Tampere
29 Mar, Friday
3° C

Proakatemian esseepankki

Soluesse: Hyvää ruokaa, pahaa ruokaa



Kirjoittanut: Aliisa Räsänen - tiimistä Eventa.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Puhdasta, hyvää ja reilua ruokaa. Kuka nyt ei haluaisi nauttia polttoainettaan näihin pilareihin nojaten. Miksi silti sorrumme tänä päivänä useammin fast foodiin kuin slow foodiin? Meiltä nykyajan länsimaisilta  ihmisiltä puuttuu kärsivällisyys. Kaiken pitää tapahtua mahdollisimman nopeasti, tehokkaasti, ja halvalla, ja liian harvoin ajattelemme sen seurauksia. Hyvää ei saa halvalla.

Mitä tarkoittaa puhtaus?

Ruoan puhtaudella tarkoitetaan slow food- ajattelumallissa lähinnä sitä, että se on ympäristön ja ihmisen terveyden ehdoilla tuotettua. Puhtaasta ruoasta on karsittu kaikki ylimääräinen ja tarpeeton pois, se on helposti jäljitettävissä, ja sen matka pellolta lautaselle on mahdollisimman lyhyt.

Pitkälle prosessoiduissa ja tehokkaasti kasvatetuissa elintarvikkeissa on järjettömät määrät ihmiskeholle jopa haitallisia lisäaineita. Kaikki lisäaineet eivät tietenkään ole pahasta, sillä esimerkiksi lihan pakkaamisessa käytettävät säilöntäaineet lisäävät tuotteen myyntiaikaa, ja täten vähentävät ruokahävikkiä merkittävästi. Osa elintarvikkeissa käytettävistä lisäaineista on myös luonnontuotteita.

Lähiruokaa ja villiruokaa

Lähiruoalle on yhtä monta määritelmää, kuin on määrittäjääkin. Lähiruoka ei ole mikään leima, jonka saat Luomu-leiman tavoin, vaan se on enemmänkin tapa ajatella. Pääasia on  kuitenkin on kotimaisuus, sekä pienempien tuottajien tuotteiden ostaminen – ja tätä kautta toiminnan jatkumisen tukeminen.

Valtionneuvoston antaman periaatepäätöksen mukaan lähiruoalla tarkoitetaan ”erityisesti paikallisruokaa, joka edistää oman alueen paikallistaloutta, työllisyyttä ja ruokakulttuuria, on tuotettu ja jalostettu oman alueen raaka-aineista ja joka markkinoidaan ja kulutetaan omalla alueella.”

Meillä Suomessa on todella paljon puhtaita elintarvikkeita tarjolla; myös ympäri vuoden. Raaka-aineet ovat parhaimmillaan ja ravinteikkaimmillaan niiden parhaana satokautena, Suomessa tämä valitettavasti tarkoittaa muutamaa kuukautta vuodessa, jolloin ravinteikasta ruokaa on tarjolla kohtuuhintaan. Silti elintarviketeollisuudessa ja ravintola-alalla hämmästyttävän vähän tätä satokausi-ajattelua hyödynnetään ruokalistojen vaihtuvuudessa.

Villiruoasta on tullut myös viime vuosina jonkin sortin trendi, joka näkyy enemmänkin pienten, yksityisten ja persoonallisempien ravintoloiden listoilla. Villiruoaksi voi periaatteessa nimittää kaikkea, mikä kasvaa vapaasti luonnossa, ja on jokamiehenoikeuksien turvin kerättävissä. Tutuinta villiruokaa kuluttajille lienee suomalaiset metsäsienet, joita monilla paikkakunnilla sienestäjät myyvät suoraa ravintoloiden käyttöön. Myös horsmaa, koivua, voikukkia, mesiangervoa ja kuusenkerkkiä käytetään nykyään jo melko yleisesti raaka-aineina. Trendin kasvaessa nykyään löytyy monenlaisia someryhmiä, blogeja ja kirjallisuutta aiheeseen liittyen.

Entä kun ruoka loppuu?

Toukokuu 1867. Lumi oli maassa ja järvet jäässä – alkoi näyttää uhkaavasti siltä, että kesä oli peruttu.

