsenäisesti. Sen sijaan he epäilevät ihmisten jakavan simpanssien ja bonobojen perinnön, koska ihmisen on helppo ymmärtää mitä eläimet haluavat. Tämän lisäksi ihmiselle on luontevaa turvautua elekieleen, kun yhteistä puhuttua kieltä ei ole. (Kinnarinen 2018.) Ihmisen elekielen alkuperästä huolimatta sen uskotaan olevan ihmisen ensimmäinen kieli. Ihminen on laumaeläin, joka on tarvinnut tavan kommunikoida muiden lajitovereidensa kanssa esimerkiksi metsästäessä ja omaa reviiriä puolustaessaan. (Sjöberg 2012.)

Muiden ihmisten eleiden peilaamisen on ajateltu johtuvan siitä, että meillä on aivoissa useassa paikassa peilisoluksi nimettyjä hermosoluja, jotka aktivoituvat erilaisista ärsykkeistä, kuten toisten ihmisten ilmeistä ja eleistä. Peilisolujen aktivoituminen käynnistää myös tunteiden säätelystä vastaavan limbisen järjestelmän, joka muovaa myös omaa käytöstämme. Eri alueilla olevat peilisolut vastaavat erilaisten asioiden tulkinnasta. Näköaivokuorella olevat peilisolut vastaanottavat visuaalista ärsykettä, ja vastaavasti kuuloaivokuoren peilisolut auditiivista ärsykettä. Onkin ajateltu, että puhutun kielen kehitys on alkanut juuri peilisolujen ansiosta. (Tiede 2005.) Mantelitumake (lat. corpus amygdaloideum) on suomennoksensa mukaisesti mantelin muotoinen keskushermoston osa. Mantelitumakkeilla on voimakas vaikutus ihmisen käyttäytymiseen, sosiaalisuuteen sekä tunteiden säätelyyn. Alueen vaurio voi johtaa vaikeuteen tunnistaa erilaisia ilmeitä, kuten pelkoa (Achaval, Londero & Rasia-Filho 2000).

 

Mitä elekieli kertoo?

Elekieli ilmaisee käyttäjänsä tunteita ja asenteita. Elekielen vaikutus esimerkiksi ensivaikutelman luomisessa on merkittävä, kun tavataan uusia ihmisiä. Millaisen kuvan annat itsestäsi, riippuu täysin siitä, miten liikut ja millaisia tunteita välität ja herätät ensimmäisten sekuntien aikana. Ensimmäisenä ihminen keskittyy tarkkailemaan kasvojen ilmettä, jonka takia ilmeet ovat elekielen keskiössä. Tämän jälkeen huomio siirtyy kehon asentoon. Kehon asennosta, kuten ryhdistä voi tehdä johtopäätöksiä henkilön terveyden- ja mielentilasta. Selkä suorana liikkuva ihminen vaikuttaa terveeltä, itsevarmalta ja rohkealta. Huono ryhti taas viestii fyysisistä tai psyykkisistä vaivoista, kuten kipu ja masennus. Ensivaikutelman avulla ihmiset pyrkivät luomaan jonkinlaisen mielikuvan sinusta ja persoonastasi. (Korhonen 2016.)

Monikulttuurisuus ja kansainvälisyys puhuttaa Suomessa vuosi vuodelta enemmän. Esimerkiksi terveydenhuollossa yhteisen kielen puute aiheuttaa haasteita vuorovaikutuksessa, jonka takia yhteisymmärryksen saavuttaminen koetaan usein vaikeaksi. Kielellisesti ristiriitaiset tilanteet aiheuttavat asiakkaassa turhautumista, avuttomuutta ja epävarmuutta. Yhteisymmärryksellä on vaikutus potilastyytyväisyyteen ja hoitoon sitoutumiseen.

Nykyaikaisena esimerkkinä elekielen käytöstä on toukokuussa 2018 Jyväskylän ammattikorkeakoulussa tehty tutkimus, jossa kuvattiin lastenosastolla ja vastasyntyneiden osastolla työskentelevien lastenhoitajien ja sairaanhoitajien kokemuksia vuorovaikutuksesta monikulttuuristen perheiden kanssa. Tutkimustuloksissa korostui elekielen merkitys hoitotyössä, kun yhteistä kieltä ei ole. Tutkimuksessa haastatellut hoitajat kertoivat käyttäneensä elekieltä sanallisen viestinnän tukena tai korvikkeena. He käyttivät ilmeitä, eleitä, käsimerkkejä, mallintamista ja kädestä pitäen näyttämistä viestimisen keinoina. (Saarivaara & Tenhunen 2018.) Samoja keinoja voidaan hyödyntää myös muilla terveydenhuollon aloilla, kuten fysioterapiassa.

