Rockefellerin elämänkerta vol.1

Esseen tekijä: Toni Ryöppy

Johdanto
1.Ensiaskeleet
2.Öljykauppa ja sen salaisuudet
Lähteet

Tammikuu 2020
Proakatemia
Yrittäjyyden ja tiimijohtamisen koulutus

Johdanto

Päällimmäiseksi Rockefeller kirjoitti kirjan sen takia, että hänen tai hänen yhtiönsä päätöksiä ja tekemisiä oli kritisoitu ja moitittu ankarasti. Hän haluaa kirjassaan näyttää omia mielipiteitään asioista ja korjata joitakin väitteitä, joita hän on kokenut vääräksi, joita hänestä tai yhtiöstään on väitetty. Esseessä käsittelemme kyseisiä asioita ja samalla itse punnitsemme väitteiden todenmukaisuutta. Alkuperäisteoksen iästä huolimatta, vaikka se on reilu sata vuotta vanha, kirja tarjoaa lukijalle valtavasti oppeja liike-elämään. Jotka eivät ole kuolleet edes sillä aikavälillä, kun verrataan sitä hetkeä nykypäivään.

Ensiaskeleet

Rockefeller oppi jo nuorena äidiltään kurinalaisuuden. Säästämisen, tarkkaavaisuuden ja kirjanpidon jalot taidot. Hän työskenteli jo nuorena kuusitoista vuotiaana rahtifirmassa ja hoiti juoksupojan lailla töitä ja lopulta eteni firman kirjanpitäjäksi. Hän piti työstään valtavasti, mikä antoikin hänelle alkupotkun lähteä lopulta itse yrittäjäksi.

Rockefellerin tavoin itse pidän kovassa arvossa kurinalaisuutta, säästämistä ja tarkkaavaisuutta. Oman tämänhetkisen osuuskunnan työtehtäväni takiakin talousasioissa, se vaatii minulta vähintäänkin näitä kaikkia kolmea. Esimerkkinä voin mainita omasta lapsuudestani sen, kun säästin monta vuotta kannettavaan tietokoneeseen. Säästettyäni rahaa noin 3-4 vuotta, lopulta muutama vuosi euron saapumisen jälkeen Suomeen, oli minulla tarpeeksi rahaa ostaa itselleni uusi kannettava tietokone. Olisinkohan ollut tuolloin reilu kymmenen vuoden ikäinen, jokaisen korvaan saavutus ei välttämättä kuulosta päätähuimaavalta, mutta itsestäni se tuntuu vieläkin siltä, kun kuvittelee kiusausta mihin sen ikäinen poika olisi voinut kuluttaa viikkorahansa tai syntymäpäivärahansa vuodesta toiseen säästämisen sijaan.
Tarkkaavaisuus on muodostunut vuosien saatossa itselleni ehkä jopa jonkinlaiseksi pakkomielteeksi, minun pitää olla kaikista asioistani perillä ja pitää kirjaa. Itse koen kuitenkin tästä enemmän hyötyä kuin haittaa.

Kurinalaisuus on myös ollut lapsuudesta asti hyvällä tapaa mukana ja olen aina arvostanut suuresti tietynlaista nöyryyttä viisaampia ja vanhempia kohtaan. Tehtävät pitää suorittaa niiden annettujen kriteerien mukaisesti. Ja viimeisempänä tietynlainen hierarkia kuuluu ihmisluonteeseen, vaikka se ei sopisikaan nyky-yhteiskunnan muottiin. Voisin jopa sanoa ja väittää, että Rockefellerilla ja minulla on samanlaiset ajatusmaailmalliset lähtökohdat ja arvot.

Aluksi Rockefeller perusti rahtiyrityksen, jossa he toimittivat kaikenlaista, sen ajan perustarpeiden tavaraa asiakkailleen niin teollisella kuin kuluttajapuolella. Hän opiskeli kauppakorkeakoulussa 3 kk, jolloin oppi perusteet ja lopulta siirtyi täysipäiväisesti työelämään.

