Tampere
24 Nov, Tuesday
2° C

Proakatemian esseepankki

Ruuvin saa seinään vasarallakin, mutta ruuvimeisselillä se on huomattavasti helpompaa



Kirjoittanut: Olli Pohjoisvirta - tiimistä Value.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Useita kirjoittajia
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Ruuvin saa seinään kiinni vasarallakin, mutta ruuvimeisselillä se on huomattavasti helpompaa

 

Valtiotieteiden maisteri Ari Evwaraye työskentelee strategiapäällikkönä sisäministeriössä sisäisen turvallisuuden ja poikkihallinnollisen yhteistyön parissa. Hänen pro gradu-työnsä käsitteli poliisin ennaltaehkäisytoimia vakavan väkivaltarikollisuuden vähentämiseksi. Ennen siirtymistään ministeriöön Evwaraye on työskennellyt sekä paikallispoliisissa että suojelupoliisisissa.

”Ei vain pahan poistamista vaan myös hyvän lisäämistä.” Tällaisilla sanoilla Jyrki Katainen kiteytti tutkimushankkeen ”Kestävän kasvun malli”. Hallituksen tilaama raportti herätti paljon julkista keskustelua ja se sai osakseen syytöksiä niin hyvä-veli-asetelmasta kuin turhasta sanahelinästäkin. Evwaraye ei halua ottaa kantaa siihen, kuinka hyödyllinen raportti Suomelle oli, mutta sen keskeisessä teesissä eli hyvän lisäämisessä voisi Evwarayen mukaan olla jotain sellaista, mikä voisi leimata myös poliisin työtä. Poliisilain ensimmäisen pykälän mukaan poliisin tehtävä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, paljastaminen ja syyteharkintaan saattaminen. Rikostorjuntaan liittyvät tehtävät on kirjattu lakiin tärkeysjärjestyksessä ja rikoksen ennaltaehkäiseminen on siis ajateltu tärkeämmäksi tehtäväksi kuin rikosten tuomioistuimeen saattaminen. Tämä tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että poliisilla on velvollisuus puuttua mahdolliseen rikokseen ennen kuin se tapahtuu eikä odottaa tilaisuutta kiinniottoon verekseltään.

Ari Evwarayen mukaan poliisikoulutus antaa poliisille hyvät valmiudet järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen. Myös laki antaa poliisille sellaisia valtuuksia toimia, joita ei tavallisella kansalaisella ole. Koska poliisi käyttää suurta julkista valtaa on tärkeää, että koulutuksessa keskitytään myös poliisin toimintaa säätelevien lakien opiskeluun. Ei riitä, että poliisi osaa ja saa ottaa rikollisen kiinni vaan pitää ymmärtää milloin, miksi ja millä edellytyksillä tällaisia esimerkiksi ihmisen henkilökohtaiseen vapausoikeuteen liittyviä toimia tulee tehdä. ”Voisi jopa sanoa, että Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa poliisitoiminnan ydin on laillisuusperiaate – kaikki tehdään sääntöjen mukaan ja kaikesta, mitä tehdään, puolestaan on säännöt.” (Evwaraye, 36).

Rikoksen ennaltaehkäisy

Mutta mitä jos jostakin asiasta ei olekaan tarkkoja sääntöjä? Poliisin ennalta ehkäisevää toimintaa koskevaa lainsäädäntöä ei Evwarayen mukaan juuri ole olemassa. Poliisin ennaltaehkäisevä työ kattaa laajasti erilaista toimintaa aina ammattirikollisten valvonnasta tieteelliseen tutkimukseen, mutta jokaiseen tilanteeseen sovellettavissa olevia seikkaperäisiä ohjeita ei lakiin ole kirjattu. Lisäksi resurssit ennalta estävään toimintaan vaihtelevat merkittävästi alueittain, osaksi ymmärrettävästäkin. Esimerkiksi Inarissa on todennäköisesti paljon vähemmän ammattirikollisuuden ehkäisemiseen suunnattuja resursseja kuin Helsingissä eikä koulupoliisitoimintaakaan järjestetä jokaisella kyläkoululla.