 

Elekieleen vaikuttavia tekijöitä

Elekieli voi olla kontekstisidonnainen, ja siihen vaikuttaa yleensä sekä muuttuvat, että verraten pysyvämmät tekijät. Muuttuvia, usein monesti päivässä eteen tulevia tekijöitä ovat esimerkiksi oma sen hetkinen vireys, mieliala, asenne, muiden ihmisten käytös sekä muiden ihmisten seura, jossa sattuu tietyllä hetkellä olemaan. Pysyvämpiä tekijöitä ovat esimerkiksi persoonallisuus ja itsevarmuus, joka voi toki olla myöskin kontekstiin sidottu. Itsevarma ihminen tekee usein itsestään hieman suuremman olemalla ryhdikäs, pitämällä päätä pystyssä ja käsiä lantiolla tai selän takana.

Tietyt elekielen osat, kuten perusilmeet ilo, suru, pelko ja viha ovat samat kaikkialla maailmassa. Elekielessä on kuitenkin useita kulttuurisidonnaisia piirteitä, joiden huomioiminen on oleellista ristiriidattoman viestinnän kannalta (Kemppainen 2016). Elekielen ollessa ristiriidassa puhutun kielen kanssa, elekielen merkitys korostuu. Kulttuurien välillä on suuria eroja siinä, miten kehonkieltä käytetään esimerkiksi eleiden muodossa. Temperamenttisemmissa kulttuureissa käsien liikuttelu ja runsas elehdintä voi vaikuttaa hillitymmän kulttuurin edustajalle jopa aggressiiviselta. Kulttuurit määrittävät myös eri eleiden merkityksiä. Peukalon näyttäminen tarkoittaa ensisijaisesti meille suomalaisille sitä, että kaikki on ok, mutta esimerkiksi Lähi-Idässä sillä on erittäin negatiivinen ja loukkaava merkitys.

Erilaisilla sairauksilla voi olla merkittävä vaikutus elekieleen. Esimerkiksi kipu, oli kyseessä akuutti tai krooninen, vie ihmisen helposti kumarampaan asentoon. Hän saattaa esimerkiksi kulkea hieman kumarassa kivun takia. Kipu on moniulotteinen ilmiö, joka voi tuntua eri tavoin, sekä näkyä hyvin selkeästikin ulospäin esimerkiksi kasvoilla. Myös erilaiset mielenterveyden häiriöt voivat muuttaa esimerkiksi ihmisen kehonkuvaa ja yleistä suhtautumista itseen ja muihin. Masennushäiriöistä kärsivä vetäytyy helposti kuoreensa ja tekee itsestään pienemmän. 

Muiden ihmisten käytöksellä on suuri vaikutus omaan elekieleemme. Tuttujen, itselle läheisten ihmisten seurassa ihmisellä on monesti vapautuneempi olo. Elekieli on avoimempaa kuin tuntemattomien ihmisten seurassa. Tuntemattomien kanssa ihminen monesti pitäytyy hieman etäämmällä, säilyttäen näin oman henkilökohtaisen tilansa. Peilaamista tapahtuu läheisten ihmisten kanssa, tai sellaisten ihmisten läheisyydessä, joista pitää tai arvostaa. Erilaisilla viihteellisillä sivustoilla on artikkeleja siitä, kuinka tietyistä asioista voi päätellä ihastuksen kohteen olevan kiinnostunut, esimerkiksi anna.fi:n jutussa (2016) esitetään seuraavasti:

Juoko hän lasistaan samaan aikaan kuin sinä tai vaihtaako hän asentoa aina kun sinä vaihdat? Hän ei välttämättä itse edes huomaa, että hän kopioi käytöstäsi. Deittisi on selvästi kiinnostunut sinusta, sillä hänen alitajuntansa ohjaa häntä viestittämään eleillään sinulle, että hän on luotettava ja tutustumisen arvoinen tyyppi.

