Tampere
01 Oct, Sunday
12° C

Proakatemian esseepankki

Soluessee: Yksilön ongelmat osana yhteisöä



Kirjoittanut: Jaakko Koljonen - tiimistä Kajo.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Kirjoittajat: Samuli Leino ja Jaakko Koljonen

SOLUESSEE: Yksilön ongelmat osana yhteisöä

 

Tässä esseessä pohdimme, miten yksilön erilaisuus, ominaisuudet ja ongelmat vaikuttavat siihen, miten yksilö hyväksytään yhteisöön ja miten yksilöä yhteisössä kohdellaan. Luimme kaksi kirjaa, joissa yksilöllä on vaikeuksia sopeutua yhteisöön. Kummatkin kirjamme ovat aikansa ehdottomia klassikkoja. Kirjat olivat Arto Paasilinnan ulvova mylläri ja Tuomas Kyrön mielensäpahoittaja.

 

Mielensäpahoittaja.

Tuomas Kyrön mielensäpahoittaja kertoo vanhasta miehestä, joka kokee ympäröivän yhteiskunnan monella tapaa vialliseksi ja hänelle itselleen epäkelvoksi. Tämä johtuu osittain ympäristön nopeasta muuttumisesta sekä siitä, että iäkkään ihmisen on vaikea sopeutua nopeasti muuttuvaan ympäristöön.

 

Mielensäpahoittaja tuo nykyisellään rohkeasti esille epäkohdat jotka häntä risovat.

 

“Seitsemäänkymmeneenkolmeen vuoteen en valittanut kertaakaan. Sitten lääkäri tutki minut päästä varpaisiin ja ulkoa sisään ja sanoi, että jos ei elämäntavat muutu niin saattavat mennä suonet tukkoon, saattaa sydän leikata kiinni. Hän halusi kovat rasvat pois ruokavaliosta, tilalle salaatteja ja hyötyliikuntaa, mutta kyllä minä tiesin mistä tukkeumat johtuvat. Ne johtuvat siitä, kun ei sano mitä ajattelee ja mistä pahoittaa mielensä. Kun asioita kerää päähänsä niin eihän ne sinne loputtomiin mahdu. Ne menevät verisuoniin ja niveliin. Ryhdyin rehellisesti valittamaan ja onko sen jälkeen ollut kaikki arvot kohdillaan? Kyllä ovat.”

 

Yllä olevassa katkelmassa on sen huvittavudesta huolimatta jotain perää tarkemmin pohdittuna. Vaikka mielensäpahoittajan tapauksessa esimerkki on jokseenkin äärimmilleen vietynä, mutta se että puhuu suunsa ja mielensä puhtaaksi todella helpottaa omaa henkistä taakkaa. Ja vuosien patoumat voivat pahimmillaan oikeasti aiheuttaa fyysisiä oireita stressin kautta. Olen huomannut omassa elämässäni ja KAJOn firmatoiminnassa että omien mielipiteiden sanomatta jättäminen tekee monesta asiasta paljon vaikeampaa pitkässä juoksussa. Vaikka kyseessä ei olisi suuren suuri asia ja oman äänen käyttämättä jättäminen ei jäisikään kalvamaan pitkäksi aikaa, olisi juuri sinun mielipiteelläsi saattanut olla jollekin muulle ajatuksia herättävä ja maailman katsomusta avartava merkitys. Omassa yritystoiminnassamme on monesti tilanteita joissa itse olen täysin eri mieltä lähes kaikkien muiden kanssa, mutta olen tuonut oman näkökulmani esille, minkä seurauksena moni on pysähtynyt ajattelemaan ja kenties jopa kyseenalaistamaan omaa kantaansa. Jokainen ääni ratkaisee.

