Johdanto

Tämän akateemisen esseen kirjoittajat ovat Fiia Ketonen ja Krista Tikkanen. Ajatus tähän esseeseen lähti hautumaan meitä molempia inspiroivista henkilötarinoista. Lotta Hintsan omannäköisestä elämästä vuorikiipeilijänä sekä nepalilaisen kiipeilijän Nimsdai Purjan uskomattomasta ideasta huiputtaa maailman 14 korkeinta vuorenhuippua ennätysajassa, kuudessa kuukaudessa ja kuudessa päivässä. Siinä onnistuen.

Miten joku pystyy tällaiseen? Mikä on oman elämäsi vuori ja miten juuri sinä huiputat sen? Lähdimme pohtimaan tätä itsensä johtamisen näkökulmasta.

KUVA 1 On Mountain Kjerna (650 m) in Norway 2022

Kasitonnisten kiipeäjät

Käyttämämme henkilötarinat pyörivät vuorikiipeilyn maailmassa, joten lienee paikallaan käydä lyhyesti läpi, mistä vuorikiipeilyssä on kyse sekä hieman termistöä. Lotta Hintsa ja Nimsdai Purja molemmat tavoittelevat kahdeksantonnisten eli yli 8000 metriä korkeiden vuorten huiputuksia. Maailmassa on yhteensä neljätoista yli 8000 metriä korkeaa vuorta, joista tunnetuin lienee Mount Everest (8849 m).

Vuorikiipeilijä kohtaa ammatissaan haasteita ja riskejä

Mount Everest on ollut useasti uutisotsikoissa, siellä sijaitsevien ruumiiden vuoksi. Everestillä ikuista sijaa pitää yli 200 huiputusta yrittänyttä kiipeilijää, sillä noin korkealta on lähes mahdotonta tuoda alas ruumiita riskeeraamatta omaa henkeään. Sen vuoksi ruumiit jäävät niille sijoilleen.

Everestin ehkä tunnetuin ruumis on nimeltään ”Green Boots” eli suomennettuna ”Vihreät Saappaat”. Hänen uskotaan olevan vuonna 1996 kuollut intialainen kiipeilijä nimeltään Tsewang Paljor, jonka lempinimi tulee hänen kirkkaanvihreistä saappaistaan (Serena, 2021). Lähes jokainen Everestille kiipeävä joutuu ohittamaan hänet ja ruumis toimiikin nykyään maamerkkinä. Hintsa mainitsee useasti kirjassaan, miten vuori kiipeillessä kuolemasta tulee lähes arkipäiväistä, sillä onnettomuuksia sattuu jatkuvasti. Broad Peakin retkikunnallaan he näkivät korkealta kaksi ruumista, jotka olivat todennäköisesti lumivyöryn uhreja.

Yksi tunnetuimmista Everestillä ikuista sijaa pitävistä henkilöistä on David Sharp, jonka kuolema aloitti keskustelun huiputusta yrittävien kiipeilijöiden moraalista sekä kiipeilykulttuurista. David Sharp oli joutunut vaikeuksiin ja yrittäessään pyytää apua, ainakin 40 henkilöä oli ohittanut hänet pysähtymättä. Yksi isoimmista Sharpin pulaan jättäneiden kiipeilijöiden kritisoijista oli Everestille maailman ensimmäisenä kiivennyt henkilö, Sir Edmund Hillary.

“If you have someone who is in great need and you are still strong and energetic, then you have a duty, really, to give all you can to get the man down and getting to the summit becomes very secondary,”

he told the New Zealand Herald (McKinley, 2006.)

Everest ei korkeimman vuoren tittelistään huolimatta ole kuitenkaan maailman vaarallisin vuori. Vaarallisimman vuoren paikkoja pitävät hallussaan Annapurna ja K2. Näille vuorille kiipeäminen vaatii paljon enemmän tekniikkaa kuin Mount Everestille kiipeäminen, olosuhteet ovat arvaamattomammat sekä vaarallisemmat. Vuorikiipeilyn suosion kasvu on kasvattanut Everestille pyrkivien kaupallisten retkikuntien määrää ja korkea kuolleisuus johtuu pääosin isosta määrästä ihmisiä, jotka tavoittelevat pääsyä maailman suosituimman vuoren huipulle.

