Tampere
04 Dec, Friday
0° C

Proakatemian esseepankki

Säästääkö vai sijoittaako



Kirjoittanut: Jesse Niemi - tiimistä Kajo.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Säästäjästä sijoittajaksi

 

Olen ollut sijoittamisesta kiinnostunut pitkään vain sen vuoksi, millaisen mielikuvan sijoittaminen minulle antaa. Sijoittamisesta ja sijoittajista minulle tulee mieleen kahvikupillista juova, hienoon pukuun sonnustautunut mies tai jakkupukuun sonnustautunut nainen, joka selailee rennosti lehden talousosiota ja miettii seuraavaa suurta liikettään osakesalkkunsa suhteen. Rahasummat ovat isoja ja panostaa tarvitsee vähintään tuhansin euroin pääoman suhteen heti alussa. Mielikuvani sijoittamisesta onkin koostunut lähinnä elokuvista ja televisiosarjoista.

 

Mika Pesosen kirjoittama Säästäjästä sijoittajaksi kirja avasi minulle kuinka moninainen sijoittajien ja sijoitustapojen kirjo voi olla. Alkaakseen sijoittajaksi minulla ei tarvitsekaan välttämättä olla valtavaa pääomaa entuudestaan. Sijoittamista voi ajatella myös vain erilaisena säästämisen muotona. Tuhannet ja tuhannet suomalaiset pitävät rahojaan pankkitileillä, joissa on huonot korot ja pelkästään pankin palveluistaan ottamat maksut syövät vuosittaiset korot pois, mikäli tilillä ei lepää valtavia rahasummia. Esimerkiksi pankkien rahastoihin sijoittaminen on eräänlainen säästämisen ja sijoittamisen sekoitus, toisissa paikoissa puhutaan rahastosijoittamisesta, toisissa rahastosäästämisestä. Rahastoissa rahat ovat kiinni pankin hajauttamissa kohteissa, joita on kymmeniä tai jopa satoja ja tällöin riskit ovat hajautettu ja pienemmät kuin jos sijoittaisit yksittäisiin kohteisiin, joiden arvojen vaihtelut muuttaisivat merkittävästi sijoitusten arvoa samantien.

Tietenkin sijoittamisessa pätee tuttu sanonta ”high risk, high reward”, eli mitä isomman riskin uskallat ottaa sitä isompi voi tuottokin olla. Pankin kautta voi sijoittaa myös isomman riskin kohteisiin rahastoihin, joissa arvon vaihtelut ovat suurempia. Toki pankit ottavat rahastojen hoitamisesta palkkioita, joita sijoittajalla ei mene, jos sijoittaa itsenäisesti. Itsenäisesti rahojaan voi sijoittaa erilaisissa palveluissa, esimerkiksi Nordnetissä. Toki nämäkin palvelut ottavat pieniä summia osakesalkun avaamisesta ja säilyttämisestä, mutta hoitaessasi itse omia sijoituksiasi, ei sijoitusten hoitamiseen mene muita kuluja.

 

Jonkinlaisen pääoman sijoittaminen vaatii, jos sijoituksen tahtoo tuottavan lähitulevaisuudessa, eli 5-10 vuoden sisällä jonkinlaista voittoa. Tällöin sijoittajan on otettava salkkuunsa myös osakkeita. Osakkeet ovat panostus jonkin yrityksen toimintaan. Asiaansa paneutunut sijoittaja tutustuu yritykseen, jonka osakkeita ostaa. Muuan Warren Buffet (maailman menestyneimmäksi sijoittajaksi luonnehdittu liikemies, jonka nettovarallisuus noin 80 miljardia) on ilmaissut usein sijoittavansa vain yrityksiin, joiden toiminnan hän tuntee ja joiden liiketoimintaa ymmärtää. (https://www.simplysafedividends.com/intelligent-income/posts/37-top-10-pieces-of-investment-advice-from-warren-buffett)

Buffetin neuvo tuntuu käyvän järkeen, sillä mikä voisi olla parempi tapa ennustaa osakkeidensa arvoa ja sen nousua tai laskua, kuin tuntemalla sekä toimiala että yrityksen toiminta markkinoillaan.

