Johdanto

Tammikuu 2023. Kun meidän tiimin Jesse Salmi lähti painamaan yritykselle rahaa erään aurinkopaneeliasentajan kanssa, hän huomasi nopeasti, että paneelien asentaminen kävi todella näppärästi eikä ollut todellakaan kyse mistään hankalasta tai monimutkaisesta työstä. Rahaakin tuli muutamien tuntien katolla heilumisen jälkeen aika mukavasti.

Siitähän se idea sitten lähti.

Tämän innoittamana Jesse alkoi miettiä, että mitä jos lähtisimme asentamaan aurinkopaneeleita kunnolla. Siinä olisi ideaa, mietti Jesse. Ahkerana ja hieman pelottomana Jesse ryhtyi kokoamaan Proakatemian kovakuntoisinta aurinkopaneelijoukkoa. Tälle nelikolle myös meidän sisartiimi jäi jalkoihin. Meno oli villin nopeaa ja jopa uhkarohkeaa.

Ei enää ikinä sanaakaan paneeleista.

Voisin jopa väittää, että akatemialla ei olla ennen nähty yhtä kovalla draivilla sukeltamista projektiin kuin meidän kohdalla. Olli, Vili, Julius ja Jesse hyppäsivät suoraan täysin tuntemattomalle alalle asentamaan aurinkopaneeleita. Hauskinta tässä oli se, että vakuutimme yhteistyökumppanimme siitä, että olisimme jotenkin tietoisia siitä, mitä teemme, tai ymmärtäisimme paneeleiden asennuksesta jotakin. Se ei nyt vaikeaa ollut, mutta muutamia juttuja, joissa me ammuimme itseämme suoraan jalkoihin, kuitenkin oli.

Kun Jesse oli käynyt asentamassa kymmenisen paneelia jonkin randomin talon katolle kaksin jonkin vielä randomimman sähkärin kanssa, niin siitä tulikin käsitys, että tämähän on todella helppoa!

Kun olimme allekirjoittaneet sopimuksen aliurakoitsijoina, koitti meidän ensimmäinen päivämme tämän työn parissa.

Kohteena oli Helsingin rannikon lomassa sijainnut viiden kerrostalon yksikkö. Oli selvää, että kun olimme asentaneet muutamat paneelit katolle, se tuntui super helpolta ja letkeältä, mutta tämä tosiaan ei tuntunutkaan olevan sitä.

Mietimme, että olisimme tehneet viikko per katto -tekniikalla tämän kohteen, tai niin meille ainakin suositeltiin. Kun meidän 20 minuutin perehdytys oli ohitse yhteistyökumppanin puolesta, jäimme käytännössä oman onnemme nojaan ottaen vastuun kaikesta, mitä tapahtui työmaalla, milloin se tuli valmiiksi ja mikä eniten rasitti eli reklamaatiot.

Työn aloittaminen

Ensimmäinen kohde oli varmaan isoin harjoittelu, mitä minulla on elämäni aikana ollut. Kaikki meni niin päin helvettiä, kun vaan voi työmaalla mennä.

Jos aloitetaan ensin siitä, että meitä oli neljä sankaria siellä katoilla heilumassa, ja meidän vertaisjohtaminen ei ollut millään tavalla sillä tasolla, kuin sen pitäisi olla. Pompimme katoilta toisille tehden jotain ihan random juttuja, mitkä eivät olleet mitenkään järkevästi selitettävissä, minkä takia ne asiat tehtiin siinä järjestyksessä.

“Johtajuus ei ole enää tittelistä kiinni vaan kuka vain voi olla muutosta aikaansaava johtaja – nimikkeestä huolimatta. Johtajuus ei myöskään automaattisesti tarkoita esihenkilönä toimimista. Työssä kaivataan vaikuttavuutta ja oman käden jäljen näkemistä konkreettisesti. Kun työyhteisössä vedetään yhteen hiileen ja vastuu jakautuu tasaisesti koko yhteisön kesken, ei titteleillä ole merkitystä. Tärkeämpää on tietää, että omalla työllä on merkitystä.

Lopuksi on hyvä muistaa, että tulevaisuuden työelämän toivotaan olevan entistä moninaisempi. Työelämään tulee ihmisiä eri sukupolvista, kulttuureista ja arvomaailmoista, joka tulee näkymään myös johtamisessa. Myös teknologian kehittäminen ja digitalisaatio tulee muokkaamaan johtajuutta. Uuden tiedon lisääntyessä on tärkeää mennä eteenpäin, ettei juututa vanhoihin toimintatapoihin, jotka eivät toimi. Tämä saattaa johtajan korviin kuulostaa työtaakan lisääntymisenä, mutta se ei tarvitse olla sitä. Vastuun siirtäminen alaisille mahdollistaa johtajan keskittymisen ihmisten johtamiseen, jota tämän päivän työelämässä kaivataan. Johtajuus ei katoa, se vain muuttaa muotoaan.”   (Korhonen 2023)

Tuntui siltä, että emme uskaltaneet sanoa toisillemme, miten pitäisi tehdä. Tuloksena oli tuolloin jonkinlainen sekametelisoppa.

Ekaan kohteeseen sitten meni varmaan 1.5 kuukautta, mikä oli super pitkä aika, kun miettii kuinka paljon nopeammin me hoidimme loppukesästä eri kohteita.

Vaikka saimme valmiiksi tämän kohteen, ei se kuitenkaan tarkoittanut, että siellä ei tarvitsisi enää käydä.

Työmaan oli tilannut varmasti maailman ärsyttävin asiakas, joka antoi lisätehtäviä reklamaatioiden kautta joka viikko.

Milloin Vili oli katolla laittamassa jotain juttuja kuukauden jälkeen, kun kohde oli valmis, ja milloin taas sitten Jesse tai minä.

Reflektointina voisin sanoa ensimmäisestä työmaasta sen verran, että kaikkea ei tarvitse opetella kantapään kautta, ollaan mieluummin enemmän huolellisia kuin ei niin huolellisia.

Jokainen voi oppia johtajuudesta paljonkin näin kuormittavassa työympäristössä, ja tällä työmaalla opimmekin toisistamme todella paljon.

Pohdinta

Ensimmäinen työmaa meni ennen kaikkea harjoitellessa, niin paneeleiden asennusta kuin toistemme työskentelyä. Tuntuu, että tästä ensimmäisestä työmaasta ei jäänyt käteen mitään muuta kuin harmaita hiuksia ja käsitys siitä, mitä on reklamaatioasiakas, joka ei osaa sanoa ajoissa, miten haluaa työn tehtävän.

Lähteet:

Korhonen C-J. 2023. Moderni johtajuus on yhä enemmän tunnetaitoja. Elävää työelämää blogi. 27.3.2023. Viitattu 3.10.2023. https://www.elavaatyoelamaa.fi/johtaminen/__trashed-2/