Johdanto

Patric Lencioni (2016) käsittelee kirjassaan parasmahdollinen joukkepelaaja ihanteellisen yksilön käytösmallia. Lencionin mukaan se koostuu kolmesta palasesta, joita ovat nöyryys, älykkyys & nälkä.

Lencioni on kirjoittanut myös kirjan nimeltä viisi toimintähäiriötä tiimissä (2014) jossa hän kertoo viisi tiimille haitallista toimintamallia, puute yhdessäkin saattaa tuhota tiimin kokonaan. Kirjassa nouseekin esille, että henkilö, joka ei allekirjoita nöyryyttä, älykkyyttä ja nälkää eikä näin ollen pysty harjoittamaan tiimityöskentelyn ihanteellista mallia. Joka on tavallaan viiden toimintahäiriön kääntöpuoli.

Kirja kulkee Lencionin tavan mukaan tarinallisesti ja tällä kertaa mukaansa tempaa Jeff Shanley, kuvitteellinen toimitusjohtaja, joka yrittää saada jalkautettua yritykseensä tiimityöskentely mallin.

Tämä kirja herätti minussa paljon tunteita sekä vihdoinkin löysin kirjan, jonka kautta pystyin ymmärtämään mitä oikein ne kolahdukset tarkoittavat! Reflektoin paljon edellisiin työpaikkoihini ja siellä nousseihin ongelmiin mutta myös Revenaan. Ennen kaikkea minä pystyin nyt ymmärtämään paremmin sitä, miten minun käytökseni näkyy Revenassa ja kuinka sitä voin lähteä kehittämään.

Nöyryys, nälkä & älykkyys

Lencionin mukaan, jotta tiimityöskentely organisaatiossa onnistuisi tulisi kaikkia työntekijöitä yhdistää nämä kolme hyvettä, nöyryys, nälkä ja älykkyys ihmisten suhteen. Nöyryys on näistä kolmelta tärkein ominaisuus, nälkä ja älykkyys kuvaavat enemmänkin ihmisen hyviä ominaisuuksia ja avuja. Kuitenkin vaikka nöyryys nousee näistä ominaisuuksista tärkeimmäksi, vaaditaan joukkuepelaajalta näitä kaikkia kolmea.

Nöyryys

On olemassa kahta eri perustyyppiä, joilta puuttuu nöyryys. Selkeämmin erottuu perustyyppi, jossa ihminen keskittyy vain omaan itseensä. Tätä perustyyppiä ohjaa ego, he heikentävät tiimityötä aiheuttamalla hajaannusta, politikointia ja mielipahaa.

Toinen perustyypeistä ei olekkaan yhtä helposti tunnistettavissa. Toisille tiimiläisille he ovat jaloja ja myönteisiä, mutta samaan aikaan tältä tyypiltä puuttuu itseluottamusta. Kyvyttömyys ymmärtää oma arvo on rikkomus nöyryyttä kohtaan. Tämä voi näkyä esimerkiksi kyvyttömyytenä puolustaa omia ideoita. Suhteettoman heikko omantunnon arvo vahingoittaa tiimin ihannesuoritusta. (Lencioni, 2016, 173–174.)

Nälkä

Nälkäistä ihmistä ei tarvitse patistaa tekemään töitä ahkerammin, miettimään seuraavia askeleita tai mahdollisuuksia. Jotkin nälänlajit eivät kuitenkaan ole hyväksi tiimille vaan suorastaan päinvastoin. Joidenkin ihmisten nälkä on saattanut mennä äärimmäisyyksiin, jolloin työstä tulee liian tärkeää. Terve nälänlaji on hallittavissa olevaa ja kestävää sitoutumista työn hyvin tekemiseen. (Lencioni, 2016, 175 –176.)

Älykkyys

Tämä älykkyys ei liity älylliseen kapasiteettiin. Tiimiin liittyen älykkyys tarkoittaa henkilön maalaisjärkeä ihmisten suhteen. Älykäs tiimipelaaja on asiallinen ja valpas ihmisten välisessä kanssakäymisessä. He esittävät hyviä kysymyksiä, kuuntelevat mitä muut sanovat ja pysyvät tiiviisti mukana keskustelussa. Älykkäillä ihmisillä on hyvää arvostelukykyä ja vaistoa ryhmädynamiikan vivahteista. He ymmärtävät omien sanojensa ja tekojensa vaikutukset. Älykkyys ei välttämättä tarkoita hyviä aikeita, koska älykkäät pystyvät käyttämään lahjojaan hyvään tai pahaan. (Lencioni, 2016, 176 –177.)

Itsearvio

Kirjassa on testi, jonka avulla voi arvioida itseään näissä kolmessa eri ominaisuudessa. Tein testin ensin itselleni, tuloksena oli että, työtä on nälässä ja älykkyydessä. Rupesin kuitenkin miettimään voiko tämä kuitenkaan olla oikea tulos, sillä kaikilla meillähän on sokeita pisteitä. No asiaa sen enempää miettimättä vein testin Google forms kyselyn muotoon ja pyysin tiimiläisiäni arvioimaan minua. Vertasin tuloksia keskenään ja heräsin omaan sokeaan pisteeseeni, nälkään. Tiimiläiseni arvioivat minun nälkäni miltein tuplasti paremmaksi kuin mitä itse olin arvioinut. Hetken asiaa pohdittuani muistin lukeneeni viime keväänä Tunne lukkosi -kirjan, sekä tein myös kirjassa olleen testin. Tuloksista minulle nousi erittäin vahvana vativuuden tunnelukko. Vaikka tiesin tämän en osannut silti ajatella, että se näkyisi myös tätä kautta. Olen todella vaativa itseäni kohtaan, siksi minun on vaikea juhlia onnistumisia koska yleensä tuntuu, että aina olisi parannettavan varaa enkä välttämättä ansaitse kunniaa työstäni. Tässäkin siis tarvitsin tiimiläisteni apua, ja onneksi sitä sain.

Sitten päästään älykkyyteen, tämän arvioin itselleni kaikista huonoimmaksi. Kuitenkin taas sain huomata vaativuuden tunnelukon kukoistavan omassa arvioinnissani. Sain älykkyydestä hyvät arvosanat niiltä, joiden kanssa olen viettänyt enemmän aikaa tai työskennellyt sekä huomasin taas niiden henkilöiden, jotka ei tunne minua tai ole työskennellyt kanssani arvioivan minut huonommin. Tässä ehkä voisi nostaa ilmaisun, ei pidä tuomita ennen, kun tuntee, mutta syy on myös minussa itsessä.

Vaativuuden tunnelukon lisäksi minulla nousee erittäin vahvana emotinaalinen estyneisyys, jonka takia minulla on hankaluuksia ilmaista positiivisia kiintymyksen tai välittämisen tunteita muille. Tämän tunnelukon lisäksi, kun heitämme soppaan luottamuspulan tiimissä, on hyvinkin selvää miksi jotkut ihmiset saattavat kokea minut vähemmän tunneälykkäänä ihmisenä. Todellisuudessa olen hyvinkin tunneälykäs mutta tunnelukkoni pidättelevät yhä minua ilmaisemasta tunteitani, empatiaa tai välittämistä. Tähän sopiikin hyvin Esa Saarisen sanonta ”me olemme toistemme ympäristö”.  Sillä se miten minä käyttäydyn määrittää paljon, miten muut käyttäytyvät minua kohtaan. Jos siis uskallan luottaa ja irrottamaan tunnelukoistani, pystyn minäkin olemaan paras mahdollinen joukkuepelaaja.