Tampere
29 Mar, Friday
7° C

Proakatemian esseepankki

Sherborne



Kirjoittanut: Elli Linjamäki - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Tämän soluesseen kirjoittivat Elli Linjamäki ja Emma Rikkonen.

Sherborne Developmental movement

Sherborne Developmental movement, eli SDM, on liikunnanopettaja sekä  fysioterapeutti Veronica Sherbornen kehittämä menetelmä, jolla pyritään tukemaan pääsääntöisesti lapsen, mutta joskus myös aikuisten ja ikäihmistenkin kokonaisvaltaista kehitystä. Sherborne ajatteli lapsilla olevan kaksi perustarvetta. Ensinnäkin lasten täytyi tuntea oma kehonsa kotoisaksi. Tällöin lapsilla on mahdollisuus oppia käyttämään kehoaan päämäärätietoisesti sekä monipuolisesti. Ensimmäinen perustarve kuvaa lapsen suhdetta omaan itseensä. Toinen perustarve kuvaa taas lapsen suhdetta toisiin ihmisiin. Lapsilla on oltava mahdollisuus solmia ihmissuhteita. Tähän vaikuttaa persoonallisuuden kehittyminen muun muassa itsetuntemuksen kautta. (Haijanen, Kivimäki & Virolainen 2009.)

SDM on motoriikkaa ja sosiaalisia taitoja monipuolisesti tukeva harjoitusohjelma. Harjoitukset ovat kehitetty kehitysvammaisten lasten tarpeita huomioiden. Motoriset perustaidot ovat harjoitusohjelman keskiössä, sillä ne toimivat perustana haastavammille taidoille. Motoristen taitojen lisäksi SDM-menetelmässä opetellaan aistimusten käsittelyä, ryhmässä toimimista sekä aktivaatiotason säätelyä. Harjoitteet ovat fyysisesti kuormittavia, vaikkei menetelmä korostakaan lihaskuntoa, nopeutta eikä kestävyyttä. SDM harjoitteiden tavoitteina on tukea lapsen itseohjautuvuutta, eli toimintatapojen sekä päivittäisen aktiivisuuden säätelyä. (Miettunen & Kuivas Nd.)

Sensorinen integraatio

Aistimusten saanti ja niiden käsittely on ensimmäinen askel liikkeelle lähdössä SDM-menetelmässä. Tätä aistien käsittelyä esimerkiksi hallittujen liikkeiden toteuttamiseen, kutsutaan sensoriseksi integraatioksi. Aivot saavat jatkuvasti informaatiota sekä kehosta että ympäristöstä muun muassa näkö-, kuulo-, tasapaino- ja tuntoaistien perusteella. Näiden aistitietojen käyttö liikkeen ohjaamiseen sekä sen korjaamiseen ovat perusta taitavalle liikkumiselle. Jos aistimusten käsittelyssä on ongelmia, voivat ne ilmetä aistiyliherkkyytenä tai vastaavasti lapsi ei reagoi ärsykkeisiin. Hän voi myös olla aistihakuinen eli hakea samaa aistihakemusta toistuvasti, kuten kirkkaiden valojen katselu tai voimakkaan tuntoaistimuksen itseään hakkaamalla. SI-häiriössä aivot eivät kykene integroimaan aisteiltaan saatuja viestejä. SDM-harjoitteet keskittyvätkin parantamaan juurikin lapsen sensorista integraatiota erilaisten leikkien avulla. (Haijanen ym. 2009)

Sensorisella integraatiolla on neljä tasoa. Ensimmäisen tason aisteja ovat vestibulaariset eli painovoimaa sekä kehon liikkeitä aistivat aistit, proprioseptiset aistit, jotka aistivat lihasten ja nivelten asentoa sekä tuntoaisti. Kaksi ensimmäistä aistia auttavat esimerkiksi silmien liikkeiden hallinnassa ja viimeisin aisti toimiessaan luo turvallisuuden tunnetta. Sensorisen integraation toisella tasolla tunne-elämän tasapaino muovautuu ensimmäisen tason aistitoiminnoista. Jos edellä mainitut kolme perusaistijärjestelmää eivät toimi kuten niiden pitäisi, lapsen reagointi ympäristönsä haasteisiin voi olla puutteellista. Kehonhahmotuksen heikkous aiheuttaa levottomuutta ja uusien liikkeiden oppimisen hitautta. Kolmannella sensorisen integraation tasolla lapsen toiminta muuttuu jo tarkoituksenmukaiseksi. Leikeistä löytyy alku, keskivaihe sekä loppu. Lapsen toiminnassa silmät ohjaavat käsiä ja kehon käytön kuuluisi olla tehokkaasti käytössä leikin aikana. Neljännellä eli viimeisellä tasolla hermosto toimii yhtenäisenä kokonaisuutena ja aivot kehittyvät aistitiedon käsittelyssä paremmiksi. Kaikki edeltävät tasot ovat käytävä järjestyksessä läpi, jotta aivotoiminta erikoistuisi normaalin kehityksen mukaisesti. (Haijanen ym. 2009.)

