Tampere
15 Nov, Friday
1° C

Proakatemian esseepankki

Rikkoa vai rakentaa? -vuosi 2018



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Ajatuksien herättelyä

Kun puhun, puhunko ongelmista, vai niiden ratkaisuista. Toistanko samoja mantroja, vai keksinkö uusia näkökulmia. Olenko jääräpää mielipiteineni, vai nöyrrynkö myöntämään, että toinen puhuu ihan asiaa. Toistanko virheitäni, vai opinko niistä. Valitanko, vai vaikutanko asioihin. Olenko välinpitämätön, vai välitänkö. Kun välitän, välitänkö oikeista asioista. Yritänkö panostaa moneen asiaan, vai vain pariin. Oletanko asioita, vai selvitänkö ne. Kaunistelenko totuutta, vai pitäydynkö totuudessa. Dumaanko, vai yritänkö ymmärtää. Rikonko, vai rakennanko. Jaanko mielipiteitäni, vai arvojani. Hoenko muille miten kuuluisi elää, vai pyrinkö itse ensin elämään hyvinvointisemmin.
Olenko hukassa, vai vasta väkevän elämän ensiaskelilla. (Petteri Hentilä, ajatuksia 2019)

 

Johdanto

Jutta Gustafsberg, Harriet Piekkola – Mielen päällä : työkaluja henkiselle polulle kirjasta löytyy mm. pohdintoja henkisyydestä, kiitollisuuden taidon kehittämisestä, hiljentymisestä, henkisestä kasvusta, myönteisyyden voimasta, omasta kehosta, uskalluksesta olla herkkä, ihmissuhteista, surusta, rakkaudesta, kuolemasta ja menestyksestä. Kyseessä on siis hyvin kattava paketti. Jos on aiemmin jo lukenut henkisyydestä ja hyvinvoinnista kertovia kirjoja ei silti sovi heittäytyä ”minä tiedän kaikesta jo kaiken” –mentaliteettiin, sillä aina voi yllättyä siitä miten jokaisesta kirjasta voi aina ammentaa jotain uutta korviensa väliin. Jokaisella ihmisellä on ainutlaatuinen tarina oppineen ja kokemuksineen kerrottavanaan ja voin sanoa, että Juttaa ja Harrietia kannattaa kuunnella. Kyseessä on kunnon tehokaksikko, joilla molemmilla on laatutietoisen elämän avaimet hyppysissään.

 

Kiitollinen olo vuodesta 2018

Viime vuosi oli kuin hyvä vaellus – todella vaihderikas ja opettavainen. Tunnen kiitollisuutta siitä, että sain jakaa niin huiput, kuin huonotkin hetket sillä vaelluksella hyvien ihmisten ympäröimänä. Tunnen myös syvää kiitollisuutta siitä, että sain tehdä töitä viime vuonakin hyvien ihmisten kanssa asioiden parissa, jotka motivoivat ja tuovat merkityksen tunnetta elämääni, kuten markkinointia, viestintää ja valokuvaamista, joista jälkimmäinen on itselleni paitsi mieleinen työ, myös terapian väline. Sain myös kasvaa turvallisessa ympäristössä ihmisenä ja oppia tuntemaan itseni paremmin ja sitä kautta hahmottamaan paremmin, mitä ja minkälaisia asioita elämässä on vain kiva tehdä ja mitä asioita on välttämättömyys tehdä hyvinvoinnin ja laadukkaan elämän kannalta.

 

Vuoden 2018 haasteita  

Menneeseen vuoteen mahtui myös pohjakosketuksia: rotkoa, mordoria, maanpäällistä helvettiä, miksi sitä nyt kukin haluaa kutsua. Läheisilläni oli vaikeita hetkiä elämässään, missä olin tukena ja se vei voimavaroja, mutta toki myös antoi niitä. Itsellänikin oli vaikeita hetkiä tasapainoilla työn, koulun, harrastusten, levon, ravinnon ja sosiaalisten suhteiden kanssa ja pitää ne tasapainossa keskenään. Huomasin, että tarvitsen paljon enemmän aikaa olla itsekseni ja ihan vain pohdiskella asioita, kuin mitä olin luullut. Huomasin myös, että ahdistun jos joudun viettämään paljon aikaa yltiösosiaalisissa tilanteissa, joissa on kauhea pöhiseminen päällä.