Otteessa on toki perää, mutta erilaisiin eleisiin kannattaa silti suhtautua varauksella. On syytä muistaa myös puhuttu kieli, joka erottaa meidät olennaisesti eläimistä.

De Gelder, Meeren ja van Heijnsbergen (2005) havaitsivat, että jos verbaalisesti sanottu asia oli ristiriidassa kehollisen käytöksen kanssa, koehenkilöt kallistuivat tulkitsemaan enemmän kehonkielen viestittämää sanomaa.

Vireydellä on suuri merkitys elekielessä ja sen tulkitsemisessa. Gujar, van der Helm ja Walker (2010) löysivät, että univajeesta kärsivillä oli hankaluuksia tunnistaa toisten ihmisten, erityisesti vihaisuudesta ja ilosta viestittäviä ilmeitä. Oma vireys vaikuttaa siihen, kuinka ihminen kannattelee itseään. Väsyneenä ja stressaantuneena voi tuntua, kuin kannattelisi siirtolohkaretta harteillaan, ja olemassa olevat resurssit menevät lähinnä väsymyksestä selviytymiseen, joka monesti näkyy piristeiden tai ravinnon etsimisenä.

 

Käyttäytymismallien heijastuminen elekieleen

Thomas Erikson esittelee teoksessaan ”Idiootit ympärilläni” neljä erilaista käyttäytymismallityyppiä: hallitseva punainen, innostava keltainen, vakaa vihreä ja analyyttinen sininen. Näillä eri värisillä käyttäytymismalleilla on myös omanlainen elekielensä. (Erikson 2018.)

 

Käyttäytymismallit

Punaisen käyttäytymismallin omaava on tehtävä- ja asiakeskeinen, ulospäin suuntautunut aktiivinen suorittaja. Punainen on usein johtajatyyppiä. Kärsimättömästä ja suorapuheisesta punaisesta löytyy myös kilpailuhenkeä. (Erikson 2018.)

Keltainen on punaisen tapaan ulospäinsuuntautunut, mutta asiakeskeisyyden sijaan keltaisen fokus on ihmissuhteissa. Keltainen tyyppi on porukan viihdyttäjä, aina hyvällä tuulella oleva, kaikkien kanssa toimeentuleva energiapakkaus. Hän löytää ratkaisut myös siellä, missä muut ovat jo luovuttaneet. (Erikson 2018.)

Ihmissuhdekeskeinen introvertti eli vihreä käyttäytymismalli on muihin väreihin verrattuna tasapainoisempi. Rauhallinen vihreä tyyppi mielletään ystävälliseksi ja luottotyypiksi. Vihreillä on elämän mittaisia ystävyyssuhteita, ja he pyrkivät miellyttämään kaikkia. Vihreä on tiimipelaaja, mutta miellyttämishalun takia häneltä ei ole helppo saada suoria vastauksia. (Erikson 2018.)

Sininen on vihreän tapaan introvertimpi kuin punainen ja keltainen, mutta keskittyy ihmissuhteiden sijaan enemmän tehtäviin ja asioihin. Looginen sininen analysoi kaikkea ympärillä tapahtuvaa, eikä pidä meteliä itsestään. Vaatimaton sininen miettii asiat loppuun asti yksityiskohtia myöten. Sininen ei ota riskejä ja on todella turvallisuushakuinen. Suunnitteluun kuluu paljon aikaa, ja lopulta päätökset voivat jäädä tekemättä. Turhia sanoja sinisen suusta ei pääse – tämä puhuu vain silloin, kun on jotain asiaa. (Erikson 2018.)

Nämä käyttäytymismallit ovat kärjistettyjä ääripäitä, ja useimmiten ihmisen käytös vaihtelee myös tilanteen mukaan ja on sekoitus eri värejä. On hyödyllistä olla tietoinen omasta käyttäytymismallistaan. Myös kanssamme toimivien ihmisten mallit on hyvä tunnistaa, jotta ymmärtäisimme, miksi joku käyttäytyy kuten käyttäytyy. Eri käyttäytymismallin omaavilla ihmisillä on erilaiset tarpeet ja vahvuudet vuorovaikutustilanteissa. (Erikson 2018.)

