Miksi small talk on suurimmalle osasta suomalaisia niin haastavaa? Joudutaanko me opettelemaan enemmän sitä, miten toista ihmistä lähestytään kuin esimerkiksi Etelä-Euroopan maissa? Tyypillistä suomalaista käyttäytymistä on juurikin vältellä tuntematonta ihmistä julkisilla paikoilla sen sijaan, että reippaasti menee juttelemaan avoimin mielin. Suomalaiseen kulttuuriin on vahvasti uppoutunut käyttäytymismalli, missä ei vieraille henkilöille turhia supista, jonka jokainen oppii pienestä pitäen. Arvostan suuresti erilaisia kulttuureja ja niihin kuuluvia tapoja ja käyttäytymismalleja mutta onhan se hassua, että 90% suomalaisista alkaa täristä siinä vaiheessa, kun tuntematon henkilö bussissa kävelee vieressä olevaa penkkiä kohti. Voisiko ajatusmallia mahdollisesti muuttaa siihen suuntaan, että jokaiselta ihmiseltä voi oppia jotain ja sen takia tuntemattomalle ihmiselle kannattaisi puhua?

Se, että puhuuko bussissa tuntemattomalle, on oma valinta mutta nykyään esimerkiksi harva tekee töitä enää yksin ja ainakin työn takia tarvitaan taitoja small talkiin. Olen aina olettanut, että en ole missään tilanteessa ujo. Jokin aika sitten kuitenkin osallistuin seminaariin, jossa kaikki muut osallistujat olivat yrittäjiä sekä 20 vuotta minua vanhempia. Hetken jouduin puntaroimaan, että kenelle uskallan mennä puhumaan. Turhaa kuitenkin pelkäsin, koska henkilöt kenelle puhuin, olivat erittäin kiinnostuneita juttelemaan. Tähän tilanteeseen hyvänä tsemppausmuistutuksena minulle olisi toiminut toteamus minkä lukemastani kirjasta luin: ” Pitää muistaa, että muut voivat tuntea täysin samoin kuin sinä ja olla samalla tavalla ujoja uusien ihmisten kohtaamisessa”.

Chris Widenerin mukaan tärkeintä small talkissa on olla kiinnostunut toisesta ihmisestä ja mistä hän puhuu. Lisäksi hyvä taito on olla itse puhumatta ja antaa toisen henkilön puhua. Itse voi kysyä kysymyksiä, jotka osoittavat, että on kiinnostunut ja kuuntelee. Ehdottoman tärkeänä Widener näkee toisen henkilön nimen mainitsemisen keskustelun aikana. Widener toteaa kirjassa:” The sweetest sound to anybody’s ear is their own name”. Nimen mainitseminen liittyy siihen, kuinka jatkuvasti keskustelun aikana, pitäisi elehtiä ja puhua niin, että puhuteltava henkilö tuntee itsensä tärkeäksi. Widener kertoo, että hänen oma salaisuutensa on yksinkertaisesti se, että hän on kiinnostunut ihmisistä.

Widener kertoo kirjassa esimerkin omasta tyttärestään, jonka haluan jakaa esseeni lukijoille. Widenerin 14-vuotias tytär työskenteli tarjoilijana. Tytär sai normaalia tippiä. Jonkin ajan kuluttua Widener kiinnitti huomiota, että tyttären tippi alkoi lisääntyä, sitten tuplaantumaan ja lopuksi se kolminkertaistui. Widener kysyi asiasta tyttäreltään ja 14-vuotias tytär kertoi, että hän on viimein alkanut ymmärtää ihmisiä ja oivaltanut, että: ” People love to talk about themselves”. Hän kertoi, että hän alkoi yksinkertaisesti kysyä asiakkailta kysymyksiä. Mitä enemmän hän kyseli ja kuunteli, sitä enemmän hän alkoi saada tippiä.

Kirjassa oli muitakin hyviä esimerkkejä ja aion ottaa niitä itse käyttöön. En kuitenkaan usko, että super puhuja on aina paras puhuja. Small talkin voi opetella ja sen, kuinka lähestyä ihmisiä. Sitä en kiistä. Mutta, jos vertaillaan kahta henkilöä esimerkiksi huippupuhujaa ja normaalia naapurin Nipaa, niin uskon, että Nipa voi menestyä paremmin lähestyttäessä henkilöä A, koska henkilöllä A ja Nipalla klikkaa paremmin keskenään. Tämä huippupuhuja voi joutua kysymään 15 eri kysymystä Nipalta, ennen kuin hän löytää jonkun asian, josta he voivat viedä keskustelua eteenpäin. Kun taas Nipan ensimmäiset sanat henkilölle A, voivat olla juuri sellaiset, jotka tepsivät henkilöön A. Pointtinani on, että aina ei tarvitse olla mitään magic tricksejä takataskussa.

Mutta, koska aina ei voi olla niin onnekas, että tuntematonta henkilöä on yhtä helppo lähestyä kuin pientä koiran pentua, on tärkeää harjoitella small talkia. Tutkitusti ne ihmiset, jotka taitavat small talkin ja osaavat kommunikoida ihmisten kanssa, tekevät enemmän rahaa, joten:

1. Ole kiinnostunut ihmisistä.
2. Kuuntele, ja elehdi niin että kuuntelusi on selvää.
3. Kysy niin kauan, kunnes löydät jotain yhteistä. Ja kysy sitten vielä lisää.
4. Sano henkilön nimi.
5. Tee toisen olo tärkeäksi.