Vaikutusmahdollisuuksien puute koulumaailmassa oli myös välillä raastavaa. Halusin kehittää toimintatapoja tiimiyrityksessämme kestävämmälle pohjalle ja sainkin peukutusta ehdotuksilleni esimerkiksi hyvinvoinnin suhteen, voitin jopa kuukauden esseepalkinnon aiheen tiimoilta. Käsittelin esseessä (taloudellisesti kannattavan tiimiyrittäjyyden haasteet) mm. koulumme konseptia ja hyvinvointitekijöitä. Varsinaisina toiminnan muutoksina ympäristössä en kokenut kuitenkaan tällä olleen kauheasti merkitystä. Sen sijaan, että toimintaa olisi muutettu kollektiivisesti kestävämmälle pohjalle, sain itse kuulla koulutovereiltani ”voithan hyvin ja muistathan myös levätä” -kommentteja.

 

Hyvinvoinnista puhumisen tabu

Ymmärrän toki näkökulman, että jos itse puhun hyvinvointi-aiheesta, niin herkästi ollaan huolissaan myös omasta hyvinvoinnistani. Pointtina kuitenkin hyvinvoinnista puhumisessani on ennaltaehkäisevyys tulevaisuutta ajatellen ja jokaisen ihmisen itsetuntemuksensa parantaminen ja sen pohjalta kestävien toimintamallien käyttöönottaminen arjessa. Olen itse kantapään kautta viimeisen kahden vuoden aikana oppinut kroonisen flunssailun ja stressistä johtuneen ylivirittyneisyyshäiriön johdosta oppinut tuntemaan itseäni paremmin ja oppinut ohjaamaan pikkuhiljaa energiatasojani järkevästi. Toivon, että jokaisen ei tarvitsisi vasta pohjakosketuksen kautta löytää rajojaan, niin kuin itseni, vaan voisi toimia järkevämmin ja ottaa kestäviä toimintatapoja jo aikaisemmin käyttöönsä ja näin välttää totaalisen väsymyksen olotilan. Sivusin kyseistä aihetta laajemmin esseessäni, jonka tein Voittamisen Anatomia –kirjan pohjalta:http://esseepankki.proakatemia.fi/jatka-juoksemistasi-jos-et-halua-menestya/

 

Oma käsitykseni Proakatemiasta

Ymmärsin myös sen, että kaveriporukka, harrastusporukka ja työporukka ovat kolme eri asiaa. Työporukalla on yhteinen järkevästi koordinoitu työ mitä he tekevät samoilla intresseillä ja töissä käydään rahan takia. Parhaimmassa tapauksessa työtä tehdään myös intohimon takia. Työporukassa on kuitenkin selkeästi mitoitetut toimenkuvat ja palkka muodostuu osaamisen, tietotaidon ja kokemuksen summana. Harrastusporukka on kuin työporukka, mutta toiminta ei ole ammattimaista vaan sen suurempi agenda on opettaa uusia asioita ja tuottaa henkistä lisäarvoa harrastajalleen. Ehkäpä jossain vaiheessa harrastuskin voi tuoda leipää pöytään. Harrastuksen parissa on pieni vannoutunut ydinporukka ja välissä tulee vierailijoita käymään treeneissä ja se on ihan jees kaikille, koska silloin kun enemmän ihmisiä tulee harrastamaan, saadaan parempi pöhinä päälle. Kaveriporukka on kuin harrasteporukka, mutta jokainen tekee eri työtä ja kaveriporukan suurin arvo koostuu henkisestä pääomasta, ajatusten jakamisesta, sparraamisesta ja henkisestä tuesta vaikeina aikoina ja yhdessä vietetyistä ilon hetkistä. Oman näkemykseni mukaan Proakatemian tiimiyritykset ovat kuin kaveriporukka, joista jonkun/joidenkin mielenkiinnon löydyttyä muodostuu muutamia harrasteporukoita eri kiinnostuksen kohteiden siivittämänä. Edelleen ollaan kaveriporukka, mutta harrastetaan vähän eri asioita, koska ihmiset ovat erilaisia. Osa harrasteporukoista saa vietyä toimintansa ammattimaiselle tasolle, silloin siitä muodostuu työporukka. Kun työporukan toiminta on niin ammattimaista, että toiminta kasvaa harrasteporukoista voidaan rekrytä motivoituneita lisätyövoimaksi tehtävään työhön. Välillä jeesataan kavereita ihan hyvää hyvyyttäkin erilaisissa harrasteporukan askareissa ja se on ihan oikein, sillä niinhän kaverit tekevät – auttavat toisiaan. Kaveriporukka on ihan älytön voimavara, verkosto ja tsemppari, joka mahdollistaa sen jäsenille kasvualustan alkaa tekemään unelmista konkretiaa. Kaverin kanssa on paljon mielekkäämpää lähteä tekemään yhteistä unelmaa todeksi kuin yksin ja kun unelma kasvaa tarpeeksi suureksi, on siihen ilo palkata loputkin kaveriporukasta hommiin, mikäli he vain ovat yhtälailla motivoituneita sen tekemisessä. Proakatemia on mielestäni yksi parhaimmista oppimisen ahjoista Suomessa ja yllä kerroin oman näkemykseni sen olemuksesta. Kuitenkin koulussamme on tälläkin hetkellä noin 150 opiskelijaa, siispä kokemuksia ja näkemyksiä sen olemuksesta on sen 150 vähän erilaista kappaletta. Siksi jokainen muodostaa kokemustensa summana oman näkemyksensä sen olemuksesta.

