Roiman syksyn essee dedis part 2 – miten meni noin niinku omasta mielestä?

Niin. Kello on nyt 21:16 sunnuntai iltana ja istun tässä koneen ääressä kirjoittamassa tätä viimeistä puuttuvaa pistettä. Tajusin juuri, että olen painanut koko päivän niin hikihatussa esseitä, että unohdin siirtyä työpöydän ääreen. Se piti tehdä noin 5 tuntia sitten. Minulla on kyllä tapana tehdä asiat ajoissa, mutta mieluummin viime tipassa kuin ajan kanssa harkiten ja rauhassa aloittaen. En ole kuitenkaan vielä akatemia taipaleeni aikana onnistunut ajamaan itseäni tilanteeseen, jossa parin päivän sisällä palautettavien esseiden lukumäärä on 4. Yleensä tämä luku on 1.

Miten jouduin tähän? Voisin sanoa, että en tiedä. Todellisuudessa osaan kuitenkin vastata tähän täysin. Ajattelin alku syksystä keskittyväni tämän syksyn vain Roiman markkinointiin ja laadukkaiden esseiden kirjoittamiseen. En ehkä kuitenkaan tiedostanut näin päättäessäni, miten uupunut ja sekaisin siitä mitä oikeasti haluan, olin. Markkinointi on sujunut hyvin ja ollut hyvin mielekästä työtä, mutta valehtelisin jos väittäisin etten olisi stressaantunut ajoittain myös siitä. Kalenteriin on tietysti mahtunut lisäksi, jos jonkin näköistä palaveria ja innovointia, jotka ovat kuormittaneet arkea. Näin olleen esseiden teko on jäänyt täysin taka-alalle. Voi myös olla, että päätökseni tehdä nimenomaan laadukkaita esseitä, on vaikuttanut siihen, että en ole saanut niitä tehtyä lainkaan.

Olen kuitenkin syksyn aikana oppinut taas paljon lisää itsestäni ja siitä, minkälaisia projekteja haluan akatemialla ylipäätään tehdä. Olo ensi keväästä on toiveikas ja tunnen, että silloin alkaa tapahtua. Tämä päivä on ollut oikeastaan todella antoisa ja herättänyt taas mielenkiintoni kirjoittamista kohtaan. Näin se vaan tapahtuu, yhdessä illassa paineen alla. Kun mietin, miten toisaalta vaivattomasti olen nämä esseet saanut väännettyä ja miten luonnolliselta kirjoittaminen minulle tuntuu, tekee mieleni jatkaa. Miksei vaikka heti jo huomenna? Ehkä pidän välipäivän kirjoittamisesta, mutta huomenna aion suunnitella loppuvuoden esseille aiheet, joita voin alkaa sitten työstämään.

Pidän ennen kaikkea todella hienona asiana, että Roimassa on esseiden väli deadlinet. Ilman näitä, en todennäköisesti saisi yhtä hyviä esseitä aikaan, koska yhdelle kerralle kasaantuisi niin paljon enemmän esseitä, että niistä olisi mahdoton tehdä enää millään tasolla laadukkaita. Kiitos siis tiimilleni Roimalle, tästä upeasta rutiinista, jonka olemme yhdessä luoneet. On ollut hienoa nähdä, miten tänäänkin lukuisten Roimalaisten esseitä on ilmestynyt esseepankkiin. Omat esseeni ovat painottuneet tällä kertaa hyvin paljon rutiinien, sekä identiteetin maailmaan ja nämä ovat asioita, joista haluan niin lukea, kuin kirjoittaakin ehdottomasti vielä enemmän. Jos sinulla on siis tiedossa mielenkiintoisia kirjoja näiden aiheiden parista, saa vinkata!

Nyt kello on 21:35 ja taidan päättää tämän yhden pisteeni tähän. Myönnän, ettei tämä varmasti ole ylpein teokseni Proakatemian esseepankissa ja tätä tuskin kovinkaan moni lukee. Voin kuitenkin rehellisesti sanoa, että tämän esseen ajatusten juoksun innoittamana aion huomenna todella miettiä niitä tulevien esseiden aiheita – joista on tarkoitus tehdä laadukkaita. Joten ehkä yksi hieman kevyempi ajatuksen juoksu mahtuu tähän väliin. God natt!