Vaarallisinta on death zonella eli kuolemanvyöhykkeellä, joka alkaa 8000 metrin jälkeen. Näin korkealla ihmisen on mahdotonta säilyä hengissä pitkään, varsinkaan ilman useiden kiipeilijöiden käyttämää lisähappea. Viettäessään paljon aikaa kuolemanvyöhykkeellä, ihminen alkaa muuttua sekavammaksi ja menettää motorisia taitojaan, silloin myös vuoristotaudin riski kasvaa. Viime vuosien kasvaneen suosion vuoksi, yksi merkittävistä riskeistä maailman korkeimmalla vuorella onkin kuolemanvyöhykkeelle syntyvät jonot. Suorittaessaan tavoitettaan Nimsdai Purjan retkiryhmä julkaisi Facebookissa vuonna 2019 kuvan Mount Everestiltä, jonka avulla he havainnollistavat vuoren ylikuormitusta sekä tästä johtuvia vaaratilanteita (Kuva 2.)

KUVA 2 Traffic at the Mount Everest (Purja 2019)

Kuolleisuusprosentti Everestillä on arvioitu olevan 1,52–3,9 % kaikista sinne pyrkivistä kiipeilijöistä, mikä on melko vähän verrattuna maailman yhdeksi maailman vaarallisimmaksi nimetyn K2:n (8611 m) arviolta 26,5 % kuolleisuudesta (Serena 2021). Dataa on tietyiltä vuosilta arkistoitu huonosti tai sitä ei ole kerätty ollenkaan, joten nämä prosentit ovat arvioita todellisuudesta. Nimsdai ja hänen retkikuntansa pitävät hallussaan maailmanennätystä ensimmäisestä talvinoususta pahamaineiselle K2:lle.

Yli 8000 metriä korkeille vuorille noustessa, merkittävin vaara piilee korkeassa ilmanalassa, jossa happea on vain kolmannes siitä, mitä maanpinnalla on. Useimmilla ihmisillä korkeaan ilmanalaan tottuminen kestää viikkokausia. Useimmiten yli 8000 metriä korkea vuori kiivetään osissa, ennen huiputusta matkalla on perusleirin jälkeen vielä kaksi tai kolme leiriä. Jokaisessa leirissä asutaan hetken aikaa ja sopeudutaan ilmanalaan tekemällä lyhyempiä vaelluksia ylös ja alas. Monet kaupallisille retkille osallistuvat käyttävät apunaan sherpoja ja monen huiputus olisi käytännössä mahdoton ilman lisähappea sekä heidän apuaan.

Motiivit kiipeilyyn ja sherpojen arvostuksen puute

Sherpa on yleinen nimitys vuorikantajalle, eli henkilölle, joka toimii vuorilla oppaana ja varusteiden kantajana. Kyseessä on kuitenkin kokonainen etninen ryhmä, joka asuu Himalajan vuorien rinteillä sherpakylissä, joista korkeimmat sijaitseva 4000 metrin korkeudessa. Sherpat ovat siis tottuneet korkeaan ilmanalaan ja he tienaavat merkittävästi keskiverto ylävuorikantajaa enemmän. Suuret kaupalliset retkikunnat ovat tuoneet mukanaan lisäansioita paikallisille, mutta myös varjopuolia. Pelkästään maailman korkeimman vuoren Mount Everestin rinteillä sattuvista kuolemantapauksista merkittävä osa kohdistuu juuri sherpoihin.

Nimsdai Purja koki, että sherpat eivät saa sitä kunniaa, mikä heille kuuluisi ja halusi haasteellaan nostaa esiin nimenomaan sherpoja sekä heidän taitojaan. Nimsdain retkikunta koostui ainoastaan nepalilaisista vuorikiipeilijöistä, jotka rikkoivat monta ennätystä. Muun muassa kautta aikain ensimmäinen talvinousu K2:lle sekä uusi maailmanennätys, maailman kaikkien neljäntoista yli 8000 tuhanteen metriin kohoavien vuorten huiputus reilussa kuudessa kuukaudessa (Jones 2021). Edellinen maailmanennätys näille huipuille oli ollut kestoltaan seitsemän vuotta, antaen hyvää perspektiiviä uuden ennätyksen sekä Nimsdain retkikunnan ylivoimaisesta fyysisestä suorituksesta.

