Tässä esseessä tahdon reflektoida miltä Samoan syksy on tuntunut omasta näkökulmastani. Alkuun tahdonkin muistuttaa, että tämä on vain yhden jäsenen näkökulma ja jonkun toisen mielestä syksy on voinut olla täysin erilainen. Onhan meitä kuitenkin miltei 20 jäsentä meidän osuuskunnassamme erilaisine näkemyksineen ja kokemuksineen. Monet meistä ovat myöskin olleet hyvin erilaisten projektien ääressä enemmän taikka vähemmän. Käytän omieni kokemuksieni ja havaintojeni lisäksi lähteenä myös Jari Salmisen kirjaa, Onnistu tiimityössä 2013. Tästä kirjasta sain erittäin hyvää perspektiiviä, että millainen vaihe meillä tiiminä on mahdollisesti meneillään ja mitä meillä saattaa seuraavaksi olla luvassa.

Samoan syksy alkoi käytännössä 23.8. kun ensin toivotimme uudet esipinkut mukaan koulumme yhteisöön kunniakujan merkeissä Finlaysonin alueella. Oli erittäin mukavaa päästä näkemään lukuisia ystäviä kesäloman jälkeen ja vaihtamaan kuulumisia. Me taisimmekin olla ainoa tiimi, ketkä olivat päättäneet lähteä suoraan mökkipajan viettoon heti ensimmäisenä koulupäivänä. Mielestäni tämä olikin erittäin hyvä idea jo silloin ja ihan nyt näin jälkikäteenkin ajatellen. Mielestäni oli hyvä päästä vaihtamaan rauhassa kuulumisia ja tutustumaan toisiimme entistä paremmin, koska olimme aiemmin keväällä olleet ison osan etänä opiskelemassa. Saimme myös osuuskuntaamme uuden vahvistuksen restonomi linjalta, joten jo ihan vain hänen parhaakseen oli se, että hän sai tutustua meihin ja me häneen rauhassa ajan kanssa. Myös tehokkuuden kannalta tämä oli hyvä ratkaisu, koska nyt meillä ei sitten mennyt iso osa pajoista kuulumisten vaihtoon vaan päästiin keskittymään ihan olennaiseen eli mm. Samoan syksyn tulevaisuuden suunnitteluun.

Alkuvuonna olimme koittaneet keskittyä mahdollisimman paljon tiimiytimiseen, tutustumiseen ja yhdessä oppimiseen. Nyt kun kesällä olimme vihdoin ja viimein saaneet kaikki viralliset yrityksen asiakirjat hoidettua kuntoon pienistä vastoinkäymisistä huolimatta niin ei ihmekään, että kaikilla oli kova tekemisen halu päällä. Halusimmekin nyt syksyllä yhdessä aloittaa mahdollisimman paljon projekteja ja oppia niin sanotusti käytännön kautta. Teimme tästä yhdessä tiiminä päätöksen mitä me haluamme syksyltä ja miten sen voisi toteuttaa. Tämän jälkeen äänestimmekin sopivimmat business leaders eli BL:ät tiimillemme. Päätimme koittaa kahta BL:ää sillä haluamme tiiminä kokeilla uutta ja tehdä asiat meidän näköisesti. Mielestäni tuolloin päätös oli erittäin hyvä ja muutamien viikkojen innovaatioiden jälkeen meillä olikin jo useampi projekti käynnissä tai käynnistymässä. Itse olin alkuun mukana Ruoka homma nimisessä projektissa. Tarkoituksenamme oli tehdä maistuvaa ja terveellistä kotiruokaa kotiin kuljetettuna ja vieläpä edullisella hinnalla. Ruoka homma lähti ihan hyvin mielestäni käyntiin. Teimme testieriä ja saimmekin hyvää palautetta tuotteistamme. Olimme huomioineet erilaisia ruokavalioitakin mielestäni hyvin. Kaikesta huolimatta koimme haasteita käytännön asioissa esimerkiksi sopivien tehokkaiden tilojen löytäminen miltei nolla budjetilla oli mahdotonta. Teimme testierät kotikeittiössä, mutta koimme sen olevan turhan ahdas ja hidas tapa valmistaa kymmeniä annoksia kerrallaan. Oli myös haastavaa saada aikataulut sopimaan yhteen, sillä monilla meistä oli myös muita eri projekteja meneillään. Myös erilaisten lupa-asioiden selvittämisessä oli haasteita. Siinä kohtaa sitten vähän myöhemmin totesimmekin, että tämä idea kannattaa pistää jäihin ainakin toistaiseksi.

Seuraavaksi lähdinkin mukaan projektitiimiin suunnittelemaan myöhemmin loppusyksyllä olevia koko koulun välisiä myyntipäiviä. Toki tämän lisäksi kävimme tiimin kanssa pajoissa kahdesti viikossa ja projektoreissa kerran kuussa. Pyöritin samaan aikaan myös Vuokratori nimistä kasvuyritystä. Myyntipäivät ovat ehkä yksi isoimmista koitoksista näin Proakatemian alkutaipaleella, jotka testaavat tiimin toimivuutta ennen opiskelujen lopuksi olevia Final camp tai 24 h haasteita. Olin kerran aiemmin jo osallistunut myyntipäiville, kun olin itse esipinkku vuosi sitten, joten tiesinkin jo mitä on luvassa. Siitä huolimatta, että aloitimme suunnittelut ajoissa, niin tuntui yhtäkkiä, että aika oli vain kulunut ja myyntipäivät kolkuttelivat jo ovella. Olisimme varmasti voineet suunnitella palaverit paremmin, sillä välillä olo olikin erittäin turhautunut, kun asiat eivät kunnolla edenneet. Tuntui kuin olisimme välillä pitäneet palavereja palaverien ilosta.  Eikä ihmekään, että tämä laski motivaatiota esimerkiksi lainaten lukemaani kirjaa.