Johnin isän tapa opettaa oli käytännöllisempää, Rockefellerin isän oli tapana lainata pojalleen rahaa, mikäli hän sitä tarvitsi kuljetusfirmansa investointeihin ja vieläpä vain 10% korkoa vastaan mikä oli siihen aikaan pientä. Hänen isänsä kuitenkin saattoi kysyä yllättävästi rahaa takaisin vaikkei sitä oikeasti tarvinnutkaan, vain tarkoituksenaan pistää poika koetukselle. Ja John D. Rockefeller maksoikin takaisin, jonka jälkeen hänen isänsä tarjosikin niitä takaisin. John D. Rockefellerin mielestä tämä varsin omituinen kasvatustapa oli hänelle sovelias, mutta jokseenkin tämäntapaiset taloudenhoitotaidon koetukset olivat sangen epämiellyttäviä. Tämä kasvatti Johnia mielestäni valtavasti ja sen ansiosta hän tulevaisuudessa osasi ottaa kaikenlaiset rahalliset riskit mukaan kaupantekoon ja ajatella mitä, jos asiat menevät pieleen tai mitä jos joku perisikin rahansa samalla tavalla takaisin, miten hänen isänsä oli tehnyt. Hän oppi suhteuttamaan asiat ja aina jättämään tarvittavan määrän pelivaraa.

Öljykauppa ja sen salaisuudet

Johnin päätettyä laajentaa liiketoimintaansa hän perusti tuttunsa kanssa öljynpuhdistusfirman.

”Toiminimi Clark & Rockefeller kuljetusyritys kehittyi vuosien kuluessa yhä vauraammaksi ja kuukausikymmenluvun alussa me perustimme yhtiön, jonka piti harjoittaa öljyn puhdistusta ja kauppaa. Osakkaina olivat James ja Richard Clark, Samuel Anderws ja toiminimi Clark & Rockefeller. Tällä tavalla jouduin minä öljykaupan alalle.” -John D. Rockefeller

Vuonna 1865 kyseinen kauppayhtiö kuitenkin purettiin. Osakkaat päättivät periä käteiset saatavat ja maksaa velkansa. Ja täten piti myydä yhtiön tehtaat ja liikearvo. Ne myytiin hänelle, kuka tarjosi heistä eniten. Tarjoukset alkoivat 500 dollarista ja päättyivät Rockefellerin hyväksi 72 500 dollariin, ja tämän tarjouksen myötä kenenkään tietämättä yritys tulisi olemaan aikansa menestyksekkäimpiä ja isoimpia kaikilla mittakaavoilla. Ja jopa suhteutettuna nykypäivän firmoihin voisimme kutsua sitä yhdeksi maailman suurimmaksi.
Niin perustettiin toiminimi Rockefeller & Andrews, jossa Rockefeller työskenteli melkein 40 vuotta luodessaan öljybisneksen imperiumia ja vetäytyi pois 66 vuotiaana.

Hieman kelataksemme alkuun, raakaöljyn puhdistaminen oli helppoa ja yksinkertainen asia, ja voitot olivat alkuun suuria. Tämän huomatessa alalle alkoi siirtyä paljon väkeä, teurastajia, leipureita, kaikki, jokainen halusi saada kakusta palansa. Ei kestänyt kauaakaan kuin markkinoilla oli enemmän puhdistettua öljyä kuin sitä voitiin kuluttaa. Hinnat laskivat niin alas, että koko kauppaa uhkasi perikato. Oli välttämätöntä laajentaa kauppaa ulkomaanvientiin ja oppia osaamaan hyödyntää tästä prosessista seurautuvia sivutuotteita.

”Loimme öljykeskukset, rakennutimme varasto altaat, ja putkijohtojärjestelmät. Sitten öljylähteet yhtäkkiä ehtyivät, ja meidän työmme meni hukkaan. Oikeastaan kauppa oli pohjia myöten ollut keinottelua, ja minä ihmettelen vielä tänäkin päivänä, että meidän niin usein onnistui pelastaa nahkamme. Vähitellen me kuitenkin opimme, kuinka niin vaikeata liikettä oli johdettava.” -John D. Rockefeller

Rockefeller osti muut kyvykkäät puhdistamot itselleen. Rockefeller oppi hyvin mukautumaan tilanteisiin yhtiökumppaneineen. Ja oppi jalostamaan prosessista syntyviä sivutuotteita uusiksi tuotteiksi ja tämä taas mahdollisti hänen yhtiönsä tuotteiden pysymisen markkinoilla ja ylipäätänsä yhtiön kannattavuuden. Hän oppi leikkaamaan kuluja siten, että hän sijoitti tehtaitaan logistisesti kannattaville paikoille. Rockefellerin tärkeimmät teolliset innovaatiot koskivat tuotantolinjan virtaviivaistamista sekä raaka-aineiden kokonaisvaltaista hyödyntämistä. Hän valmisti hukkatuotteista esimerkiksi liukasteita, joka loi merkittävän kilpailuedun yhtiölle ja paransi tuotteiden katetta.

