Pidän itseäni aika tumpelona, mitä tulee talouteen ja lukuihin liittyviin asioihin. En ole koskaan pitänyt matematiikasta, ja koulussa olen aina ihmeen hyvin onnistunut välttämään matemaattiset vastuualueet. Nyt kuitenkin luin Robert Kiyosakin Rikas isä köyhä isä -kirjan, joka avasi minulle liiketaloutta aivan eri näkökulmasta. Sain kirjan isältäni, joka on todella näppärä lukujen kanssa. Lukemisen aloitettuani tajusin heti, miksi juuri isäni pitää kirjasta. Kirjahan käsittelee sijoitusta, taloudellista älyä ja myyntiä! Kolme asiaa, jotka sanoina puistattavat minua ihan tajuttomasti. Vähän matkaa kirjaa luettuani tajusin kuitenkin jo, että isäni antoi kirjan minulle hyvästä syystä. Se on helppolukuinen, hauska ja se pohjautuu tositarinoihin sen sijaan, että se olisi kuiva talouden käsikirja.
Kiyosaki selittää kirjassaan yksinkertaisesti, miksi koskaan ei saisi tehdä työtä rahasta, vaan pitäisi antaa rahan tehdä töitä sinulle. Kuulostaa hassulta, mutta kirjan luettuaan tajuaa väitteen pohjimmaisen idean.
Teoksen nimi tulee siitä, että Kiyosaki hienosti selittää taloudellisia asioita koko kirjan läpi rinnastamalla niitä omaan lapsuutensa ja siihen, kuinka hänelle on opetettu myyntiä ja lukujen hallitsemista hänen ollessaan vasta pieni lapsi. Kiyosaki puhuu biologisesta isästään köyhänä isänä, sillä tämä on aina patistanut poikaa opiskelemaan saadakseen hyvän ja turvallisen työpaikan, jossa voi viihtyä mahdollisimman kauan. Rikas isä taas on kirjailijan lapsuudenystävän, Miken, isä, joka on rohkaissut poikia pienestä pitäen opiskelemaan oppiakseen vähän mahdollisimman monesta asiasta. Rikas isä on aika kannustanut poikia ottamaan riskejä saadakseen enemmän ja kehittymään voidakseen tehdä mahdollisimman montaa asiaa. Molemmat isät ovat pitäneet tärkeänä koulutusta, mutta toinen on aina patistanut ottamaan koulutuksesta kaiken irti, toinen taas tyytymään siihen, mitä osaa. ”Ettei nyt vain sattuisi mitään.”
Robert T. Kiyosaki on menestynyt sijoittaja. Hän toteaa röyhkeästi kirjassaan, että rikastuminen on oikeastaan todella helppoa. Se on helppoa, kunhan on valmis näkemään vaivaa oppiakseen mahdollisimman paljon taloudesta. Taloudellista älykkyyttä ei Kiyosakin mukaan voi koskaan oppia liikaa, ja aikojen muuttuessa myös talous tietenkin muuttuu jatkuvasti. On tärkeää pysyä aallon harjalla, kehittää taloudellista älyään ja rikastua. Se on Kiyosakin mielestä hyvinkin yksinkertaista.
Pidin itse siitä, että kirjassa puhutaan taloudesta kuin lapselle. Se on kai sen tarkoituskin. Kirjailija selittää asiat samoin kuin rikas isä on ne hänelle selittänyt hänen ollessaan vasta 9-vuotias. Kirjassa on paljon yksinkertaisia havainnollistavia kaavioita, jotka auttavat ymmärtämään mm. tulojen ja varojen sekä menojen ja velkojen erot. Esimerkkinä Kiyosaki käyttää isiensä näkemyseroa talon ostamisesta. Rikkaan isän mielestä talo on velka. Talo on ostettu, sitä varten otettu laina ja nyt lainaa maksetaan pois. Näin ollen se on velka. Köyhä isä näkee talonsa varana ja suurimpana sijoituksenaan. Kiyosaki sanoo, että vaikka talo onkin monille se suurin unelma ja onnenlähde, se on silti taloudellinen velka, koska se vie joka kuukausi lompakosta rahaa. Jos Kiyosaki ostaisi vaimonsa kanssa uuden, suuremman talon, he eivät missään nimessä näkisi sitä varana, sillä se veisi heiltä suuria summia rahaa.