 

Osakekurssit ovat suuriliikkeisiä ja siksi riskialttiita sijoituskohteita, jolloin pääoman hetkellinen menetys ei saa kaataa taloudellista tasapainoa. Tästä syystä sijoittamiseen tarvittava pääoma tulisi löytyä sellaisista varoista, joiden menettäminen ei aja sijoittajaa taloudelliseen ahdinkoon. Vaikka pääoman ei tarvitse olla läheskään niin suuri kuin olin aiemmin kuvitellut, tulisi rahaa silti olla hieman ns. ylimääräistä, jotta on jotain mitä sijoittaa. Myös velkarahalla voi toki sijoittaa, mutta jos velkarahalla aikoo sijoittajaksi, pitäisi osakesijoitusten määrä olla minimaalinen tai niitä ei tulisi olla ollenkaan. Alkusumman sijoittamisen jälkeen voi jatkaa rahan sijoittamista esimerkiksi sijoittamalla joka kuukausi jonkin pienemmän summan. Syksyllä käymälläni asiantuntijamyynnin kurssilla, eräs luentovieraana ollut myynnin ammattilainen sanoi esityksessään olleensa aina ollut sitä mieltä, että jokaisen, jolla on siihen mahdollisuus, tulisi sijoittaa palkastaan joka kuukausi 20% joihinkin sijoituskohteisiin. Tämä jäi mieleeni ja olenkin siitä asti harkinnut alkavani sijoittamaan rahoja, joita minulta jää yli (jos jää). Tulevaisuudessa valmistumiseni jälkeen, kun palkoista jää enemmän käteen kuin nykyään, on sijoittamisen aloittaminen helpompaa. Olemme tiimin sisällä Kajossa kyllä jo puhuneet joidenkin henkilöiden kanssa ylimääräisten palkkojen sijoittamisesta esimerkiksi joihinkin Nordnetin superrahastoihin.

 

Yksi tärkeimmistä asioista, joita Mika Pesosen Säästäjästä sijoittajaksi kirjassa puhutaan, on sijoitussuunnitelman teko ja suunnitelmassa pysyminen. Sijoitussuunnitelmassa mietitään valmiiksi, kuinka suurta tuottoa sijoittaja haluaa sijoituksiltaan saada ja siten kuinka suuren riskin on valmis ottamaan. Ihmisellä on kuitenkin tapana rahaa sijoittamisella tienatessaan tulla ahneeksi ja toisaalta rahaa menettäessään tulla ylivarovaiseksi tai suorastaan vihaiseksi. Moni lopettaa sijoittamisen ensimmäisen osakkeiden notkahduksen sattuessa kohdalle, jolloin ensimmäinen ajatus on, että sijoittaminen ei ole itseä varten tai siinä on jotain muuten vialla. Rahan äkillinen menetys nostaa pintaan vihaa ja reaktio on, että jäljelle jääneet rahat nostetaan takaisin tilille ja viha suunnataan sijoittamiseen yleisesti sen sijaan, että tarkasteltaisiin asiaa omien reaktioiden kautta.  Sijoittamisessa rahaa menetetään ja saadaan ja sijoittaminen isommalla riskillä vaatii hyviä hermoja.

Salkun sisältöä kootessa tulee tarkkaan miettiä millaista tuottoa milläkin osalla haluaa ja kuinka pitkäjänteisesti voittoa aiotaan tehdä. Eri omistuksien myymisen ja ostamisen tueksi on hyvä tehdä toimintasuunnitelma. Kun sijoittamisesta on suunnitelma ja ostoja ja myymisiä tehdään siten, että sijoituksien salkussa on aina tietty osuus riskittömämpiä ja tietty osuus korkeamman riskin sijoituksia. Kirjassa luetellaan myös monia sijoittajan ”perisyntejä”, joista yksi tärkeimmistä on ahneus. Ihmiselle on luontaista rohkaistua ensimmäisen isomman arvonnousun tapahtuessa ja siitä syystä esimerkiksi ostaa lisää. Kun ihminen ei noudata etukäteen tehtyä suunnitelmaansa vaan muuttaa ahneuden takia salkkunsa vaikka hyvin osakepainotteiseksi, on pienikin kurssiromahdus kohtalokas myös muiden salkun osien tuotoille.

Itse koen, että jos sijoittaisin ns. ”ylimääräistä rahaa”, en olisi kovin heikkohermoinen sijoitusteni suhteen. Uskaltaisin odottaa uutta arvonnousua pienen notkahduksen sattuessa. Tämä on kuitenkin vain oletus ja perustuu muihin tapoihini käyttää rahaa. Haluan kuitenkin ehdottomasti laittaa ”rahani poikimaan” tulevaisuudessa, enkä pelkästään säilyttää sitä pankkitilillä. Myös asunto-osakkeet ovat pyörineet mielessäni, sillä kiinteistöt ovat melko kestäviä ja arvoansa hyvällä paikalla nostavia sijoituskohteita. Tulevaisuus kuitenkin näyttää, mihin rahkeeni riittävät Proakatemiasta valmistumisen jälkeen.

 

 

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close