Lotta Hintsakin mainitsee kirjassaan, että vuorilla kiipeää ihan liiaksi ihmisiä, joiden ei siellä kuuluisi olla. Eli vuorikiipeilijöitä, jotka kiipeävät kaupallisen retkikunnan mukana ja jotka käytännössä pystyvät vuoren huiputukseen vain sherpojen avulla. Itsekkyys rehottaa, ja kukaan ei ole valmis riskeeraamaan omaa huiputustaan auttaakseen toisia. Ongelmatilanteissa monelta myös puuttuvat taidot, joilla auttaa itse itseään ja pahimmillaan he vaarantavat oman henkensä lisäksi myös sherpojen ja muiden retkikuntalaisten hengen (Hintsa & Arffman 2021). Hintsa onkin itse päättänyt tuoda esiin näitä vuorikiipeilykulttuurin negatiivisia puolia omassa sosiaalisessa mediassaan, sekä kasvattaa sherpojen arvostusta.

Usko itseesi silloinkin, kun kukaan muu ei usko

“They told it was impossible, so I named it Project Possible.”

– Nirmal Purja

Nirmal Purja eli lempinimeltään Nimsdai kohtasi paljon ennakkoluuloja julkistaessaan haasteensa. Hän sai kuulla toistuvasti, miten hänen ideansa ei tule onnistumaan, ja hän koki paljon vaikeuksia myös rahoitusta kerätessään. Kukaan ei uskonut hänen onnistuvan. Lopulta hän panttasi koko omaisuutensa projektia varten, niin paljon hän uskoi itseensä (Jones 2021). Monesti tulee ajateltua joidenkin asioiden olevan liian myöhäistä, ettei enää ole järkevää aloittaa uutta harrastusta tai uutta uraa. Uskomme helposti niin omat ennakkoluulot itsestämme, kuin yhteiskunnan tai sosiaalisten paineiden asettamat rajoitteet. Mitä jos Nimsdai olisi vain kuunnellut ja uskonut muita ympärillään? Jos hän olisikin lopulta päättänyt muiden olevan oikeassa, että tämä projekti todella on mahdottomuus ja se ei tule onnistumaan.

Nimsdai on nykyään tunnettu yhtenä maailman parhaista vuorikiipeilijöistä, mutta hän vietti ison osan elämästään työskennellen armeijan erikoisjoukoissa ja huiputti ensimmäisen korkeamman vuorensa, Lobuchen itäpuolen, vasta vuonna 2012 ilman mitään aiempaa kokemusta vuorikiipeilystä. Hänen ensimmäinen yli 8000 metriä korkea huiputus oli Dhaulagirille ja merkittävää oli, että hän suoriutui tästä vain 15 päivässä (Redbull 2022).

Lotta Hintsakin on saanut oman osansa ennakkoluuloista omien sanojensa mukaan pitkälti missitaustan, näkyvyyden sosiaalisessa mediassa ja ihan sen takia, että hän on nainen. Hän kertoo kirjassaan, miten hän saa jatkuvasti lukea epäluuloisia kommentteja ja yksityisviestejä, joiden mukaan jonkun muun kuuluisi olla hänen paikallaan. Sosiaalisen median yhteistyöt ovat kuitenkin juuri se asia, mikä on mahdollistanut Lotan täysipäiväisen vuorikiipeilijän ammatin. Lotalla oli alusta alkaen ollut keskivertoa parempi kyky sietää korkeaa ilmanalaa. Harjoittelulla oli tietysti osansa, mutta isoksi eduksi oli se, että Hintsa vietti ison osan lapsuudestaan Etiopiassa, kylässä, joka sijaitsee 2300 metrin korkeudessa.

Hintsa on saanut myös huomata, että naisiin suhtaudutaan monessa kulttuurissa hyvin eri tavalla. Tämän he näkivät käytännössä kiivetessään Pakistanissa. Lotan kiivetessä etunenässä, oli yksi ylävuorikantaja jättänyt asiakkaansa ja kiivennyt henkihieverissä Lotan ohi. Monelle paikalliselle ylävuorikantajalle on kauhistus, jos nainen on jossain muussa kuin autettavan roolissa (Hintsa & Arffman 2021).

