Tiinu Pärssinen
Yksilöessee 15.5.2019
Lähteet: Koppelomäki, I. Saa mitä haluat – seminaari. Tampere. 14.5.2019

Saat mitä haluat, mutta tiedätkö mitä haluat?

Olin 14.5.2019 Ilkka Koppelomäen Saa mitä haluat – seminaarissa Tampereen Torni hotellissa. Ilkka Koppelomäki on mielenhallintaan erikoistunut valmentaja, joka uskoo, että yksinkertaisilla muutoksilla voi saada suuria muutoksia aikaan. Tarvitsee vain uskoa, että mahdottomalta tuntuvat asiat ovat mahdollisia. Halusin peilata seminaarista saamiani ajatuksia Apajan tämän hetkiseen tilanteeseen ja siihen, miten voisimme saavuttaa tavoitteemme.

Koppelomäen mukaan lähtötilanteet voi jakaa karkeasti neljään eri tilanteeseen. Ensimmäisessä tilanteessa visio, mitä kohti haluaa, on selvä, mutta tapa päästä siihen on epäselvä. Toisessa tilanteessa on valmis tekemään asioita, mutta ei tiedä mihin haluaa. Kolmannessa tilanteessa asiat ovat sillä hetkellä huonosti, on vähän kuopassa eikä tiedä miten siitä pääsisi ylös. Neljännessä tilanteessa kaikki on ihan hyvin, mutta silti kaipaa ehkä tiedostomattaan muutosta.

Apajalla on juuri päätetty visio, joka kuuluu näin ”olla huipputiimi, joka tuottaa merkityksellistä liiketoimintaa”. Haluamme siis, että tekomme ja projektimme ovat arvoihimme sopivia ja ne kaikki tähtäävät samaan päämäärään eri merkitykselliseen liiketoimintaan. Haluamme myös tulla huipputiimiksi. Olemme Koppelomäen luokituksen mukaan ensimmäisessä tilanteessa, jossa tiedämme vision, mutta emme ole vielä varmoja, miten saavutamme sen. Halu tulla huipputiimiksi sisältää oman toiminnan arviointia ja sen muuttamista tarpeen tullen. Pohdimme tällä hetkellä organisaation muutosta, koska olemme huomanneet, ettei Apajan kaikki toiminta tavat vie kohti huipputiimiä.

Tiedämme suurin piirtein mitä haluamme, mutta selkeät tavoitteet puuttuvat. Visiomme ei ole tarpeeksi tarkka, jotta osaisimme kulkea sitä kohti. Koppelomäen mukaan pitää tietää mitä haluaa, jotta voi saada sen. Tämä on täysin looginen ajatusmalli, jonka takia olisi tärkeää, että saisimme luotua pidemmälle aikavälille selkeitä tavoitteita ja lisäksi vielä välitavoitteita, jotta voimme seurata edistymistämme. Koppelomäki puhui myös siitä, kuinka tavoitteista pitää ottaa vastuu ja tehdä töitä sen eteen, että ne saavutetaan. Apajassa tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen pitää sitoutua yhteisiin tavoitteisiin ja tehdä asioita sen eteen. Tarvitsemme ajattelua, joka lähtee siitä, kuinka tiimi hyötyy meistä yksilöinä. Kun tuomme itsestämme kaiken potentiaalin tiimille, olemme jo paljon lähempänä määränpäätämme.

Olemme tiiminä taipuvaisia aliarvioimaan suorituksiamme. Hyvänä esimerkkinä emme uskoneet päässeemme alkukeväästä asettamaamme raha tavoitteeseemme, mutta saimme yllättyä, kuinka hyvin saavutimme sen. Koppelomäki neuvoikin, että välillä täytyy muistaa katsoa taaksepäin, jotta huomaa, kuinka pitkälle on jo päässyt. Monesti aiemmat saavutukset unohtuvat helposti ja kokonaiskuva hämärtyy. Murehdimme myös paljon, vaikka koitammekin ajatella, ettei kannata tehdä ongelmaa, jos sitä ei ole. Lopettamalla etukäteen murehtimisen säästää paljon aikaa ja energiaa. Miksi murehtia samaa asiaa moneen kertaan, ennen kuin se on vielä edes tapahtunut. Murehtia kannattaa vasta, kun jotain sen arvoista tapahtuu. (Koppelomäki, 2019).

Koska haluamme tulla huipputiimiksi, tarvitsee meidän tehdä muutoksia, joita se vaatii. Meidän täytyy tehdä rohkeasti asioita, eikä pelätä epäonnistumisia. Kuinka usein onnistuu heti ensimmäisellä yrittämällä? Ei kovin usein, mutta siitä ei kannata lannistua. Koppelomäki jakoi seitsemän vaiheisen muutoksen portaat, jotka auttavat tekemään muutosta ja saavuttamaan sitä kautta haluamansa tilanteen. Apajan kohdalla voimme ajatella huipputiimiksi tulemista halutulla tilanteella.

Ensimmäisenä aloitetaan miettimällä, mistä olemme onnellisia, tyytyväisiä ja mistä nautimme (Koppelomäki, 2019). Tällä hetkellä olemme Apajassa tyytyväisiä siihen, että meillä on aito halu olla yhteneväinen tiimi, joka tähtää oikeasti korkeisiin tavoitteisiin. Emme halua tehdä sitä hinnalla millä hyvänsä, vaan haluamme noudattaa yhteistä linjaa toiminnassamme. Tästä täytyy olla onnellinen, sillä 19 ihmisen tiimissä, ei ole itsestään selvää, että kaikilla on yhteinen aito tavoite. Lisäksi onnellinen täytyy olla siitä, että meitä kiinnostaa toisemme myös ihmisinä, vaikka kevään projekti urakassa saatoimme unohtaa inhimillisyyden kaiken suorittamisen keskellä. Pystyimme kuitenkin huomaamaan ja myöntämään tämän ja haluamme löytää tasapainon bisneksen ja henkisen hyvinvoinnin väliltä.