 

Oppimisprosessi, joka on suunniteltu saattamaan ihmisten erilaisuus vastakkain

Viime syksynä erilaiset näkemyserot ja väittelyt tiimiyrityksemme olemuksesta ja siitä millä tavalla siellä pitäisi toimia ja tehdä asioita aiheutti itselleni unettomuutta ja henkistä sekä fyysistä uupumusta, olenhan luonteeltani pasifisti ja pyrin aina ymmärryksen kautta pehmeään ratkaisuun, konfliktin sijaan. Koin, että prosessi ei ole päässyt vielä siihen vaiheeseen, että erilaisia motivaatiotekijöitä, erilaisia tapoja tehdä asioita, sekä yksinkertaisesti ihmisten erilaisuutta ei osata ymmärtää vielä tarpeeksi hyvin ja sen vuoksi ei ymmärretä hyödyntää ihmisten potentiaalia parhaalla mahdollisella tavalla. Tästä johtuen itselläni ei mielen päällä loppuvuodesta pyörineet mitkään eeppisen hohdokkaat elämän tavoitteet seuraavalle vuodelle, vaan lähinnä isompi panostus inhimillisyyteen ja sitä kautta laadukkaampaan elämän laatuun. Miten voisin voida jokaisella elämän osa-alueella (työ, ravinto, vapaa-aika, ihmissuhteet, lepo jne.) vähän paremmin ja olla vähän enemmän läsnä niiden ihmisten ja asioiden äärellä, jotka koen tärkeäksi ja karsia epätärkeä pois elämästäni. Helppoa se ei aina ole, mutta ”kärsimys kirkastaa sielun” vai miten se Timo Soinin värssy meni. JVG:n poikien ”Meni miten meni, kunhan seison suoras itelleni” -laini sopii myös tähän kontekstiin. Ja Elastisen Peili -biisi ehti muodostua itselleni voimabiisiksi vuonna 2018. On tärkeää voida seisoa suorassa itselleen. Arvot ovat vain mielipiteitä, jolleivat ne maksa mitään.

 

Kaikki muu on turhaa paitsi se, että voi hyvin

Viime vuona suurin osa tiimiyrityksemme jäsenistä (mukaan lukien itseni) oli todella väsyneitä ja siksi toivoisin, että ensi vuosi mentäisiin positiivisuuden kautta. Annettaisiin ihmisten toteuttaa sydämen innostuksesta kumpuavia asioita, eikä oltaisi vain mentaliteetilla ”meidän juttu on parempi kuin teidän – teidän kuuluu siis tehdä meidän juttua.” Eikä tuhlattaisi kaikkia voimavaroja väittelyyn näkemyseroista ja otettaisiin aikaa sille, että saataisiin jokaisen voimavarat ladattua takaisin ja ymmärrettäisiin syvällisesti se, että menestyminen on vain hyvinvoinnin sivutuote. Lähdettäisiin rakentamaan hyvinvointia jokaiselle, annettaisiin rakkautta, armollisuutta, ymmärrystä ja kunnioitusta itsellemme ja muille. Uskon, että tällä tavoin toimien sieltä myös se menestyminen alkaa pilkistää esille. Menestymisen koen itse elämän kokonaisvaltaiseksi hyvinvoinniksi elämän jokaisella osa-alueelle ja elämän laadukkuutta, enkä tilipinkan, tai työtuntimäärän mojovuutta.

 

Inhimillisempää vuotta 2019

Uskon, että maailma menee parempaan suuntaan, jos vaan pidetään tauko siitä jatkuvasta häseltämisestä päivästä toiseen ja pysähdytään oikein rauhassa katsomaan ympärillemme ja aletaan tekemään siitä parempi paikka meille kaikille. Elämä ei ole zombina olemista varten, ei orjana olemista varten – se on ihmisyyttä ja elämää itseään varten.

Toivon sekä itselleni, että sinulle joka olet eksynyt lukemaan tätä esseetäni, laadukkaampaa ja inhimillisempää elämää vuoteen 2019.

 

 

Lähteet:

https://genius.com/Elastinen-peili-lyrics

https://www.youtube.com/watch?v=nCS-tMIyry4

Jutta Gustafsberg, Harriet Piekkola – Mielen päällä : työkaluja henkiselle polulle

 

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close