”Mutta jos olisimme olleet aivan kokonaan riippuvaisiset yhdestä paikallisesta liikkeestä, olisimme hyvin pian olleet hukassa. Meidän oli pakko laajentaa markkinoitamme maailman kaukaisimpiin ääriin. Siitä oli seurauksena se, että meidän piti laitattaa satamakaupunkeihin varastoja. Huomasimme varsin pian, että vientiä varten tapahtuva tuotanto oli edullisempaa sijoittaa satamavarastojen yhteyteen. Niinpä perustimme puhdistamoja Broocklyniin, Bayonneen, Philadelphiaan ja Baltimoreen ja järjestimme välttämättömät toimitsijajoukot eri osavaltioihin. Viennin kasvaessa havaitsimme pian, että alkuperäinen menettelymme kuljettaa öljyä tynnyreissä ei kannattanut. Astia maksoi usein enemmän kuin itse sisällys, eivätkä maan metsät olisi pitkäksi aikaa riittäneet antamaan tarpeellista puuta huokealla. Sen vuoksi kiinnitimme huomiomme toisiin kuljetuskeinoihin. Otimme käyttöön putkijohtojärjestelmän.”

Tämäkin oli varsin haastava tilanne, koska eri osavaltioissa oli eri lait ja putket pitivät tietenkin rakennuttaa eri osavaltioiden lakien mukaisesti. Koko öljyteollisuus oli riippuvainen tästä kyseisestä menetelmästä. Ja siihen aikaan koko teollisuuden laajentuminen ilman tätä kuljetuskeinon kehittämistä olisi miltein pysähtynyt. Putkijohtojärjestelmät vaativat kuitenkin valtavasti pääomaa, säiliövaunuja rautateille ja säiliölaivoja. Rockefeller käytti kuitenkin valtavia summia rahaa logistisiin ja tuotetta parantaviin ratkaisuihin, jotka eivät välttämättä ollut tarpeellisia tai itse siihen aikaan alalla välttämättömiä tai asiakkaat eivät edes osanneet kuvitella paremmasta tuotteesta, mikä kuitenkin ajoi Rockefellerin yhtiötä eteenpäin, kun asiakkaat saivat odotettua parempaa tuotetta mikä loppujen lopuksi määräytyi standardiksi. Nämä kaikki suuret investoinnit osoittautuivat kuitenkin loppujen lopuksi yhtiön suureksi voitoksi. Yhtiön menestyksen mittareina toimivat John D. Rockefellerin mukaan se, että he eivät ole kammonneet mitään kustannuksia käyttääkseen hyväkseen parhaat ja vaikuttavimmat tehdasvalmistustavat. He ovat aina hankkineet itselleen parhaat virkamiehet, työmiehet ja pitäneet heidät tyytyväisenä maksaen alansa parhaat palkat. He eivät ole koskaan vitkastelleet hankkiessaan uusimmat koneet ja laitteet. Eivätkä he ole koskaan kavahtaneet mitään maksuja viedäkseen tuotteitaan asiakkaille maailman ääriin. He ovat käyttäneet miljoonia dollareita menettelytapoihin, putkijärjestelmiin, säiliövaunuihin, -laivoihin. He ovat laittaneet maan kaikkiin rautatiekeskuksiin säiliöasemia tehden kaikesta huokeampaa. He ovat tehneet kaiken sen vuoksi mikä yhtiöstä tuli ja on tullut tähänkin päivään verraten. Säilyttääkseen amerikkalaisen öljyn sinä aikana kilpailukykyisenä Venäjää vastaan ja kaikkia muitakin maita vastaan, jotka ovat toimineet amerikkalaisten tuotteiden kilpailijoina.

