Tampere
15 Jan, Friday
-19° C

Proakatemian esseepankki

Sisäinen kehityskeskustelu



Kirjoittanut: Eetu Patronen - tiimistä Revena.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Kalsarikänni
Miska Rantanen
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Johdanto

Maailma muuttuu kovaa vauhtia hektisempään suuntaan. Osittain tämä johtuu loputtomasta tietotulvasta ja ympäri vuorokautisesta tavoitettavuudesta. Syynsä on varmasti myös työelämän paineilla ja suorituskeskeisyydellä. Olipa syy mikä tahansa, kaikkien tulisi muistaa välillä pysähtyä kuuntelemaan omaa sisäistä ääntään. Sisäisellä äänellä tarkoitan tunteita ja arvoja, jotka ohjaavat omaa tekemistä. Oman itsensä kuuntelu unohtuu helposti kaiken kiireen keskellä, mutta jos itseään ei kuuntele, voi kadottaa itselleen asettaman suunnan. Luin Miska Rantasen kirjoittaman kirjan Kalsarikänni. Kirja oli humoristisesti kirjoitettu nimensä mukaan kalsarikänneistä, mutta pointti kalsarikänneissä ei ole yksin oluen tissuttelussa, vaan itsensä kanssa olemisesta, rentoutumisesta ja tunteiden käsittelystä. Kirjassa sanottiin, että jos kalsarikännäilystä tulee rutiininomaista ja toistuvaa, eikä se tuota enää iloa, on sisäisen kehityskeskustelun aika. Irrotin sanat ”sisäinen kehityskeskustelu” lauseen merkityksestä ja aloin pohtimaan sitä syvemmin. Huomasin, kuinka tärkeää minulle henkilökohtaisesti on välillä pysähtyä kuuntelemaan sisältä kumpuavia omia tuntemuksia. Esseessäni käsittelen ja pohdin tätä asiaa.

 

Hyödyt

Itsekeskustelu voi tuntua turhalta, jos ei tiedosta miksi sitä kannattaa tehdä ja mitä hyötyä siitä oikein on. Kun välillä pysähtyy kuuntelemaan itseään, oppii ymmärtämään paremmin omaa ajatteluaan, käytöstään ja kuinka ne heijastuvat tekoihin. Mikäli pysähtyminen on hankalaa ja jatkaa etenemistä vanhojen rutiinien ja intuitioiden varassa, on vaarana hukata suunta, jonka on itselleen asettanut. Vielä varmemmin suunta on väärä, jos ei tiedosta laisinkaan omia arvojaan ja tuntemuksiaan.

Jos itsekeskustelu ja -tutkiskelu ovat hyvin hanskassa, on huomattavasti helpompaa saavuttaa asettamansa tavoitteet. Samalla voi olla varma, että kulkee eteenpäin ja kehittyy ihmisenä. On hyvä kuitenkin huomata, että tavoitteet eivät täyty pelkällä itsetutkiskelulla, mutta se on osa prosessia tavoitteita kohti mentäessä. Väitän, että ilman sitä tavoitteen saavuttaminen on hyvän onnen ansiota.

Kun tuntee omaa käytöstään, on helpompi toimia myös silloin, kun vastaan tulee vastoinkäymisiä. Stressi ei aiheuta samanlaista pakokauhun tunnetta, kun tiedostaa mistä se johtuu. Stressin aiheuttaa tunteiden sekamelska, joten sen purkaminen on mahdollista taitavalla itsekeskustelulla.

 

Arvot ja -ristiriidat

Kuten edellisessä kappaleessa jo mainitsin, arvot ohjaavat meidän valintojamme ja tekoja suuntaan, joka on pitkässä juoksussa oikea. Ei ole olemassa oikeita ja vääriä arvoja. On kuitenkin surullisen yleistä, että omia arvoja ei kuunnella, eikä ne ohjaa toimintaa kuten niiden pitäisi. Tunnistan tässä myös itseäni. Tämä aiheuttaa arvoristiriitoja, koska toiminta ei ole sen mukaista, mitä todella arvostamme. Kaikessa ei voi aina kulkea täysin omien arvojen mukaan, jonka vuoksi on pystyttävä tekemään kompromisseja. Mutta kompromissin edessä onkin itsetutkiskelun paikka. Pystynkö toimimaan kompromissin kanssa? Onko kompromissi liikaa arvoja vastaan, joka estää toimimisen? Tällaiseen tilanteeseen voi törmätä esimerkiksi työssä, jossa yrityksen arvot voi olla omia arvoja vastaan.

Eletty elämä vaikuttaa omiin arvoihin. Siitäkin syystä on tärkeää välillä pysähtyä kuuntelemaan itseään. Ilman perusteellista keskustelua itsensä kanssa, ei huomaa arvojen muokkautuneen, joka aiheuttaa sen, ettei suunta enää vastaa omaa arvopohjaa. Toimiminen on mahdollista myös arvoja vastaan, mutta silloin et varmasti nauti tekemisestäsi, sillä tasolla kuin olisi mahdollista.

