Tampere
29 Mar, Friday
9° C

Proakatemian esseepankki

Se tuntuu sydämessä



Kirjoittanut: Anniina Rantalainen - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Se tuntuu sydämessä - Tarinoita yrittäjyydestä
Lassi Seppä
Salla Nieminen
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Luin Salla Niemisen ja Lassi Sepän kirjan Se tuntuu sydämessä – Tarinoita uuden ajan yrittämisestä. Koska Salla ja Lassi ovat Proakatemian opiskelijoita ja osa sisartiimiämme Promisiaa, tuntui kirjan lukeminen erityisen merkitykselliseltä. Aika siistiä, että tässä opinahjossa pääsee vaikka kirjoittamaan oman kirjan, jos siltä tuntuu! Kuten Salla ja Lassi kirjan esipuheessa sanovat, ”Proakatemialla olemme oppineet, että jos joku asia sopii tähän ’oispa siistiä’ -kategoriaan, siihen täytyy tarttua!”

Ja näinhän se on. Täällä opiskellessa ei kannata turhan paljoa ajatella, mikä on järkevää, mistä saa rahaa, tai auttaako tietty asia tai projekti saavuttamaan tulevaisuuden haaveet. Kaikki, mikä tuntuu vähänkään siistiltä ajatuksen tasolla, on kokeilun arvoinen! Tästä omalla kohdallani parhaana esimerkkinä toimii Case Neverland, joka oli alun perinkin kaiken järjen vastainen, tyhmä ja uhkarohkea idea, mutta loppujen lopuksi oli yksi opiskeluaikojeni parhaista ja opettavaisimmista kokemuksista!

Minun täytyy pieneksi häpeäkseni myöntää, etten kovinkaan hyvin tunne Proakatemian alumnien yrittäjyystarinoita, tai tarinoita valmistumisen jälkeen ylipäänsä. Olen tietysti kuullut Kolmannesta Persoonasta, Unfairista ja eTaskusta, ja Portaali on itselleni ehdottomasti kaikkein tutuin. En ole kuitenkaan ennen tämän kirjan lukemista tutustunut kunnolla yrityksiin, jotka Proakatemian alumnit ovat perustaneet. Tätä kirjaa lukiessani minua kiinnostivat erityisesti itselleni tuntemattomimmat yritykset, kuten Visual Works Oy ja Maikki Crew Osk.

Visual Works Oy:n perustajat, Ville Nikunen ja Markus Malvisalo ovat tunteneet toisensa opiskeluajoista lähtien ja tehneet videotuotantoa jo 12 vuotta. Tätä ennen Markus oli opiskellut ilmaisutieteen lukiossa ja Villelläkin oli jo jonkin verran kokemusta videoalalta. Visual Works perustettiin vuonna 2010, teknologian murroksen aikaan. Miehet lähtivät heti alussa Helsinkiin tekemään bisnestä, koska Tampere tuntui pelikenttänä liian pieneltä, ja pääkaupunkiseudulla oltiin edistyksellisiä videotuotannon suhteen.

Vuonna 2013 taloudellinen taantuma iski kuitenkin myös Visual Worksiin, ja yritys oli lähellä konkurssia. Koko Suomen taloustilanteen lisäksi asiaan vaikutti myös se, ettei Villellä ja Markuksella vielä ollut tarpeeksi kokemusta siitä, miten kriiseistä tulisi selviytyä. Kunnianhimolla ja hyvällä draivilla miehet pääsivät kuitenkin kriisitilanteen yli, ja he ovatkin sanoneet, että ”ennen kuin joku tulee naulaamaan toimiston ovet kiinni, niin me ei luovuteta.”

Miehet myöntävät, että vuoden 2013 kriisi on muovannut yritystä ja ennen kaikkea heidän ajatteluaan siihen suuntaan, missä se on nyt. He ovat oppineet arvostamaan vapaa-aikaa ja sen tuomia onnistumisen kokemuksia ja oppeja. Villen ja Markuksen mielestä työ ei saisi olla kaikki kaikessa.

Visual Worksin toiminta on ollut alusta asti kehittyvää ja kunnianhimoista, ja tuntuu siltä, että nämä miehet ovat todella aikaansa edellä omalla alallaan. Markus ja Ville nauttivat ennen kaikkea alan monipuolisuudesta ja luovuudesta. Miehet myös lisäävät, että videoiden parissa työskentely toimii loistavana näköalapaikkana suomalaiseen yritystoimintaan, ja videoita tehdessä pääsee tekemään yhteistyötä monenlaisien erilaisten ihmisten ja yritysten kanssa. Miesten mukaan alan aallon harjalla pysyminen vaatii uteliaisuutta ja avointa mieltä uusia trendejä ja alan villityksiä kohtaan. ”Ville ja Markus selventävät, että nuorilta oppimalla voi ymmärtää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.”

