Tampere
29 Mar, Friday
3° C

Proakatemian esseepankki

Salli itsellesi luovuus!



Kirjoittanut: Lotta Lehtikevari - tiimistä Apaja.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Pim! Olet luova
Lauri Järvilehto
Paavo Järvilehto
Esseen arvioitu lukuaika on 7 minuuttia.

Esseen on kirjoittanut Emilia Kovanen ja Lotta Lehtikevari. Luovuus on meille mielenkiintoinen ja rakas aihe. Pohdimme esseessä kykyä ja halua olla luova. Mitä se tarkoittaa? Essee sisältää paljon kysymyksiä ja sen tarkoitus on herättää lukijan ajatuksia liittyen hänen käsitykseen omasta luovuudesta.

 

“Aikuinen lakkaa toimimasta luovasti, koska hän oppii liian taitavaksi”

Sanotaan että meidän jokaisen sisällä elää pieni oma sisäinen lapsi. Tuohon lapseen voi ottaa yhteyden ja sitä voi kuvitella pitävänsä sylissä. Yleensä unohdamme ja saatamme laiminlyödä tätä lasta, itseämme. Sisäinen lapsemme kertoo mitä kaipaamme, arvostamme ja missä rajamme menevät. Se on tunteita ja aisteja kokeva puolemme. Mentaalivalmentaja Jenni Sofia kirjoittaa verkkosivuillaan nautinnosta ja tunne-elämästä. Hänen mukaansa sisäisen lapsen tukahduttaminen johtaa näennäiseen “aikuisen” toimintaan ja tilaan jossa ihminen ei ole yhteydessä omaan potentiaaliinsa tai kykyyn nauttia elämästä. Mieleen tulee kuva siitä, millainen pitäisi olla, jolloin ihminen kangistuu ja muuttuu robotiksi. Hän ei ole yhteydessä tunteisiinsa, katse on lasittunut ja hän pyrkii täydellisyyteen. Miten tämä kaikki liittyy luovuuteen?

Olitko sinä pienenä luova? Saitko olla keskeneräinen ja leikkiä maailmalla?

Järvilehdot kirjoittavat kirjassaan Pim olet luova (2020), että lapset ovat jatkuvasti uuden edessä ja heidän on oltava luovia, koska he elävät keskellä tuntematonta. Lapset eivät yksinkertaisesti tiedä, vaan kokeilevat ja kyselevät. Se miten lasten ympärillä siihen reagoimme, mitä eväitä vanhemmat ja ympäristö lapsille antavat, muokkaavat lapsen mielen maailmaa. Lapset eivät tunne käytäntöjä, tapoja, sanoja, ihanteita tai mielen malleja vielä, eikä lapsi tiedä “miten asioita pitäisi oikeasti tehdä”.

Onko sinua vaadittu olemaan tietynlainen? Onko kerrottu, että asiat kuuluu tehdä juuri tietyllä tavalla? Se on saattanut sysätä sinut kauemmaksi omasta luovuudestasi. Lapsi oppii nopeasti ja jos lapsen kokeilevaan ja uteliaaseen asenteeseen vastataan kieltäen ja pelon kautta, vie kokemus kauemmaksi tästä omasta luontaisesta luovuuden energiasta. Lapsena olemme kaikki riippuvaisia huoltajistamme. Emme tietenkään osaa puolustaa omaa oikeuttamme luovuuteen ja kiitollisuuteen, vaan otamme mitä annetaan. Emmehän vielä tiedä, millä tavalla elämässä selviää ja selviämisen kannalta vanhempamme ovat elämässämme avainasemassa. 

