Tampere
28 Mar, Thursday
4° C

Proakatemian esseepankki

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtaaminen terveydenhuollossa



Kirjoittanut: Tomi Lehtonen - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Suomessa vallitsee heteroseksuaalisen suuntautumisen sukupuolijärjestelmä, jonka seurauksena yksilöiden oletetaan olevan heteroseksuaaleja. Tämän heteronormatiivisen ajattelutavan mukaan sukupuoli määrittyy siten, että osalla ihmisistä on naisen ruumis ja osalla miehen ruumis. Oletus heteroseksuaalisuudesta ja tietynlaisesta sukupuolijakaumasta jättää ajattelun ulkopuolelle yksilöt, jotka eivät identifioidu näihin malleihin. Näitä ovat erilaiset seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, jotka edustavat monimuotoisempaa sukupuolen ja seksuaalisuuden ilmentymää.

 

Heteronormatiivinen käyttäytyminen

Heteronormatiivisiin käytäntöihin kuuluu heteroseksuaalisuuden pitäminen itsestäänselvyytenä, sekä sen esittäminen ainoana myönteisenä seksuaalisuuden ilmentymänä. Toisaalta heteronormatiivista toiminta- ja ajattelutapaa ei tiedosteta, vaan ne ovat usein automaattisia tottumuksia, jotka ovat iskostuneet osaksi yhteiskunnan rakenteita. Muita seksuaalisia suuntautumisia ajatellaan usein hyvin kapea-alaisesti, eikä näitä osata käsitellä laaja-alaisesti. Seksuaalinen suuntautuminen koostuu erilaisista osa-alueista, joihin kuuluvat seksuaalisen käyttäytymisen, eli kenen kanssa yksilö haluaa harjoittaa seksiä, lisäksi emotionaalinen suuntautuminen, seksuaalinen mielenkiinto, oma identiteetti, seksuaaliset fantasiat sekä erilaiset sosiaaliset tekijät.

Yhteiskunnan heteronormatiivisuus vaikuttaa myös terveydenhuollossa. Vielä nykypäivänäkin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajat kokevat syrjintää ja kärsivät haitallisista stigmoista terveydenhuollon parissa, vaikka esimerkiksi yhdenvertaisuuslaissa sekä potilaan asemaa ja oikeuksia käsittelevässä laissa todetaan seuraavasti: ”Ketään ei saa syrjiä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella” ja ”Potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Hänen hoitonsa on järjestettävä ja häntä on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja hänen yksityisyyttään kunnioitetaan”. Heteronormatiivisuus voi ilmetä mm. asiakkaan moralisointina ja väheksymisenä, sekä nostaa ongelmaksi seksuaalisen suuntautumisen tai muuhun kuin naisen tai miehen sukupuoleen identifioitumisen. Jos terveydenhuollon ammattilainen ei ole tietoinen yhteiskunnan heteronormatiivisuudesta tuo hän sen helposti huomaamattaan osaksi hoitosuhdetta, mikä voi hankaloittaa kommunikaatiota asiakkaan kanssa.

Tänä päivänä esillä olleet eheytyshoidot kertovat myös mielestäni hyvin terveydenhuollon heteronormatiivisuudesta. Moni terveydenhuollon työntekijä ei näe estettä työskennellä asiakkaiden kanssa muuttaakseen näiden seksuaalista suuntautumista. Kyseisten hoitojen tiedetään tuottavan kuitenkin psyykkistä kärsimystä, eikä niiden tuloksellisuudesta ole tieteellistä näyttöä. Melko harva terveydenhuollon ammattilainen kokee eheytyshoidot eettisesti arveluttavina.

 

Tutkimustietoa

Euroopan Unionin vuonna 2020 tekemän LGBTI- kyselytutkimuksen mukaan 23% transsukupuolisista oli kokenut syrjintää sosiaali- ja terveydenhuollossa kyselyä edeltäneenä vuotena. Lisäksi kouluterveyskyselyn tulosten mukaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvista nuorista n. 60% koki saavansa apua silloin, kun sitä todella tarvitsee. Muista nuorista vastaavaa koki 80%. Oikeus- ja ulkoministeriön teettämän selvityksen mukaan lähes kaikki intersukupuoliset terveydenhuollon asiakkaat nostivat esiin sen, että heidän kohtaamansa ammattilaiset eivät useinkaan tienneet intersukupuolisuudesta. Monet tutkimukset kertovat lisäksi, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen elämää vaikeuttaa ja rajoittaa syrjinnän ja häirinnän pelko. Se muokkaa ihmisten käyttäytymistä usein epäsuotuisaan suuntaan. Esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluville senioreille tehdyssä kyselyssä ilmeni, että melkein joka kolmas vastaajista oli jättänyt kerran tai useammin sosiaali- ja terveyspalveluita käyttämättä epäasiallisen kohtelun tai syrjinnän pelon vuoksi. Vuonna 2021 tehdyssä meta-analyysissä todetaan, että 12–25-vuotiailla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvilla nuorilla on 3,74 kertainen riski joutua mm. syrjinnän tai kiusaamisen uhriksi, sekä 2,67 kertainen riski sairastua mielenterveysongelmiin cissukupuolisiin heteroseksuaali verrokkeihin nähden.