Jäät lähtivät järvistä vasta kesäkuussa, ja lumi oli maassa lähes koko Suomessa. Lehdet ilmestyivät puihin vasta juhannukseksi. Tällaiset olosuhteet 1860-luvulla olivat turmiolliset, sillä tuohon aikaan ihmisten ravinto koostui pääosin oman maan viljelyksistä, jotka säilöttiin satokauden lopuksi talven varalle. Vuonna 1867- kylvöt saatiin tehtyä vasta juhannuksen tietämillä ja näin ollen satokausi jäi erittäin lyhyeksi.

Suuret nälkävuodet 1860-luvulla näännyttivät kuoliaaksi 10-12% Suomen  kansalaisista. Vuoden 1867 kato aiheutti suurimman nälänhädän koskaan, sillä ruokaa ei vain yksinkertaisesti ollut. Pelkällä hallalla ei suuria kuolonlukuja voi kuitenkaan selittää, sillä 1800-luvun Suomessa elintasoissa oli suuria eroja, samaan aikaan oli valloillaan kartano-aikakausi ja köyhät talonpojat asuivat pienissä pirteissään kartanon vuokramailla, maksaen vuokransa kartanoon itse tuottamillaan elintarvikkeilla tai palveluilla.

Sota-ajan nälänhädässä keksittiin tutuille elintarvikkeille erilaisia korvikkeita kuten korvikekahvi ja pettuleipä. Sota-ajan ruokakriisissä ruokaa säännösteltiin ja vientiä rajoitettiin. Säännöstely kesti vuoteen 1954 asti, ja viimeisimpänä rajoituksista vapautettiin sokeri ja kahvi talvella 1954. Säännöstelyllä turvattiin kaikille kansalaisille edes jonkintasoinen elintarvikkeiden saanti.

Mistä ruokakriisit johtuvat?

Vuosina 2007-2008 globaali ruokakriisi koetteli yli 30 valtiota, joista 20 sijaitsee Afrikassa. Useissa maissa kuten Egyptissä, Argentiinassa ja Indonesiassa ruokakriisi sai aikaan mellakoita, sillä elintarvikkeiden hinnat nousivat useista kymmenistä prosenteista jopa satoihin prosentteihin.

Vuonna 2009 puhjennut finanssikriisi pahensi globaalia perusruokaturvaa. Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n mukaan aliravittujen määrä kasvoi koko 2000-luvun ajan. Aliravittujen määrä oli hetkellisesti vuonna 2009 yli miljardi ihmistä. Tämä oli pahin tilanne sitten vuoden 1970.

Vuonna 2017 aliravittujen määrä maailmassa oli noin 800 tuhatta ihmistä.

Suomessa hinnat nousivat 10 prosenttia vuonna 2008, ja vuonna 2012 hinnan nousu edellisvuoteen verrattuna oli 3,5 prosenttia, eli globaalisti tarkasteltuna hinnan nousu oli ollut Suomessa maltillista.

On esitelty viisi syytä vuoden 2008 ruokakriisin syntyyn: ilmastonmuutos, öljyn hinnan nousu, biopolttoaineiden lisääntyvä käyttö, länsimaistuva ruokavalio ja väestönkasvu.

Yhdeksi todelliseksi syyksi on paljastunut kuitenkin myös sijoittajien toiminta. Sijoittajille ruokamarkkinat ovat vain oiva sijoituskohde siinä missä mikä tahansa muukin. Kun yhä useampi uskoo ruuan hinnan nousevan lähitulevaisuudessa, sitä suositummaksi sijoittaminen ruokaan tulee, uudet sijoitukset nostavat hintoja vielä entisestään.

Mitä kalliimmaksi ruoka tulee, sitä enemmän investointirahaa virtaa raaka-ainerahastoihin ja ruuan hinta nousee edelleen.

Maailman ruokapulaan olisi jo ratkaisu

Maailmassa on suunnilleen saman verran lihavia kuin aliravittuja. Tästä voi päätellä, että maailman nälänhätä olisi ratkaistavissa jo nykyisillä tuotantomäärillä, mutta  ruoka jakaantuu maailmassa epätasaisesti. Lisäksi jopa puolet maailman tuotetusta ruuasta päätyy hävikkiin joko niin, ettei satoa korjata ollenkaan tai ruoka päätyy roskikseen kaupoissa, ravintoloissa tai kotitalouksissa. Suomessa kotitaloudet heittivät ruokaa roskiin 120-160 miljoonaa kiloa vuodessa. Yhtä kotitaloutta kohti hävikkiin menevä määrä on keskimäärin 23 kg vuodessa (luonnonvarakeskus, LUKE).

