Deadlinen lähestyessä sitä huomaa ja ihmettelee, miten taas kävi näin? Esseiden kirjoittaminen ei varsinaisesti ole vastenmielistä puuhaa, mutta paine ja paniikki deadlinen lähenemisestä tekee koko tehtävästä ahdistavan. Tietokoneen avaaminen ja kirjan lainaaminen kirjastosta vaativat valtavasti ponnisteluja eikä tiedä itkisikö vai nauraisiko tällä kertaa.

Joka ikinen syksy ja kevät lupaan itselleni aloittavani ajoissa asioiden tekemisen. Oli kyseessä raportti, essee tai ylioppilaskirjoituksiin luku. Ja lähes samassa hengenvedossa löydän itseni makaamasta sängystä, puhelin nenästä 30 senttimetrin päässä tai jopa mieluummin siivoamasta varastoa. Ydinongelma näkyy arjessa monen eri aihealueen kanssa ja hedonisti pysyy mukavasti paikallaan sohvan uumenissa. Martelan Tahdonvoiman käyttöohje -kirja kirjastossa siis lähes huusi nimeäni. Kirjan ydinviesti tiivistettynä Martelan mukaan:

Tahdonvoimasi on yksin heikko. Muokkaa siis asennettasi ja ympäristöäsi, rakenna toimivia rutiineja. Tee tavoitteestasi helpoin vaihtoehto.

Lyhyesti kiteyttäen halu on jotakin, minkä voit saada lähes heti ja tuottaa mielihyvää. Se ei välttämättä ole kannattavaa pitkässä juoksussa ja saattaakin olla usein isoissa määrissä tai toistuvana haitaksi. Se on kestoltaan usein myös hyvin nopeaa eikä halun ajatusprosessissakaan kestä kovinkaan kauaa. Hyvä esimerkki on kirjassakin käytetty esimerkki suklaakeksi. (Martela, 2013.) Tahto taas on jotakin, minkä valitsemme ja haluamme pitkällä aikavälillä, jos saamme miettiä asiaa rauhassa. Se on pitkäjänteisestä päätöksen tekoa, joka mahdollistaa myös tulevaisuudessa unelmiamme.

Itseäni niskasta kiinni ottaminen on nykyään ainakin vuosittain, ellei kvartaaleittain toistuva harrastus, josta haluan eroon. Tai ennemminkin korvata hyvillä tavoilla ja rutiineilla, jotka veisivät harrastukseltani pois sen tarpeellisuuden. Kirjassa esitellään 20 erilaista työkalua, joilla ottaa tahdonvoimasta kiinni niin, että hallitsee itsensä johtamisen taidon. Tahdonvoima ja itsekontrolli ovat kirjan alun mukaan myös menestyksen avaimia, joten en enää keksi tekosyytä luistaa tästä hommasta. (Martela, 2013.)

Ensimmäisen maailman ongelma: minulla on niin paljon kaikkea, että voin uppoutua toiseen todellisuuteen avaamalla silmät ja jäädä siihen. Ei tarvitse kovin kauas ajassa taaksepäin mennä, kun vapaa-aika käsityksenä oli aivan uusi. Milloinkaan aikaisemmin ei ihmisellä ole ollut näin paljon houkutuksia torjuttava kuin nykyään. (Martela, 2013.)Perehdyn omien kokemuksieni kautta muutamaan työkaluun, joiden avulla voin jälleen olla itseni herra. Tai siis rouva.

1.  Voin jatkossa pilkkoa esseetavoitteeni osatavoitteiksi ja palkita itseäni niiden toteuttamisessa sopivassa määrin. Pilkkominen kannattaa kuitenkin toteuttaa nimenomaan valmiiksi saatujen esseiden pohjalta, ettei tahdonvoimani anna periksi ja huijaa minua palkitsemaan pelkästä aloittamisesta. Valmiiksi saatettu essee on pois to do-listalta, mutta keskeneräinen stressaisi minua yhä deadlinen koittaessa. Kirjojen lukeminen osana esseiden valmistelua vaatii aikaa ja aloittamista. (Martela,2013, s. 138–139.)
2. Ohjatessani itseni uuden tavan äärelle, kuten lukemaan aamupalalla 20 sivua kirjaa, vähennän työkuormaa myöhemmältä. Kirjan ehtii helposti lukea kahdessa viikossa, mikäli viikon lukutahti on noin 140 sivua. Tavasta saisin myös muita hyötyjä ja väitän, että kolmen viikon jälkeen 20 sivun lukeminen tuntuisi huvittavalta ja sivumäärä nousisi. (Martela, 2013. s.138–139.)
3. Kirjassa suorastaan toitotetaan, kuinka hölmösti olen toiminut nyt ja mistä se johtuu. Tahdonvoimamme ei jaksa paineen alla toimia toivotulla, saati vaaditulla tavalla. Stressaantuneena ja paineen alla toimiessa voimamme eivät yksinkertaisesti riitä sanomaan ei houkutuksille. (Martela, 2013, s.141.)
4. ”Fake it, till you make it” -mentaliteetti auttaa jumppaamaan tahdonvoimalihaksia. Tahdonvoimaa täytyy harjoittaa ja kasvattaa, mutta suuressa roolissa on myös asenne. Mikäli epäilen omaa tahdonvoimaani enkä usko onnistumiseen, sitä todennäköisemmin tulen epäonnistumaan. Loppujen lopuksi voin luottamalla itseeni joko vetäistä itseltäni maton alta tai kaataa bensaa liekkeihin ja tarttua sellaisiinkin tavoitteisiin, joissa motivaatio ja luotto omaan onnistumiseen auttavat minua ylittämään haasteen, mihin en olisi välttämättä pystynyt. (Martela, 2013, s. 75-77, 143.)

Jo pelkästään näiden neljän tavan esitteleminen arkeen on hyvä aloittaa heti ja nähdä sitten, kuinka toimivia nämä ovat. Todellisuudessa nämä kaikki ovat yksinkertaisia ja vaativat joka päivä 40 sekunnin huomion, kunnes niitä ei tarvitse enää ajatella. Tapojenkin muodostamisesta voi tehdä rutiinin. Lähes kaikki nämä olivat itsestäänselvyyksinä pidettyjä, mutta väitän, että oma uskoni ja luottoni kohdan 4. tavoin oli kaikkein kriittisin onnistumisen näkökulmasta. Asenteeni ja uskomukseni siihen, etten onnistuisi tai voisi oppia ja muuttaa aikaisempaa toimintaani ovat varmasti olleet kompastuskiviäni tähän saakka. Nyt mitataan, löytyykö tahdonvoimaa!