 

Asiakkaan kohtaaminen

Tärkeä osa ammatillisuutta on osata nousta omien ennakkoluulojensa ja kulloisenkin hoito- ja asiakastilanteen yläpuolelle. Hyvä ammatillinen työskentely on tuomitsematonta. Asiakkaisiin ja potilaisiin tulisi suhtautua myönteisesti ja arvostaa heitä. Terveydenhuollon ammattilaisen ennakkoluuloton ja kunnioittava asenne vaikuttaa siihen, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistön edustaja voi ilman eriarvoisuuden ja syrjinnän pelkoa hakeutua terveydenhuollon asiakkaaksi. Terveydenhuollossa koetaan myös syrjinnän lisäksi liiallista uteliaisuutta, mikä voi asiakkaasta tuntua ahdistavalta. Uteliaisuus ja tiedonjano on hyvästä, mutta liiallinen uteleminen hänen seksuaalisesta suuntautumisestaan tai sukupuoli-identiteetistään on epäasiallista ja epäammattimaista, etenkin jos kyseiset tiedot eivät ole oleellisia asiakkaan hoidon kannalta.

Sanoittaminen ja kieli kertovat paljon asenteista ja normeista. Välttämällä heteronormatiivista puhetyyliä ollaan jo askeleen edempänä luotettavaa ja avointa ilmapiiriä sekä hoitosuhdetta. Esimerkiksi kysyttäessä perhe- ja ystävyyssuhteista, voidaan käyttää avoimia kysymyksiä, ja välttää kyllä/ei kysymyksiä. Siviilisäätyä koskeva sukupuolittava termistö (herra, rouva, neiti) on myös tarpeeton. Keskusteltaessa asiakkaan seksuaalikäyttäytymisestä kysymysten ja keskustelun tulisi keskittyä nimenomaisesti seksuaalikäyttäytymiseen, eikä seksuaaliseen suuntautumiseen. Hyvä esimerkki sanoittamisesta on myös termi ”sukupuolenvaihdos”, joka viittaa negatiivissävytteisesti yksilön haluun muuttaa syntymässä saadun sukupuolensa. Onneksi kyseinen termi on poistumassa ja korvattu ”sukupuolenkorjaukseksi”, joka taas viittaa huomattavasti positiivisemmin yksilön haluun korjata syntymässä saatu väärä sukupuoli, johon yksilö ei itseään identifioi. On tärkeää ymmärtää, että sukupuoltaan korjanneelle väärän sukupuolen mukaisen elämän esiin nosto voi olla hyvin tuskallista ja vanhan nimen mainitseminen voi tuoda mieleen vaikeita muistoja. Lisäksi vanhan nimen käyttö viestii siitä, ettei henkilön aitoa sukupuolta oteta todesta.

Kohdattaessa asiakkaasta ei tulisi olettaa mikä on tämän sukupuoli-identiteetti ulkonäön, pukeutumisen tai ulkoisen olemuksen perusteella. Jokainen määrittelee tai on määrittelemättä itse itsensä. Asiakasta tulisi kuunnella ja kunnioittaa, sekä käyttää samoja sanoja kuin hän itse. Ammattilaisen tulisi myös uskaltaa ja osata tarkastella omia arvojaan, asenteitaan ja mahdollisia ennakkoluulojaan kriittisesti. Näiden ei tulisi heijastua tehtyyn työhön terveydenhuollon asiakkaiden parissa. Asiakasta ei tule myöskään painostaa suuntaan tai toiseen, jos hän esimerkiksi harkitsee sukupuolenkorjausprosessia. Tällöin asiakasta tulee ohjata ja kannustaa kuuntelemaan itseään ja pohtimaan asiaa harkiten. Mielestäni tärkein seikka seksuaali- tai sukupuolivähemmistön edustajan kohtaamisessa on myöntää oma tietämättömyys. Ei ole häpeällistä myöntää, että ei tiedä asiasta kaikkea, mutta omalla vastuulla on tässä tapauksessa selvittää ja oppia aiheesta enemmän.

 

Lähteet:

Mäntylä, S. & Tuokkola, T. 2013. Seksuaalivähemmistöjen kohtaaminen terveydenhuollossa. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/61431/Mantyla_Siiri.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Puustinen, U. 2019. 5 neuvoa: Näin kohtaat seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvan asiakkaan. https://motiivilehti.fi/lehti/artikkeli/vahemmistoja-syrjitaan-terveydenhuollossa-yha-vakavasti-5-neuvoa-nain-kohtaat-seksuaali-tai-sukupuolivahemmistoon-kuuluvan-asiakkaan/

Socada, M. 1998. Kun potilas ei olekaan hetero. https://www.duodecimlehti.fi/duo80106

THL. 2021. Palvelut ja sukupuoli. https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-tila/hyvinvointi-ja-terveys/palvelut-ja-sukupuoli

Rainbowrights.nd. Tilaa moninaisuudelle! Opas seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaisuuden edistämiseen. https://yhdenvertaisuus.fi/documents/5232670/14323821/HLBTI-opas+viranomaisille/9175485d-682f-5b16-674e-4fe407024ade/HLBTI-opas+viranomaisille.pdf

Ben Aziza, S. & Kalliomäki, P. 2015. Kokevatko transsukupuoliset syrjintää terveydenhuollossa? https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/97950/Benaziza_Kalliomaki.pdf.pdf?sequence=1

Arcelus, J., Jones, C., Lazaridou, A., Michail, M., Townsend, E. & Williams, A. 2021. A systematic review and meta-analysis of victimisation and mental health prevalence among LGBTQ+ young people with experiences of self-harm and suicide. https://www-ncbi-nlm-nih-gov.libproxy.tuni.fi/pmc/articles/PMC7822285/

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close