Tampere
29 Mar, Friday
3° C

Proakatemian esseepankki

Soluessee: Äitijohtaja ja uraäiti vai ihan vain johtaja ja ihminen?



Kirjoittanut: Susanna Leinonen - tiimistä Eventa.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Äitijohtaja
Kirsi Piha
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Tämä on Jasmiina Servon ja Susanna Leinosen soluessee äitiyden ja uran yhdistämisestä. Essee sai alkunsa pohdinnasta, että voiko nainen nykypäivänä saada kaiken ja onko se itsekkyyttä. Kärsiikö joku elämänalue jos naisesta tulee “uraäiti” tai “äitijohtaja”? Entä miten yhdistää perhe-elämä ja tiimioppiminen Proakatemialla?

 

Yksi suurimmista syistä lykätä lasten hankkimista on työn ja perheen yhteensovittamisen hankaluus. Väestöliiton tekemän tutkimuksen mukaan (2020) kuitenkin yhdeksän kymmenestä vanhemmasta kokee työn ja perheen yhteensovittamisen onnistuvan vähintäänkin hyvin. Tutkimuksessa käsiteltiin työelämässä olevia vanhempia, joilla on lapsia.  Valtiotieteiden maisteri ja sisältöstrategi Aino-Mari Tuuri (2018, 41) kuvaa tilannetta mielenkiintoisesti. Naiset tsemppaavat toisiaan elämän suuriin ja pieniin muutoksiin ja irtiottoihin monella tapaa. Väitätkö, ettet ole kuullut ystäväsi suusta kertaakaan “Jätä se!”, “Leikkaa tukka lyhyeksi, kyllä se kasvaa sitten taas” tai “Ota vastaan liian vaikea työ, anna mennä”? Lapsipohdinnan suhteen kaikki on toisin, sillä kukaan ei sano “Antakaa mennä, hankkikaa se lapsi!“, “Repäiskää nyt ja alkakaa yrittää!”,  “Älä mieti, tee se”,  tai “Uskallat kyllä, yes you can.”

 

Tuuri (2018, 14) on sitä mieltä, että kysymys lasten ja työn välisestä suhteesta ei pääty lapsen suunnitteluvaiheeseen. Kysymys pysyy ajankohtaisena pitkään, vuosi toisensa jälkeen. Kysymys pienenee tavallisen arki-illan kokoiseksi sumplinnaksi työn ja kotiasioiden välillä. Kello neljältä pohditaan, ehtiikö vielä toimittaa syventymistä vaativan työasian ennen kuin pitää hakea joku jostakin.  Se kasvaa suuremmaksi uudestaan, kun ystävä ei saakaan lasta. Sen jälkeen se pienenee arkiseksi kysymykseksi, saako aamukahvikikseissä ryhtyä heti töihin vai pitääkö lapset viedä ensin hoitoon.

 

Uudenlainen työ

 

Työssä on tapahtunut viime aikoina suuria muutoksia. Megatrendejä ovat olleet digitalisaatio, kaupungistuminen, robotisaatio ja ilmastonmuutos. Nämä kaikki yhdessä muokkaavat työn tekemisen tapoja ja sisältöä. Megatrendit paitsi työelämään, myös muihin elämänalueisiin – esimerkiksi perheen suunnitteluun. (Tuuri 2018, 58.) Uusimpana vaikuttajana on ollut koronavirus, joka on pandemian tavoin riehunut maailmalla. Sitra kuvailee (Tuuri 2018, 58) uutta työtä yrittäjänaiseksi, purskeiseksi ja monimuotoiseksi. Muutosajan haasteita luovat yhteiskunnan jäykät rakenteet. Rakenteita täytyisi muuttaa joustavimmiksi ja esimerkiksi sallia tulojen saamisen useasta eri paikasta, erilaisissa rooleissa ja ei-perinteisinä aikoina. Työelämässä ei enää edetä suoraviivaisesti koulusta työn kautta eläkkeelle.

 

Muutoksesta seuraa myös hyvää, sillä se vapauttaa ajattelua. Ensimmäinen työpaikka ei automaattisesti tarkoita, että se olisi viimeinen. Suomen Yrittäjien mukaan 1980-luvulla sekä 1990-luvulla syntyneet ovat lähihistorian yrittäjähenkisin porukka. Yrittäjyyteen liitetään usein vapaus. Toisaalta epävarma työelämän usein mainitaan syyksi sille, ettei lapsia voi sopivasta elämäntilanteesta tai parisuhteesta huolimatta pohtia. Aiempaa sitoumuksettomampi ja vapaampi työ ei kysy, mikä sinusta tulee isona, se kysyy, mitä sinusta tulee seuraavaksi. (Tuuri 2018, 62, 64.)