Toisessa vaiheessa selvitetään mitä oikeasti halutaan ja missä olemme nyt (Koppelomäki, 2019). Haluamme aidosti huipputiimiksi ja myös kyseenalaistaa aiemmat Proakatemian tiimiyritysten mallit ja etsiä meille sopivimpia tapoja toimia. Haluamme kulkea omaa polkua, emmekä vain tehdä asioita, niin kuin ennenkin. Olemme jo tehneet useita asioita eri lailla, kuin muut tiimit ja jatkossa tarvitsemme lisää itseluottamusta ja rohkeutta, jotta voimme jatkaa samalla polulla.

Kolmannessa vaiheessa täytyy uskaltaa tehdä valinta. Kaikki valinnat ovat hyviä ja jokainen valinta saa aikaan muutosta. Joskus valinta voi osoittautua huonoksi, mutta silloinkin on hyvä, että on nähnyt sen (Koppelomäki 2019.) Olemme Apajassa tehneet muutamia valintoja, jotka olemme huomanneet jälkikäteen ehkä toimimattomiksi ja olemme tehneet niihin liittyen uusia päätöksiä ja valintoja. Näissä tilanteissa olemme saattaneet soimata itseämme tehottomaksi tiimiksi, kun joudumme käyttämään aikaa uuteen valintaan. Olemme kuitenkin viisastuneet myös huonoksi osoittautuneen valinnan kautta, joten pitäisi muistaa, ettei ole väärin tajuta tehdä uusi valinta, jos edellinen ei toimi.

Neljännessä vaiheessa meidän pitää luoda kirkas tavoitetila ja sanoa ei kaikille vaihtoehdoille, jotka eivät vie täysin sitä tilaa kohden (Koppelomäki, 2019). Tämä tarkoittaa sitä, että emme voi tyytyä johonkin, jos näemme, ettei se palvele tavoitettamme olla huipputiimi. Matkalla huipputiimiksi ei voi oikaista, vaan se matka täytyy kulkea ja kokea, jotta pääsemme määränpäähän. Meidän täytyy olla itselle ja toisillemme rehellisiä siinä, viekö jokapäiväinen toimintamme sitä kohti.

Viidennessä vaiheessa pääsemme toiminnan pariin (Koppelomäki, 2019). Eteneminen tapahtuu askel askeleelta ja se vaatii malttia, ettei ala harppomaan liian isoin askelin. Apajan puoliksi vitsiksi muotoutunut ”hiljaa hyvä tulee” – motto on täysin totta. Emme ole onneksi kiirehtineet, vaikka alkutaipaleella saimme ulkopuolista painetta siihen, missä tilanteessa meidän pitäisi jo olla. Toki jossain vaiheessa on täyden toiminnan paikka, mutta isoja askelia ei kannata ottaa vain, näennäisen edistymisen vuoksi.

Koppelomäen muutoksen portaiden kuudennella askelmalla pitää löytää oikeat ihmiset ympärillensä. Olemme onnekkaita, sillä meillä on jo 19 hengen tiimi ja meistä jokainen on oikea ja merkityksellinen jäsen Apajalle. Koska emme voi tehdä liiketoimintaa tiimimme tai Proakatemian sisällä, täytyy meidän löytää ulkopuolelta myös oikeat ihmiset. On tärkeää luoda hyvät verkostot, jota kautta voimme tehdä niin asiakashankintaa kuin saada mentorointia. Useammalla tiimillä on Proakatemialla ulkopuolinen mentori ja siitä saa varmasti tiimi paljon irti. Voisiko syksyn yksi tavoitteista hankkia Apajalle oma mentori, joka voisi sparrata meitä eteenpäin.

Seitsemännessä ja viimeisessä vaiheessa valitaan paras ympäristö haluamasi tavoitteen saavuttamiseksi (Koppelomäki, 2019). Saamme työskennellä Tampereen keskustassa upeissa tiloissa, joista meidän pitää muistaa joka päivä olla kiitollinen ja huolehtia niistä sen mukaan. Meidän tilat ovat parhaat mahdolliset matkalla huipputiimiksi, koska saatavillamme on jatkuvasti vanhempien tiimien opiskelijoita, joilta voimme kysyä aina apua ja neuvoa. Ilmapiirimme on avoin ja välitön, joka kannustaa kaikkia menestymään. Tiimien välillä on hyvä laatuista kilpailua, joka saa suorittamaan projekteja menestyshalulla.

Apajalla on kaikki avaimet huipputiimiksi tulemiseksi, meidän täytyy vain haluta laittaa avain lukkoon ja avata se. Tämä ei tapahdu hetkessä eikä toisessakaan, mutta uskomalla siihen, että huipputiimin saavuttaminen on mahdollista, tulemme sen tekemään. Kaikki on meistä kiinni, ja jos jokainen sitoutuu tavoitteeseemme rohkeasti ja uskaltaa tehdä asioita, joita ei vielä uskalla tehdä, saavutamme enemmän kuin nyt ehkä s