Oppimissopimus-pajassa ilmi tuli se, että monen tavoitteena on onnellisuus, johon he pääsevät, kun muut tavoitteet, esimerkiksi työllistymisestä, toteutuvat. Lykkyä pyttyyn vaan, ajattelin. Ei ihminen voi olla tasaisessa tyytyväisyyden tilassa, minkä lisäksi kaikki kokevat onnellisuuden hetkiä (toivottavasti) päivittäin. Tahdoin kyseenalaistaa sitä, onko onnellisuus hyvä tavoite. Vastatakseni omaan kysymykseeni otan avukseni kaksi hyvinkin erilaista hypoteettista hahmoa: Maunon, joka on kuukauden sisään eronnut, menettänyt työpaikkansa ja saanut snägärillä turpaan, sekä Irmelin, jolla on upea perhe, uudenkarhea Audi ja rahaa niin paljon, että hän käyttää seteleitä silmälasien kiillottamiseen. 

Voi ja kannattaakin tavoitella onnellisuutta, mutta se ei toimi niin, että saavuttaa yhden virstanpylvään ja elää onnellisena elämänsä loppuun asti. Kyllähän kaikki tämän luulevat jo tietävänsä, mutta silti liian monet elävät ajatellen: ”Sitten kun laihdun/löydän elämänkumppanini/saan ylennyksen, olen tyytyväinen”. Et ole. Tai olet mutta hetkellisesti. Kun Irmeli osti upean Audi A7 auton, hän ajeli sillä tyytyväisenä töihin ja hyrisi onnesta kollegoiden ihaillessa uutta menopeliä. Seuraavalla viikolla hän jo katseli kaaraansa niin kuin kaikkea muutakin elämässään; tympääntyneenä. Ja osti uuden, paremmin varustellun auton.  

Onnellisuus ei tarkoita sitä, että ihmisellä olisi vain vähän ongelmia tai ne olisivat pieniä. Tai onnettomuus sitä, että haasteita löytyisi roppakaupalla. Irmeli on liki jatkuvasti onneton. Häntä harmittaa, kun mies ostaa hänelle keltaisia eikä valkoisia neilikoita, toinen hänen lapsistaan jäi toiseksi kuviokellunnan maailmankisoissa ja superfoodsmoothie oli loppu Prismasta. Hän murehtii pienistä asioista, joilla ei aidosti ole mitään merkitystä. Mauno kuitenkin kokee olevansa onnellinen kaikista vastoinkäymisistään huolimatta. 

Onnellisuus on ongelmien ratkaisemisesta nauttimista sekä ratkaisun löytymisen juhlimista. Mauno kokee, että pystyy nyt aloittamaan uuden lehden elämässään, kun palkkatyö tai aviopuoliso ei enää vie aikaa itsensä kehittämiseltä. Hän osaa nauttia tilanteesta, koska hän ymmärtää, että osa palkintoa on itse matka sekä sen tuomat tunteet, olivatpa ne mitä tahansa. Yhä useammin nuoret etsivät töitä, joiden tekemisestä nauttivat, koska he tietävät, että pelkkä raha ei lämmitä pitkään, ellei sen tienaaminen ole mielekästä. 

Me itse voimme valita, tuhlaammeko voimavarojamme onnellisuuden tavoitteluun vai olemmeko onnellisia. Meissä jokaisessa on mahdollisuus vatvoa epäonnessa Irmelin tavoin, mutta jokaisella on myös mahdollisuus löytää onnellisuutta jo matkan varrelta tehdessämme töitä tavoitteidemme eteen. Saa ja pitää olla onnellinen jo ennen kuin se viimeinen tavoite on saavutettu. Tiimikollega Konsta Kossin mottoa lainaten “Ole tyytyväinen, mutta älä tyydy“.  

Inspiraatiota tämän eseen kirjoittamiseen löysin Mark Mansonin sivaltavan rehellisesti kirjoitetusta Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan -kirjasta.