Tampere
04 Feb, Saturday
-8° C

Proakatemian esseepankki

Sensei



Kirjoittanut: Joni Sydänlammi - tiimistä Revena.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Opintojen loppuun saattamisen. Tee se näin. Tai älä.

 

Oppariprosessi oli itselle henkisesti haastava projekti. Omaa syytä, koska aloitin työstämisen aivan liian myöhään, niin kiire sekä työn määrä eivät ystävystyneet syvällisesti. Joten opinnäytetyöstä tuli noin kahden viikon suorite, ei täysin putkeen kuitenkaan. Tavoitteeni oli osua hyväksytysti arviointikriteereihin eli arvosana ykkönen kelpaa.

Samaan aikaan kun viimeistelin opinnäytetyötäni, niin aika koitti ProAkatemian kuuluisalle 24h loppunäytölle (Ei 24 vetyä, niin kuin sen tuntuu jotkut kirjoittavan). 24h haaste oli hullu keikka. Hienolla tiimillä se ei ollut laisinkaan ylitsepääsemätön. Valvominen sujui, käsittättömän epäterveellinen ruokavalio sujui, roolijaot ja innovoiminen sujui, pitch sujui ja parhaan mahdollisen arvosanan vastaanottaminen sujui. Ei tuosta kokemuksesta mitään puuttunut. Se oli unohtumaton tapa saattaa opinnot päätökseen koko tiimin kera.

Itsellä 24h kukituksen jälkeen jatkui vielä opintojen tämä loppuun saattaminen. Suuntasin akatemialle tulostamaan Final campille lähtemistä varten tarvittavia asiakirjoja ja kirjoittamaan, mitäs muutakaan, kuin opinnäytetyötä. Siihen korjauksia, jotka olin saanut bumerangi-ehdotuksina, kun annoin ohjaajalleni työni arvioitavaksi. Valvominen kuitenkin alkoi sammuttamaan aivojani, kuin isä rajoittaisi lastensa peliaikaa, siten ettei sen tapahtumista oikein huomaa mutta kyllä ärsyttää. Tein suunnitelman; Seuraavaksi kotiin, siellä ruoka, suihku ja nukkumaan, noin 19 aikaan illalla. Laitoin herätyksen 3 pintaan yöllä. Että nousen normaalin mittaisilta unilta tekemään opinnäytetyöni loppuun ja pakkaamaan. Lähtö Final campiin klo 11 junalla rautatieasemalta.

Aamuyö oli yllättävän tehokas. Kahvitipat osuivat pannuun yhtä nopeasti kuin sormeni näppäimistöön. Sain koko työn korjattua ja valmiiksi. Siihen perään kypsyysnäyte ja kello näytti kypsää uuden päivän alkua vasta. Seuraavaksi puuro syötiin vikisemättä ja tehtiin jääkaapin jämistä eväitä. Eväitä oli 4 kpl kananmuna, juusto ja pinaatti voileipiä, neljä banaania, yksi mandariini tai klementiini, en tiedä eroa, ja kaksi keitettyä kananmunaa. Pakkaukset sain tehtyä ja mahdutettua hyvin rinkkaan ja niin sanottuun normi reppuun.

Kuulun niihin henkilöihin, jotka usein joutuvat niin sanottuihin ” satunnaistarkastuksiin ” lentokentällä. Tällä kertaa Helsinki-Vantaalla, ystäväni Johanna oli erilaisissa voimisteluasennoissa tutkittavana, koska portti niin ilmoitti tehtäväksi. Sehän alkoikin minua huvittamaan kulkiessa hänen ohitse, selvinneenä tarkastuksesta, odottamaan reppuani linjalta. Sitten se tietysti tapahtui. Evääni olivat herättäneet tullivirkailijoiden kiinnostuksen, jouduin sitten repustani kaivamaan esille muovipussin, josta esittelin neljä banaania, mandariinin ja kananmunat, leivät olin jo syönyt. Eväät eivät olleet ongelma.

Lentomme suuntasi ihmisoikeuksin tyyssijaan Qatariin. Dohan kentällä vaihto kohti Balia. Ensimmäinen lento noin 6h sujui kaksi elokuvaa katsoessa ja nauttiessa ilmaisesta murkinasta ja virvokkeista. Dohan kentällä evääni repussa eivät enää olleet ongelma. Ehkä siellä päin maailmaa ymmärretään paremmin reppuhedelmien perään, who know’s. Toinen lento oli tavallaan yölento meidän aikojemme mukaan. Itseni ylittäen ja yllättäen sain unenpäästä kiinni ikkunapaikallani ja niin vain tuo 10h lento meni kuin siivillä. Aina kun oli hereillä oli joko ruokailu tai juomailu. Hiukan katselin ohjelmia ja käppäilin käytävällä.

Balin kentällä Ketut oli meitä vastassa. Henkilö nimeltä Ketut, kuka organisoi kuljetuksemme. Muutaman kilometrin ajo liikenteessä, jossa länsimaalaiselle on aina ihme, että selvitään ehjinä, ja saavuttiin todella miellyttävälle hotellille. Kello oli paikallista aikaa jotain ilta 19 kun olimme hotellilla. Aikaero on 5h edellä Suomea. Kävimme syömässä ja käppäilemässä kaupungilla. Muut seurueestani menivät hierontaan tai jäivät rantaa katselemaan, itse lähin hotellille ensimmäisenä. Yksin kulkiessani jouduin kohteliaasti kieltäytyä herrasmiesten tarjouksista päästä harrastamaan nahkapainia paikallisten tyttöjen kanssa, ostaa jauhojengin tavaramerkki tuotetta tai jopa saada sinisiä maskuliinista suoritetta parantavia pillereitä. Tyhjin käsin palasin hotellille ja valmistautua nukkumaan, jotta seuraava, ensimmäinen kokonainen päivä alkaa hyvin levänneenä.

Kirjoitan tätä viimeistä esseetä tänä ensimmäisenä päivänä, aamupalan syötynä, hotellin ihastuttavalla altaalla ja kaikki muut koulutyöt hoidettuna. Nyt alkaa kirjain kirjaimelta huolet häipyä. Tämä on viimeistä tekstiä mitä suollan TAMKin nimiin. Tein tänään myös elämäni ensimmäisen Reelsin instagramiin. Taitaa elämässä alkaa uusi vaihe. Tulevaisuus näyttää mikä se on. Täällä meillä on seuraavien kolmen viikon aikana varmasti unohtumattomia kokemuksia ja seikkailuja yhdessä. Seurailkaa.

Adios ja moro!

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close