Vuorilla huiputus on ihmishenkeä arvokkaampi

Kirjassaan ”Elämäni Vuoret” Lotta Hintsa ja Don Bowie ovat yrittämässä Broad Peakin (8034 m) huiputusta, mutta valitettavasti eivät onnistu siinä, sillä Don sairastuu pahaan vatsatautiin noin 7000 metrin korkeudessa, ja joutuu palata takaisin perusleiriin. Lotta jatkaa vuoren huiputusta, mutta lopulta osallistuu ihmisen ylävuorikantajan pelastustehtävään ja Broad Peak jää huiputtamatta. Hintsa ihmettelee kirjassaan moneen kertaan ihmisten itsekkyyttä vuorilla ja harmittelee huiputuksen epäonnistumista.  Kommentoi hän sitä huolimatta Helsingin Sanomien haastattelussa: ”Oli kuitenkin ehdottomasti oikea ratkaisu. En pystyisi elämään itseni kanssa, jos huipulle pääsy olisi tärkeämpää kuin toisen henki” (Vilen 2021).

Nimsdai Purjalla on samankaltaisia ajatuksia, hänen mielestään itsekkyys vuorilla on kasvanut vuosi vuodelta, ja moni huipulle hamuava ei edes vaivaudu opettelemaan tarvittavia taitoja itse. He maksavat suuret summat kaupallisesta retkikunnasta ja luottavat sherpojen apuun. He eivät ole valmiita riskeeraamaan omaa huiputustaan edes auttaakseen toista ihmistä. Purjan 14 maailman korkeimman vuoren huiputusta seurataan siitä kertovassa dokumentissa (Jones 2021). Vaikka hänellä on tavoite korkealla, ei hän koskaan epäröi auttaa ongelmissa olevia kiipeilijöitä, vaikka se uhkaisi hänen projektinsa onnistumista. Torquil Jonesin ohjaamassa dokumentissa nähdään Nimsdain johtama dramaattinen pelastusoperaatio Annapurnalla (8091 m). He etsivät 7000 metrin korkeuteen jumiin jääneen malesialaisen vuorikiipeilijän Chin Wui Kinin ja tuovat hänet alas. Valitettavasti Kin menehtyy myöhemmin singaporelaisessa sairaalassa (South China Morning Post 2019.)

Linkki 2 osaan:

https://esseepankki.proakatemia.fi/?p=65907&preview=true

Lähteet

AFP. 2019. South China Morning Post. Viitattu 23.11.2022. https://www.scmp.com/news/asia/south-asia/article/3007729/no-oxygen-no-food-no-water-miracle-rescue-singapore-based?module=perpetual_scroll_1&pgtype=article&campaign=3007729

Hietaniemi, J & Niemi, A. 2022. Itsensä johtajat: Just sopivasti menestystä. Art House.

Hintsa, L & Arffman, L. 2021. Elämäni vuoret. TrueStory. Äänikirja.

Jones, T. 2021. 14 huippua: mikään ei ole mahdotonta. Netflix. Dokumentti. Viitattu 30.10.2022.

Ketonen, F. 2022. On Mountain Kjerna in Norway.

Ketonen, F. 2022. Stetind in Norway.

McKinlay, T. 2006. Wrong to let climber die, says Sir Edmund. New Zealand Herald. Viitattu 25.11.2022

https://www.nzherald.co.nz/nz/wrong-to-let-climber-die-says-sir-edmund/MZTUC2LSUQ2MQXPXQOLGOOQZBA/

Purja, N. 2019. Mt Everest. Facebook. Viitattu 23.11.2022. https://www.facebook.com/NimsPurja/posts/pfbid0pqKSKxWBKx4z2Nded53JdyLuNMoUuNdLPjvoVLQiUNRNYWxoAqRtXrERgudwWj3jl

Redbull Biography Nirmal” Nims” Purja. 2022. Viitattu 23.11.2022. https://www.redbull.com/my-en/athlete/nirmal-purja.

Serena, K. 16.6.2021. The bodies of Dead Climbers on Everest are serving as guideposts. Viitattu 23.11. https://allthatsinteresting.com/mount-everest-bodies

Vesala, P. 2018. Nyt on lähtö. Warner music Finland.

Vilen, J. 2021. Lotta Hintsa jatkaa kohti Broad Peakin huippua ilman Don Bowieta – Neljä ranskalaista vei kaksikolta mahdollisuuden tehdä historiaa. Helsingin sanomat. Viitattu 23.11.2022 https://www.hs.fi/urheilu/art-2000008129873.html