Johtajuudesta lukeminen alkaa tulemaan minulla jo korvista pihalle. En ymmärrä, miksi luin taas erilaisista johtajatyypeistä kertovan kirjan. Tai ei se johtajuudesta lukeminen ehkä niinkään puuduta, vaan se etten ole syventynyt siinä millään tavalla. Luin taas pintapuolisesti johtajuudesta kertovan kirjan. Sinällään koomista valittaa tästä, sillä itse tämän kirjan valitsin kun en tähän hetkeen parempaa keksinyt. Yritän nyt kuitenkin jotain tästä kirjasta kaivaa ja kuinka tein toiminnastani ja sen kehittymisestä Puolassa, missä olin valmentamassa EM-kisoissa ajaneita kuljettajia.

Vaikka en kirjaa kauhean ajatuksella lukenutkaan, niin kerron kuitenkin siitä hieman. Eli kirjan nimi on ”Johtajuuden ristiriidat, kirj. Alf Rehn”. Kirjassa avataan sitä, kuinka yksinkertaisena asiana johtajuus mielletään ja kuinka monimutkaista se lopulta kuitenkin on. Ei ole olemassa sellaista johtajaa, joka on täysin varma kaikissa tilanteissa, miten tulee toimia. Ei ole johtajaa, joka pystyy miellyttämään toimillaan kaikkia ympärillään olevia ihmisiä. Mutta on olemassa johtajia, jotka ei anna epävarmuuden välittyä ja kykenevät silti tekemään päätöksiä saadakseen homman rullaamaan eteenpäin. Joskus päätökset vaativat uhrauksia ja usein niissä ei ole hyvää vaihtoehtoa. On vain olemassa huono ja huonompi ratkaisu. Näissä kriisi kohdissa todellinen johtaja punnitaan.

Nyt mennään kuitenkin tähän aikaisemmin puhumaani Puolan reissuun. Puolassa olin tosiaan koutsaamassa 16-18-vuotiaita endurokuljettajia. Olen valmentanut tämän ikäluokan kuljettajia nyt neljä vuotta, josta viimeinen vuosi ollut hieman hiljaisempaa minun osaltani. Minulla on aina ollut ongelmia saada sanomaani perille vahvemmille persoonille. Nämä ovat niitä henkilöitä, jotka ovat jo saavuttaneet jotain tai keneltä voidaan odottaa todella hyvää tulevaisuutta ajamisen suhteen. Viime keväänä olin Italiassa tämän saman porukan kanssa jo leireilemässä ja siellä huomasin jo kehittyneeni aikaisemmista vuosista valmentamisen ja johtamisen suhteen, mutta silti jokin tietty kunnioitus puuttui. Olen pohdiskellut pitkään, mistä tämä johtuu.

Olen ehkä aina ajatellut asian niin, että silloin kun treenataan, niin treenataan. Olen ollut aika tiukka valmentajana ja liian vähän ymmärtänyt kuskeja ja heidän tarpeitaan. Perus asiat varmasti olleet kunnossa, mutta en ole osanut yksilöidä ohjeitani eri kuskeille. Mutta tämäkään ei ole ehkä se isoin asia, vaan se etten ole oma itseni kun valmennan. Olen yleensä todella iloinen ja heitän huonoja vitsejä. Valmentajana olen kuitenkin jäykkä, tuima, vaativa ja ymmärrän yksilöiden tarpeet huonosti. Se mikä toimi minulla ei ehkä toimi jollain toisella.

Puolassa kuitenkin ymmärsin sen, että olemalla oma itseni saan luotua myös ympärilleni rennomman ilmapiirin. Tietyt kuljettajat eivät enää provosoituneet neuvoistani ja oikeastaan kaikki asiat sujuivat vaivattomammin. Yritin saada myös nämä kyseiset kuljettajat hoksaamaan itse asioita enemmän. Kun sain heidät itse oivaltamaan asioita ja ymmärtämään, miksi jokin paikka kannattaa ajaa eri tavalla, ottivat he sen asian paljon paremmin vastaan. Sillä kun ei ole väliä, olenko minä oikeassa asioiden suhteen ja tiedänkö minä ajamisesta enemmän kuin kuljettajat. Sillä on väliä, mikä on tulos. Sain kunnioituksen sillä, että luovuin kunniasta.

Mietin jo viime keväänä halukkuuttani olla BL. Kuitenkin Italian valmennusreissu sai minut mietteliääksi. Jos en kykene seitsemää nuorta lupaavaa kuljettajaa valmentamaan ja ohjaamaan lajissa joka on minulle tuttu kuin omat taskut, niin kuinka pystyn olemaan BL tiimissä. Minulle jäi kuitenkin eräs juttu mieleen kirjasta. Se oli se että jos yrittää olla liikaa johtaja, ei luultavasti ole hyvä johtaja. Jokaisen tulee löytää oma tapa toimia ja lopputulos riippuu myös ympärillä olevista ihmisistä, tuurista ja ajankohdasta. Asioita tulee prosessoida, pitää ymmärtää itseä sekä muita ja OLLA OMA ITSENSÄ.

Olipa hankala saada tämä asia oksennettua tekstiksi. Nyt viimeistään ymmärrän sen, kuinka tärkeää on valita itselleen sellaiset kirjat, mitkä motivoivat ja kiinnostavat. En saanut asiaani oikein järkevään muotoon, mutta onneksi esseitä kirjoitetaan pääasiassa itselle. Tulevaisuudessa kuitenkin haluan syventyä enemmän psykologiaan. Ymmärtää, miksi joku toimii niin kuin toimii ja kuinka minun tulee toimia eri ihmisten kanssa. Prosessi on myös todella kesken itseni kanssa. En tunne itseänikään vielä riittävän hyvin ymmärtääkseni, miksi reagoin ja tunnen jollain tietyllä tavalla asioihin. Ja kuinka pystyisin hallitsemaan tunteitani paremmin. Jännää.