Joka tapauksessa konkreettiseen toimintaan, kuten rikosten tutkintaan on helpompi luoda ohjeita ja säädöksiä kuin rikosten ennalta estämiseen. Yksi yleinen teoria poliisin ennalta estävästä toiminnasta on ns. rangaistusteoria. Sen mukaan ennaltaehkäisyn ei pitäisikään olla erillinen osa poliisin toimintaa, vaan riittää, että poliisi suorittaa näkyvää valvontaa ja selvittää rikoksia riittävän tehokkaasti. Kun riski kiinnijäämiseen on korkea ja rikollisuuden hyötysuhde huono, niin myös kiusaus rikollisuuteen pysyy matalana. Ne, jotka riskistä huolimatta tekevät rikoksia otetaan kiinni ja saatetaan tuomioistuimen rangaistavaksi. Näin poliisin näkyvä ja tehokas toiminta luo pelon rangaistuksesta, ja se toimii rikollisuuden ennaltaehkäisynä.

Yksinkertaista? Evwarayen mukaan ainut ongelma rangaistusteoriassa on, että se ei toimi. Yhdysvaltalaistutkijoiden Daniel Nagin ja Joan Petersilian kriminologisten tutkimusten mukaan rangaistusteoria toimii jossain määrin, mutta ei kuten aiemmin mainittu teoria olettaa. Kiinnijäämisriski korreloi kyllä rikoksia ennaltaehkäisevästi, mutta se ei liity rangaistuksen todennäköisyyteen tai ankaruuteen. Rikollinen yksinkertaisesti haluaa välttää kiinnijäämishetken ja -kokemuksen. Vielä hämmentävämpi löydös on, että rangaistusten ankaruus ei itseasiassa vähennä rikollisuutta vaan päinvastoin. Identtisestä rikoksesta ankaramman tuomion saanut tekee tilastollisesti jatkossa todennäköisemmin ja vakavampia rikoksia, kuin tuomittu joka sai lievemmän rangaistuksen. Petersilian teorian mukaan ilmiö selittyy sillä, että pidempään vankilaolosuhteissa olo aiheuttaa vakavampaa syrjäytymistä yhteiskunnasta ja lujittaa rikollista identiteettiä. Naginin ja Petersilian tutkimukset eivät ole poikkeus sääntöön vaan iso joukko kansainvälisiä kriminologisia tutkimuksia viittaa samaan suuntaan.

Sosiaalinen ennaltaehkäisytyö

”Alle kolme prosenttia väestöstä tekee puolet kaikista rikoksista. Rikollisuus kasautuu voimakkaasti hyvin pienelle osalle väestöä. Väkivaltarikoksissa kasautuminen on vielä voimakkaampaa rikosten uhreilla kuin tekijöillä: yksi prosentti väestöstä kokee kaksi kolmasosaa kaikesta väkivallasta.” Ei liene ihme, että samaa nuorta rikoksentekijää kolmatta kertaa kuulusteleva poliisi on turhautunut tilanteeseen. Julkisessa keskustelussa vaaditaan usein pidempiä ja ankarampia rangaistuksia. Kuitenkin tutkimustiedon valossa ankarammat rangaistukset johtavat pitkässä juoksussa yhteiskunnallisesti yhä vakavampaan rikollisuuteen. Väkivaltarikollisuuden kanssa arjessaan tekemisissä oleva väestö on hyvin pieni ja tälle samalle osalle väestöä kasaantuu myös muita ongelmia, kuten työttömyyttä sekä mielenterveys- ja päihdeongelmia. Ei siis ole olemassa vain “väkivaltaongelmaa” vaan väkivalta on tyypillisesti seurausta muista ongelmista.