Mielestäni on siistiä, että joillakin ihmisillä on kunnianhimoa ja sisua jatkaa hommia suurista vaikeuksista huolimatta. Jos itse yrittäjänä kävisin lähellä konkurssia, en tiedä kuinka rohkeasti uskaltaisin enää jatkaa yrittämistä. Tuollainen sisukkuus vaatii sen, että oma juttu on oikeasti se tärkein ja paras vaihtoehto itselle, eikä siitä halua luopua mistään hinnasta. Toivottavasti itsekin löydän joskus sen oman, maailman parhaan jutun, josta en halua luopua mistään hinnasta!

Toinen, vieläkin enemmän itseäni inspiroiva tarina kirjassa kertoo Tuuli-Elina Ruuskasesta, joka on Proakatemia-uransa jälkeen tehnyt monia asioita, viimeisimpänä perustanut MAIKKI Crew Osk:n. MAIKKI välittää juontajia erilaisiin tapahtumiin, ja on alansa ainoa toimija. MAIKKI myy myös juontamisverkkokursseja ja kouluttaa ihmisiä paremmiksi juontajiksi omissa työpaikoissaan.

Itseäni eniten inspiroi se, että Tuuli-Elina on täysipäiväinen yrittäjä, mutta hänellä on myös kaksi lasta, harrastuksia ja nelipäiväinen työviikko. Itselleni pelottavin ajatus yrittämiseen liittyen on ajan puute ja vapaa-ajan ja perheen uhraaminen kovalle uurastukselle. Olen todella perhekeskeinen ihminen ja rakastan vapaa-aikaani yli kaiken. Siksi olenkin moneen otteeseen Proakatemialla opiskelun aikana miettinyt, haluanko sittenkään olla yrittäjä, jos se tarkoittaa kaiken oman elämäni uhraamista. Oli siis virkistävää ja silmiä avaavaa lukea ihmisestä, joka on onnistunut luomaan itselleen unelmauran, mutta myös panostaa täysillä perheeseensä, vapaa-aikaansa ja omiin intohimoihinsa, kuten urheiluun.

Toinen asia, johon samaistuin Tuuli-Elinasta kertovassa luvussa, on hänen asenteensa elämää ja töitä kohtaan. MAIKKI Crew:lla markkinointia tehdään omalla tyylillä, ja on tärkeää olla oma itsensä. Tuuli-Elinan mielestä markkinointia tehdään yleensä liian varovaisesti, kun pelätään, että joku suuttuu. Tällöin on vaarana se, että yritys hukkuu massaan. Kuitenkin, varsinkin juontoalalla, kun töitä tehdään lähes poikkeuksetta omalla persoonalla, on tärkeä olla oma itsensä ja uskaltaa tehdä toisin.

Minulle on aina ollut tärkeää, että kaikessa tekemisessäni näkyy oma persoonani. Kun olin töissä vaatekaupassa, kärsin suuresti, kun ylemmältä taholta meille myyjille tuli viikoittain ohjeita siitä, miten ja millä sanoilla tarkalleen meidän tulisi myyntityötä tehdä. Minusta se oli kamalaa! Uskon siihen, että asiakas kyllä huomaa, tuleeko myyjän sanat omasta sydämestä ja omasta tahdosta, vai ovatko ne ulkoa opeteltuja myyntipuheita, jotka on vain pakko sanoa. Saman olen huomannut myös tehdessäni promootiokeikkoja tai myydessäni ständeillä jotakin, johon en itse pohjimmiltani usko. Tuollaisissa hommissa minulla on aina sellainen olo, että jos sanon väärän sanan tai vahingossa eleilläni viestitän jotakin muuta kuin on ohjeistettu, edustan yritystä huonosti. Ja koska olen surkea valehtelija ja periaatteen ihminen, en pysty esittämään, että uskoisin tuotteeseen ja pitäisin sitä hyvänä ostoksena, jos en oikeasti ostaisi sitä itsekään.

Nykyään kriteerini työlleni – oli se sitten toisen yrityksen edustajana tai itse yrittäjänä – on se, että voin itse seisoa edustamani yrityksen ja sen tarjoamien tuotteiden tai palveluiden takana. Haluan tehdä töitä tietenkin parhaani mukaan ja tuloksellisesti, kuitenkaan koskaan omasta persoonallisuudestani tinkimättä.

Onnittelut vielä Lassille ja Sallalle hienosta teoksesta! Se tuntuu sydämessä on tarpeellinen ja silmiä avaava kirja, josta me kaikki proakatemialaiset (ja miksei kaikki muutkin yrittäjyystarinoista kiinnostuneet) voimme oppia ja inspiroitua.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close