 

Toisaalta mielensäpahoittajan kaltaisessa tapauksessa, jossa mies valittaa lähestulkoon kaikesta saattaa omalla jatkuvalla avautumisellaan luoda ahdistusta ja pahaa oloa lähipiirilleen. Kuten kirjasta käy ilmi, on mielensäpahoittaja hyvin yksinäinen vanha mies. Kenties hänen lapsensa eivät käy useammin vierailemassa juurikin tästä syystä. Mikäli näin on, niin olemme suuren ja surullisen epäkohdan äärellä joka vaivaa yhteiskuntaamme. Vanhusten yksinäisyys. Nykyään ihmiset ovat jatkuvasti enemmän ja enemmän kiireisiinsä uppoutuneita ja aika kiitää ohi huimaa vauhtia eikä aina tajuta pysähtyä miettimään lähimmäisiä. Tunti sinun viikostasi voi olla arvokkaampi kun voit ikinä kuvitellakkaan. Pysähdy, kohtaa, välitä.

 

Meistä jokainen on toivottavasti aikanaan mielensäpahoittajan iässä, enkä usko että kukaan toivoo itselleen samanlaista kohtaloa. Toki jokainen on jossain määrin oman onnensa seppä, ja lopulta kaikki pelaa omat korttinsa, mutta on hyvä ajatella jo aikaisessa vaiheessa mitä voi tehdä yksinäisyyden ja katkeroitumisen ennalta ehkäisemiseksi. Positiivinen asenne elämän kaikilla osa-alueilla, työ missä viihtyy, harrastus josta nauttii sekä hyvät suhteet ystäviin ja läheisiin ovat ainakin avaintekijöitä onnellisten eläkepäivien tavoittelemisessa. Tietenkään kaikki langat eivät ikinä ole omissa käsissä, ja kuten aikaisemmin jo mainitsin niin myös nuorempien sukupolvien tulisi keskittyä huomioimaan paremmin vanhemmat ikäpolvet sekä miettiä voiko tehdä asialle jotain konkreettista ja merkityksellistä.

 

Toinen näkökulma josta tarkastelin teosta oli yleisesti mielensä pahoittaminen, sen syyt ja seuraukset. Kuten aiemmin jo sivusin aihetta niin mielensä pahoittaminen on ongelma etenkin tiimiyrittäjyydessä. On hyvä että jokainen saa äänensä kuuluviin, mutta pitäisi myös kyetä kuuntelemaan jokaisen ääntä omaa mieltänsä pahoittamatta. Eräänlainen objektiivinen ajattelutapa etenkin päätöksiä tehtäessä edistää asioita huomattavasti. Valitettavan monelle on kuitenkin oma mielipide juurtunut syvälle mielen sopukoihin ja luoja paratkoon, jos joku ehdottaa jotain poikkeavaa, saatika vastakohtaista niin sehän on loukkaus minua itseäni kohtaan!

 

Tieteen yksi tunnusmerkki on objektiivisuus. Päätöksen teko ja keskustelu tulisi saada siis huomattavasti tieteellisemmäksi. Toki jotkut asiat ovat hyvin tunteita herättäviä, mutta tällöin pitäisi vaan tunnustaa että sen minkä itse kokee tunteikkaana niin myös joku toinen voi kokea. Tärkeintä on kuitenkin tunnekuohun jälkeen muistaa että asiat riitelevät, eivätkä ihmiset. Kaunan kantaminen on tiimiyrittäjyydessä tappava ase, eikä mitenkään hyvällä tavalla.

 

Ulvova mylläri.

 

Arto Paasilinnan ulvova mylläri kertoo Gunnar Huttusesta, joka muuttaa uudelle paikkakunnalle, korjaa vanhan myllyn ja yrittää sopeutua yhteisöön. Huttunen kuitenkin välillä öisin tykkää ulvoa ja se häiritsee kyläläisiä. Kyläläiset ovat sitä mieltä, että Huttunen on hullu ja hänet tulisi viedä mielisairaaalaan.

 

Teoksen perimmäinen sanoma on erilaisuuden sietäminen. Kyläläiset eivät halua olla missään tekemisissä hullun ja erilaisen Huttusen kanssa. Heidän mielestä Huttunen on vaarallinen, vaikka todellisuudessa Huttunen on ahkera ja hyväntahtoinen mies. Kyläläisitä vain yksi henkilö, Sanelma Käyrämö, tajuaa Huttusen oikean luonteen ja rakastuu hulluun mylläriin. Hän on ainut, joka uskaltaa antaa Huttuselle mahdollisuuden ja hän yllättyy siitä, kuinka romanttinen ja hyvä ihminen muiden vihaama ja hyljeksivä mylläri on.

