Lokakuun prosemmassa puhujana ollut Minna Lahnaoja piti mielenkiintoisen esityksen sisäisen motivaation löytämisestä. Hän antoi monia käytännön työkaluja oman motivaation löytämiseen ja itseä ohjaavien perustarpeiden hahmottamiseen. Luin aiheen tueksi vielä otteita eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan tekemästä julkaisusta koskien sisäistä motivaatiota, joka löytyy tekstin lopussa olevasta linkistä. Näiden pohjalta haluan tutkia omaa sisäistä motivaatiotani.

Sisäinen motivaatio on proaktiivista. Se on tekemistä ilman tietoa ulkoisesta palkkiosta. Ihminen heittäytyy tekemiseen omasta halustaan ja innostuksestaan. Hänen ei tarvitse pakottaa itseään tekemään asiaa vaan halu kumpuaa sisältä ”huomaamatta”. Tehtävät, joihin ihminen kokee sisäistä motivaatiota eivät kuormita häntä yhtä paljon kuin ulkoisen motivaation tehtävät. Ihminen hakeutuu alitajuntaisesti tehtäviin, joihin hän kokee sisäistä motivaatiota.

Minna Lahnaoja esitteli motivaatioprofiili-testin, jonka avulla jokainen saa selvitettyä omat perustarpeensa eli motiivit, jotka perustuvat jokaisen omiin arvoihin. Motiiveilla on osittain geneettinen perusta ja ne muodostuvat jo varhaislapsuudessa. Esimerkiksi uteliaisuudentaso erilaisiin asioihin näkyy jo selvästi lapsilla. Motiivit ovat suhteellisen pysyviä ja niitä on vaikea muuttaa myöhemmin. Omien motiivien tunnistaminen on kuitenkin tärkeää ja sillä tavoin voi niin sanotusti hallita omia motiivejaan sekä hakeutua tilanteisiin, joissa pystyy parhaiten hyödyntämään niitä. Mitä vahvempi jokin tarve tai motiivi ihmisellä on sitä enemmän sitä täytyy päästä tyydyttämään. Muussa tapauksessa ihminen stressaantuu ja turhautuu. Esimerkiksi itselläni on todella vahva fyysisen aktiivisuuden perustarve. Jos joudun olla pidemmän aikaa liikkumatta alan kokea vahvaa turhautumista ja keskittymiseni kaikkeen tekemiseen herpaantuu.

Lahnaojan esityksen mukaan meillä on 16 elämän perustarvetta: valta, riippumattomuus, uteliaisuus, hyväksyntä, järjestys, kerääminen, kunnia, idealismi, sosiaaliset kontaktit, perhe, status, voittaminen/kosto, esteettisyys, syöminen, fyysinen aktiivisuus ja mielenrauha. Olisikin tärkeää selvittää oma suhde näihin tarpeisiin. Mitkä tarpeista ovat vahvoja ja mitkä eivät niin vahvoja. Niiden pohjalta pystyy suunnittelemaan helpommin oman elämäänsä perustarpeitaan tyydyttäväksi ja olemaan myös onnellisempi. Näin ollen löytää myös helpommin oikean työtehtävän, johon kokee itse sisäistä motivaatiota.

Välillä saatamme sokaistua ja syyllistyä omien arvojemme ylikorostamiseen. Koemme omien arvojemme olevan ainoita ja oikeita ja tämän takia saattaa olla vaikea ymmärtää, että muita ohjaavat eri asiat kuin meitä. Konfliktitilanteissa olisi hyvä osata katsoa tämän itseilluusion ylitse ja tunnistaa toista osapuolta ohjaavat motiivit. Näin päästäisiin nopeammin yhteisymmärrykseen konfliktissa. Osa saattaa syyllistyä arvotyranniaan, jossa henkilö yrittää jatkuvasti vakuuttaa muita siitä, että heidän pitäisi hylätä ”väärät” arvot ja ottaa hänen paremmat arvot tilalle. Jokaisen meidän perusarvot ovat kuitenkin muodostuneet pitkällä aikavälillä ja niitä on todella haastavaa, jopa mahdotonta muuttaa.

Tämä sisäisen motivaation seminaari tuli itselleni juuri täydelliseen väliin, sillä olen tämän syksyn aikana koittanut paljon pohdiskella, mitkä asiat minua motivoivat. Olin viime keväänä vastuuroolissa Evision-tiimissämme sekä kesän ajan projektipäällikkönä Kesäkahvila Lemmessä. Syksylle tein tietoisen päätöksen, että en hae mihinkään vastuurooleihin niin tiimissä kuin projekteissakaan. Tuntui, että halusin ottaa pienen aikalisän ja pysähtyä hetkeksi miettimään seuraavaa liikettäni. Tämä päätös on tuntunut kuitenkin yllättävän hankalalta, sillä olen koko elämäni ajan ajautunut ”huomaamattani” aina vastuurooleihin. Ne ovat aiheuttaneet minulle useita päänvaivoja, mutta myös suunnattomasti onnistumisen elämyksiä. Ne ovat myös kehittäneet minua ihmisenä todella paljon eteenpäin. Lahnaojan motivaatiotestistä selvisikin, että valta on minun yksi suurimmista motivaattoreista ja tämän syksyn perusteella pystyn hyvin allekirjoittamaan sen. Tykkään ottaa vastuuta ja se motivoi minua eteenpäin hurjasti.

Toisena suurimpana perustarpeenani oli perhe, jonka voin myös helposti allekirjoittaa. Vaikka tykkään vastuutehtävistä, uskallan kuitenkin väittää, että perhe menee silti vallan edelle. Jos mietin itseni kymmenen vuoden päähän, näen ensimmäisenä perheen, en pelkkää menestyksekästä uraa. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että pystyn tulevaisuudessa saavuttamaan molemmat asiat sekä perheen että tarpeeksi menestyksekkään uran ja näin tyydyttämään omat perustarpeeni.

Innostukseni saa kukoistamaan siis vastuutehtävät sekä perhe. Vastapainona näille, innostukseni saa lakastumaan liiallinen ulkopuolinen kontrolli sekä se, että en pääse vaikuttamaan asioihin. Tunnustan myös itse syyllistyväni välillä omien arvojeni ylikorostamiseen ja unohdan sen seikan, että toisia motivoivat eri asiat kuin minua. Tiimityöskentelyssä näen sen kuitenkin suurena vahvuutena, että meitä motivoi eri asiat. Meidän tulisi kuitenkin tiimissämme ensin tunnistaa itse omat perustarpeemme ja sen jälkeen tuoda ne yhteisesti esiin kaikille. Uskon, että yhteistyömme helpottuisi huomattavasti, kun saisimme mustaa valkoiselle siitä, mikä motivoi ketäkin. Konfliktien määrä ei välttämättä laskisi, mutta niiden selvittely varmasti helpottuisi.

https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/julkaisut/Documents/tuvj_3+2014.pdf