Evwaraye näkee ongelmassa myös mahdollisuuden. Hyvin pienelle osalle väestöä kasaantuu vakavia ongelmia, mutta vaikuttamalla tuohon pieneen osaan väestöä voitaisiin ratkaista iso osa kaikesta rikollisuudesta. Ruotsissa vuonna 2013 tehdyn tutkimuksen mukaan rikollisuuden ehkäisy on taloudellisesti erittäin kannattavaa. Jo pienen ja paikallisenkin jengin (15-20 henkeä) aiheuttamat kustannukset 15 vuoden tarkastelujaksolla ovat n. 30 miljoonaa euroa. Tähän summaan lukeutuvat rikosten välittömien kustannusten lisäksi syrjäytymisestä aiheutuvia kustannuksia. Jo 100 000 eurolla voitaisiin palkata kaksi poliisia tai nuorisotyöntekijää tekemään ennaltaehkäisevää työtä paikallistasolla. Tutkimustiedon valossa sijoitukset sosiaaliseen rikoksia ennaltaehkäisevään työhön maksavat itsensä takaisin.

Missä sitten ongelma? Tutkimustieto yksiselitteisesti kertoo, että rangaistukset eivät ehkäise rikollisuutta vaan puuttuminen sosiaalisiin ongelmiin, joista rikollisuus kumpuaa, on tehokkaampaa niin yhteiskunnallisesti, taloudellisesti kuin yksilönkin kannalta. Evwarayen mukaan ongelma ei olekaan siinä, etteikö tutkimustietoa olisi tarpeeksi tai etteikö syy ja seuraussuhteet olisi hyvin tiedossa. Ongelma on hallintojärjestelmän luonteessa. Rikollisuuden ennaltaehkäisevästä työstä koituvat säästöt eivät näy suoraan seurattavissa tilastoissa, jollaisia ovat esimerkiksi poliisin tehokkuutta seuraavat konkreettiset suoritteet kuten sakotettujen tai puhellutettujen määrät tai rikosten tutkinta-ajat. ”Ennaltaehkäisyn hyödyt jaetaan ”muiden kanssa” ja ennaltaehkäisyyn käytetty henkilötyövuosi on pois ”omien” mitattavien tulosten kuten vaikkapa puhallutusten tekemisestä.” (Avwaraye, 41).

Ammatillinen yhteistyö

Ennaltaehkäisytyö on siis kannattavaa yhteiskunnalle, mutta sitä on vaikea seurata konkreettisesti mitattavissa tilastoissa, jotka säätelevät mm. poliisin toimintaa ja resursseja. Onko ennaltaehkäisy siis kannattavaa poliisitoiminnalle itselleen? Evwarayen mukaan ehdottomasti. Esimerkiksi perheväkivaltaan syyllistyneen ohjaaminen väkivallan katkaisu-ohjelmaan ei juuri vaadi poliisilta lisäresursseja, mutta jo 10 % onnistumisaste tuottaa enemmän säästöjä kuin kaikkien muiden 90 % perheväkivallan tekijöiden ohjaukseen käytetty aika vaatii resursseja. ”Tällainen tehokkuuslaskenta sivuuttaa kuitenkin poliisin ohjaavan toiminnan kaikkein tärkeimmän seurauksen: sen, että toiminnan ansiosta vähintään joka kymmenes uhri, joka kymmenes tekijä ja usein yksi kokonainen perhe pystyvät jatkamaan elämäänsä ilman väkivaltaa.” (Evwaraye, 42).

Ennaltaehkäisevä työ on siis kannattava ja tärkeä osa poliisin roolia, mutta poliisi ei tee sitä yksin vaan osana suurta joukkoa erilaisia ammattilaisia. Erilaisista syistä kumpuava rikollisuus vaatii erilaisiin juurisyihin puuttumista, ja on eri asia ehkäistä vaikkapa ääriajattelua kuin päihdeongelmaa. Poliisi saattaa olla se, joka ensimmäisenä saa tiedon vaikkapa keskustelufoorumeille ilmestyvistä huolestuttavista kirjoituksista, mutta poliisi ei voi olla se, joka tarjoaa apua mielenterveysongelmiin ammattilaisnäkökulmasta. Yhteistyö erilaisten toimijoiden kanssa on siis välttämätöntä. ”Usein on myös niin, että laillinen velvoite ennalta estää rikos on poliisilla, mutta parhaat työkalut muilla.” (Avwaraye, 43).