 

Perheystävällisyys

 

Väestöliiton mukaan (2020) muihin EU- ja Pohjoismaihin verrattuna Suomessa korostuu työn ja perheen yhteensovittamista hankaloittavaksi tekijäksi työn kuormittavuus. Työn ja perheen sovittamista yhteen helpottavat itselle sopivat työajat. Myös työkavereiden ja esimiesten tuki koetaan tärkeäksi. Työnantajilla on entistä isompi rooli työn ja perheen onnistuneessa yhteensovittamisessa. Tietyissä ammateissa työn vaatimuksia ja työaikoja voi olla haastava muuttaa perheystävällisimmiksi. Työyhteisön tuki ja ymmärrys kuitenkin vanhempien haastavia aikatauluja elämäntilanteita kohtaan auttaa. Työpaikoille tässä piilee tärkeä viesti; työyhteisön ilmapiirin muuttamisella perheystävällisemmäksi on oikeasti merkitystä yhteensovittamisen onnistumiseen. (Väestöliitto 2020.)

 

Perheystävällisellä työpaikalla

  • ymmärretään työn ja muun elämän vaikutus työntekijän hyvinvointiin
  • pyritään järjestämään kuhunkin työhön mahdollisia joustoja
  • pyritään huomioimaan työntekijöiden muu elämä ja sen vaatimukset.

Perheystävällisyys on käytännön tekoja ja myönteistä suhtautumista. (Perheystävälliseksi työpaikaksi -koulutus, n.d.) Nykyisillä työmarkkinoilla työn ja perheen yhdistämisestä on tullut erottautumistekijä ja kyky. Parhaiden työpaikkojen kamppailussa parhaista osaajista perheystävällisyys ja joustot ovat nousseet valteiksi. (Tuuri 2018, 172.)

 

Äitiys, ura ja johtajuus

 

“Lasten saaminen on sitä paitsi parasta johtajakoulutusta. Lapselle ei voi antaa potkuja tai siirtää toiseen organisaatioon vaan lapsen kanssa pitää aina luoda uskoa ja ajatella positiivisesti.”

  • Riitta Scheiman, Pharmacian toimitusjohtaja (Piha 2011.)

 

Väestöliiton tekemän tutkimuksen mukaan (2020) noin puolet vanhemmista muuttaa jotain työssään, kun perheeseen tulee lapsia. Yleisimmin vanhemmaksi tullessaan he muuttavat tai lyhentävät työaikaa. Keinoihin vaikuttavat vanhemman ammattiaseman ja sukupuolen mukaan. Erityisesti tästä ryhmästä erottautuvat yrittäjät, sillä heistä 60 prosenttia muuttaa jotain työssään lastenhoitovastuiden vuoksi. Työntekijäasemassa olevista muutoksia tekee noin joka kolmas. Heille tyypillisin muutos on muista ryhmistä poiketen tehdä asioita, joiden ansiosta ansaitsee enemmän rahaa. Vaikka suurin osa enemmistöstä kokee, ettei lapsen hoito ole haitannut on eteen tullut tilaisuus edistää urakehitystä ja tästä on saatettu kieltäytyä. Äidit kertovat kaksi kertaa niin usein kuin isät, että ovat vaihtaneet työpaikkaa työn ja perhe-elämän sopimiseksi yhteen. Isät taas tekevät pitkiä päiviä (yli 45-tuntisia työviikkoja) kolme kertaa niin usein kuin äidit. Sukupuolten välisessä tasa-arvossa on parannettavaa.

 

On absurdia, että vaikka nainen saa 2000-luvulla jo opiskella mitä haluaa, hän saa vanhemmaksi tultuaan viestin, että ihmisenä hänen arvoaan mitataan ensisijaisesti äitinä ja vaimona, ei ammattilaisena. Vaikka nainen kokisi toteuttavansa kaikkia kolmea rooliaan onnistuneesti, kritisoijat vakuuttavat, että jossain niistä hän onnistuu huonosti. (Piha 2011, 20.) 1960-luvulla oli hienoa, että naiset pääsivät töihin ja lapset saatiin hoitoon. Sen jälkeen keskustelusta tuli arvotaistelua: onko hyvä laittaa lapset hoitoon vai olisiko heidän paikkansa kotona vanhemman kanssa? Laittaako hyvä vanhempi lapsensa hoitoon voidakseen itse loistaa työelämässä? Onko päivähoito riittävän laadukasta, jotta se yltäisi kotihoidon tasolle? Onko päivähoito itse asiassa lapsisäilön sijaan varhaiskasvatusta, johon lapsella on oikeus ja josta on hyötyä lapselle? Onko arvokeskustelu tosiaan vain naisten juttu vai voivatko isät ottaa osan hoitovastuusta ja syylisyydentunteista? (Tuuri 2018, 138–139.)

 

Motivaatiopuhujan Simon Sinekin mukaan (Sitra 2018) vanhemmuus on elämän paras mahdollisuus opetella johtamista. Keskeistä kummassakin on toisen ihmisen hyvinvointi ja kunnioitus kaikissa olosuhteissa. Perusarvoja vanhemmuudessa ja johtamisessa ovat inhimillisyys, aito kohtaaminen ja kiinnostus ihmistä kohtaan. Karkeasti ottaen johtaminen ja vanhemmuus koostuvat kahdesta päätehtävästä: olosuhteisiin sidottujen toimintaedellytysten kehittämisestä ja turvallisten tunneyhteyksien luomisesta toiseen ihmiseen. Sinek perustelee jälkimmäisen olevan tärkeämpi johtamisessa, koska silloin esimerkiksi transformatiivinen (uudistava) johtamisote strategian välittämisessä on helpommin saavutettavissa.

