Johdanto

Suomi on valittu maailman vapaimmaksi median maaksi useana vuotena peräkkäin ja median avoimuudesta on tullut suomalaisille oletusarvo ja harvoin epäilemme sen todenmukaisuutta. Voimme myös luottaa sen manipuloimattomuuteen, reportterit saavat toimia vapaasti yhteistyössä oman mediatahonsa kanssa eikä Suomen hallinnolla ole siihen valtaa, miten nämä tahot käyttävät sananvapauttaan. Tämä mahdollistaa siis täysin vapaan viestinnän, sekä erilaistenkin mielipiteiden esiintuomisen valtamediassa. Yrityksen mahdollisuudet viestinässä ovat tietyllä tavalla täysin rajoittamattomat, sillä yrityksen sisäisellä viestintätiimillä on julkaisuihin oma päätäntävaltansa eikä sen tarvitse jokaista julkaisuaan juoksuttaa yrityksen korkeimman tahon kautta vaan luotto sen omaan toimintaan on hyvin vahva.

Torstai aamuna 30.11.2017 Suomi sai kokea pienen hetken miltä tuntui, kun joku muu päätti sensuroida näkemäämme ja kuulemaamme Googlen videopalvelussa YouTubessa. Joku muu taho päätti, ettemme saa katsoa jotain haluamaamme tai käyttää palvelua vapaasti. Miltä se siis tuntuisi, jos meiltä vietäisi oikeus vapaaseen netissä selailuun, itsensä ilmaisuun ja toteuttamiseen?

Lyhyesti some-viestinnästä Suomessa

Sosiaalisessa mediassa täytyy olla tarkkana mitä sinne julkaisee, sillä yhdelläkin väärällä julkaisulla voi menettää yrityksen maineen ja kasvot, ja sitä voi olla vaikea rakentaa takaisin. Yleisö kokee negatiivisen julkaisun/kuvan antamisesta aiheutuvan huonoa mainetta työnantajalle ja vähentäen yrityksen luotettavuutta.
Some voi myös muodostua yrityksen voimavaraksi ja se yleensä antaa yleisölle jonkinlaisen kuvan sen arvoista, toiminnasta ja tavoitteista. Se voi kasvattaa yrityksen julkisuuskuvaa ja näin vaikuttaa lukijan omaan mielipiteeseen, joko sitä parantaen ja pahoittaen. Yleisimmin some nähdään olevan yrityksen maineelle hyödyksi. Yritys pysyy tällöin ajan hermolla, vaikka kommentoiden pinnalla olevia uutisia, jakaen some-tiimin kehittämiä julkaisuja ja mielipiteitä. (Kysely-Some viestintä haastaa yritysten maineenhallinnan, PR Cloud, n.d.).

Sosiaalisen median käyttö esimerkiksi yrityksen nykyviestinnässä viittaa vahvasti siihen, että se on nousemassa yhdeksi oleellisimmista markkinoinnin ja mainonnan muodoista, joilla toisaalta luodaan oikeanlaista julkisuuskuvaa ja joka myös mahdollistaa nopeatkin muutokset samaisella kentällä. Tämä kyseinen muutos on käynyt hyvin nopeasti ja siitä syystä yritykset, jotka ovat siihen nopeimmin pystyneet hyppäämään mukaan, ovatkin saaneet nähdä sen hyödyt jo kehityksen aikaisessa vaiheessa samalla kun monet vielä rämpivät perusteiden kanssa ja saattavat pitää somea turhankin eläväisenä, ja täten myös turhana ja merkityksettömänä.

Juurikin tämä eläväisyys kiinnostaa yrityksen asiakkaita ja luo jopa elävämmän käsitteen yrityksen brändistä johon jokaisen yksittäisen ihmisen on helpompi samaistua. Sosiaalisen median suurimmat heikkoudet johtuvatkin tänä päivänä käyttäjien tietämättömyydestä ja kyvyttömyydestä löytää juuri itselleen sopivat tavat sen toteuttamiseen, johtuen pitkälti sen tuoreudesta ja alati muuttuvasta toimintaympäristöstä. Sosiaalinen media elääkin murroksessa, jossa jatkuvasti saamme erilaisia käyttömalleja, jotka toimivatkin paremmin tietyn toimialan piirissä kuin toisten. Hyvänä esimerkkinä Instagram ja Snapchat, jotka mahdollistavat pelkästään kuvien jakamisen yritykseltä asiakkaalle ja yksinkertaistavat tavan esitellä heidän tuotteitaan nykyaikaisemmassa muodossa. Esimerkiksi vaatealan yritykset hyötyvät tästä paljon, sillä muuttuvassa maailmassa nuoret reagoivat enemmän impulsseihin ja nopeaan sisällön vaihtuvuuteen kuin tiedon pänttäämiseen.