 

Teosta voidaan nyt jos koskaan peilata oikeaan maailmaan. Erilaisuuden hyväksyminen on nyky-yhteiskunnan suurimpi haasteita. Erilaisuuteen törmää kaikkialla: koulussa, kadulla, työpaikalla, kaikkialla. Meidän kaikkien tulisi olla oikean maailman Sanelmia ja antaa erilaisille ihmisille mahdollisuus yllättää meidät. Oli toinen ihminen erilainen ihonväriltään, puhetyyliltään, ulkonäöltään tai ajatusmaailmaltaan. Jokaiselle tulisi antaa mahdollisuus yrittää. Sinulle voi tapahtua, niin kuin Sanelmalle; yllätyt, ehkä jopa rakastut erilaisuuteen.

 

Kirjaa lukiessani mietin, mitä tapahtuisi, jos tänä päivänä joku käyttäytyisi niin kuin Huttunen. Jos minä aika ajoin kiipeäisin kerrostalon katolle ja ulvoisin kurkku suorana, mitä tapahtuisi? Ensin suututtaisin varmasti naapurini. He tulisivat valittamaan minulle mölystä. Heidän tullessa valittamaan, minä suuttuisin heille ja valittaisin, että eikö täällä saa olla oma itsensä. Huutojeni jatkuessa tarpeeksi kauan, naapurini soittaisivat naapurini paikalle poliisit. Poliisit tekisivät tapauksesta ilmoituksen ja minua alettaisiin tutkia. Jossain vaiheessa mielenterveyttäni varmasti epäiltäisiin ja minua tutkittaisiin lisää. Sen jälkeen minua alettaisiin hoitaa asianmukaisella tavalla. Minut kuitenkin leimattaisiin erilaiseksi tai jopa hulluksi. En usko, että minua alettaisiin vihaamaan niin kuin Huttusta vihattiin, mutta minua pidettäisiin erilaisena, eikä minua otettaisi mukaan, ainakaan niin paljoa, yhteiseen tekemiseen koulussa. Myös sosiaalinen elämäni kärsisi leimaamisen takia. Minua ei kutsuttaisi kavereiden kanssa ulos ja minä syrjäytyisin, suorastaan masentuisin. Toisin kuin Huttusta, minua ei haluttaisi heittää ulos yhteiskunnasta, vaan minut haluttaisiin parantaa. Toivoisin kuitenkin, että edes joku osaisi katsoa kaiken leimaamisen ohi niin, että näkisi millainen minä oikeasti olen

 

Jokainen proakatemian tiimi on täynnä erilaisuutta. Jokaisella on erilaiset osaamisalueet ja erilainen luonne. Onkin välillä haastavaa saada tämä erilaisuuden kirjo vetämään yhdessä samaa köyttä. Erilaisuudessa on kuitenkin voimaa. Mikään tiimi ei menesty ilman jokaisen panosta. On elintärkeää jokaisen tiimin menestyksen kannalta, että jokaisella on hyvä fiilis omasta tiimistä. Jokaisen on luotettava tiimiinsä ja tiimiläisiinsä erilaisuuksista huolimatta.

 

Meillä KAJOssa ei ole ongelmaa erilaisuuden hyväksymisessä. Hyväksymme, että jokaisella on erilainen tausta, erilainen tarina ja erilainen osaaminen. Jokainen saa ja jokaisen pitää olla oma itsensä. Kenenkään ei tarvitse huolehtia siitä, ajatellaanko hänestä pahaa. Me hyväksymme toisemme, vaikka joku ulvoisikin välillä.

 

Haastan siis sinua! Katso läpi erilaisuuden ja anna jokaiselle mahdollisuus! Mieti erilaisuutta ja ennakkoluuloja kohdatessasi mistä ne johtuvat. Älä anna muiden asettamien ajatusten päteä myös sinuun, vaan rakenna itse omat mielipiteesi.

Aihetunnisteet:
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close