 

Proakatemiasta lapsiystävällisempi yhteisö

 

Proakatemialla suhtaudutaan positiivisesti lapsiin ja tarvittaessa lapset on voinut ottaa mukaan palaveriin tai pajaan. Lapsia kohtaan yhteisössä suhtaudutaan usein lämpimästi, heille moikataan ja jutellaan ystävällisesti. Haasteellista perheelliselle yhteisön suhteen tekevät tiuhaan muuttuvat aikataulut ja erilaiset illalla tai yön yli pidettävät yhteisön tai tiimin asiat. Monesti on tullut tunne, että on jotenkin väärin asettaa oma lapsi, ja perhe-elämä ylipäätään, tiimin edelle. Tiimi on tällöin kokenut, ettei perheellinen yksilö ole tarpeeksi sitoutunut tiimiin ja sen yhteisiin tavoitteisiin.

 

Kuinka sitten lisätä Proakatemian lapsi- ja perheystävällisyyttä? Proakatemialla ehdoton vahvuus muutoksen tukemiseen on se, että opiskelijat ovat monen ikäisiä ja monenlaisista taustoista tulevia. Tärkeänä avaimena kaikkeen on tietenkin avoin ja ymmärtäväinen kommunikaatio. Proakatemiallakin täytyisi unohtaa mustavalkoinen vastakkainasettelu koulu ja tiimi vs. perhe ja lapset. Tottahan se on, etteivät perheelliset pysty panostamaan tiimiin ja sen yhteiseen tekemiseen yhtä paljon kuin lapsettomat esimerkiksi silloin, jos lapsi sairastaa pitkän aikaa ja sen takia vanhempi joutuu olemaan kotona häntä hoitamassa. Mutta tekeekö se automaattisesti vanhemmasta silloin huonon tiimiläisen? Pahimmillaan tällainen vastakkainasettelu voi syödä tiimin keskinäistä luottamusta ja vähentää halukkuutta tiimiin panostamiseen. Eikö tiimin perusidea olekin se, että kaikki tiimiläiset eivät voi antaa koko aikaa 100 prosenttista panostaan, mutta silloin muut tiimiläiset paikkaavat ja panostukset sekä roolit vaihtelevat tiimin eri vaiheissa?

 

Voiko tiimiläinen, joka on myös äiti, isä tai vanhempi antaa tai opettaa tiimille jotain erityistä? Kysyimme tästä omasta tiimistämme, Eventasta. Saimme vastaukseksi, että tiimissä ennakkosuunnittelu ja aikataulutus on meistä lähtöistä. Samalla meillä on ollut vahvaa osaamista omista rajoista kiinni pitämisestä ja priorisoinnista, jotka ovat kummatkin tarpeellisia taitoja. Tiimitoiminta on myös rikkaampaa, koska perheellisen elämä tuo erilaisuutta tiimiin kaikkine rajoitteineen ja iloineen. Myös korona-aikana lapsiperheiden haasteet ovat etätyöaikana konkretisoituneet lapsettomille tiimiläisille hyvin konkreettisesti ja niitä olisi voinut olla ilman tätä kokemusta haastavaa tajuta. Erityiseksi ilon aiheeksi koettiin myös lasten hauskuudet, kuten hupsut jutut. Ymmärryksen rakentamiseen tiimissä on mennyt aikaa ja se on vaatinut keskustelua sekä pitkää pinnaa. Todennäköisesti etätyön taustalla pomppivat lapset ovat ymmärrystä kasvattaneet tiimissämme, kun on omasta elämästä kertomisen sijaan  päässyt konkreettisesti kurkkaamaan toisen elämään. Ja onhan se etätyö varmasti kaikkine lapsien pöllöilyineen ollut omalla tapaa satunnaisen rasittavuuden lisäksi myös hupaisampaa.

 

Lähteet

Piha, K. 2011. Äitijohtaja. 1.painos. Helsinki: Alma Talent.

Sitra. 2018. Miten kasvatuskokemukset ja johtaminen liittyvät toisiinsa? Artikkeli. Julkaistu 22.10.2018. Luettu 15.6.2020. https://www.sitra.fi/artikkelit/miten-kasvatuskokemukset-ja-johtaminen-liittyvat-toisiinsa/

Tuuri, A-M. 2018. Lapset vai työ. Uskallanko perustaa perheen. 1.painos. Helsinki: Minerva Oy.

Työterveyslaitos. N.d. Perheystävälliseksi työpaikaksi -koulutus. Verkkokoulutus. Luettu 28.8.2020. https://www.ttl.fi/oppimateriaalit/opas/perheystavalliseksi-tyopaikaksi/#perheystavalliseksi-tyopaikaksi-part-3

Väestöliitto. 2020. Perhebarometri 2020: Lapsiperheiden joustomahdollisuudet lisääntyneet 2010-luvulla. Julkaistu 10.3.2020. Luettu 12.6.2020. https://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/?x27363=10981676

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close