Tampere
03 Dec, Friday
-8° C

Proakatemian esseepankki

Risteyksessä – mikä polku kutsuu sinua?



Kirjoittanut: Heidi Hydén - tiimistä Evision.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Arvostan suuresti, kuinka rehellisesti ja avoimesti olet kirjoittanut esseesi liittyen projektipäällikkönä toimimiseen. Juuri tällaisia esseitä kaipaan luettavaksi, jossa ei kaunistella totuutta ja puhutaan Maria Veitolankin sanoin vaikeista asioista suoraan. Hyvin usein lukemani esseet jäävät pintapuoliseksi, eikä niistä ilmene kirjoittajan omia näkemyksiä ollenkaan tai hyvin vähän. Jonkun mielestä minun esseeni ovat pelkissä syvissä vesissä selviytymistä ja sitä jatkuvaa psykologian viidakkoa, mutta huippua huomata, että joku muukin uskaltaa hypätä tuntemattomaan ja avata syvimpiä tuntemuksiaan.

 

Näin ulkopuolisin silmin ja mitä tunnen sinua, mielestäni vastuun ottaminen on osa sinua. Se tulee luonnostaan sinulta. Se näkyy sinussa aktiivisuudessasi tiimin yhteisissä hetkissä. Olet läsnä tilanteissa, osallistut dialogiin, tuot esiin mielipiteitäsi, haastat, tuot sopivasti huumoria mukanasi ja mikä tärkeintä, sinuun luotetaan. Luottamus on varmasti yksi niistä tekijöistä, miksi vastuun ottaminen on sinulle luontaista. Saat ihmiset helposti puolellesi. Puhun tietenkin omasta puolestani tällä hetkellä, kuitenkin tulkitsisin tilannetta näin. Välttämättä aina vastuun ottaminen ei maistu tai se tuntuu haastavalta, mutta se ei tarkoita, etteikö se olisi osa sinua. Uskon elämäntilanteiden vaikuttavan asioihin, tehtävän tai projektin merkitys itselle vaikuttaa myös vastuun ottamisen prosenttiin. Vaikka olisi kuinka johtajatyyppiä, kaikki asiat eivät vain sytytä tai joskus tilannetta vaikeuttaa muut olosuhteet kuten ihmiskemiat tai vaikka etätyön haasteet.

 

Pystyn samaistumaan ajatuksiisi siitä, kuinka vastuu, tehokkuus, luvut ja menestys eivät ole välttämättä sitä, mitä haluan tehdä tai mistä nauttisin täysin rinnoin. Olen pyöritellyt samankaltaisia ajatuksia viimeisen puolen vuoden aikana ja mieleeni on hiipinyt vahvasti uudenlainen näkökulma tulevaisuuteeni. Olen johtajatyyppiä ja nautin ohjaksissa olemisesta, kaipaan kuitenkin työtä, jossa joka päivä ei tarvitse stressata millä stepeillä ollaan parempia ja mitä mittareita pitää kulloinkin käyttää. Olen tullut siihen tulokseen, että kaipaan itseasiassa työtä, jossa ei ole niin kova paine. Käyttämäsi taivaanrannan maalari on aika osuva nimitys, mikä houkuttelee minuakin. Jollakin tavalla työssäni pitäisi yhdistyä luovuus, aivoton toiminta ja autonomia.

 

Olet ottanut harppauksen eteenpäin miettiessäsi omaa hyvinvointiasi tulevaisuuden kannalta. Ei ole helppoa tunnistaa itsessään asioita, mitkä ovat ehkä päinvastaisia, mitä on aikaisemmin itsestään ajatellut. Tunnistaminen ja niiden sanoittaminen ääneen vaatii henkistä kasvua, mitä olet todella tehnyt. Mielestäni on ok myöntää itselleen, että kiiltokuva itsestään ei olekaan välttämättä se oikea kuva itsestään. Oletko kuullut Steven Reissin motivaatioteoriasta ja 16 perustarpeesta? Se kertoo tarkemmin sinusta itsestäsi, kuka oikeasti olet, mistä motivoidut, mitkä arvot ohjaavat elämääsi ja millä tavalla käyttäydyt erilaisten ihmisten seurassa. Tästä voi olla apua, jos haluat tutkistella vieläkin syvemmin itseäsi ja löytää sen perimmäisen tarkoituksen.

 

Pohdintasi projektipäällikkönä toimimisen haasteistasi ovat hyvä esimerkki itsetutkiskelusta. Olet selkeästi käyttänyt aikaa ja referoinut toimintaasi eri näkökulmista projektipäällikkönä. Tähän heräsi kysymys, että ovatko kaikki mainitsemasi haasteet omia tulkintojasi vai oletko saanut projektitiimiltäsi vahvistusta näihin tulkintoihin? Olisi mielenkiintoista kuulla, miten tiimi on kokenut johtamisesi. Toisaalta se olisi arvokasta myös sinulle, jotta sinulle syntyisi vieläkin kirkkaampi kuva kokonaisuudesta.

