Tampere
22 Jan, Friday
1° C

Proakatemian esseepankki

SANKTIO VS PALKINTO



Kirjoittanut: Anna Lundberg - tiimistä Apaja.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Ajatukseni tästä esseestä lähti Akatemian esseepistesanktiosta. Akatemialla meidän tulee kirjoittaa tietty määrä esseepisteitä lukukauden aikana, riippuen vuosikurssistasi. Esseet kuuluvat opintosuunnitelmaamme, eivätkä ne ole vapaaehtoisia. Aiemmin on toimittu niin, että mikäli tiimi ei pääse sovittuun esseepisterajaan lukukauden loppuun mennessä, on tiimi velvollinen maksamaan sakkoa x määrän. Tämä sääntö kuitenkin purettiin muutama vuosi sitten. Viime vuodet ilman sanktioita on vaikuttanut esseiden julkaisemiseen heikentävästi. Esseiden kirjoittaminen väheni selkeästi, eikä vaadittaviin pistemääriin enää päästy yhteisön asettamissa määräajoissa.

Nyt kun tämä vanha sanktio on palannut, on taas kuulunut puhetta siitä, onko tämä oikea tapa saada ihmiset kirjoittamaan esseitä. Oma henkilökohtainen ajatukseni sanktioista ja niiden seurauksista on se, että niillä saadaan ihmiset tekemään ja toimimaan. Tästä syystä haluankin tutkia asiaa ja avartaa omaa ajatusmalliani asiasta. Onko sanktio hyvä ratkaisu? Ja kuinka se vaikuttaa tietyissä tilanteissa.

 

Luin kolumnin, jossa käytiin läpi kasvatusta ja kuinka lasta tulisi palkita tottelevaisuudesta. Kolumnissa mielenkiintoista oli se, että ajattelin sen keskittyvän nimenomaan torumisen ja palkitsemisen vastakkain asetteluun, mutta ei. Minulle kolumnissa huomiota herätti nimenomaan se, että palkinnollakaan ei ole niin suurta merkitystä kuin aidolla kehulla. Pelkkä palkinto ei siis motivoi itsessään, mikäli ympäristö on negatiivinen. Teksti tosissaan käsitteli lasten kasvatusta, mutta uskon, että suurin osa pätee myös ihan aikuisiälläkin. Lapsessa ja aikuisessa on se ero, että aikuinen ymmärtää tekojensa seuraukset. Aikuisella uuden oppimiseen kannustaa sisäinen motivaatio, tiedostamme uuden oppimme hyödyt.

 

Yleensä 5-10 minuuttia siitä kun saa itsensä aloittamaan, huomaakin asian soljuvan eteenpäin omalla painollaan. Kuinka usein olet huomannut, että kun saat pinnisteltyä itsesi pienestä vastustuksesta huolimatta kävelyllä raikkaaseen ulkoilmaan, mietit jälkikäteen miksi tämänkin tekemisen aloittaminen tuntui niin hankalalta, vaikka tästä tulee näin hyvä olo? Helkala, T. 2019.

 

Tiedämme kirjojen lukemisesta ja esseiden kirjoittamisesta olevan meille hyötyä, miksi kuitenkin suurelle osalle se on haastavaa ja vastenmielistä? Voidaanko unohtaa kokonaan sanktion ja palkinnon vastakkainasettelu ja keskittyä nimenomaan siihen, mitä kasvatus kolumnissakin jo todettiin? Saammeko tarpeeksi kannustusta ja kehuja? Onko kaikki sittenkin siitä kiinni? Olen usein pohtinut, sitä miksi jotkut kokevat sääntöjen ja yhteisten tavoitteiden noudattamattomuuksien seurauksena johtuvat sanktiot niin negatiivisina. Olen ollut monessa keskustelussa mukana, jossa usea on todennut palkitsemisen motivoivana keinona. Proakatemialla se on kuitenkin haastavaa, sillä meitä on vajaa 200 opiskelijaa. Jos palkinto otetaan voimaan, tulisi sen olla sama kaikille. Tästä päästäänkin siihen, miten löytää taas palkinto, joka motivoi kaikkia? Hyvänä esimerkkinä esseepistesanktio; jos olisikin niin, että jokaiselle maksettaisiin pistemäärään pääsemisestä. Kaikkia ei motivoi raha, jolloin palkinto menettää täysin merkityksensä, eikö näin? Kun taas tämänhetkinen sakko, vaikuttaa jokaiseen negatiivisesti. Summatessa näitä vaihtoehtoja, näen enemmän haastetta palkitsemisessa. Niin kuin totesin, meillä on täysin eri motivaatiotekijät, jolloin palkinto helposti menettää merkityksensä, jonka seurauksena se ei vaikuta mitenkään esseiden kirjoittamiseen. Sanktio vaihtoehto taas on negatiivinen ihan jokaiselle, mikäli tavoitteeseen ei päästä ja sanktio astuu voimaan. Mutta tässä on myös kääntöpuoli, mikäli hoidat hommasi sanktio ei päde. Sanktio vai palkinto, se on kaksipiippuinen juttu. Tärkeimpänä on kuitenkin oma ajattelutapasi ja sisäinen motivaatiosi. Kaiken pystyy kääntämään negatiiviseksi ja rajoittavaksi, oli se sitten sanktio tai palkinto, mutta yhtä lailla kaiken pystyy kääntämään positiiviseksi. Ja nimenomaan se ”miksi teet”. Mikään motivaatio ei kestä kauaa, jos ainoa syy tekemiselle on vain palkinto tai sanktio.