Usein lapsena luovuus ei myöskään vaadi tavoitteellisuutta tai raameja. Se purkautuu hyvin luonnollisesti milloin missäkin muodossa. Nauruna, liikkeenä, kirjoittaen, piirtäen, maalaten tai jopa kepposina ajoittain. Katri Mäkinen kirjoittaa artikkelissaan Luovuus asuu sinussa, vaikka yhteytesi siihen saattaakin tuntua olevan hukassa (2018), että monilla luonnostaan itsestä kumpuava luovuus saattaa loppua kuin seinään aikuistuessa. Monesti vastaan tulee akateemisen maailman asettamat rajat (Mäkinen 2018). On paljon odotuksia ja vaatimuksia. Toki koulu-maailmassakin toivotaan luovuutta, mutta Mäkisen mukaan tietoon ja osaamiseen pohjautuva luovuus on hyvin kaukana lapsen luovasta vapaasta energian virtauksesta. Lapsen ei tarvitse, eikä lapsi edes osaa olla kyselemässä, onko jokin tehty “oikein” tai onko jokin “riittävän hyvä”, koska lasta ei myöskään toivon mukaan arvioida suorituksesta. 

Tavoitteellisuuden maailmaan usein astutaan jo todella nuorena. Elizabeth Gilbert kirjoittaa kirjassaan Big magic (2015), että monesti lapsuutemme harrastukset jäävät taaksemme, koska kilpailullisuus astuu kuvaan ja erottelee “lahjakkaat” muista. Se ei ainoastaan laita suuria paineita valikoitujen nuorten harteille, vaan ajaa myös muut kuvittelemaan, ettei harrastus ollut oikea, koska ei ole riittävän hyvä. Unohtuu täysin ajatus siitä, miltä harrastus itselle tuntuu. Jopa monet, jotka rakastivat nuorena harrastustaan, ovat unohtaneet sen, koska odotukset paisuivat liian suuriksi. Meihin kasvaa pelko ja unohdamme, miksi alunperin pidimme jostakin. 

“Aikuisen” maailmassa luovuudelta tilaa vie myös yhteiskunnan tarve loogiseen ajatteluun, järjestelmällisyyteen, faktatietoon ja rakenteisiin (Mäkinen 2018). Olemme törmänneet tähän myös Proakatemialla. Välillä tuntuu, ettei voida esimerkiksi keskustella, ellei taustalla ole faktatietoa ja tarkasti valikoituja lähteitä. Tässäkin näkyy tietynlainen aikuisuuden mukana tuleva tarve totuudelle ja “oikeille” perusteille. Valitettavasti se joskus kuitenkin syö myös tilaa keskeneräisyydeltä, uteliaalta tarkastelulta ja ajatusten pallottelulta. Tuntuu, että fokus on välillä liiaksi älyllisyydessä, tiedon omaksumisessa ja sillä kehuskelussa.  

 

Takaisin lapsenomaisuuteen?

Järvilehdot (2020) suosittelevat luovuutta ihan vain sen takia koska se on hauskaa. He kuvaavat luovuutta jopa tajunnan räjäyttävänä, sillä se laajentaa elämänkokemusta. Luovan ajattelun kehittäminen on suotavaa, jos haluaa ymmärtää muita, itseään ja koko maailmaa paremmin. Luovan ajattelun kehitys auttaa tekemään asioita eri tavalla (Järvilehdot, 2020). Näkökulmia laajentamalla, opimme että ei ole olemassa vain yhtä totuutta, tapaa ilmentää tai elää tätä elämää. Rutiinit ovat yksi asia mikä liitetään robottimaisuuteen ja inhimillisyyden kuihtumiseen. Pidä siis kiinni sinua palvelevista rutiineista, mutta älä rakenna elämää pelkästään niiden varaan. Meillä on aina mahdollisuus toimia ja ajatella eri tavalla. Kyse on siitä, mitä sallimme itsellemme. 

Ajatus ja mindset, että opimme jatkuvasti lisää emmekä ole koskaan valmiita, tuntuu todella hyvältä. Toisaalta on outoa, että aikuinen voi oppia “liian taitavaksi”, eikä itse ehkä ymmärrä sitä. Tietoisuus siitä voi olla haastavaa. Osaammeko katsoa itseämme objektiivisesti, ja kyseenalaistaa toimintatapoja ja ajatusmaailmaa? Mielikuvituksen ja todellisuuden raja on hiuksenhieno (Järvilehdot, 2020). Mielemme rakentaa tunteemme ja oman todellisuutemme. Pidätkö sinä itseäsi luovana? Tai minkälaisia ihmisiä pidät luovana? Miksi tai miksi et? Pysähdy ihmeessä ja kirjoita ajatuksesi paperille. 

