Tampere
10 Aug, Wednesday
17° C

Proakatemian esseepankki

Rohkea organisaatio 1/2



Kirjoittanut: Melissa Keränen - tiimistä Samoa.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Rohkea organisaatio – Turvallinen työyhteisö menestyy
Nina Rinne
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Ensimmäistä kertaa Akatemialla löysin sellaisen kirjan, jota selailen joka viikko. Samoassa on paljon ollut puhetta psykologisesta turvallisuudesta. Kun valmentajamme Veijo vinkkasi Nina Rinteen – Rohkea organisaatio kirjan, tiesin, että tämä tulee olemaan tärkeä työkalu minun businessleader kaudellani. Kirja on niin mielenkiintoinen, joten päätin jakaa kirjoittamani esseen kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa käsitellään rohkeutta ja psykologista turvallisuutta kokonaisvaltaisesti ja toisessa osassa vertaan kirjaa enemmän tiimiimme Samoaan.

 

Rohkeus: Uskallus tehdä asioita välittämättä pelosta, kivusta, vaarasta, epävarmuudesta tai uhkailusta.

 

Mielestäni rohkeus on monimutkainen ja kiehtova käsite, vaikka tavallisessa arkielämässä käytämme sitä aika mutkattomasti. Voimme ajatella, että ihminen, joka hyppää benji-hypyn on rohkea. Rohkeus sijoittuu jonnekin pelkuruuden ja hurjapäisyyden ääripäiden väliin. Rohkeus on jaoteltu kahteen eri lokeroon: fyysiseen rohkeuteen ja moraaliseen rohkeuteen.

 

Fyysinen rohkeus karkeasti ilmaistuna liittyy sellaisiin tilanteisiin, joissa henkemme tai fyysinen hyvinvointimme on uhattuna esimerkiksi sotatilanteessa. Kaksi vuotta korona pandemiaa elettynä, fyysistä rohkeutta ovat osoittaneet esimerkiksi hoitoalan työntekijät, jotka ovat työskennelleet eturintamassa valmiina hoitamaan koronaan altistuneita potilaita. Tällainen rohkeus yhdistetään usein sankaruuteen. Useita postauksia näkynyt sosiaalisessa mediassa, jossa hoitohenkilökuntaa kutsutaan sankareiksi.

 

Moraalisessa rohkeudessa henkilö puolustaa eettisiä periaatteitaan, vaikka toiminta voi johtaa negatiiviseen palautteeseen, sosiaalisen hyväksynnän menettämiseen ja halveksuntaan. Tällaista moraalista rohkeutta esimerkiksi harjoitti hyvin näkyvä ja mielipiteitä jakava Elokapina -liike.

 

 

Rohkea organisaatio = psykologinen turvallisuus

 

’’psykologinen turvallisuus on kokemus siitä, ettei ideoiden, kysymysten, huolenaiheiden tai virheiden esiintuominen johda eristämiseen, rankaisemiseen tai nolaamiseen työpaikalla’’ (Maurola 2021)

 

Organisaation menestyksellä ja rohkeudella on todettu olevan erittäin positiivisia yhteyksiä. Turvallisessa työympäristössä ihminen on rohkeampi, ihminen tarvitsee psykologisesti turvallisen ympäristön kokeilemiseen ja oppimiseen. Rohkea organisaatio on luotu niin turvalliseksi, että työyhteisön ’’arkajalatkin’’ uskaltavat olla rohkeita kokeilemaan, yrittämään, antamaan osaamisensa peliin ja kasvamaan ammattilaisina. Käytännössä ja yksinkertaistettuna psykologinen turvallisuus on työyhteisössä luotu yhteinen sopimus siitä, että tavoitellaan yhdessä tilaa, jossa jokainen organisaation jäsen voi tuoda itsensä kokonaisena peliin. Jokainen yksilö voi tiimissä tuntea, että yhteisö hyväksyy jokaisen ihmisen 100-prosenttisesti mukaan – juuri tällä taustalla, tällaisella osaamisella, tällaisilla ominaisuuksilla ja tällaisilla arvoilla minä olen tervetullut.