Suuri osa tiimin yhteistyöstä tapahtuu erilaisissa kokouksissa. Huonosti suunnitellut kokoukset ovat yleinen huolenaihe monilla työpaikoilla. Kokoukset koetaan usein turhauttaviksi, tiimityön kehittämisen, vilkkaan mielipiteitten vaihtamisen ja uusien ideoiden tuottamisen sijaan. Huonosti suunnitellut kokoukset vievät aikaa ja heikentävät osallistujien energiatasoa, motivaatiota ja sitoutumista. (Salminen, Onnistu tiimityössä)

Olin myös itse lähtökohtaisesti ajatellut, että tahtoisin nimenomaan olla mukana suunnittelemassa myyntitapoja sekä tuote, että myynti koulutusta. En ehkä osannut ilmaista sitä tarpeeksi selkeästi sillä koin, että loppujen lopuksi minulta jäi paljon antamatta tiimille, kun myyntikoulutukselle ei ollut varattu aikaa. Olimme kuitenkin onneksi saaneet edes jonkin verran myyntikoulutusta vierailevien puhujien ja meidän aikaisemmin itse järjestämien pienten myyntipäivien kautta. Pääsin sentään vetämään hieman tuotekoulutusta, jossa käytiin jokaisen tuotteen myyntivaltteja lävitse. Koenkin, että ihan yleisesti monien muidenkin asioiden kautta on tullut ilmi, että kommunikointi tai oikeastaan sen puute on ollut iso haaste tiimillemme. Läheskään kaikki henkilöt eivät syksyn aikana tienneet mitä projekteja toisillamme oli käytössä tai kaikista päätöksistä ei kaikki aina olleetkaan kuulleet tai ainakaan ehtineet vaikuttaa niihin. Kaikista haasteista huolimatta myyntipäivät menivät erittäin hyvin ja rikoimmekin tiiminä vanhan myyntipäivien ennätyksen kirkkaasti! Helppoa se ei ollut. Kolmeen päivään ehti mahtua lukuisia onnistumisen tunteita ja yhtä lailla myös niitä tunteita, kun vuoristorata meneekin alaspäin. Kuitenkin taistelimme nimenomaan yhdessä tiiminä haasteiden yli ja onnistuimme ylittämään itsemme tiiminä siitä huolimatta, että emme voittaneetkaan myyntipäiviä.

Pian myyntipäivien jälkeen havahduimme tiiminä siihen, että meillä ei ehkä ollut enää oikeastaan suuntaa minne mennä. Olimme pistäneet kaikki paukut kiinni ja sitoutuneet myyntipäiviin, mutta meillä ei ollutkaan sen jälkeen enää mitään tavoitetta tai visiota mihin kaikki ainakaan olisivat sitoutuneet. Monet meistä teki omia projektejamme minä mukaan lukien. Emme enää toimineetkaan kunnolla yhdessä tiiminä. Meillä oli useita pajoja, joihin ei ollut edes aihetta suunniteltuna hyvin valmistelluista ennakkotehtävistä puhumattakaan satikaan, että edes osa meistä olisi lukenut kirjan aiheeseen liittyen etukäteen. Olimme kyllä tehneet tietoisen valinnan alku syksyllä, että keskitymme projekteihin ja oppimiseen käytännössä, mutta meillä ei ollut sovittuna tai suunniteltuna aikaa ja paikkaa sille, että olisimme jakaneet oppeja toisillemme. Mielestäni tämä on kuitenkin ihan tiimiyrittäjyyden ja oppimisen yksi perusteista. Tuntui kuin olisimme vain seilanneet merillä ilman suuntaa muutamaa ”8 h miniristeilyä” lukuun ottamatta, kun teimme muutaman päivän mittaisen yhteisen projektin syksyn aikana, jotka menivät hyvin. Onkin ilo huomata ja todeta, että kun Samoa lähtee tekemään oikeasti yhdessä, niin pääsääntöisesti menestymme oikein hyvin. Huomasimme kuitenkin lopulta, että olisimme tarvinneet tiukempaa otetta ja rajoja BL:tä kurssin kääntämiseksi, joka olisi helpottanut arkea miniristeilyjen ulkopuolella.

Koen, että olemme tiiminä syksyllä olleet myrskyvaiheessa, joka on yksi tiimin kehitysvaiheista. Myrskyvaiheeseen oleellista on, että siihen sisältyy erilaisia näkemyksiä, risteäviä tavoitteita. Ei siis ihme, että tässä vaiheessa on varsin hatara käsitys tiimin täsmällisistä tavoitteista, eikä tiimin jäsenten kesken ole syntynyt syvällistä luottamusta. Tämä aiheuttaa henkilösuhteiden kärjistymistä ja konflikteja. (Salminen 2013, 45.) Nyt loppuvuonna olemme käyttäneet useampia pajoja jo seuraavan kevään suunnitteluun. Vaikuttaa siltä, että olemme oppineet nyt syksyn virheistämme ja meillä on oiva mahdollisuus kääntää laivan kurssia tiettyyn suuntaan. Virheiden tekeminen on ihan mahtava asia varsinkin täällä Proakatemialla. Mikä muu olisikaan parempi oppimisympäristö harjoitella ja kokeilla erilaisia asioita? Virheistä oppii tehokkaasti tai minä ainakin opin. Meillä on kuitenkin vielä kaksi vuotta aikaa oppia ja tehdä asioita yhdessä tiiminä. Eihän Roomaakaan rakennettu päivässä.