”Ennaltaehkäisy edellyttää oikeita työkaluja. Ruuvin saa kiinni vasarallakin, mutta ruuvimeisselillä se on huomattavasti helpompaa.” (Avwaraye, 46).

 

Rikostutkintakin on yhteistyötä

Myös rikosylikonstaapelina toimiva hallintotieteen maisteri Markku Laakso pitää ammatillista yhteistyötä ehdottoman tärkeänä.

Rikostutkinta voidaan jakaa kahteen pääulottuvuuteen eli tekniseen ja taktiseen rikostutkintaan. Tekninen tutkinta hahmottaa rikospaikalla tapahtumien kulkua esimerkiksi uhriin, tekovälineeseen tai ympäristöön jääneiden jälkien perusteella. Taktiseen tutkintaan puolestaan kuuluu tutkinnan inhimillisempi osuus eli kuulustelut, etsinnät ja oikeastaan kaikki muu, mitä rikoksen tutkinnassa voidaan hyödyntää. Esimerkkinä elävästä elämästä Laakso kertoo, kuinka eräät rikolliset jäivät kiinni jääkaappiin unohtuneen kurkun ansiosta. Kurkussa oli yhä kiinni punnitustarra, josta kävi ilmi, milloin ja mistä kurkku oli ostettu. Kaupan tallenteista puolestaan kävi ilmi tekijöiden vuokra-auton rekisterinumero ja autovuokraamolta saatiin tekijöiden ajokortin kopio. Kopion henkiötietojen avulla saatiin tarkemmat tiedot sekä valvontakameran kuvat lentokentältä ja satamasta. Tekninen ja taktinen tutkinta tukevat toisiaan ja teknisen tutkinnan näyttöjä voidaan hyödyntää esimerkiksi kuulusteluissa ja kuulusteluissa esiin tullutta tietoa voidaan hyödyntää teknisessä tutkinnassa. Laakso kuvailee rikostutkintaa ikään kuin palapeliksi, jonka palat ovat olemassa, mutta ne ovat hukassa. Mitä enemmän palasia tutkinta löytää, sitä helpommaksi palapelin kokonaiskuvan näkeminen muodostuu. ”Rikostutkijoiden kaikkein tärkein tehtävä on etsiä peliin mahdollisimman monta palaa. Sen jälkeen, kun palaset on huolellisesti kerätty, voidaan kuviota koota yhä uudelleen ja uudelleen. Joskus käy niin, että alkuperäinen ajatus oli väärä, ja kuvasta muodostuikin erilainen kuin ensin luultiin.” (Laakso, 140). Palapelin kokoaminen ei kuitenkaan ole yksinomaan poliisin tehtävä vaan tutkinnassa hyödynnetään suoraan ja epäsuoraan useita eri ammattiryhmiä ja asiantuntijoita mm. lääkäreitä ja laboratoriotutkijoita.

Juuri tämän ammatillisen yhteistyön ansiosta Suomen kuolemansyyntutkinta on maailman kärkeä. Rikostutkinta on siis poliisin ja poliisin verkostojen yhteistyön summa ja viime kädessä tuomioistuin päättää millainen kuva heidän kokoamistaan paloista oikeastaan muodostui. ”Paras tulos saavutetaan aina varmimmin yhteistyöllä. Tarvitaan eri alojen asiantuntijoita, eripituisilla ja erinäköisillä koulutuksilla ja kokemuksilla varustettuja ihmisiä, mielikuvitusta, rauhallista harkintaa, lapsenomaista ihmettelyä ja ennen kaikkea halua ja tarmoa selvittää asioita.” (Laakso, 151).

 

 

Lähteet:

Ari Evwaraye: Ei vain pahan poistamista vaan myös hyvän lisäämistä

Markku Laakso: Eihän insinöörit selvitä rikoksia

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close