Me skannaamme alitajuntaisesti rooliamme ryhmässä. Tunnemme arvostusta, jos koemme olomme miellyttäväksi. Jos taas tunnemme arvostuksen laskevan itseämme kohtaan, koemme olomme epämiellyttäväksi. Jos tiimissä normisto on sellainen, että psykologisen turvattomuuden tunne on jatkuvaa, olemme pysyvässä suojautumisen tilassa. (Rinne 2021, 29)

 

Miltä rohkea organisaatio näyttää?

 

’’Rohkeus tarttuu.’’

 

Kun on itse rohkea, muutkin tiimissä ja organisaatiossa alkavat pikkuhiljaa käyttäytymään rohkeasti. Eräs johtaja on kuvannut asiaa näin:

’’Sen sijaan, että esimerkiksi sanoitetaan, kulttuuria kehittäessä, että ’’nyt ruvetaan toimimaan tietyllä tavalla’’ ruvetaankin itse toimimaan. Toiminta on ainoa tie, joka vie rohkeutta eteenpäin. Itse on uskallettava ryhtyä kuuntelemaan, antamaan itsestään, sanomaan ääneen vaikeitakin asioita ja siihen pitää yllyttää ja tukea myös toisia.’’ (Rinne 2021, 36)

Täytyy pitää mielessä myös se, että rohkea organisaatio ei ole täydellinen, eikä se oikeastaan edes pyri siihen. Tällaisessa rohkeassa organisaatiossa on yhteistä ymmärrystä reunaehdoista ja yhteisiä pyrkimyksiä, jotka johtavat rohkeaan organisaatioon.

 

Rohkea organisaatio on tekemistä ja dialogia, eikä niinkään olotila. Se todentuu valintojen ja tekojen tasolla ja rakentuu keskustelussa, kun tiimissä tai työyhteisössä ihmiset tulevat toisilleen kuulluksi ja kohdatuksi. Ne ovat mikroskooppisia hetkiä, jotka näkyvät siinä, kun yksilö valitsee puhumisen hiljenemisen sijaan. Sekä siinä, kun ihminen uskaltaa antaa palautetta toiselle ja toinen on valmis aidosti ottamaan sitä vastaan. Uskallus pyytä apua, kun ei ymmärretä, osata tai jakseta. Uskalletaan laittaa rajat itselleen ja toiselle. Ne ovat niitä hetkiä, jolloin tarjotaan apua, kun huomataan, että toisella on vaikeaa. Rohkeus on puuttumista, kun joku toimii arvojen vastaisesti. Se on arvoista kiinni pitämistä, epävarmojen asioiden esiin nostamista ja uusien asioiden kokeilua, vaikka epäonnistuminen pelottaisikin. (Rinne 2021, 38)

 

Meillä on lukemattoman monia keinoja ja strategioita vältellä epämiellyttäväksi koettuja tunteita. Rohkeus ja rohkea organisaatio on kuitenkin ainoa tie siihen, että voidaan kasvattaa epävarmuuden sietokynnystä ja kääntää kohtaamisen kautta omat kokemukset oppimiseksi. Kasvattamalla epävarmuuden sietoa aidon tunteiden kohtaamisen kautta, mallitamme samaa taitoa koko organisaatioon.

 

Miltä organisaatioissa näyttää ilman psykologista turvallisuutta?