Pidän kirjassa siitä, että siinä selitetään kaikki todella yksinkertaisten esimerkkien avulla. En yhtään ihmettele, että kirjaa on myyty yli 28 miljoonaa kappaletta. Itse asiassa myynti on sijoittamisen lisäksi toinen kirjan suurista aiheista. Kiyosaki kertoo kirjassa tapauksen, jossa häntä haastatteli eräs jo hyvin mainetta saanut singaporelainen journalisti. Haastattelija ihaili Kiyosakin menestystä kirjailijana ja sanoi toivovansa joskus olevansa yhtä menestynyt kirjailija. Kiyosaki suositteli haastattelijalle myyntikoulutusta, josta nainen loukkaantui. Hänen mielestään myyjät olivat iljettäviä. Hän oli suorittanut maisterintutkinnon englannin kielessä, ja hän ei todellakaan ymmärtänyt, miten myyntikoulutus tekisi hänestä yhtään sen parempaa kirjailijaa kuin hän jo oli. Kiyosaki vastasi, ettei hänenkään tittelinsä ollut ”parhain kirjailija”. Se oli ”parhaiten myynyt kirjailija”. Jos haastattelija yhdistäisi, hänestä tulisi ”parhaiten myynyt paras kirjailija”.
Mielestäni ajatus on nerokas, ja Kiyosaki on selittänyt tämän ydinajatuksen nerokkaasti kirjassaan. Voin olla vaikka kuinka hyvä jossakin asiassa, mutta jos en osaa myydä ja markkinoida taitoani, en saavuta sillä mitään. Yhdeksän kymmenestä yrityksestä kaatuu viiden vuoden sisällä juuri siitä syystä, että yrittäjä ei osaa tehdä tuotettaan tai palveluaan halutuksi ja tarvituksi. Ja vaikka näin järjellä ajateltuna ajatus on ihan selkeä ja sellainen, että kaikki voivat sen allekirjoittaa, miksi sitten suurin osa ei toimi sen mukaan? Miksi suurin osa luottaa sokeasti siihen, että tuote tai palvelu puhuu puolestaan? Miksi vielä tänäkin päivänä, kun maailmassa on jo kaikkea kaikkien ihmisten tarpeisiin, ei osata myydä edes omia palveluita?
Kuten sanottu, en tiedä taloudesta tarpeeksi, jotta jaksaisin kiinnostua siitä toden teolla. Se on aika huono asia, jos ajattelee, että opiskelen yrittäjyyttä. Jaksan kuitenkin uskoa, että Proakatemia kouluna opettaa minulle tarvittavat tiedot, kunhan itse pidän huolen siitä, että tartun tilaisuuksiin, joista voin oppia jotakin.
Myös tämän kirjan kaltaiset tekstit palauttavat uskoni taloudelliseen älyyni pala palalta. On hienoa huomata, että taloudesta, rahasta ja sen tekemisestä voi puhua tavalla, joka innostuttaa jopa minua. Pidin erityisesti kirjassa siitä, kuinka Kiyosaki käyttää kahta isäänsä esimerkkeinä kirjan alusta loppuun saakka. Isissä kiteytyy hyvin kaksi erilaista ja tyypillistä suhtautumista rahaan ja sen tekemiseen, ja jokainen lukija voi varmasti samaistua jompaankumpaan tai nähdä jompaakumpaa näistä isistä jossakin läheisessään. On tärkeää ymmärtää näiden suhtautumisten erot. Kiyosaki ei varsinaisesti väitä näistä näkemyksistä kumpaakaan oikeaksi tai vääräksi, mutta hän on itse päättänyt lapsesta asti toimia rikkaan isänsä näkemysten mukaan. Onkin tärkeää, että ihmiset tajuavat ensin, mitä kummallakin näkemyksellä tarkoitetaan, ja valitsevat vasta sitten, kumman mukaan toimivat.
Rikas isä köyhä isä oli, kuten sanottu, oivaltava teos, jonka lukemista aion kyllä suositella ihan kaikille ainakin omasta tiimistäni. Kirjan pohjalta saisi aikaan myös varmasti mielenkiintoisen talouspajan. Olisi tärkeää pitää enemmän talousaiheisia pajoja ja kouluttautua oma-aloitteisesti talouden saralla, mutta aiemmin ajatus talouden kanssa kamppailusta neljän tunnin ajan on vain ahdistanut. Nyt voisin olla jopa innoissani…