Tampere
07 Dec, Tuesday
-15° C

Proakatemian esseepankki

Samoan konfliktit ja dilemmat



Kirjoittanut: Kari-Mikko Karjalainen - tiimistä Samoa.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Viime aikoina Samoassa on kuohunut. Minulle tuli äskettäin taas ilmi kuinka sokea olen näiden asioiden kanssa, kun en huomaa kitkaa, joka tiimissämme vallitsee. Olen pohtinut tätä kitkaa ja haluan tässä esseessä tuoda ilmi omia havaintojani ja ajatuksiani. Seikat, joita esitän, eivät tietenkään ole absoluuttisia totuuksia. 

Yksi tämänhetkisistä ongelmista lienee suurimpana se, että ihmiset haluavat päästä mahdollisimman helpolla kaikesta. Osa syyksi tälle on se fakta, kuinka väsyneitä ja stressaantuneita me kaikki olemme. Stressaantuneena ei tietenkään jaksa yrittää ja mukavuuden tunne ja tarve ihmisissä kasvaa. Mistä sitä stressiä on sitten tullut? Onko meillä liikaa töitä? Onko ilmapiiri liian painostava? Vaadimmeko toisiltamme liikoja? Mielipiteitä ja kokemuksia on monia, mutta mielestäni suurin stressin aiheuttaja olet sinä itse oman päänuppisi kanssa. Proakatemialla on vuosittaisia kilpailuja ja niistä kyllä jaksetaan vääntää joka suuntaan; onko kilpaileminen hyväksi vai tuhoaako se meidän viimeisetkin järkemme rippeet? Akatemian sisäiset kilpailut kuitenkin vievät vain pienen murto-osan ajastamme, mutta jatkamme kilpailemista kilpailujen ulkopuolellakin – Omissa mielissämme. Vaikka mieltäisitkin itsesi epäkilpailulliseksi ihmiseksi, niin jatkuva muihin vertaileminen on läsnä. Menetämme jatkuvasti energiaa ja pidämme jännitystä yllä, kun mietimme, minkälaisessa suhteessa olemme muihin tai muiden mielestä. Samoan liikevaihto ei näytä tällä hetkellä kovin hyvältä ja taidamme olla tekemässä huonoimman ensimmäisen vuoden tiimin liikevaihdon ikinä. Pakkohan jollakin on mentävä huonommin, eikö? 

Näppärällä aasin sillalla pääsemme seuraavaan aiheeseen, joka on haavoittuvaisuus. Jos tästäkin asiasta tiimin kesken puhutaan, niin tiedä sitten, onko tämäkään mikään ongelma. Jos minulta olisi kysytty asiaa kuukausi sitten, todennäköisesti olisin vastannut, että kyllä Samoassa uskalletaan ja saa olla haavoittuvainen. Osa tästä pitää edelleen paikkaansa. Meillä saa näyttää tunteita, meillä saa kertoa kaikista haasteista ja henkisistä vaikeuksista. Tämä on vain yksi haavoittuvuuden osa-alue ja pitäisikin kysyä, että mitä edes on haavoittuvaisuus? Itselle haavoittuvaisuus on myös paljon arkisempaa ja pienempiä asioita. Viime aikoina Samoassa on konkretisoitunut se, että ihmisiä on alkanut vituttamaan jatkuva toisille soittaminen pienten asioiden tiimoilta. Tiedän, että tämä on uuvuttavaa ja hermoja raastavaa, mutta tiedättekö mitä, se kuuluu tähän hommaan ja erityisesti johtamiseen. Ei meistä kukaan näitä tilanteita toivo, mutta aina ei asiat kulje kuin tanssi. Jyrkästi ja tehokkaasti saa asioista huomauttaa, mutta tällä hetkellä muistutuksista jää käteen muistuttajan negatiivinen ja vittumainen energia. Tämä jos mikä synnyttää huonoa ilmapiiriä ja ennen kaikkea luo meistä sellaisia johtajia, joiksi emme halua tulla, vaan joiden vuoksi olemme tulleet opiskelemaan uudenlaista johtajuutta. 

Mitä rohkeuteen tulee, niin silläkin saralla olisi vielä parannettavaa. Tiimissä on puhuttu siitä, kuinka akatemialla ihannoidaan epäonnistumista, ja että aina pitää ensiksi epäonnistua, jotta voi saada tuloksia. Asiahan ei tietenkään ole näin mustavalkoinen. Tuskin kukaan haluaa, että toinen epäonnistuu, vaan kyse on siitä, että halutaan nähdä toistemme tekevän asioita. Epäonnistuminen on vaan luonnollista ja välillä väistämätöntä, kun lähtee tekemään ja oppimaan uutta. Epäonnistumisen pelko kasvaa niin suureksi, että turha lähteä edes kokeilemaan. Näin pääsimme takaisin siihen mistä kirjoitin aikaisemmin; haluamme olla ja pysyä mukavuusalueellamme. Haikaillaan uutta, mutta ollaan koukussa tuttuun ja turvalliseen. Tiimissämme luullaan, oletetaan ja ennakoidaan, mutta ei tiedetä. Sitä tietää vasta, kun on tehnyt ja kokenut jotain – kaikki muu on päänsisäistä haaveunta. Riskitöntä uudistumista ei ole olemassakaan! 

Syy siihen miksi kirjoitan tätä, on puhtaasti sen takia, koska minä aidosti välitän ja haluan kaikkea parasta tiimilleni ja sen jäsenille. Vaikka ilmapiiri onkin tavanomaista tiukempi ja epämukavampi, prosessi on hyväksi meille, eikä sitä kannata turhan epämääräisesti kahlata läpi. 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close