Tampere
22 Nov, Friday
-0° C

Proakatemian esseepankki

Se kuuluisa epämukavuusalue | Blogiessee



Kirjoittanut: Emilia Taivainen - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Olen viime päivinä pohtinut miten ihmeessä tämä syksy on ollut niin raskas, henkisesti kuin fyysisestikin. Vertaan tätä syksyä tietysti automaattisesti viime kevääseen. Muistan keväällä kun toukokuu koitti, ja mietin mielessäni: ”Oli raskain kevät aikoihin. Syksyllä teen kyllä jotain toisin, että tämä ei toistu. Haluan, että minulla on enemmän aikaa myös koulun ulkopuolella”. No pieleenhän se meni. Alkusyksystä yritys oli kyllä kova, mutta siihen se sitten jäikin.

Olen pohtinut, että johtuuko tämä kaikki roolistani tiimissä eli siitä, että olen tiimin business leader. Usein olen tyytynyt vain johtopäätökseen: ”Noh itse olen tähän rooliin halunnut, joten tämä työtaakka on vain kestettävä”. Tuudittautuessani tuohon ajatukseen olen automaattisesti myös ajatellut, että väsymys johtuu työmäärän lisääntymisestä. Mutta viime päivien pohdinnan tuloksena olen tullut siihen tulokseen, että väsynyt ei johdu siitä, että business leaderin roolissa minulla olisi liikaa fyysisistä tehtävää. Se johtuu siitä, että olen jatkuvasti epämukavuusalueella. Epämukavuusalueella siitä syystä, että olen itselleni uudessa roolissa, minulla on saman aikaisesti miljoona uutta asiaa opittavana sekä paljon vastuuta ja sen seurauksena myös paljon tunnetaakkaa.

Olen koko syksyn toitottanut itselleni, että näin tämän kuuluu mennä. Itseään kuluu haastaa ja viedä epämukavuusalueelle. Muuten ei kehity. Tiedän, että ihmisen kehitys tapahtuu epämukavuusalueella ja tätä kautta mukavuusalue kasvaa. Tai ainakin luulin tietäväni, mutta luettuani artikkelin aiheesta havahduin itsekin.  Lukemani artikkeli todistaa, että liika on liikaa ja pahimmillaan se estää kehittymisen. ”Jos olet epämukavuusalueellasi liikaa ja sinulla on mahdollisuus olla liian vähän omalla mukavuusalueellasi, seurauksena on ylirasitus. Tuolloin kehittymiselle ei jää mahdollisuutta.” Ei siis ihme, jos minulla on välillä ollut vähän väsynyt olo.

Artikkelin mukaan ei kuitenkaan liika mukavuusalueellakaan oleminen ole hyväksi kehittymiselle. Sillä silloin pienikin käynti epämukavuusalueella aiheuttaa kohtuuttoman stressitilan. Artikkelissa kirjoitetaan, että ratkaisevaa omalle kehittymiselle on rytmittäminen ja suunnitelmallisuus. ”Kehittymishaluinen ihminen osaa etsiä itselleen erilaisia haasteita, joilla voi jatkuvasti sparrata itseään järjestelmällisesti paremmaksi ihmiseksi.” Minulle varmasti haasteena tänä syksynä on ollut se, että en ole voinut valita tai etsiä haasteita itselleni, kyllä ne ovat tulleet ihan syliin.

Tiedän kuitenkin, että tästä on mahdollista vain oppia ja ottaa suunta ylöspäin. Oppia maksimoimaan oma kehittyminen ilman jatkuvaa selviytymistaistelun fiilistä. Artikkelissa tästä ilmiöstä puhuttiin sanalla resilienssi, joka on nykytermi sinnikkyydelle. Artikkelin mukaan resilienteillä ihmisillä on takana kokemuksia, jotka ovat muovanneet heistä selviytymiskykyisiä. Resilienssissä on kyse erityisesti siitä, miten ihminen pysyy toimintakykyisenä haastavissa elämäntilanteissa ja miten hänestä tulee toipumiskykyinen juuri vastoinkäymisten ansiosta.

Resilienssi on sinnikkyyttä, toipumista ja toimintakykyä elämän vaikeissa hetkissä. Resilienssi on kehittyvä ominaisuus, joka rakentuu läpi elämän. Artikkelissa oli muutamia hyviä huomioita, joilla jokainen voi kehittää omaa resilienssiään.

Ensimmäisenä artikkelissa mainittiin, että omien vahvuuksien tunnistaminen antaa kokemuksen siitä, että on itse oman elämänsä ohjaimissa. Vahvuuksien tunnistaminen antaa tilaa myönteiselle itsearvostukselle ja vahvuuksien tunnistamisen kautta jokainen voi löytää elämäntarkoituksensa. Omien parhaiden puolien kirkastaminen auttaa selvittämään omimmat ja innostavimmat tavat toteuttaa itseään, mikä lisää minä pystyvyyden kokemuksia. Business leaderin roolissa ja sen tuomien paineiden alla, minut on monesti pelastanut tietoisuus omasta itsevarmuudesta.

Artikkelissa tuotiin esille myös, että myönteisillä tunteilla on keskeinen rooli toipumiskyvyssä. Myönteiset tunteet ovat mahdollistajia, ne mahdollistavat myös resilienssin kasvua. Ole avoin kaikille tunteille, kiinnitä kuitenkin yhä enemmän huomiota myönteisiin hetkiin. Hyvä on pahaa voimakkaampi, ainoastaan, jos hyvää on enemmän. Suuntaamalla omaa ajatusta tietoisesti kohti kiitollisuutta, rakkautta, myötätuntoa ja ilon mikrohetkiä, voi löytää reittejä ja toipumiskykyä vastoinkäymisistä. Tätä minun on opittava lisää, jotta voin kehittää omaa resilienssiäni. Olen helposti ihminen, joka tekee kriisin pienemmistäkin asioista ja jää helposti vellomaan epätoivon tunteisiin.

 

Lähde: www.mtvuutiset.fi/se kuuluisa epämukavuusalue – kasvata kykyäsi sietää stressiä. Viitattu 26.11.2018

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close