 

Millainen ihminen on luova?

 

Q: What is creativity?

A: The relationship between a human being and the mysteries of inspiration.

Elizabeth Gilbert, 2015

 

Moni pitää itseään ei luovana. Luovuudessa ei kuitenkaan ole lopulta kysymys ihmisen ominaisuudesta vaan ihmisen ja jonkin asian suhteesta (Gilbert 2015). Emme voi, eikä meidän kannata määritellä itseämme luovaksi tai ei luovaksi ihmiseksi. Luovuus on ennemmin olotila ja luonnollinen sellainen. 

Ihmiselle on tyypillistä määrittää ja rajata itseään. Siitä syystä, meidät on helppo saada uskomaan, ettemme ole luovia. Käsityksemme luovuudesta ovat myöskin usein harhaan johtavia. Yhteiskunnassa määritellään luovuus usein tietyllä tavalla. Esimerkiksi sillä, että teet luovaa työtä tai sillä, että harrastat jotakin, jota yleisesti pidetään luovana. Määritysten ollessa tiukat, ei ole ihme, että voi olla hankalaa nähdä itsensä luovana ihmisenä. Onko meitä siis huijattu siihen suuntaan, että ihmiset eivät ole luovia? Vain siitä syystä, että he eivät ole yhteiskunnan määrittämällä tavalla luovia?

 

Neljä harhakuvaa luovuudesta:

  1. Vain harva syntyy luovaksi. Ei. Luovuus on perus määrite sille, mitä tarkoittaa olla elossa.
  2. Ideat syntyvät taiteilijoille tyhjästä. Ei. Ideoita tuotetaan.
  3. Jotkut ovat luovempia kuin toiset. Kyllä, he toimivat luovemmin ja eivätkä pelkää jakaa tyhmiä ideoita, mutta jokaisella on silti mahdollisuus saattaa itsensä lapsenomaisen luovuuden ja uteliaisuuden tilaan.
  4. Jos en keksi uutta, en ole luova. Ei. Kaikki uusi on kierrätettyä vanhaa.

(Järvilehdot, 2020).

 

Luovuus ei ole vain kulttuuria, draamaa tai maalaamista. Järvilehdot kirjoittavat, että luovuus näyttäytyy ihmisessä päivittäin. Luovuutta on se, miten valitsemme lenkkipolun, petaamme sängyn tai pilkomme vihannekset ruoan sekaan pannulle. Luovuus on ihmisille luonnollisin asia ikinä. Se miten näemme sen, on eri. Onneksi omaa ja toisten luovuutta voi alkaa näkemään ja arvostamaan enemmän. Luovuus vaatii kykyä nauttia väärässä olemisesta (Järvilehdot, 2020). Väärässä oleminen saattaa mennä helposti tunteisiin, kun kaikkitietävä aikuinen pyrkii ainoastaan oikeaan vastaukseen ja täydellisyyteen. Hengähdä hieman yhteiskunta, voisimmeko hieman relata?

Luovuus voi olla kuuntelemista ja ymmärtämistä. Eri toimialat, uskomukset, ajattelutavat ja henkilökohtaiset filosofiat voivat jakaa meitä erilleen ja katkaista yhteyksiä. Ihmiset tarvitsevat suurta aitoa halua ymmärtää toista, jotta voimme perinpohjaisesti ymmärtää, mitä toinen sanoillansa tarkoittaa. Yhteinen missio ja arvomaailma auttaa paljon kanssakäymistä, mutta emme voi laajentaa yhtä paljon luovaa ajatteluamme, jos emme tule lainkaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. (Järvilehdot, 2020.)