Vuonna 1867 yhtiö oli kasvanut niin isoksi, että he päättivät yhdistää kaikki tytäryhtiöt, jotta he voisivat yhdistää pääomat sekä lisätä säästäväisyyttä ja toimeliaisuutta pienempien liikkeiden sijaan. Ja täten he innostivat muitakin toimijoita liittymään heihin ja he perustivat Standard Oil companyn, jonka osakepääoma oli aluksi 1 000 000 dollaria. 1872 se oli 2 500 000 dollaria sijoittajineen ja kaksi vuotta myöhemmin 3 500 000 dollaria. Tuohon aikaan kyseiset rahasummat olivat valtavia. Vuonna 1874 yhden dollarin arvo nykypäivään suhteutettuna on 22,54 dollaria, joten 3,5 miljoonan summa vastaa 78,895,526,32 dollaria. He omistivat vuosisadan vaihteessa jopa 85% USA:n öljynjalostuksesta, heillä oli täydellinen monopoliasema.

”According to the Bureau of Labor Statistics consumer price index, today’s prices in 2020 are 2,154.16% higher than average prices since 1874. The U.S. dollar experienced an average inflation rate of 2.16% per year during this period, meaning the real value of a dollar decreased.In other words, $1 in 1874 is equivalent in purchasing power to about $22.54 in 2020, a difference of $21.54 over 146 years.” -officialdata.org

Rockefeller yhtiökumppaneineen osasivat valtavan hyvin hajauttaa ja minimalisoida riskejä. He hajauttivat tehtaita ja koulutti väkeä ja huolehti työturvallisuudesta, mikä oli tuohon aikaan sangen poikkeavaa normeista.

Yhtiöllä on toki ollut tuuriakin matkassa, putkilinjoja rakennettiin aikana, jolloin kustannukset olivat noin 50% prosenttia verraten myöhempään ajanjaksoon. Maita, joita he ostivat, osoittautuivat myöhemmin paljon alkuperäistä arvoa arvokkaimmiksi ja tuottavammiksi. Ja näiden kohteiden ympärille rakennettiin merkittäviä liikekeskuksia ja tehtaita. Nämä investoinnit eivät pelkästään nostaneet yhtiön oman omaisuuden arvoa vaan läheisenkin maan arvoa merkittävästi sen alkuperäisen hinnan.

”Muistan erään tapauksen, jossa maksoimme vain 1000 dollaria aarnilta maata, jota tarvitsimme tarkoituksiimme. Tekemillämme parannuksilla on tämän alueen arvo kasvanut kuluneiden 35-40 vuoden aikana 40-50-kertaiseksi.” -John D. Rockefeller.

Yhtiö on Rockefellerin sanojen mukaan toiminut kaikissa toimissa lain puitteissa ja ollut lukemani perusteella erittäin avokätinen ja antelias liiketoimissaan. Rockefeller mainitsee kirjassaan asian mitä monet eivät välttämättä siihen aikaan ymmärtäneet, hän puhui siitä, että jos joku perustaa yhtiön 1000 dollarin pääomalla ja hänen sijoituksensa ja pääomansa vähitellen kasvavat ja hän pidättää voittonsa yrityksessä niin se koettiin vääräksi. Yhtiötä moitittiin kovasti myös siitä, etteivät he listautuneet pörssiin vaan pitivät yhtiönsä ”ovia suljettuna” ja jos he olisivat avanneet ovensa pörssiin, heitä olisi todennäköisimmin moitittu siitä, että he yrittävät houkutella ihmisiä panemaan rahaa heidän liikkeeseensä. Aina löytyy niitä ”mielensä pahoittajia” kenelle mikään ei ole oikein.
Mieleeni painui sanonta, jonka John D. Rockefeller mainitsee kirjassaan se, että raha on kaiken järjen mukaan sen arvoista, minkä se pystyy tuottamaan. Omasta mielestäni tämä sanonta on totta, kuin myös se, että raha on niin arvokasta kuin sille antaa arvoa tai itse sen tuotteen arvo mitä rahalla saa.