 

Lyhyesti haluan kommentoida mainitsemiasi haasteita. Olettaminen johtajana tai esimerkkinä normaaleissa ihmissuhteissa ei usein johda toivottuihin tuloksiin. Kukaan ei ole ajatustenlukija, joten jo sen perusteella olettaminen voi viedä väärille raiteille. Hienoa, kun tunnistat itsessäsi tämän piirteen. Siitä on suhteellisen helppo päästä eroon. Niin kuin olitkin jo pohtinut etukäteen asialistan laatimisella tai toinen voisi olla puhdas kysymys, ajatusten sanoittaminen ja kuuntelu. Palautekulttuuri on äärimmäisen tärkeä osa työyhteisöä. Olet oikeassa palautekulttuurin rakentamisen vastuusta ja sen puuttuminen on varmasti muokannut koko projektin kulkua. Kuten sanoit, ihmiset ovat erilaisia ja tässäkin kohtaa varmasti osa osaa sanoa palautteen ääneen, kun taas joku toinen kaipaa kannustusta ja tukea siihen. Mielestäni oli aika rohkeaa lähteä projektipäälliköksi ilman varsinaista suunnitelmaa ja ennemminkin fiilis edellä. Luultavasti tilannetta on auttanut sinun projektitiimisi itseohjautuvuus, jolloin välttämättä niissä tilanteissa ei ymmärretä kiinnittää huomiota tarkempiin suunnitelmiin. Itse en pystyisi samaan ja olisin luultavasti aivan kuravellillä, kun en tietäisi, miten asiat etenisivät. Tässäkin tullaan siihen nostamaasi ajatukseen, että onko minullakin tarve hallinnan tunteeseen.

 

Ohjeesi projektijohtamiseen ovat oikein osuvia. Allekirjoitan itse jokaisen kohdan ja lisäisin myös kannustamisen sekä itsensä kehittämisen. Johtajana ei todellakaan tarvitse tietää kaikkea ja eikö olisi hieno tilanne, jos johtajana sinulla olisi ympärillä tiimi, jolla olisi asiantuntijuutta enemmän kuin sinulla ja voisit aina osoittaa tilanteissa kuin tilanteissa arvostusta tiimiisi ja kysyä heiltä apua. Pidät esimerkillä johtamisesta, joten esimerkkinä voi näyttää oman nöyryytensä ja inhimillisyytensä toteamalla, ettei tiedä tai osaa jotain.

 

Ymmärrän näkökulmasi esseeseen ja haasteiden pääosa rooliin. Jäin kuitenkin kaipaamaan itsetutkiskelua siitä, missä onnistuit projektipäällikkönä. Uskon, että olet tehnyt asioita myös oikein, mistä olisin halunnut kuulla lisää. Onnistumisista oppiminen on huomattavasti vaikeampaa kuin virheistä oppiminen. Onnistumiset nostetaan usein esiin yrityksessä juhlan merkeissä, kehuilla ja sitä kautta henkilö tuntee mielihyvää ja motivaatiota työhönsä, jolloin mahdollisuus uusille onnistumisille on auki. Kysymys kuuluu, mitä onnistumisesta opittiin? Onnistumisien tulkintaan ja analysointiin ei käytetä tarpeeksi aikaa, jolloin ei ymmärretä, mikä todellisuudessa meni hyvin ja johti hyvään suoritukseen. (Kuitunen & Sutinen 2018, 144).

 

Tunnen pientä syyllisyyttä siitä, kuinka innostuin, miten kerroit valmistautuneesi projektipäällikkönä. Teen opinnäytetyöni projektijohtamisesta ja mitä osaamista se edellyttää sekä kuinka siinä voi kehittyä. Tunsin, että saisin sinusta erittäin hyvän esimerkin työhöni ja toivon, että voisit osallistua tutkimukseeni liittyen projektijohtamiseen ja kertoa omakohtaisia kokemuksiasi. Olisin erittäin kiitollinen siitä.

 

 

LÄHTEET:

Vastuun kantaminen – Projektipäällikkönä ja tulevaisuudessa

 

Kuitunen, M. & Sutinen, M. 2018. Mahtava moka – Uskalla, opi ja menesty. Helsinki: Alma Talent Oy. Luettu 15.3.2021. https://bisneskirjasto-almatalent-fi.libproxy.tuni.fi/teos/JABBXXBTABDED#kohta:MAHTAVA((20)MOKA((20)/piste:b4

https://www.reissmotivationprofile.com

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close