Geenimuuntelu ruuan jalostuksessa

Mitä on geenimuuntelu? Geenitekniikka on yleiskäsite eliöiden perintötekijöiden muokkaamiselle sekä siinä käytetyille toimintatavoille. Eniten keskustelua on herättänyt geenitekniikan vieminen viljelykäyttöön.

Geenitekniikka on ihmisen keksimä tapa muokata eliöiden perintöainesta eli DNAta. Geenitekniikka on laboratorio menetelmä, jolla valmistetaan geneettisesti muokattuja eliöitä. Siirtogeeni on biokemian avulla rakennettu lyhyt ja tiivis DNA-pätkä. Yleensä siihen yhdistetään DNA-kasvista, bakteerista ja viruksesta. Tämä on evoluutiolle aivan uusi rakenne – sellaista ei ole ollut ennen luonnossa. Useimmiten muokataan bakteereja joista suosituin on eniten tutkittu ihmisen ulosteen bakteeri Escherichia coli (E.coli). (Hyvä ja paha ruoka s.158)

Geenimuunneltu ruoka on suosittua maailmalla. Eniten tuotettua geenimuunneltua ruokaa on soija, maissi, rapsi, pellava, sokerijuurikas. Suurin osa geenimuunnellusta ruuasta päätyy eläinten rehuksi ja sitä kautta myös ihmisten ravintoon. Eniten geenimuunneltuja kasveja on Suomessa tuonti rehun muodossa, Suomeen tuodusta rehusta 45% oli geenimuunneltua vuonna 2016.

Monet Aasian maat viljelevät vain ja ainoastaan riisiä, joka on ravintoarvoiltaan köyhää. Ihmiset altistuvat vitamiininpuutoksille kuten a-vitamiinin, jonka kautta ihmiset sairastuvat erilaisiin sairauksiin. Tiedemiehet ovat kehitelleet ns. kultaisen riisin – eli riisin jossa on a-vitamiinia. Se poistaisi a-vitamiinin puutoksen kehitysmaista. Kultaista riisiä ei kuitenkaan ole vielä alettu viljelemään missään, sillä kehitysmaat epäilevät sen käyttöönottamista geenimanipulaation takia, sillä sitä ei ole testattu tarpeeksi.

Miksi ruokaa geenimanipuloidaan? Tehokkuuden takia. Yleinen syy on työvoiman vähäisempi käyttö viljelysalueilla, kuten soijanviljelyssä gm-soija tuottaa itse omat hyönteistorjunta-aineensa, jolloin pelloille ei tarvita työvoimaa levittämään hyönteismyrkkyä. Gm-muunnellun soijan tuotettu kilo per hehtaari on vähäisempi kuin muuntelemattoman, mutta se on silti halvempaa tuottaa, sillä työvoimakulut ovat niin paljon alhaisemmat. Kasvinjalostuksessa tarkoituksena on parantaa kasvin ominaisuuksia, lopputuloksena on uusi kasvilaji. Paranneltujen ominaisuuksien tavoitteena on saada suurempia ja parempilaatuisia satoja ja selviytyäkseen erilaisissa oloissa ja erilaisilta tuholaisilta.

Kaupunkilaistuva yhteiskunta tietää maaseudulle kuolemaa

Maatalouden tilanne on tällä hetkellä Suomessa hyvin hälyttävä. Muun muassa elintarvikkeiden ”halpuutus”-kampanjoista johtuvat alhaiset tuottajahinnat ajavat maatalousyrittäjiä entistä syvempään ahdinkoon. Tänä päivänä esimerkiksi kymmenen kilon ruissäkin tuottajahinnalla ei saa kaupasta edes yhtä pakettia valmiita ruispaloja. Herää kysymys – kuka vetää välistä ja onko se oikeutettua tuottajaa kohtaan, joka tekee isoimman työn sen eteen, että kaupan hyllyillä on ruokaa?

Alkuperämerkinnät elintarvikkeissa

Evira on viime vuosina tarkentanut ohjeistustaan elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä, joilla tavoitellaan parempaa jäljitettävyyttä sekä ehkäistään kuluttajien harhaanjohtamista. Taustalla on EU:n uudistettu elintarviketietoasetus. Tässä ollaan menossa oikeaan suuntaan, mutta ohjeistus on suhteellisen sekava, ja sisältää useita ”porsaanreikiä”, joiden avulla voidaan edelleen johtaa kuluttajaa harhaan.