Erilaisuus näkyy Proakatemian tiimeissä erittäin hyvin, ja se onkin ehkä akatemian suurin oppi. Laajentaa omia ajatuksiaan, olemistaan ja ymmärrystä. Aloittelijan mieli on suuri apu. Oletko koskaan ajatellut, että olisit luova, koska pyrit laajentamaan ymmärrystäsi ja harjoittamaan toisten syvällisempää kuuntelemista? 

 

Mitä asiaa Emilialla on luovuudesta?

Olen leikkinyt viime vuosina yhä enemmän luovuudella ja olen jäänyt muutamiin harjoituksiin koukkuun, joista olen saanut ihan irti todella paljon. Haluan jakaa muutamia kohtia, jotka ovat kiehtoneet ja vieneet minua eteenpäin. Joillekin nämä ovat ennestään tuttuja, toisille ne saattavat avata uuden maailman. 

  • Kuuntele sitä mistä pidät ja mikä sinua kutsuu. Mistä väreistä tai muodoista pidät? Mikä on mielestäsi kaunista? Mistä ruoasta pidät? Mikä saa sinut itkemään onnesta? 
  • Tanssi ja ilmeile, mutta älä kiinnitä huomiota siihen miltä se näyttää. Ilmaise itseäsi keholla, koita päästää mielestä ja ajatuksista irti. “Dance to express, not to impress”. Jokaista kiinnostaa täällä lopulta pitkälti oma napa, joten mitä väliä sillä on mitä teet elämässäsi? Ota se haltuun ja nauti siitä.
  • Ota tila sille mistä haaveilet, mitä ihan hullua tai siistiä haluaisit tehdä? Mikä olisi maailman hienointa? Mitä sen eteen voi tehdä? Mitä esteitä huomaat, ja miten voisit antaa myötätuntoa niille ja ehkä jopa luopua niistä?
  • Kiitä opista ja uusista ihmisistä, jotka ravistelevat omaa maailmaasi ja rikkovat olettamuksia. Ymmärrät laajemmin ja näet isompia kuvia.
  • Kiinnitä huomiota ympäristöösi. Onko sinulla turvallinen olo? Tukevatko ja uskovatko läheisesi ideoihisi tai unelmiisi? Jaatko niitä?
  • Pyri luomaan hyvää, mutta älä anna täydellisyyden syödä sinua. Jokaisella on elämässä menossa aina jotain sellaista, mistä sinä et välttämättä tiedä. Älä anna sosiaalisen median hämätä. Olemme jatkuvasti uuden opin äärellä, kuten lapset. Se on sinusta kiinni, nautitko siitä, vai vaaditko itseltäsi mahdottomia.

 

Mitä asiaa Lotalla on luovuudesta?

Olen paljon pohtinut omaa luovuuttani viimeisten kuukausien aikana. Luovuuden vastakohta ei ole mun mielestä järkevyys tai ajattelemattomuus. Siltä se saattaa usein kuulostaa. Mun mielestä tärkeintä on kuitenkin ymmärtää, että luovuuden vastakohta on pelko. Siitähän moni meitä ihmisiä estävä tunne tai ajatus kumpuaa. Myös tarve olla järkevä tai täydellinen aikuinen, joka ei voi hullutella. Pelätään milloin mitäkin. Näytänkö tyhmältä? Mitäköhän musta ajatellaan? Voikohan näin nyt tehdä? Mitä jos mulle nauretaan? Mitä jos joku ei tykkää musta enää?

Olen ymmärtänyt, että pelko estää elämästä sellaista elämää, josta unelmoi. Sellaista, josta nauttii oikeasti. Se estää tekemästä asioita, joista saa kiksejä ja iloa ja sellaista wau tunnetta, että elämä on aika siistiä. Se estää muodostamasta merkityksellisiä ihmissuhteita ja aitoa yhteyttä. Ja mikä siinä pelossa on kaikista ärsyttävintä? No se on aika tylsää. Se on aika pirun samanlaista päivästä toiseen pelätä kaikkea. Silloinhan on kangistunut ja usein lamaantunut. Ei ole voimaa kokeilla tai tehdä eri tavalla.  

