Tampere
25 Sep, Friday
14° C

Proakatemian esseepankki

Setien maailma



Kirjoittanut: Eeva Haapamäki - tiimistä Value.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

 

Valitettavan yleinen oletus on, että epäoikeudenmukaisuutta kokeneiden henkilöiden tulisi aina jaksaa keskustella sitä aiheuttaneesta aiheesta loputtomasti, kärsivällisesti ja rakentavasti. Esimerkiksi vammaisten tulisi aina vain jaksaa kiltisti selittää ja kuvailla niitä tilanteita, missä heitä on kohdeltu väärin tai missä heitä ei ole otettu huomioon ollenkaan.  Myöskään ”nuorta vihaista naista” ei oteta vakavasti kun hän ilmaisee vahvoin sanankääntein tulleensa sorretuksi sukupuolensa vuoksi. Sanoman sisällön sijaan kiinnitetään huomiota siihen sävyyn ja tapaan, miten hän ilmaisee asian ja kuitataan näin sanoma merkityksettömäksi. Tätä ilmiötä sanotaan suomeksi sävykyttäykseksi ja englanniksi termi on tone policing. Se on vallankäytön muoto, jolla asian esittäjä vaiennetaan ja pidetään alisteisessa asemassa.

Jenni Karjalaisen Setäkuiskaaja kirja on saanut kritiikkiä siitä, miten Karjalainen niputtaa tietyllä tavalla käyttäytyvät miehet sediksi. Tämä sedättelyn jotkut ovat kokeneet samaksi kuin naisten tytöttelyn. Tässä on mielestäni tietyllä tavalla kyse samasta asiasta kuin sävykyttäyksestä. Minä ymmärrän sedättelyn silloin kun termiä käyttää alisteisessa asemassa oleva henkilö. Siis ymmärrän tällaisen rankemman kielenkäytön ja kategorisoimisen alistetulta ihmisryhmältä.

Karjalainen määrittelee sedät ”itseensä uskovan ihmisen asenteeksi”. Hän ei pidä setyyttä tiukan sukupuolittavana terminä, vaan määrittelee setyyden tarkoittavan tiettyä asennetta ja otetta elämään. Hän kuvailee, kuinka hän itsekin kokee olevansa setämäinen, koska olettaa, että hänen arvonsa tunnistetaan ja tunnustetaan. Karjalainen kirjoittaa miesten sokeudesta ja miestökeryydestä. Nämä ovatkin mielestäni niitä asioita, joissa pitäisi tapahtua muutosta. Ei voi olla niin, että muiden kuin miesten tulisi olla niitä, jotka ajavat muutosta tai huomauttavat epäkohdista. Tai vähintään toivoisin, että sedät olisivat valmiita kuulemaan ja näkemään millaista muilla tässä maailmassa on.

Miten sedät sitten itse oppisivat huomaamaan haitallisen setämäisyytensä? Olen itse syyllistynyt useaan otteeseen siihen, etten vain ole sanonut, jos jokin setien toimintatapa on loukannut tai aiheuttanut hallaa. Olen valinnut taisteluni eikä sitä toisaalta saiskaan keltään olettaa, että aina jaksaa alkaa selittämään ja kertomaan, miltä maailma näyttää näin ei-setämäisestä kulmasta. Työelämässä joskus haluaa vain päästä helpolla ja näin ollen ongelmia tulee sivuutettua. En väitä, että se olisi missään nimessä hyvä toimintatapa, se on vain ollut selviytymiskeino.

Tärkein sanoma Karjalaisen kirjassa on se, että koska sedät ovat tällä hetkellä yhteiskunnassa vallankahvassa niin heidän kanssaan täytyy pyrkiä toimimaan ja kommunikoimaan. Elämme miesten rakentamassa maailmassa ja pelaamme pitkälti miesten luomilla säännöillä. Tulevaisuuden työelämässä vuorovaikutustaidot ja kyky toimia yhdessä erilaisten ihmisten kasvaa. Itselleni kirjasta jäi vaivaannuttava fiilis siitä, että aina pitäisi olla kiltti ja hillitty. Mielestäni ihan kaikkien olisi tultava toisiaan vastaan. Setien tulee olla avoimempia erilaisuudelle ja erilaisille ihmisille. Kaikkein parasta antia kirjassa on Karjalaisen huomio siitä, että olennaista on kohdella kaikki ihmisiä ihmisinä ja säilyttää utelias asenne ja ajatus, että haluaa oppia maailmasta lisää.

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close