 

Työympäristössä, jossa johdetaan pelolla, käytös on hienovaraisempaa, eikä juurisyytä tunnista heti peloksi. Tämmöistä tilannetta voitaisiin havainnollistaa esimerkiksi sipulilla, pelon ympärille on muodostunut kerroksia, joista jokainen on uusi keino piilottaa pelkoa. Ilman turvallisuuden tunnetta toimintaa ohjaa asiat, joiden juurisyynä pelko toimii. Pelon vallitessa ihmiset lähtevät pois tai hiljenevät ja saattavat sinnitellä erilaisten asioiden kanssa jopa niin pitkään, kunnes ovat työkyvyttömiä. Pelko on oikeastaan todella universaali tunne, joka on varmasti läsnä meidän jokaisen työelämässä tavalla tai toisella. Sosiaaliset riskit, esimerkiksi pelko antaa toiselle palautetta. Organisaatioissa, jonne pelko on pesiytynyt, ovat ihmiset oppineet erilaisia keinoja selviytyä elämästä pelon kanssa. Pelko on erittäin normaali tunne ja se on osa elämää, eikä siitä pääse koskaan eroon eikä siitä edes pidä pyrkiä eroon. Kuitenkin oleellista on, miten käsittelemme sitä. Jos pelon tunteen kieltää, rakennamme hyvin epäedullisia keinoja selviytyäksemme siitä. (Rinne 2021, 83)

 

Mihin rohkeutta lopulta tarvitaan?

 

Pelosta huolimatta uskallamme tehdä asioita, sellaista on rohkeus.  Mitä sitten rohkeus työyhteisöissä tarkoittaa? Se ei ole niinkään mihinkään rooliin liittyvä ominaisuus, sillä sitä näkyy yrityksissä joka puolella. Ympärilläsi rohkeus näkyy siellä, missä joku/jotkut uskovat, että ne teot, joita he tekevät ovat tarpeellisia yritykselle. Sama pätee sanoihin, joita he sanovat. Ei vain kuuntelu, vaan todellinen kuuleminen, pysähtyminen toisten ihmisten lähelle, aito kohtaaminen, vaatii jo rohkeutta. Erityisesti yllämainitut asiat ovat silloin erityisen tärkeitä, kun organisaatioissa käsitellään isoja ja haastavia asioita. Tunteet ovat kaikilla pinnassa. Aito välittäminen ihmisistä ja ympäristöstä vaatii rohkeutta, sillä siinä yksilöt kohtaavat omia aitoja tunteitaan.

 

Työyhteisöissä rohkeutta tarvitaan, kun tavoitellaan jotain tiimille tai yhteisölle tärkeitä asioita eli pidetään kiinni eettisistä ja moraalisista perusasioista, sekä huolehditaan ennen kaikkea rajoista. Rajoilla tässä tapauksessa tarkoitetaan organisaation kyvykkyyttä ylläpitää arvojen ja moraalin mukaista käyttäytymistä. Yksilöllä rajat tarkoittavat arvolähtöisyyden lisäksi kyvykkyyttä johtaa itseään, tunnistaa omat jaksamisen tai asiantuntijuuden rajat eli osaamisen rajat. On oikeasti inhimillistä ja ennen kaikkea pyytää apua! Erityisesti silloin, kun tuntuu, ettei osaa/jaksa. Muistakaa, että meillä kaikilla on lupa olla inhimillinen, se mahdollistaa rohkeuden. (Rinne 2021, 92)

 

Kukaan työyhteisöissä ei kauaa jaksa olla yksinään rohkea. Tiimin ja yhteisön on tuettava ja mahdollistettava rohkeutta. Rohkeus on kuluttavaa, jos sitä joutuu käyttämään vain yksin. Tuetaan toisiamme ja mahdollistetaan meille jokaiselle rohkeus.

 

 

 

LÄHTEET

 

Rinne, N. 2021. Rohkea organisaatio. Alma talent

Maurola, N. 2021. Mitä psykologinen turvallisuus oikeastaan on? Luettu 21.2.2022 https://greatplacetowork.fi/blogit/mita-psykologinen-turvallisuus-oikeastaan-on/

 

Aihetunnisteet:
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close