Tampere
27 Jan, Thursday
-0° C

Proakatemian esseepankki

Rusinat pullasta



Kirjoittanut: Nelly Lähteenmäki - tiimistä Revena.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Pölli Tästä
Jari Parantainen
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Jari Parantainen (2008) kirjassaan Pölli tästä – esittää ”101 rusinaa bisnespullasta”. Rusinat tarkoittavat usein sivun tai kahden tietoiskuja. Parantainen kuvaa kirjaa ideapankiksi, joka kokoaa kansiin lyhyitä esimerkkejä siitä, miten voisit tehdä asioita toisin. Parantainen kertoo, että kirja on helppolukuinen ja sopii silmäiltäväksi vaikkapa lentokentällä, ruokatunnilla tai illalla ennen nukkumaan menoa.

 

Itse pidin kirjasta sillä se oli mukavaa vaihtelua järeisiin tietokirjoihin. Tässäpä hyvä muistutus siitä kuinka kolahduksia voi löytää vähän kepeämmästäkin tekstistä. Kirjasin alle omat kolahdukset 101 rusinasta.

 

  1. Pyreneiden kartta

Tarina kertoo, kuinka tiedustelujoukko eksyi lumimyrskyn aikana Alpeille. Heidän pelättiin menehtyneet mutta kolmantena päivänä he palasivat takaisin tukikohtaan. Ihmeissään heidän Luutnanttinsa kysyi, miten he selvisivät takaisin ja yksi tiedustelijoista kertoi löytäneensä kartan taskustaan. He päättivät pystyttää leirin ja odottaa lumimyrskyn loppumista, jonka jälkeen he voivat selvittää kartan avulla sijaintinsa. Luutnantti halusi nähdä tuon hänen sotilaansa pelastaneen dokumentin. Hän yllättyi. Se ei ollut Alpeilta päinkään. Se oli nimittäin Pyreneiden kartta.

 

”Tarinaa on käytetty esimerkkinä siitä, miten huonokin suunnitelma usein riittäisi. Paljon tärkeämpää on kääriä hihat ja ryhtyä toimeen.” ( J.Parantainen, s60.)

 

Itseajattelen että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Toki tämä tuottaa hieman haasteita, jos pitäisi suunnitella jotain mistä ei juurikaan tiedä mitään. Joskus pitäisi vaan mennä ja kokeilla. Parantainen (2008,60) kertoo kuinka fiksut ammattilaiset usein ihmettelevät, miten (heidän mielestään) täysin taulapää kilpailija voi pärjätä niin paljon älykkäitä kollegojaan paremmin. Syy on kuitenkin aika ilmeinen. Kun yksi laittaa töpinäksi, hän tutkii hetkessä monta reittiä loppuun saakka. Samassa ajassa ns. fiksut hädin tuskin ehtivät valmistautua edes ensimmäiselle etapilleen. Tässä on mielestäni tärkeä sanoma, nimittäin moni asia voi olla teoriassa hyvä mutta ei toimi lainkaan käytännössä. Jos puoli vuotta hiot teoriaa ja vartissa selviää, että se ei käytännössä toimi niin on suunnitteluun käytetty aika täysin hukkaan heitettyä.

 

  1. Minä sitä, minä tätä.

Työhakemuksissa kannattaa tulevaisuudessa ottaa huomioon tämä kolahdus. Miksi hakemuksissa puhutaan aina vain itsestään ja keksimällä keksitään mitä on elämässään tehnyt. Pitäisi puhua miten taitoni saadaan valjastettua työntekijää hakevan yrityksen hyödyksi ja mitä aion tehdä, jotta heidän toimintansa paranee. Siitähän sitten varsinaisessa työnteossa kyse.

 

  1. Käsikranaatti ilman sokkaa

Onko parempi olla hyvä kaikessa vai vaan yhden asian erityisosaaja, jolloin on mahdollisuus kehittyä asiantuntijaksi. Etsivätkö työnantajat jonkun tietyn aiheen huippuosaajaa vai ”sekatyömiestä” kuka pystyy vaihtelevalla ammattitaidolla hoitaa monia työtehtäviä. Tätä olisi jokaisen pohdittava ja tehtävä valintoja sen mukaan. Itse olen ”sekätyömies” mallia, vaikka erityisosaaminenkin minulta löytyy, vai löytyykö? Välillä tuntuu, että olen hyvin monessa asiassa hyvä mutten missään paras.

 

  1. Onko edellyttäminen epäkohteliasta?

Parantainen (2008,129) kertoo, että nykyisin nuoret pomot kuvittelevat, että vaatiminen sinänsä olisi epäkohtelijasta. Jos alaista ei ehdi joka tilanteessa myötäillä voi siitä, vaikka suuttua. Viihtyminen on pääasia. Jos joku asettaa rajoja se ei olisi enää yhtään mukavaa. Välillä tuntuu, että nykyään kaikesta saa luvalla vetää herneen nenään ja samalla pitää siitä kovaa meteliä, kuinka nyt on loukattu olo. Todellisuudessa moni työntekijä ja alainen toivoo, että heille kerrotaan mitä heiltä odotetaan. Toki johtajuuskin on moniuloitteinen asia, johon vaikuttaa monta muuttuvaa tekijää mutta kyllä välillä tuntuu, että enää ei keneltäkään uskalleta vaatia yhtään mitään, edes käytöstapoja, saati toisten huomioonottamista ihan vaan koska siitä voi tulla pahamieli. Oi kuinka välillä kaipaankaan työelämästä tuttua johtamista missä hierarkia loisti, akatemialla kun kaikki tuntuu olevan saman arvoisia, vaikka yksi olisin nimetty johtajaksi.

 

  1. DMVO on tuntematon tappaja

Nathan Zohner vuonna 1997 oli 14-vuotias ja voitti gallup-tutkimuksellaan Idahon lukioiden tiedekilpailun.

 

Nathan kysyi ihmisten mielipidettä divetymonoksidista joka:

  • aiheuttaa vahingossa hengitettäessä tuhansien amerikkalaisten kuoleman joka vuosi
  • voi aiheuttaa kaasumaisena pahoja palovammoja
  • yliannoksen oireina voimakas hikoilu ja virtsaamisen tarve
  • epäpuhtaana voi aiheuttaa pahoinvointia ja ripulia
  • aiheuttaa niin vahvan riippuvuuden, että sitä ilman jäävä potilas on kuoleman oma
  • on myös happosateen pääkomponentti
  • nopeuttaa monien metallien korroosiota ja ruostumista sekä lisää maan eroosiota
  • DMVO-molekyylejä on voitu osoittaa kaikista Amerikan, joista ja järvistä otetuista näytteistä

Sen verran vaarallista tuo DMVO on, että haastatelluista 86 % vaati aineen kieltämistä välittömästi.

Traagista on vain se, että divetymonoksidi (= H2O) tarkoittaa vettä.

 

DMVO gallup on mielestäni mainio kiteytys siitä, kuinka erilaisia tutkimuksia pystyy helposti manipuloimaan koska useat ihmiset tuomitsevat monet asiat ilman että juurikaan tietävät asiasta, tai olettavat jonkun asian olevan tietyllä tavalla.

 

LÄHTEET

J.Parantainen. 2008. Pölli tästä, 101 rusinaa bisnespullasta. Talentum, Helsinki.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close