 

Välillä tuntuu, että olemme Proakatemialla tottuneet liian hyvään ja helppoon. Saamme vaikuttaa miltei kaikkeen opiskeluihimme liittyvään. Toki meitä ohjaa Hops, johon merkitsemme tuntimme ja tunteja pitää kerääntyä tietty määrä. Näihinkin pääset kuitenkin vaikuttamaan, mihin mikäkin tunti laitetaan. Mikäli tunteja ei ole tarpeeksi kertynyt, voit tehdä tulevaisuudessa enemmän. Joten sumplimisen varaa on paljon. Esseepiste sanktio on niitä harvoja, joka sinun tulee suorittaa määrä-aikaan mennessä. Toki tässäkin pääset vaikuttamaan miten esseesi teet. Sanoisinkin, että meidät päästetään todella helpolla. Ymmärrän silti miksi esseepistesanktio aiheuttaa eriäviä mielipiteitä. Ei kai kukaan halua vapaasta tahdostaan antaa vapauttaan pois. Siksi uskonkin sanktion olevan haastava monelle. Uskon vahvasti myös, että osittain saatetaan pitää sanktiota tekosyynä. ”En ole kirjoittanut, koska sanktio ei motivoi minua” selitellään kuinka sanktio tappaa motivaation, eikä kannusta. Tarvitseeko lopputuloksen olla kannustava, eikö riitä, että sinua kannustetaan ja kannustat itseäsi välistepeillä ja palkinnoilla?

 

On olemassa eri motivaation lähteitä. Motivaatio voi lähteä sinusta itsestäsi sisältä, se voi olla ulkoista, kuten lähipiiristäsi tai vaikka yhteiskunnasta lähtevää. Se voi olla joko positiivista tai negatiivista. Ulkoinen motivaatio saattaa laskea sisäistä motivaatiota. Isossa kuvassa pidemmän päälle oli se sitten sanktio tai palkinto, tulee sen kasvaa, jotta motivaatio pysyy ylhäällä. Positiivinen motivaatio on kohti menemistä, haluat saavuttaa jotain ja teet töitä sen saavuttamiseksi. Negatiivinen on päinvastoin, liikkumista poispäin asiasta, jota haluat välttää; ”tee näin tai tapahtuu jotain negatiivista”.

Sanktion ja palkinnon yhdistäminen? Mikäli onnistut, saat hyvää, mikäli jätät tekemättä iskee sanktio? Itsekin tänään aion kirjoittaa kaksi esseetä, mikäli saan kirjoitettua ne palkitsen itseni hyvällä ruualla, mikäli esseet eivät tule tehtyä jää ruuat saamatta.

 

Positiivisuuden kautta tekeminen voittaa käytännössä aina pelkästään palkinnon tai rangaistuksen vuoksi tekemisen. Asiat eivät luonnollisesti ole näin mustavalkoisia, ja välillä myös väliaikaisesti muutkin motivaation muodot ovat läsnä ja joskus esimerkiksi itsensä palkitseminen on paikallaan kunhan koko homma ei ole rakennettu sen varaan. -Helkala, T. 2019.

 

No kumpi se nyt sitten on; Sanktio vai palkinto? Esseetä pyöritellessäni tulin lopputulokseen, sanktio. Sanktio vaikuttaa jokaiseen jollakin tavalla, kun taas palkinto ei välttämättä. Mikä tarkoittaa sitä, mikäli palkinto ei kiinnosta jätät helpommin hommat tekemättä. Mikä taas vaikuttaa isommassa kuvassa valmistumiseesi ja tiimin oppimiseen. Haluan myös haastaa sanktio -kapinallisia siitä, että sinä itse määrität, kuinka sanktion kohtaat. Yritä siis kääntää vaikeilta tuntuvat asiat kehittäviksi ja sinua eteenpäin vieviksi. Ennen kuin alat valittamaan, yritä ja katso mikä fiilis sen jälkeen. Itsekään en esimerkiksi esseiden kirjoittamisista nauti, mutta nämä on tehtävä ja aina huomaan oppineeni jotain. En kirjoita esseitä sanktion pelossa. Kirjoitan sen takia, koska haluan oppia, valmistua ajoissa ja toimia yhteisten sääntöjen mukaisesti. Siispä loppupeleissä ei ole merkitystä onko se sanktio vai palkinto. Kaikki on kiinni sisäisestä motivaation lähteestä.

 

 

 

 

 

Muutos. 2019. Minkälainen motivaatio tuo tuloksia. Helkala, T. Luettu 11.10.2020.

https://muutos.net/minkalainen-motivaatio-tuo-tuloksia-ja-mika-taas-johtaa-epaonnistumiseen/

 

Helsingin sanomat. 2020. Perhe – kun haluat motivoida lasta… Lätti, J. Luettu 11.10.2020

https://www.hs.fi/perhe/art-2000006656679.html

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close