 

Tyypillinen elekieli eri käyttäytymismalleissa

Eriksonin mukaan käyttäytymismalli vaikuttaa elekieleen. Tämän lisäksi elekieli on myös tilannesidonnaista – siihen vaikuttaa esimerkiksi tunnelma ja turvallisuudentunne. Ryhti, ilmeet, katse, käsien asento ja reviiri kertovat paljon sanojen ohella. (Erikson 2018.) Itsevarma ihminen kantaa itsensä ylväästi. Ryhti kertoo itseluottamuksesta, huonossa ryhdissä sivummalle vetäytynyt antaa kuvan epävarmuudesta, luovuttamisesta tai pettymyksestä (Erikson 2018).

Punainen tyyppi on käyttäytymisen lisäksi myös elekieleltään hyvin tunnistettavissa. Ihmisjoukossa liikkuessa punainen etenee itsevarmasti ja päämäärätietoisesti, ja saa muut ihmiset väistämään itseään. Punainen haluaa tehdä selväksi valta-asemansa: kädenpuristus on jämäkkä, mutta ei sydämellinen, ilme vakava, ja katse tiukasti silmissä. Valtatietoudesta kielii myös esimerkiksi muiden osoittelu ja puheenvuorojen keskeyttäminen. Punaisen tyypin ääni on kantava ja vakuuttava, ja punainen toistaa asiansa niin kauan, kunnes se menee perille. (Erikson 2018.)

Myös keltaisista tyypeistä huokuu itsevarmuus, ja eteneminen on ripeää. Keltainen elehtii kuitenkin avoimemmin ja kutsuvammin. Läheisyys on hänelle ok, ja tähän keltainen myös pyrkii mielellään. Toisten perääntymisen keltainen kokee kurjaksi. Keltainen vahvistaa sanomaansa kosketuksella esimerkiksi käsivarteen. Punaisen tapaan keltaisen katse on intensiivinen, mutta toisin kuin punaisella, samaan aikaan ystävällinen. Äänestä kuuluu innostus – intensiteetin lisäksi myös nauru ja hauskanpito kielii tästä. Eläytyvä keltainen ääni on melodista, eikä tunteiden peittely onnistu. (Erikson 2018.)

Vihreä ei halua olla tilanteen keskipisteenä. He usein yrittävät tehdä itsestään jopa näkymättömiä. Eleet ovat hyvin hillittyjä ja huokuvat luottavaisuutta. Isoissa porukoissa vihreät menevät lukkoon ja vaikuttavat vaikeasti lähestyttäviltä. Pienissä ryhmissä vihreän eleet toimivat parhaiten rauhoittavana. Vihreän on vaikea piilotella todellisia tunteitaan. Keltaisen tapaan vihreä ei karsasta koskettaa toisia, mutta toisten kosketusta hän ei siedä muuta kuin riittävän tutuilta. Ilmeeltään vihreä on vähintään neutraali, yleensä lempeä ja ystävällinen. Vihreän puhe on rauhallisempaa kuin keltaisen tai punaisen. (Erikson 2018.)

Introvertti sininen ei paljoa elehdi. Hän pystyy sanomaan dramaattisiakin lausahduksia ilman että ilme värähtää. Sininen tyyppi ei vihreän tapaan halua olla huomion keskipisteenä. Myös reviiri on iso – sininen pitää mielellään ihmiset vähän kauempana itsestään. Liika läheisyys saa sinisen lukkoon. Keltainen ja sininen ovat elehtimiseltään vastakohtia – esitystä pitäessä keltainen suorastaan riehuu lavalla siniseen verrattuna, joka seisoo paikallaan hievahtamattakaan. Sininen tyyppi puhuu hitaasti ja usein hiljaisella äänellä vihreän tapaan. (Erikson 2018.)