 

Itsesääli

Jokaisella tulee elämän aikana vastaan surua ja kivuliaita tilanteita, kuten ero tai läheisen kuolema. Anna itsellesi mahdollisuus käsitellä nämä tunteet. Anna itsellesi oikeus olla rikki ja rypeä hetki itsesäälissä. Itsesäälillä on puhdistava vaikutus. Se auttaa vaikeiden tunteiden käsittelyssä. Tunteiden käsittely on silloin mahdollista, kun ne hyväksyvät sellaisina kuin ne ovat. On tärkeää antaa asioille niiden kaipaama ja tarvitsema aika, joten älä kiirehdi. Rikkinäisenä ei kuitenkaan pysty toimimaan haluamallaan tavalla, joten on järkevämpää kasata ensin itsensä rauhassa. Kun ilmaa on puhdistettu, on aika jättää itsesääli taakse ja jatkaa eteenpäin. Ei saa jäädä ikuisesti rypemään itsesääliin, sillä se estää eteenpäin pääsyn.

On kuitenkin huomattava, että liian suuret ongelmat ei ratkea itsesäälissä rypemällä. Osan omista ongelmistaan voi ratkaista omalla ”terapiallaan”, mutta liian suurien ongelmien edessä on hyvä asioista keskustella läheisten kanssa. Itsesäälistä on myös enemmän haittaa kuin hyötyä, jos ongelmat ovat mielenterveydellisiä.

 

Rentoutuminen ja voimaantuminen

Onneksi suurin osa elämästä on edellistä kappaletta tasaisempaa menoa. Silti itsekeskustelut ovat aika ajoin paikallaan. On hyvä opetella nauttimaan itsensä kanssa olemisesta. Silloin itsekeskusteluilla on voimaannuttava ja rentouttava vaikutus. Kun itsellä on hyvä olla, sen vaikutus ei jää ainoastaan oman ruumiin sisäpuolelle, vaikkakin se on kaikista tärkeintä. Hyvää oloa jakaa huomaamattaan myös ympärillä oleviin ihmisiin. Kaikilla oman ajan ottamiseen on yksilöllinen tarve. Jotkut kaipaavat sitä toisia huomattavasti enemmän, mutta jokaisella on siihen tarve.

Jokaisella on omat tapansa rentoutua, joten onkin hyvä tiedostaa mitkä tavat sopivat itselle parhaiten. Usein rentoutuminen vaatii pientä ärsykettä, kuten musiikkia, elokuvaa tai käsillä tekemistä. Tekemisessä oleellista on se, että se ei vie keskittymistä tunteiden tulkinnalta. Esimerkiksi musiikki on hyvä väline rentoutumiseen ja tunteiden tutkiskeluun, sillä tutkitusti musiikki vahvistaa tunnekokemuksia.

 

Yhteenveto

Olen huomannut, että kaipaan aika paljon aikaa omien tunteiden tutkimiselle. Paikat, jotka olen huomannut toimivan itselleni parhaiten ovat sauna, kesämökki, sängyssä ennen nukahtamista ja kirjan mukainen kalsarikänni kotona. Vaikka pidänkin paljon ihmisten kanssa olemisesta, kaipaan sitä, että saan vain pohtia omia ajatuksiani, eikä minun tarvitse puhua. Sama pätee sekä surujen käsittelyyn että iloisempien asioiden purkamiseen. Olen myös huomannut, että mikäli laiminlyön tämän tarpeen, turhaudun huomattavasti helpommin.

Olen todella huono sanoittamaan omia tuntemuksia toiselle, joten siksi ehkä koenkin tämän erityisen tärkeäksi. Jos en käsittele tunteitani itseni kanssa, niitä ei käsittele kukaan, koska en useinkaan puhu omista tunteistani. Minulla on kuitenkin paljon opeteltavaa vaikeampien tunteiden käsittelyssä. Liian usein työnnän tällaiset tunteet sivuun ja täytän pääni muulla ajateltavalla ja tehtävällä. Tiedän, että tämä tapa ei ole kauas kantoista ja siksi siitä onkin opeteltava eroon.

Olen myös oppinut sen, kuinka omia arvoja on hyvä pohtia itsensä kanssa. En ollut ennen Proakatemialle tuloa pohtinut asiaa niin paljon. En ollut tajunnut, että arvot muuttuvat iän myötä. Olinkin ongelmatilanteessa itseni kanssa, sillä pohdin mikä minussa on vikana, kun arvoni eivät motivoi ja tunnu oikeilta. Ongelma ratkesi sillä, että opin ymmärtämään kuinka tärkeää niitä on päivittää itsekeskustelun kautta.

Haluan motivoida kaikkia ottamaan enemmän aikaa itselleen käsitelläkseen omia tunteita ja arvoja. Kukaan ei ole ammattilainen syntyessään, joten myös tämä taito tarvitsee opettelua. Olen huomannut tämän taidon kehityttyä sen suuren vaikutuksen omaan itsetuntoon, itseluottamukseen ja minäkuvaan. En ole valmis, enkä tule koskaan valmiiksi, mutta ainakin tiedän mitä haluan tulevaisuudessa tehdä, ja mitkä asiat minua auttaa ettei suunta katoa.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close