Rockefeller kertoo kirjassaan, että osakkaat ovat saaneet käyttää rahansa, miten he ovat parhaaksi nähneet, eikä yhtiö ole millään tavalla vastuunalainen siitä, miten he rahansa käyttävät. Tätäkin kritisoitiin kovasti, että yhtiö olisi jotenkin vastuussa osakkaiden rahankäytöstä mikä on aivan absurdia.

”Minä olen usein kysynyt itseltäni, eiköhän arvostelu, joka valitsi meidät uhrilampaakseen, ollut lähtenyt kokonaan siitä tosiasiasta, että me olimme ensimmäisiä – ellemme kerrassaan ensimmäiset – jotka laajasti ratkaisimme kysymyksen myynnistä suoraan kuluttajille. Tämä tapahtui aivan rehellisesti ja asianmukaisesti ottaen huomioon kaikkien oikeudet. Emme ole mitenkään sopimattomasti tunkeutuneet kilpailijoidemme liikeasioihin emmekä pyrkineet horjuttamaan heitä asiattomalla hintojen polkemisella tai vakoilemalla. Olimme asettaneet tehtäväksemme kasvattaa kulutuksen määrää niin nopeasti ja niin laajalle kuin mahdollista.” -John D. Rockefeller.

Hyötyäkseen niistä eduista, joita heillä oli tuotannossa, öljyputket, laajat kuljetusverkostot ja säiliöt. Heidän piti etsiä laajimpia markkinoita kaikissa maissa. He tarvitsivat valtavasti volyymia. Sitä varten heidän oli keksittävä erilaisia myyntitapoja. Heidän tuli myydä kolme tai neljä gallonaa öljyä siellä, missä ennen oli myyty vain yksi. Heidän onnistumisensa on ainoastaan valtavan työn ja uhrauksien tulosta, jota kirjassa kritisoivat ihmiset eivät näyttäneet ymmärtävän.

Kukaan heistä ei koskaan voinut uskoa sitä, miten suureksi yritykseksi he kasvoivat. Rockefellerin sanojen mukaan se, mikä mahdollisti yhtiön kasvun siihen pisteeseen, oli se, että he suorittivat mitä tunnollisimmin jokapäiväiset työtehtävänsä, he olivat niin varovaisia kuin mahdollista, he hyödynsivät jokaisen heille tarjoutuneen edun ja ennen kaikkea he rakensivat yhtiön perustukset vakaalle pohjalle.
Rockefeller mainitsee kirjassaan myös, että ei ole olemassa parempaa liikkeenhoitamisen tapaa kuin antaa tekijöille riittävästi työtä läpi vuoden sekä hyvinä että huonoina aikoina. Tämänkin voi käsittää toki monella tapaa, itse käsitin sen siltä kantilta, että sen aikainen työllisyysaste ei ollut verratessa nykyhetkeen läheskään niin suuri. Ja se toi työntekijöille turvaa tietäen, että pystyy elättämään perheensä läpi vuoden. Jos kuulisin saman lausahduksen nykypäivänä, käsittäisin sen enemmän, sillä tavalla, että työntekijät on hyvä pitää kiireisenä, ettei tule tylsyyden tai turhautuneisuuden tunnetta työtehtävässään.

Rockefeller yhtiökumppaneineen räätälöivät aina tuotteensa ja palvelunsa asiakkaillensa suotuisammaksi. Esimerkiksi Kiinassa heidän piti valmistaa asiakkaillensa lamppuja, jotta he pystyivät näyttämään, kuinka öljyä poltetaan. Tämä toki toi asiakkaille ongelman mitä heillä ei aluksi ollut, mutta toki loppujen lopuksi toi paljon helpotusta elämäänsä, kun he oppivat käyttämään lamppuja mistä he eivät edes aluksi osanneet haaveilla. Joten käytännössä he myivät asiakkaalle vielä tuntemattomaan ongelmaan ratkaisun, joka toi kuitenkin paljon helpotusta. He pakkasivat öljyn sillä tavalla, että sitä voitiin kuljettaa kameleilla tai kantajilla maailman kaukaisimpiin osiin äärin.

Lähteet:

John D. Rockefeller, Maailman rikkaimman muistelmat, Into kustannus oy 2019
Alkuteos: Memoirs, ilmestynyt suomeksi vuonna 1909 nimellä John D. Rockefellerin muistelmat.
https://www.officialdata.org/us/inflation/1874?amount=1