Esimerkkinä Kiina

Kiina on pian Internetin yleistymisen jälkeen ollut suurennuslasin alla  ja viisitoista vuotta Taivaallisen rauhan aukion mielenosoituksen verilöylyn jälkeen Internet sivustot (kuten Wikipedia, YouTube, Google) ovat olleet kongressin käskystä sensuroituna. Viimeisin sensuuri-käsky annettiin vuonna 2005, jonka jälkeen esimerkiksi Wikipedia on ollut kokonaan poissa käytöstä. Googlen käyttö sensuroitiin vuonna 2010, jonka jälkeen käytössä on vain kiinalaiset hakukoneet.   Läpilyöntejä näille sivuille tapahtuu vielä silloin tällöin, vaikka syytä ei tiedetä.
Sensurointi on voimassa, jottei kansalaiset pääsisivät puhumaan Kiinan kongressista, poliittisista asioita tai seuraamaan ulkomaisia, jopa negatiivisia, artikkeleita maastaan ja sen käytännöistä. Kongressi näin ”suojelee” kansalaisiaan ja kulttuuriaan, vaikkakin syy sensuuriin on ideologinen. (Taussi. 2015)

Kuinka sensuuri vaikuttaa yrityksen viestintään?

Kiinan kongressin sensuurilaki tuskin vaikuttaa paljolti Kiinan sisäisillä markkinoilla työskenteleviin yrityksiin. Kuitenkin reporttereihin, median parissa työskenteleviin yrityksiin ja yksityishenkilöihin sensuuri vaikuttaa. Kiinalla on käytössä omat versionsa Facebookista, Googlesta ja YouTubesta, ja niiden käyttöä seurataan yhtä lailla. Yritysten ja suurmedioiden some-viestintää ja mediakäyttäytymistä seuraa siis sensuuri, kongressi, jonka takana on Kiinan valtio.   Jos jotain epäilyttävää, kansalaisia hätkähdyttävää tai kantaa ottavia julkaisuja julkaistaan, on sensuuri jo pian perumassa sitä näkymästä suurille massoille.

Tällaisia viestejä voivat olla poliittiset kokoontumiset, joissa kyseenalaistaminen kohdistetaan omaa kansakuntaa tai valtiota kohtaan, sillä kongressi ei harjoita vapaata demokratiaa niin kuin muut suurvaltiot, vaan toimii oman tahtonsa mukaan, täten tukahduttaen normaalien ihmisten oman päätäntävallan.

Muutos, tänään VS tulevaisuus

Ajan kuluessa uudet tuulet puhaltavat ja tämä entisaikainen viestinnän rajoittaminen alkaa pikkuhiljaa murtua uudenlaisten toimintamallien ja ajatusmaailman muutosten myötä. Nuorempi sukupolvi on huomattavasti globalisoituneempaa ja yhteyden pito länsimaihin on huomattavasti lisääntynyt monessakin mielessä. Nuoret siirtyvät yhä herkemmin opiskelemaan ulkomaille ja kilpailuttavat myös työvoimansa muualla kuin kotimaassaan.
Valitettavasti vanhoillinen kongressi tulee edelleen huomattavasti jäljessä siitä mitä Kiinassa on muuten havaittavissa. On myös olemassa iso joukko Kiinan kansalaisia jotka edelleen tuntevat suunnatonta ylpeyttä oman maansa historiaa ja toimintatapaa kohtaan eivätkä täten juurikaan halua osallistua globalisoitumiseen, taikka viestinnän avoimuuteen ja kyseenalaistamiseen. Tämä luo siis tietynlaisen ristiriidan, jossa kongressilla on edelleen huomattavasti liikaa valtaa avoimen tiedonjaon ja viestinnän vapauden suhteen.

LÄHTEET

Jakobson, L. 2005. Kiinan vaikeat valinnat. Helsinki: Edita

Kysely: some-viestintä haastaa yritysten maineenhallinnan. N.d. Luettu 25.4.2018.
https://www.prcloud.fi/uutiset-ja-blogi/pr-cloud-blogi/kirjoitus/kysely-some-viestinta-haastaa-yritysten-maineenhallinnan.html

Taussi, S. 2015. Kiinan nettisensuuri riipii monia, mutta siitä ei uskalleta puhua. Julkaistu 07.02.2015. Uutinen. Luettu 14.4.2018
https://yle.fi/uutiset/3-7789114