Muun muassa Suomen lipun käyttäminen pakkauksessa on sallittua, vaikka tuote olisi vain osittain tuotettu Suomessa. Tuotteissa, jotka sisältävät usein aineosia eri maista, esimerkiksi hunaja, riittää pakkausmerkintä ”EU:ssa ja EU:n ulkopuolella tuotetun hunajan sekoitus”.

Slow Food-filosofia

Puhdasta, hyvää ja reilua.  Siinä siis slow food-ajattelun kolme peruspilaria. Slow food on sanapari, joka todellakin on fast foodin vastakohta. Se ei tarkoita pelkästään hitaasti ja ajatuksen kanssa tunteella ja rakkaudella valmistettua ruokaa, vaan taustalla on laajempi, kestävästi tuotetun gastronomian ajatusmalli.

Voisi sanoa, että tässä ajattelumallissa palataan hyvin vanhakantaiseen tapaan tuottaa ruokaa. Ennen kuin Suomeen alettiin tuomaan ulkomaalaisia elintarvikkeita, ruoka oli tuotettava itse omiin tarpeisiin ja säilöttävä satokauden ulkopuolelle. Liha kasvoi talon vieressä aitauksessa ja jauhot jauhettiin myllyssä jyvistä, jotka kasvoivat omassa peltotilkussa. Lähiruokaa parhaimmillaan – tuotetaan vain niin paljon, kuin itse tarvitaan. Kotimaassa tuotettu ruoka on myös  ruokakriisin sattuessa tärkeässä asemassa. Jos niin sanotusti laitettaisiin rajat kiinni, eli tuonti elintarvikkeita ei olisikaan saatavilla nykyiseen totuttuun malliin, pärjäisimme silti kotimaisin voimin.

Toisaalta näihin aikoihin oltiin täysin luonnon armoilla; jos ei saatu kunnon viljasatoa satokautena, talviaika kärsittiin ja kitsasteltiin raaka-aineiden kanssa. Nykyisin näistä oloista opittuina ja kehityksen mennessä roimasti eteenpäin selviäisimme entisaikoja huomattavasti  paremmin. Nykyään kaupunkilaistuneessa maailmassa liian moni on hävittänyt yhteyden ravintonsa alkuperään.

 

Ruoka ei ole siis pelkästään ravintoa ja polttoainetta – se on maailman eniten kiistellyintä kauppatavaraa, sekä hallinnan keino, sillä se on välttämätöntä kaikille ihmisille, mutta sitä ei ole kuitenkaan kaikkien saatavilla. Ruoassa piilee myös yksi isoimmista avaimista ilmastonmuutoksen torjumiseen nyt ja tulevaisuudessa.

 

LÄHTEET:

Evira, 6.7.2016. Elintarvikkeista annettavat tiedot, pakkausmerkinnät, lähiruoka.

https://www.evira.fi/elintarvikkeet/valmistus-ja-myynti/elintarvikkeista-annettavat-tiedot/pakkausmerkinnat/lahiruoka/

GMO-vapaa Suomi, Gmo-tietoa.

http://www.gmovapaa.fi/gmo-tietoa/geenimuuntelu-ja-elaimet

Maaseudun tulevaisuus. Viilo, Tuulikki. 28.2.2018.

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.226057

Yle Uutiset: Suomen suuria nälkävuosia ei selitä pelkkä halla. Seppälä, Antti. 13.5.2016.

https://yle.fi/uutiset/3-8877708

Slow Food – Hyvää, puhdasta ja reilua ruokaa. Uusikylä, Marjo. Tammisaari 2012.

Hyvä ja paha ruoka – Ruoan tuotannon ja kuluttamisen vaikutukset. Toim. Mononen, Tuija. Silvasti, Tiina. Helsinki, 2012.

Kansan Uutiset. Artikkeli; sijoittajat veivät ruuan nälkäisten suusta. Hirvasnoro, Kai. 23.9.2011.

https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/2652998-sijoittajat-veivat-ruuan-nalkaisten-suusta

Luonnonvarakeskus Luke, 2016.

https://www.luke.fi/

World Food Program (WFP)

http://fi1.wfp.org/

Soluesseen kirjoittajat Aliisa Räsänen ja Katja Rämö

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close