 

Pohdinta

Tämän esseen tarkoituksena on luoda ymmärrystä elekielen merkityksestä ihmisten välisessä kommunikoinnissa. Suurin osa ihmisten välisestä kommunikoinnista tapahtuu sanattomasti, jonka takia erilaisten kehon kautta välittyvien signaalien tunnistaminen on ristiriidattoman kommunikoinnin ja yhteisymmärryksen saavuttamisen kannalta tärkeää. Elekielen tunnistamisen ja käytön harjoittelemisesta on hyötyä esimerkiksi sosiaalisessa elämässä ja parisuhteessa. Niiden harjoitteleminen vaatii ymmärrystä elekieleen vaikuttavista tekijöistä, kuten mielentila ja ympäristö. Vuorovaikutustaitojen harjoittelemisen voi aloittaa esimerkiksi tarkkailemalla oman lähipiirin eleitä ja ilmeitä sosiaalisissa tilanteissa. Esimerkiksi harhaileva katse voidaan tulkita välinpitämättömyydeksi, jos kyseisen ihmisen normaaliin viestimiseen kuuluu katsekontaktin säilyttäminen. Oleellisinta elekielen tarkkailemisessa on tuntea ihmisen normaali käytös, jotta voidaan tehdä johtopäätöksiä esimerkiksi hänen mielentilastaan. Elekielen vaikutuksia omaan ympäristöön voi testata arkielämässä yksinkertaisilla keinoilla, kuten tuntemattomille hymyilemällä.

Me Motivessa olemme kaikki toisillemme todella tuttuja, tai ainakin luulemme niin. Ylipäänsä kaikista ympärillä olevista ihmissuhteista voisi saada enemmän irti elekielen tulkinnan avulla. Toisten ihmisten reaktioita ja käyttäytymistä havainnoimalla voi saada lisää informaatiota heidän todellisista ajatuksistaan tai asenteistaan. Tämä on tärkeää työelämässä esimerkiksi päätöksiä tehdessä ja sopimuksia solmiessa. Elekieli voi siis kertoa myös käyttäytymismalleista, ja näiden tunnistaminen on tarpeellista tiimityöskentelyssä.

Shakiran lausahdus “hips don’t lie” ei siis välttämättä pidäkään paikkansa – elekieleen voi vaikuttaa tiettyyn pisteeseen asti. Koska kehon pienimpiä ja aidoimpia reaktioita on hankala tiedostaa tai muuttaa, voisikin ennemmin sanoa “microhips don’t lie”.

 

 

Lähteet:

 

Achaval, M., Londero, R., Rasia-Filho, A. Functional activities of the amygdala: an overview. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1407702/

De Gelder, B.,  Meeren, HK., ja van Heijnsbergen, CC. 2005. Rapid perceptual integration of facial expression and emotional body language. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16260734?dopt=Abstract&holding=npg

Erikson, T. 2018. Idiootit ympärilläni. 9. painos. Jyväskylä: Atena.

Gujar, N., van der Helm, E., Walker, M. Sleep Deprivation Impairs the Accurate Recognition of Human Emotions. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2831427/

Kemppainen, A. 2016. Sosionomi ja puhetta tukevien ja korvaavien kommunikaatiovälineiden käytön osaaminen. Sosionomikoulutus. Lapin ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/104258/Kemppainen%20Anu.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Kinnarinen, T. 2005. Peilisolut auttavat ymmärtämään muita. Luettu 12.12.2018. https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/peilisolut_auttavat_ymmartamaan_muita

Korhonen, P. 2016. Liikeilmaisu hyvinvoinnin edistäjänä. Ohjaustoiminnan koulutusohjelma. Hämeen ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/109961/Korhonen_Petri.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Nummisto, A. 2016. Tällainen kehonkieli paljastaa, että hän on kiinnostunut sinusta. Luettu 12.12.2018 https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/ihmissuhteet/tallainen-kehonkieli-paljastaa-etta-han-kiinnostunut

Saarivaara, T. Tenhunen, J. 2018. Hoitajien kokemuksia vuorovaikutuksesta monikulttuuristen perheiden kanssa. Sairaanhoitajakoulutus. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/146650/Hoitajien%20kokemuksia%20vuorovaiktuksesta%20monikulttuuristen%20perheiden%20kanssa.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Sjöberg, S. 2012. Viestintä- ja vuorovaikutustaidot opetuksessa. Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Tampereen ammattikorkeakoulu. Kehittämishanke. http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/39912/Sjoberg_Silja.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Tiede. 2018. Ihmisillä ja apinoilla on yhteinen elekieli. Luettu 10.12.2018. https://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/ihmisilla-ja-apinoilla-yhteinen-elekieli

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close