Tampere
24 Nov, Tuesday
2° C

Proakatemian esseepankki

Saavuta unelmasi



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Alkemisti on tarina, jolla on onnellinen loppu. Seuraamalla sydäntään, Santiago kävi läpi pitkän matkan ja saavutti unelmansa. Monet vastoinkäymiset eivät saaneet häntä luovuttamaan, ja vaikka hetkittäin tuntui siltä, että mahdollisuudet olivat nyt menneet. Kovalla työllä ja isolla kasalla onnea hän kuitenkin saavutti tavoitteensa. Hän oppi luottamaan tavoitteeseensa, ottamaan apua vastaan ympäristöltään ja luottamaan ympärillään näkyviin merkkeihin siitä, mitä hänen tulisi tehdä.

Kirjan ensimmäinen oppi on kärsivällisyys. Mitä muutkin elämäntaito-oppaiden ja menestysohjeiden kirjoittajat ovat sanoneet, oma tavoite täytyy olla kirkkaana mielessä ennen matkan aloittamista. Pieni toive ei riitä, ja kuten kirjakin kertoo, maailma on täynnä niitä, jotka tyytyvät pienempään onneen ja ottavat sen, minkä saavat. Heille kelpaa tavallinen työ ja vaatimattomat unelmat. Kirjan mukaan täytyy uskaltaa unelmoida suuria, ja hylätä kaikki ajatukset mukavuudesta. Vain kovalla työllä voi saavuttaa suuria.

Tavoitteeseen matkaamisen aikana vastaan tulee paljon hetkiä, jolloin tuntuu siltä, että koko hommassa ei ole mitään järkeä. Luovuttaminen on tällöin helppoa. On helppoa siirtyä tekemään jotain muuta.

Kirjan pojalle tuli matkansa aikana muutamia vastoinkäymisiä, mutta näiden vastapainoksi hänellä kävi myös yli-inhimillisen hyvä tuuri ja ihmiset hänen ympärillään auttoivat häntä. Poika sai oppia, että hän voi luottaa tavoitteensa toteutumiseen.

Kirja puhuu maailman sielusta. Siitä, että, jos haluaa jotain, sen kyllä saavuttaa. Arkielämässä puhutaan karmasta, tai ihan vain siitä, että asioilla on tapana järjestyä. Suuria tavoitteita ja suunnitelmia ei toki voi perustaa taikauskon varaan, mutta jokin viisauden jyvä tässä ajattelutavassa on.

Luottamus siihen, että kaikki järjestyy on peruspsykologiaa, ja positiivinen ajattelu on tutkitusti paras asia, joka kantaa pitkälle. Oli kyse sitten sotakentästä tai urheilusuorituksesta, jos epätoivo iskee, voi samalla heittää hyvästit onnistumisesta. Maailman sieluun uskominen on itseensä ja tavoitteeseensa uskomista. Joka aamu voi nousta sängystä ajatellen, että taas tänään voi päästä yhden askeleen lähemmäs tavoitettaan.

Kun oma tavoite on selvillä, polku sinne on helppo rakentaa. Kaikki valinnat mitä teemme, johtaa meitä kohti tuota unelmaa. On paljon helpompaa valita joka päivä pienillä valinnoilla asioita, jotka vievät tavoitetta kohti.

Tavoitteen määrittely on kuitenkin ainakin itselleni ollut se suurin ongelma. Kun kiinnostuksen kohteita on paljon, ja perusluonne innostuu todella helposti, on hankalaa valita yhtä isoa ja pitkäkestoista tavoitetta. Mitä minä haluan? Halut muuttuvat, päivittäinkin. Mistä tietää sen, että oikeasti haluaa sitä mitä haluaa, ja onko halu ollenkaan järkevä. Kirjassa poika luotti vain siihen, että aarre todella löytyisi, eikä epäröinyt tiellään sen jälkeen, kun oli tehnyt päätöksensä.

Monet, myös tämä kirja puhuu siitä, mitä tulee tehdä, kun tavoite on kirkkaana. Oikean tavoitteen valitsemisesta ei kuitenkaan moni sano mitään. Kirjassakin poika joutui tekemään uhrauksia. Mitä, jos olisi käynyt ilmi, että nämä uhraukset eivät olleetkaan lopun tavoitteen arvoisia?

Kun haluaa päästä tavoitteeseen tai saavuttaa jotain, on muutos välttämätöntä. Se on hienoin ja samalla myös pelottavin asia. Tavoitetta kohti kulkiessa täytyy luopua vanhoista asioista ja muista mahdollisuuksista. Kaikkea ei voi saada, joten tärkeämmän tavoitteen edessä täytyy uhrata vähemmän tärkeitä asioita.

Tavoitteeseen pääseminen ja muutoksen kanssa eläminen on helpompaa tiimin kanssa. Kun kaikki tiimin jäsenet sitoutuvat tavoitteeseen, on helpompaa ratkaista ongelmia. Kirjankaan poika ei tehnyt matkaansa yksin, vaan kuunteli saamiaan oppeja muilta. Askel suurien asioiden saavuttamiseen on tavoitteeseen sitoutuminen; sen jälkeen täytyy vain luottaa, että matka kyllä vie oikeaan suuntaan.

 

Kommentit
  • Annamari Aalto

    Olipas ihana essee josta tuli hyvä mieli!
    Olen itsekin lukenut Alkemistin joskus kauan aikaa sitten, mutta siitä on niin paljon aikaa, etten sillon tainnut oikein ymmärtää sitä ja sen pointtia.
    Pidin myös siitä, että tavallaan kyseenalaistit tiettyjä pointteja. Muun muassa se, että aina painotetaan, että tavoite pitää olla kirkaana mielessä mutta itse tavoitteen asettamisesta ei puhuta.
    Pidin myös siitä, kun toit esille toisenlaisen kyseenalaistavan näkökulman “Mitä, jos olisi käynyt ilmi, että nämä uhraukset eivät olleetkaan lopun tavoitteen arvoisia?”. Sitä helposti tuudittautuu ajatukseen “kyllä kaikki on lopulta sen arvoista”. Vaikka olen perusluonteeltani todella positiivinen, niin on silmiä avaavaa miettiä myös sitä, että entä jos ei olekaan?

    23.8.2018
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close