Jos ei koskaan poikkea tavoista tai kyseenalaista omaa ääntä päässään, joka kertoo, ettei ehkä kannata tehdä sitä ja tehdä tuota, mitä elämässä on jäljellä? Tuota ääntä ei ehkä kannata uskoa koko elämäänsä. Luovuudessa eläminen on paljon hauskempaa ja nautinnollisempaa.

Luovuus ei myöskään ainoastaan tuo elämään lisää iloa ja nautintoa. Se antaa tilaa. Tilaa tuntea ja ymmärtää. Tilaa antaa anteeksi ja rakastaa itseään. Luovuus ei ole aina vain ammatillista, vaan ennemmin antautumista keskeneräisyydelle ja hyväksymiselle. Hyväksyminen on oikeastaan myös tie luovuuteen. Hyväksyy sen, että tuntee ja hyväksyy, että pelottaa. Silloin voi alkaa elämään pelosta huolimatta. 

Omassa elämässäni olen törmännyt siihen, että itken onnesta, kun saan vaan olla ja annan itselleni luvan tuntea. Olen huomannut, että sallivien hetkien jälkeen olen myös ollut luovimmillani. On tehnyt yhtäkkiä mieli tanssia keittiössä, ihan vaan koska voi. On tehnyt mieli kirjoittaa jopa esseetä, koska on tuntunut, että nyt jokin sisällä liikkuu ja virtaa ja siitä voi syntyä jotain kaunista ja sykähdyttävää. 

Sellaista se luovuus varmasti aidoimmillaan on. Hyväksymistä ja sen myötä sallittua energiaa, joka luonnostaan kumpuaa ja vaan purkautuu ulos. Milloin milläkin tavalla. Jopa joskus produktiivisesti. Ai että. ✨

 

Lopuksi 

Luovuus on loputon leikkikenttä. Se on, mitä päätät, että luovuus sinussa on! Ei ole oikeaa tai väärää tapaa olla luova. On kuitenkin varmaa, että luovuus löytyy asettumalla aloilleen, kuuntelemalla itseään ja tutustumalla uudestaan kadotettuun vapaaseen energiaan. Läsnäolon merkitystä ei voi tarpeeksi korostaa. Eckhart Tolle kirjoittaa kirjassaan Läsnäolon voima, että luovuuden puute ei johdu siitä, ettei osaa ajatella, vaan siitä, ettei osaa lopettaa ajattelemista. Oma luovuus nousee kyllä esiin, kun sille on tilaa.

Ajatus, joka esitettiin Pim olet luova kirjassa (2020): Olet aina enemmän läsnä, kun rikot turvallista arkeasi ja rutiinejasi. Mistä sen huomaa? Siitä, mitä muistat viime viikolta. Mitä sinä muistat?

 

Lähteet:

  • Järvilehto, L. & Järvilehto, P. 2020. Pim olet luova. E-kirja. BookBeat.
  • Gilbert E. 2015. Big magic – Creative living beyond fear. Riverhead books. 
  • Lotta Sofia. 22.1.2019. Vapauta sisäinen lapsesi: selviytymisen tilasta olemisen tilaan. Viitattu 5.5.2020. https://www.jennisofia.com/2019/01/22/vapauta-sisainen-lapsesi-selviytymisen-tilasta-olemisen-tilaan/
  • Mäkinen, K. 2018. Luovuus asuu sinussa, vaikka yhteytesi siihen saattaakin tuntua olevan hukassa. Hidasta elämää. Luettu 13.5.2021. Viitattu 13.5.2021. https://hidastaelamaa.fi/2018/03/luovuus-asuu-sinussa/#f3b06922
  • Tolle, E. 2019. Läsnäolon voima. Äänikirja. Kustantamo: Viisas Elämä. Kuunneltu Toukokuussa 2021. Viitattu 6.5.2021. 
Kommentit
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close