SDM- harjoitteiden avulla lapsi opettelee järjestelemään aistitietoa. Jos aivot eivät pysty käsittelemään aistimuksia, on lapsen hankala keksittyä tehtävään. Kun kehonhallinta- ja liikkumistaidot kehittyvät, lapsi pystyy keskittymään meneillään olevaan tehtävään. Ayresin (2008) mukaan lapsen huonon käytöksen tai hitaan oppimisen voi aiheuttaa sensorisen ingraation puutteellinen toiminta aivoissa. Emme pysty näkemään aivoja, mutta näemme käyttäytymisen, joka heijastaa aivojen toimintaa. (Haijanen ym. 2009.)

SDM-menetelmän tavoitteina on siis opettaa lasta erottelemaan sekä yhdistelemään erilaisia aistihavaintoja. Erilaisten harjoitteiden avulla lapsille luodaan tilanteita, joissa lapsi pystyy kehittämään sosiaalisia taitojaan sekä vahvistamaan itsetuntoaan. SDM-harjoitteet edistävät kokonaisvaltaisesti lapsen valmiuksia oppimiseen ja itseohjautuvuuteen. Tavoitteet ovat aina yksilöllisiä ja erilaisia riippuen onko lapsella oppimisvaikeuksia vai ehkäpä vaikea liikuntavamma. Menetelmä on nykyään käytössä laajasti ei vain erityis-, mutta myös yleisopetuksessa, päiväkodeissa sekä lasten liikuntakerhoissa. SDM-harjoitusohjelmaa voidaan käyttää myös osana fysioterapiaa. (Korpi Nd.)

Harjoitteet

Harjoitteita yleensä harjoitellaan fysio- ja toimintaterapiassa, mutta niitä voi myös tehdä kotona arjessa. Terapia on kuitenkin pieni osa lapsen arkea ja siellä harvoin saadaan ihmeitä aikaan. Kuntoutus tulisi olla osa arkea eli sen pitäisi tapahtua päiväkerhossa/koulussa ja kotona.

Helppoja harjoitteita ovat keinuttelu, jossa voit lapsen kanssa olla sylikkäin ja keinutella puolelta toiselle. Keinuttelu antaa lapselle liikekokemuksia eri suuntiin ja aktivoi tasapainoaistia. Harjoite myös vahvistaa luottamusta. Muita hyviä harjoitteita ovat mm. paketti, missä lapsi menee maahan kippuralle ja vanhempi yrittää saada paketin auki. Sekä pantterikaato, jossa toinen menee konttausasentoon ja toinen yrittää kaataa pantterin. Nämä molemmat harjoitteet opettavat lapselle voiman käyttöä, kuinka vastustaa liikettä sekä toisaalta koska on aika antaa periksi ja antaa paketin aueta. Harjoitteet opettavat myös toisen koskettamista sekä kosketuksen hyväksymistä. Jos haluat tutustua harjoitteisiin, paremmin löytyy niitä tämän linkin takaa.

 

Erityistukea tarvitsevien lasten liikuntakerho

Pidimme Emman kanssa erityistukea tarvitseville lapsille liikuntakerhoa, joka valitettavasti toteutui vain neljä kertaa. Kerhon suunnittelussa pyrimme huomioimaan lasten tarpeet mahdollisimman monipuolisesti. Olemme käyneet koulussa Sherbornen menetelmää läpi ja päädyimme ottamaan vaikutteita harjoitteista, jotka pohjautuvat sen teoriaan.

Olemme pitäneet Sherbornen harjoitteita helppoina käyttää ja soveltaa. Myös lapset ovat pitäneet erityisesti leikistä, jossa jokainen saa vuorollaan matkia valitsemaansa eläintä ja muiden tulee arvata, mistä eläimestä on kyse. Olemme pitäneet tämän, joka kerta viimeisenä leikkinä, jolloin saamme myös vireystilaa laskettua.

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close