Tampere
25 Nov, Wednesday
2° C

Proakatemian esseepankki

Riittävän luja ja lempeä



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

 

Jo oppimissopimuksessani nostin esiin Maaret Kallion psykoterapeutin, kouluttajan ja tietokirjailijan. Hänellä on monenlaisia muitakin koulutuksia, joiden joukosta huomasin viime keväänä sosionomin nimikkeen. Olin ihmeissäni, että en ollut tätä aiemmin huomannut. Asia sai aikaan sen, että tilasin kirjan Lujasti lempeä, mutta kuten hyvin tavallista minulle, kirja jäi kesän aikana lukematta. Palasin kuitenkin Proakatemian oppimissopimusta tehdessäni kirjan pariin ja luin sen kertahujauksella. Myöhemmin syksyllä vielä kuuntelin sen uudelleen Maaret Kallion itse lukemana. Äänikirjan avulla pääsin mielestä paljon syvemmälle kirjan aiheeseen kuin mitä aiempi lukemiskokemukseni on antanut. Sain sanoista voimaa ja hyväksyntää, että kaikkea mitä olen itselleni haalinut ei tosiaankaan tarvitse suorittaa yltiömäinen hymykorviin saakka hymyillen ja aina parhaalla mahdollisella tavalla. Loistavan ja huonon välillä on myös riittävän hyvä.

Kirja ei lupaa ratkaista lukijan kaikkia ongelmia tai saada aikaan sitä, että luettuaan kirjan lukija voisi automaattisesti löytää onnensa ja elää täydellistä elämää. Eihän näin voisi ylipäänsä luvata, kun sellaista ei ole olemassakaan. Kirja on matka tutkimaan, kohtaamaan ja kyseenalaistamaan omaa itseään. On yllättävän keskeistä ja tärkeää tuntea itsensä, hyväksyä oma taustansa ja tulevaisuutensa tavoitteet.

 

Ihminen kuin kone

 

Erityisen kestävät koneet minimoivat OFF-asennon käytön ja työskentelevät tuoton maksimoimiseksi myös yöaikaan. Tunnistan tästä itseni. Erityisesti tänä syksynä olen alkanut nipistää aikaa unista ja omasta ajasta. Fiksuako tällainen, vähän vaikea sanoa, kun koen että olen sen avulla onnistunut pysymään aikataulussa ja saamaan valmiiksi asioita. Ulospäin tällainen päätös on varmasti vaikuttanut hölmöltä toiminnalta eikä aikaa ystäville ja perheelle ole ollut yhtä paljon kuin ennen. Mutta onko tällainen muutos huono vaiko hyvä on mahdotonta sanoa. Voin kyllä jopa sanoa nauttineeni välillä super pitkistä päivistä ja menneeni useamman kerran nukkumaan kahden aikaan yöllä kaikkeni antaneena mutta hyvin tyytyväisenä. Pidemmän päälle tällainen toiminta ei varmastikaan ole järkevää ja välillä on ollut vaikea löytää motivaatiota mutta päällimmäisin tunne on ollut, että nyt on annettava mahdollisimman paljon itsestään, kun tapahtuu.

 

Kuten Maaret kirjoittaa, asiassa on vain yksi mutta ihminen ei ole kone. Me emme toimi kuin koneet vaan meihin vaikuttaa suuri määrä asioita, joita ovat muun muassa ajattelu, tunteet, sen hetkinen olotila, perintötekijät ja persoona temperamentti ja silloinen elämän tilanne. Silti kovin usein peittelemme näitä vaikuttavia tekijöitä ja pidämme niitä negatiivisina asioina. Puutteemme ja ihmisyytemme eivät ikään kuin kuuluisi osaksi itseämme, emmekä niintä tahtoisi myöntää olemassa oleviksi. Ihmisluontoon kun vain kuuluu inhimillisyys. Meillä on omat vahvuutemme ja heikkoutemme.

 

Oman hyvinvoinnin ja sujuvien ihmissuhteiden kannalta on erityisen tärkeää osata olla ihmisen kokoinen ihminen.

 

Itsensä tunteminen

 

Itseensä tutustuminen jatkuu niin pitkään kuin elämme, joten kannattaisi panostaa itsensä tuntemiseen. Sillä se on pisin ihmissuhteemme, joka meillä tulee olemaan. Itsensä tunteminen toimii pohjana kaikille ihmissuhteillemme, joita elämän aikana luomme. Emme koskaan opi tuntemaan itseämme niin hyvin, että olisimme siinä valmiita. Vanhenemme ja iän sekä elämänmuutosten myötä roolimme muuttuvat ja keräämämme elämäntieto laajenee. Opimme ymmärtämään itseämme eri näkökulmista ja sitä kautta myös tarkastelemaan puolia itsessämme.

Mitä paremmin ymmärtää itseään sitä suuremmalla todennäköisyydellä osaa myös vaikuttaa itseensä. Itsensä tunteminen ja ymmärrys kehittävät taitoja ohjailla omaa toimintaansa ja mieltään erinäisissä tilanteissa fiksusti. Erityisesti itseymmärrys helpottaa hyväksyntää ja ymmärrystä vaikeissa tilanteissa, kun tietää miten toimii yleensä, mitä on odotettavissa itseltä ja miksi niin toimii kuin toimii.

Yhdyn kirjoittajan ajatukseen, että on helpompaa pohtia omia suhteitaan muihin ihmisiin kuin suhdetta omaan itseensä. Olisi hyvä pysähtyä kysymään itseltään välillä kysymykset: Miten suhtaudun itseeni? Miten puhut itselleni mielessäni? Millainen on suhde itseeni? Tällaisten kysymysten esittäminen on hyvä tapa tutustua itseensä. Tutkimustyö ei ole helppoa ja vastaan tulee varmasti asioita, joita ei tahtoisi kohdata tai niitä on vaikea hyväksyä osaksi itseään.

 

Kallio, M. 2016. Lujasti lempeä. WSOY.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close